~LOKAKUUN lapset **2010** syyskuussa <3~ 3 vauvaa syntynyt!

mulla oli tänään neuvola viikkoja kertyny 37+3 ja tuli sitten neuvolassa puhetta siitä kun edellinen oli syöksysynnytys niin tämä ilmeisesti sitten turvallisuussyistä käynnistetään ettei syntyisi kotiin, ensi viikolla neuvola+lääkäri heti aamusta ja katsotaan tilanne ja ilmeisesti sitten määrätään käynnistyspäivä... Itse olisin mieluummin halunnut että synnytys lähtis käyntiin ihan luonnollisesti, mutta kun tarkemmin ajattelee niin käynnistys on mun tapauksessa turvallisin vaihtoehto ja siihen ajatukseen on nyt vaan totuttava, vähän harmittaa mut eipä sille voi mitään. Ja voihan tietenkin olla mahdollista että ehdin synnyttää jo ennen käynnistyspäivää, täytyy vaan toivoa et synnytys lähtis käyntiin täällä kotosalla miehen ollessa paikalla. Supistuksia on ollut vaihtelevasti jo monta viikkoa välillä enemmän ja välillä vähemmän kivuliaita. Mietin tässä että jos tämä nyt käynnistetään niin onkohan silloin mahdollista saada polikliinista synnytystä? En tahtois olla sairaalassa yhtään pidempään kun on pakko, siellä kun on niin tylsää, viihtyisin paremmin kotosalla. Neuvolatäti veikkas että on aika pienikokoinen vauva tulossa. Täällä kans väsymys painaa päälle oikein kunnolla, ei jaksais mitään tehdä mut silti ei tuu unikaan Tarttis varmaan sairaalakassiakin alka pakkailemaan pikkuhiljaa...

 

kirjoittelin tuossa aiemmin pitkät pätkät, mutta taasen serveri heitti kirjoitukset jonnekin metsikköön...perskules. En varmaan osaa enää sanojani asettaa yhtä nätisti kuin ekassa kirjoituksessa, mutta katsotaan.

Raskaus,synnytys ja vanhemmuus ovat asioita, jotka herättävät suuria tunteita ja erilaisia mielipiteitä. Niistä voisi varmaan kiistellä loputtomiin, mutta minusta se on aivan turhaa. Me olemme ihmisinä erilaisia ja toiset asiat jotka tuntuvat itsessään aivan väärältä, voivat sopia toiselle täydellisesti. Antaa kaikkien kukkien kukkia! Toki jokaiselle soisi kauniin synnytyksen, jota voisi muistella hyvällä. Ja onneksi luonto on suunnitellut meidät niin, että useimmat meistä unohtavat kaiken kivun ja säryn melko pian synnytksen jälkeen.

Mutta aiheeseen kun liittyy niin paljon muuntujia, joihin itse ei voi millään vaikuttaa - joten liiallinen suunnittelu kannattaa jättää pois, ettei tulisi ylimääräisiä pettymyksiä. Pitää myös muistaa, että tilanne voi yllättää positiivisuudellaan! Voi olla, että itsestään löytää aivan uudenlaisia voimavaroja fyysisesti rankassa tilanteessa=)

Itse olen saanut kokea kaksi hyvää alatiesynnytystä ja ajatuksena sektio pelottaa enemmän - ihan jo sen takia, että se on itselle tuntematon juttu ja tapahtuma, jossa ei pysty itse kontrolloimaan kroppaansa. Sekä ekassa synnytyksessä annettu epiduraali, joka aiheutti hillittömän tärinän. Mutta jos tässä synnytyksessä jostain syystä päädytään sektioon, niin silloinhan toimitaan vain äidin ja lapsen parhaaksi ja tilanne tulee hyväksyä parhaansa mukaan.

Sitten iloisempiin asioihin! Onnea Nipsuliinalle, on jo varmaan vauva kainalossa, kuten myös lienee Vauvakuumeilijalle kun ei ole kuulunut pariin päivään!! Limeeelle ja Zeenalle tsemppiä - josko se olisi oikeat merkit ilmassa. Itsekkin vähän kuulostelen tuntemuksia - ihan kuin supistelisi epäsäännöllisen säännöllisesti - tosin täysin kivuttomasti...

Joku kysyi sänkykamari puuhasteluista? Minä tyttö olen "pakottanut" miehen hommiin melkein joka iltana jo parin viikon ajan. Ei täysin vastahakoisesti asiaan suhtaudu vaikka taitaa arvata, että syyt ovat muut kuin nautinnonhalu ja tuottaminen. Muttei pikkuinen halua yksiöstään mihinkään liikahtaa vaikka kuinka koputtelee ovelle...

Viime yönä näin ekan synnytysunen ja alkuraskauden painajaisuni viitosista jatkui, tällä kertaa synnytin niitä liukuhihnalta. Jokainen oli omassa pussukassaan ja vähän väliä mahassa "poksahti" ja pullahti maailmaan pikkuinen lapsi... Taitaa omat toiveet synnytyksestä vaikuttaa vähän tuohon unimaailmaan!

Alkaa synttäriherkut pursuta korvista ulos:x Kumma kun on tuo joulunaika ja kirpeät pakkaset saaneet ihmiset leikkimään tuonne lakanoiden väliin - paraskin puhuja:wave: Mutta kun on juhlinut synttäreitä elokuun alusta asti ja homma jatkuu vielä ainakin marraskuun alkuun, niin alkaa toivoa, ettei näkisi kakkua enää ikinä...Onneksi sain oman pojan juhlat vietettyä tällä kertaa viikossa!

Ihana ilma ulkona, taidan lähteä reipastelemaan kirpeän kauniiseen syysmetsään - hauskaa päivää mammat

sannri ja mussukka mahassa 38+5

 

Niinhän se taitaa olla että tilanteet vaihtelee ja toleranssi kasvaa. Olen ollut pikkutyttöjen kanssa tosi suruissani kun ovat joutuneet lastenosastolle 2 ja 4 päiväksi synnytyksen jälkeen. Heti olen raahautunut lastenosastolle heitä hoitamaan kun joku vaan on irrottanut kipupumpun ja katetrin. Ekasta päivästä lähtien sektion jälkeen olen hoitanut heitä. Ei ole muuten lisämaidot ja vierihoidon puute vaikuttanut mulla kiintymyssuhteeseen eikä maidonnousuun.

Nyt mulla voi mennä viikkoja tai kuukausia, että saan Viljan ensimmäistä kertaa syliin. Jos lähtökohta on se, että jos ei lasta saa ekan tunnin aikana rinnalle, niin kiintymyssuhde on ikuisiksi ajoiksi mennyttä, niin kuinkahan meitin käy. Ainoa mikä lohduttaa on vertaismammojen kertomukset ja kokemukset siitä että sydänvauvoistakin voi tulla ihan tavallisia lapsia. Nyt täytyy sanoa, että ekaa kertaa on pikkuisen hankala lukea näitä juttuja.

Noora ja Vilja

 

hei taas ja yhtenä kappaleena ollaan vielä..
On kyllä ollu aikamoiset supparit ja pariin otteeseen lähtö lähellä. Synnytystapa-arvio on vasta 5.10 niin katotaan pääsenkö sinne asti odotteleen yhtenä kappaleena.
Kattelin taas pari visua taaksepäin pikaisesti ja kauhee keskustelu sektiosta. Jokaisellahan on oma kokemuksensa ja mielipiteensä asiasta ja niistä on muiden turha välittää mitä muut ajattelee, se on jokaisen oma juttu ja sektion läpikäyneet kokee sen asian erilailla. Minä en kokenut että olisin epäonnistunut sen takia, rakastuin lapseeni jo silloin kun hän oli k ohdussa eikä se tapa millä hän syntyi muuttanut sitä mitenkään. Ikävää että joillekkin niin käy mutta rakkaus tulee sieltä kuitenkin, eikö?
No mut joo, täällä alkaakin kohta vauvauutiset lisääntymään. Ihanaa, en millään jaksais oottaa itsekkään mut vielä ei ole täys aikainen tuo meikäläisen tytteli. Kohta pääsee itsekkin aloitteleen äitiyslomaa vaikka virallisesti se on jo alkanut. Viimeviikon joutui oleen kotosalla kun esikoinen sai enterorokon ja supistelujen takia olis pitäny olla levossa, mut kuin se onnistuu vilkkaan taaperon kanssa;-)

Toivotaan kaikille ihania synnytyskokemuksia, alateitse tai sektiolla kukin omaan tapaanssa. Kunnia kaikille Äideille syntyy se lapsi miten tahansa, ihme se on kuitenkin!!

tiltalitti ja mymmeli 36+5

 

heikulla oli kyllä todella jännittävät hetket! Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin
Nipsuliinalla taitaa jo olla pikkuinen sylissä, etukäteisonnittelut!

No niin, sairaalassa tuli käytyä ja perätilaepäily vaihtui sitten raivotarjonnaksi, eli pää alaspäin siellä oltiin Tämänhetkinen painoarvio oli 3200g ja jos samalla käyrällä jatketaan niin painoa olisi laskettuna aikana 4100g. Nyt mentiin siis ylä- ja keskikäyrän välissä. Vauva oli muutenkin edellä viikkojaan, joten sain parin viikon päähän kontrolliajan, jolloin tarkistetaan myös mun lantio.
Käynnin jälkeen oli pakko päästä kaupungille ja sainkin ostettua mm. imetysliivit. Huomasin vain, että shoppailusta on kyllä mennyt hohto kun en millään jaksanut kiertää ja unohdimpa vielä kauppaan just sen mitä olin lähtenyt hakemaan Nyt on sitten alapäässä sukkapuikot töissä :stick:

Onko kellään muulla ongelmia nukkumisen kanssa? Mulla on uni hävinnyt jonnekin, en saa nukuttua kuin pienissä pätkissä. Tyynyä olen pitänyt jalkojen välissä/vatsan alla mutta sekään ei tahdo auttaa, herään silti jokaiseen kääntymiseen. Olen "ratkaissut" ongelman sillä että nukun pidempään, mutta se taas sitten siirtää nukkumaan menoa myöhemmäksi. Eikä se puolilta päivin herääminenkään mitään herkkua ole |O

t. Sähikäinen + Nöttis 35+6

Muoks. Mitenkäns muuten ton tekstin saikaan väritettyä? Kun ei muista

 

Täällä kanssa perätilaepäily vaihtu äippäpolilla varmistettuun rt:aan \o/ Hirmunen helpotus! Painoarvioo saatiin 3500-3700g, kahen viikon päästä ois sit painokontrolliaika, lupas lääkäri ettei päästetä yli 4kg kasvamaan kaikki siis eriomaisesti.

Tekis itekin mieli murahtaa tuohon sektiokeskusteluun, mutta pidänpä tällä kertaa näppini kurissa.

MissHappy rv 38+0

 

Jotenkin hävettää meidän äitien puolesta, jotka ainakin vielä odottavat tervettä lasta kunnes toisin todistetaan. Tyhjää marinaa... Hatunnosto Nooralle ! Sinulla voisi olla hieman syytäkin olla katkera ja kiukkuinen kohtalolle.

 

36+5 ja neuvola oli tänään.
pissa puhdas
hB 128
paineet ok
hieman turvotusta
tarjonta rt
sf-mitta 32 (laskenut hieman, joten vauva ilmeisesti hakeutumassa kohti lähtökuoppia)
sydänäänet ++ (128-140)
liikkeet ++

Huomenna äitipoli: yhdistettynä pelkopoliasioita ja loppuraskauden lääkärikäynti. Synnytystä olisi tarkoitus suunnitella, tai jotain sinnepäin...

Sanonpahan omalta osaltani synnytystapakeskusteluunne vain sen, että huonon alatiesynnytyskokemuksen läpikäyneenä en osaa toivoa/odottaa minkäänlaista synnytystä. Jos voisin, olisin vain ihanasti ja paksusti raskaana - ja ottaisin sitten suoraan vain suoraan vauvavaiheen vastaan ! Eli jos voisin, skippaisin kokonaan ja mieluusti hela synnytyksen tuntematta itseään lainkaan "huonoksi" äidiksi. Ei mutta...hyviä ja onnistuneita synnytyksiä vain kaikille, toivottavasti myös itselleni :hug:

 

Miten näillä palstoilla aina nämä keskustelut menee tällaiseen vertailuun yms. ? Eikö näille alatie vs sektio synnytyskeskusteluille voisi avata ihan oman ketjun ettei tarvitse näissä perus odotusketjuissa käydä niitä läpi..Kuiteski jokainen tietää että aihe on herkkä monille ja herättää tunteita. Joku jo tuolla aiemmin mainitsi jtn näistä aiheista : imetys vs pulloruokinta, kestis vs kertsit yms.. HOHHOIJAA.

Itse kun kannatan luomua kaikessa - mutta kun on kyse synnyttämisestä - niin mua ei kiinnosta pätkääkään miten muut haluaa lapsensa maailmaan saattaa. Mua kiinnostaa se mitä mä itse haluan ja toivon. Esikoisen synnytys oli kamala kokemus ( päättyi sektioon ) - silti ykköstoiveena oli nyt sektio. Jos lähtee syntymään ennen eräpäivää niin tilanne katsastetaan uudestaan. Hyvä näin. Kunhan pääsee maailmaan elävänä ja ehjänä, kiitos.

Noin jutut kiintymyksestä ja rakkaudesta omaan lapseen.. sanon vaan että pyyhhhh. Mites adoptioäidit ? Kyllähän näilläkin on sitä kiintymystä. Se kun ei katso sukulaisuutta tuo äidinrakkaus..Ja suurimalle osalle jää taatusti elämän ekat hetket kokematta.
Ja toinen ryhmä on keskoset ja sairaat lapset. Tällä haluan vaan sanoa että järjen käyttö on sallittua ennenkuin tänne rustaa ajatuksiaan jostain äidinrakkaudesta. Joka kuitenkin on NIIN subjektiivinen asia. Kuten synnytys. Ja äitiys. Ja raskaus.
Vertiastukeahan täältä suurin osa etsii - ei lannistavia ajatuksia ja mielipiteitä.

Cèst la vie !!! Perlage 38+6 ( jee, huomenna ehkä tokavika pokss..)

 

Tiukkaa keskustelua synnytyksestä näköjään.. Itselle kelpaa mikä vaan, kunhan vauva tulisi mahdollisimman terveenä ja turvallisesti maailmaan. Kumpikaan vaihtoehto, sektio tai alatie, ei tee äidistä huonompaa tai parempaa.

Ja tosiaan, yhdessä koossa ollaan. Vuotoa on, välillä ruskeaa ja välillä valkoista. Veri on jäänyt lähes kokonaan pois ja supistuksia on sillai ehkä tunnin-puolen tunnin välein.. Jos yöllä sitten pääsisi?

Hirveä stressitila ja jännitys päällä. jos voisin niin peruisin koko homman nyt on semmoinen olo. Aika kipeää tekee nuo supparit vaikka ovatkin mun perus menkkakivun tuntuisia, mut tuntuu siltä että tästähän se vielä pahenee ja että en ikinä selviä synnytyksestä. Ja kaikki ystävät höösää että joko,joko ja mikä olo ja miten voit. Hyväähän ne tarkoittaa mutta pelottaa että jos mukaan tulevat ystävät ovat höösääjiä niin mottaan niitä. Tällä hetkellä sellainen olo että saliin haluaisin mennä yksin, mutta eiköhän kuitenkin ole hyvä että joku on mukana.

 

Puuh, ei voi muut sanoa, kuin että miulle tuli tästä keskustelusta todella paha mieli. Varmaan hiljenen joksikin aikaan.

Menhit ja Mr. Hyde 38+2 :heart:

 

Iltaa vaan täältäkin!
Täällä on yksi mamma iloinen, vauva oli kääntynyt itsekseen perätilasta tänään raivotarjontaan. Ja tämä ei tarkoita että olisin siis ehdoton alatiesynnytyksen kannattaja, ihan vaan tiedoksi . Mulle hlökohtaisesti on aivan sama miten synnytän, lähinnä mulle tuotti kauhua ajatus perätilasynnytyksestä koska esikoisen synnytys oli jo vähemmän mukava. Minulla siis tuossa viime viikolla epäiltiin keuhkoveritulppaa (jota siis ei ollut lopulta) ja jos se tulppa olisi jossain liikuskellut, olisi perätilasynnytys ollut edessä koska lääkäri sanoi että sektio ei ole tuolloin vaihtoehto. Ja syy miksi olen nyt erityisen onnellinen että lapsi on raivotarjonnasta liittyy omassa päässäni siihen, että tämä raskaus on ollut koko ajan jotain draamaa täynnä ja vihdoin edes jokin asia menee niinkuin sen pitääkin periaatteessa mennä (ollut down-riski ja lapsvesipunktio, istukka huonolla paikalla, raskausdiabetes jne...).

Nyt alan asennoitua taas tähän raskauden loppurutistukseen. Esikoinen heittelee koko ajan uusia sanoja ja on mielenkiintoista nähdä miten suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Isäntäkin alkaa vihdoin tajuta että loppumetrit tosiaan alkaa olla edessä. Jännittää ja samalla odottaa tulevaa!

Kaikille joilla on synnytys"oireita", tsemppiä kovasti! Täällä ei paljon supistele, mutta eihän sitä koskaan tiedä koska lähtö tulee =)

Keukeu ja Tirppi 37+6

 

"Seuraava kontrolli 29.9. ajatuksena lähteä käynnistämään synnytystä". Jaksaisko uskoa, että pitää paikkansa. Ois enää kaksi yötä.

 

Vauvauutisia tännekin! :heart:

Meille syntyi sektiolla la 25.9 klo.23.43 pieni poika. Pikkuritari painoi 2690 g ja pituutta 47 cm.
Vauhdikkaan alun jälkeen kaikki on hyvin. Täällä nyt ihmetellään toisiamme ja totutellaan vauva-arkeen.

Tulen myöhemmin rustailemaan lisää synnytystarinaa..ja kuulumisia.

Onnellinen Minkuli ja pikkumies 2 vrk (37+1)

 

Minkulille paljon onnea tätäkin kautta!

Kauheesti jotain kirjottelin ja tää meni kadottamaan kaiken joten uudestaan ehkä vähän lyhyemmin.
Perjantaina neuvolassa kaikki oli muuten tosi hyvin paitsi pikkunen on päättänyt kääntyä perätilaan, tai jos niin voi sanoa kun pyörii moneen kertaan päivässä pää ylös ja alaspäin, välillä on poikittainkin ja se kyllä sattuu kun nahka venyy niin paljon sivuille.. Kääntäminen ei kannata kun tosiaan pyörii miten sattuu ja tilaa olis varmaan toisellekin jakaa Saa nyt sitten nähdä miten pikkunen tähän maailmaan päätyy, mutta ainakin on päättänyt viihtyä vielä jonkin aikaa tuolla turvassa Nyt vaan odottelen Taysista soittoa.

Multatassu 39+0 Poks!!

 

Onnea Minkuli :flower: Jään odottelemaan synnytyskertomusta

Onnea myös heikulle :flower: Olipa koskettava synnytyskertomus! Onneksi kaikki sujui parhain päin

Nipsuliinalla taitaa olla jo vauva kainalossa tuhisemassa, varovaiset onnittelut siis hänellekin

Täällä taitaa olla synnyttämään lähtö lähellä useammalla, tsemppiä matkaan siis Tulkaahan kertomaan, kun lähtö koittaa tai ainakin viimeistään sitten, kun vauva on saatu onn ellisesti maailmaan!

Tuohon synnytystapakeskusteluun toivon minäkin rauhaa kanssasisaret! Synnytys on niin herkkä kokemus meille jokaiselle ja ei useinkaan täysin suunniteltavissa. Kuitenkin tapahtumana sellainen, jonka jokainen meistä äideistä tulee muistamaan loppuelämänsä ajan! Annetaan siis vertaistukea toisillemme ja yritetään ymmärtää toisiamme erilaisina ihmisinä ja persoonina. Kaikille on oikeus mielipiteeseensä, mutta sovitaanko niin ettei ketään lytätä eikä aleta tässä ketjussa tappelemaan ja lietsomaan sitä ikävää keskustelupalstameininkiä, joka on niin yleistä näillä äiti/lapsipalstoilla?!

Mulla oli tänään se pelkopolikäynti. Oli aivan mahtava kokemus kaikenkaikkiaan!!! Ensin oli keskustely synnytyssalin kätilön kanssa, joka oli niin empaattinen ja ihanan ymmärtäväinen ihminen, etten epäile enää hetkeäkään etteikö tällä kertaa kaikki sujuisi hyvin! Käynnin yhteydessä kirjattiin toiveet ja synnytyksen kulkua kivun hoidon suhteen valmiiksi ylös sekä painotettiin nimenomaan kuulluksi tulemista tässä synnytyksessä-viime kerralla kun meidän toiveita ei kuunneltu vähäisimmässäkään määrin! Samassa yhteydessä oli käynti myös äitipkl:lla, jossa synnytyslääkäri teki ultraääntutkimuksen ja arvioi vauvan kokoa. Nyt siis viikkoja 35+2 ja vauva tällä hetkellä 3kg kokoinen eli Sähikäinen, meidän vauvat taitaa kasvaa aikalailla samalla käyrällä Kasvaessaan tasaisesti laskettuun aikaan asti vauva on n.4 kg syntyessään ellei ota mitään spurttia lopuksi.
Lääkäri oli myös empaattinen ja kannustava. Keskusteltiin myös hänen kanssaan edellinen synnytys läpi. Sekä kätilö, että synnytyslääkäri olivat pahoillaan edellisen synnytyksen kulusta ja sanoivat, että kuulluksi tuleminen synnytysen aikana pitäisi olla itsestään selvyys. Myös synnytyslääkäri kirjasi toiveita ylös tulevaa synnytystä varten sekä kivunhoitosuunnitelmaa. Lääkäri halusi vielä, että otetaan uusi aika n.rv 38, jolloin katsotaan uudestaan vauvan kokoa. Jos näyttää, että olisi kasvanut aivan hurjasti niin sitten mietitään, tarvisiko synnytystä esim. käynnistää ettei ainakaan kasvaisi ihan mahdottoman kokoiseksi. Olen edelleen niin onnellinen ja hyvillä mielin tuosta käynnistä etten enää ollenkaan epäile etteikö kaikki sujuisi hyvin tällä kertaa

Niin ja keltä se lupa pitikään pyytää Facebook-ryhmään liittymisestä? Kävin jättämässä sinne pyynnön jo valmiiksi :saint:

syksyinen ja kyytiläinen 35+2

 

Onnittelut Minkuli ! Melkein just samankokoinen kaksosista meidän toinen poika, joka oli 2705 g ja 47 cm (36+1). Hyvin on kasvanut. Viime neuvolassa (4-v) 18 kg ja 100 cm, vaikka pienet vanhemmat.

Oisko enää 1 1/2 yötä :|. Ja sitten pannaan kotiin, että alapään tilanne liian epäkypsä käynnistyksen aloittamiseen. Näin jo unta ja en juuri ole unia nähnyt tämän raskauden aikana.

Discovery 38+2

 

[onnea minkuli :flower:

 

Onnea Minkuli

Jahas, ei päästy tositoimiin. Viime yö meni "hyvin", nukuin (sen minkä nukuin) siis ilman supistuksia. PLÄÄH.

Tays:n epikriisissä oli, että mammalla on exhaustio muttei voida käynnistää epäkypsän tilanteen ja edellisen sektion takia : / Ja tosiaan viime viikolla kaulaakin jäljellä vielä ainakin 3 cm...
Alkaa olla voimat finaalissa ja pahimmillaan kun voi mennä vielä 3 viikkoa |O
Eipä sille mitään voi, tosin pitää toivoo että pääsisin arvioon vähän aikasemmin, jos ei vauva nyt ota syntyäkseen.

Tää olis hyvä päivä syntyä, saatais sama synttäripäivä mulle ja vauvalle
Muistaiskohan mies sitten paremmin....(lähti taas töihin eikä muistanu koko synttäriä....) Ei sillä että mitään edes odottaisin, tää oli tiedossa ettei se mitään muista :vampire:



Zeena 39+2

 

Zeena : Hyvää synttäriä!! :flower:
Sulla on samanlainen huijarivauva masussa kun mulla.. Sunnuntaiyöllä supisteli niin pajon (3-10 min välein) että meinasin jo silloin lähteä mutta ajattelin että maanantai-illalla viimeistään pääsee laitokseen. pskat, eilen illalla supisteli ehkä kerran puoleen tuntiin ja yön nukuin oikein makeasti äsken heräten. (+ lukuisat vessakäynnit keskellä yötä).

Tällä hetkellä on semmoinen olo et haluaisin perua koko jutun. En halua synnyttämään enkä mihinkään. pelottaa ja jännittää sen verran koko synnytys, pelkään että en kestä niitä kipuja. Jotenkin hirveä stressitila päällä. Haluisin että koko juttu olis jo äkkiä ohi ja vauva ulkona, ilman että edes huomaisin. Eiks se voi pulpahtaa ulos itsestään mun nukkuessa?

Mites vuotaminen? Zeena ainakin kun samoilla päivillä meet ja muutenkin samanlainen tilanne. Mulla vuotaa kaikenlaista mutta ei taida vieläkään lapsivettä olla joukossa. EIlen illallla oli ihan hiukan punertavan oloista nestettä mutta en sitten kuitenkaan lähtenyt tarkistamaan.

Nyt on menkkamaisia kipuja alavatsassa, tuntuu välillä että olisi pieni supistus joka ei mene ohi vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..

Noh, katsotaan miten tästä.

Minkulille isot onnittelut !! :flower::heart:

Mikäs meidän facebook-ryhmän nimi on? Pitäisi itsekin varmaan liittyä??

 

Minkulille onnittelut! Mietinkin jostain syystä eilen että juuri viikoilla 36/37 ei ole tainnut kukaan meistä vielä synnyttää.

Ja Zeenalle synttärionnittelut!

Samaa mietin kun Discovery että ei tunnu oikealta ihan pienistä purnata. Nooralletosiaan hatun nosto ja vielä oikein paljon voimia.

Niin ja Discoverylle onnea matkaan. Toivottavasti pääset hommiin.

Supistuksia on varsinkin iltaisin ja aamuisin. Tosin aika kivuttomia vielä. Vähän on kyllä alkanut tuntua selässä välillä. Huomenna viimeinen lääkäri. Vähän jännittää että mikä on tilanne alakerrassa. Semmosta vihlomista ja kipua välillä että edes jotain on pakko ollut tapahtua. Eihän tommosta voi kenenkään alapää hermostumatta sietää Tai sitten tuomio on että ei yhtään mitään ja laskettu aika siirtyy jouluun.

Edelleen mietin että jos yrittäis lähteä sillä asenteella että epiduraali vasta jos on pakko. Ihan varmana vaadin sitä kyllä aivan ensimmäisenä kun siinä pisteessä joskus ollaan..

Sofiia 36+0

 

Huomenta päivää mammat! Ja Minkulille suuret onnittelut!

Täällä on nyt vihdoin selvinnyt asiat.. Elikkäs 15.10. (39+1) saadaan sitten meidän tyttö elämää sulostuttamaan! Perätilassa siis toinen majailee ja lantio todettiin magneettikuvissa liian ahtaaksi alatiesynnytystä ajatellen. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis suunniteltu sektio. Aluksi olin toosi pettynyt, eihän tässä näin pitänyt käydä.. Tämänhän piti mennä niin, että ulkokäännöksessä pirpana kääntyy oikein päin ja sitten vaan normaalisti alateitse synnytys! Ei kääntynyt.. No, nyt sitten yritetään väärinpäin, hyvin sekin menee! Eipäs yritetäkään.. No, eli sektioon siis. Jos typy vielä meinaa itsestään kuperkeikkoja tehdä, en enää tiedä mitä ajatella! Oon käynyt kaikki vuorollaan mielessä läpi ja asennoitunut aina sen hetkiseen tilanteeseen täysillä, kunnes kaikki onkin taas muuttunut.. Meinaa pää mennä sekaisin..

Noh, nyt alkaa jo ajatukset olla voimakkaasti sektiossa ja se kuulostaa hyvältä ja turvalliselta vaihtoehdolta. Perätilasynnytyksessä oltaisiin voitu hyvinkin todennäköisesti joutua hätäsektioon, jolloin en olisi edes ollut syntymähetkessä läsnä. Muutenkin tilanne tulisi niin yhtäkkiä, ettei siihen ehtisi henkisesti valmistautua. Nyt on aikaa ajatella asiaa ja valmistautua. Ja koska itse en ole asialle voinut tehdä yhtikäs mitään, en myöskään itseäni voi mistään syyllistää.. Joku ylempi voima on tehnyt päätökset minun puolesta.. Nyt ei siis tarvitse enää pähkäillä mitä tekee, ihanaa..!

Olen siis löytänyt sektiosta, jota aiemmin kammoksuin, paljon hyviä puolia (myös ylläolevien lisäksi) ja alan sopeutua ajatukseen. Ja pääasiahan kuitenkin on, että meidän rakas saadaan turvallisesti maailmaan! Nyt alkaa pikkuhiljaa jännittämään... Hassua, kun tietää sen päivän! Miten ihmeessä voin saada nukuttua sitä edeltävän yön....?? En mitenkään

Mutta voin kyllä sanoa, että on helpottavaa, kun on päässyt tämän asian kanssa sinuiksi! Tuntuu, että taakka putosi harteilta.. Nyt vaan pidetään peukkuja, että kaikki sujuu hyvin, tietysti sujuu

Lintunen 36+5

 

limeee: mullakin vuotaa kyllä jotain, mutten usko olevan vettä. Mulla ei edes oo mitään veristä limaa eikä mitän sellasta, mikä lupailis jotain. Eli ilmeisesti tätä normaalia loppuraskauden lisääntynyttä valkovuotoo.

Mulla meni pienimmätkin tuntemukset ohi ja olo on nyt ihan normaali. Että ketuttaa.

Olikos tässä ketjussa aiemmin jotain kyselyjä niistä pikkuhousuista sinne sairaalaan mukaan otettavaksi?
Eli suosittelen kyllä niin mummo-mallia mukaan kun löytyy. Mä oon itse edellisillä kerroilla käyttäny niitä sairaalaan verkkohousuja ja kotiin lähtiessä laittanu omat, jos sillonkaan. Mulla ainakin on ollu jälkivuoto niin runsasta, että se on vaatinu kunnon suorakaidevaipat ja ne pysyy parhaiten paikallaan niillä verkkohousuilla. Eikö kuulosta ihanalle
Esikoisesta taisin raahata kotiinkin niitä verkkohousuja ja suorakaidevaippoja :xmas:

 

Onnittelut Minkulille!

Mitähän sitä kirjoittais.. Tässä aamulla kävin neuvolassa. Siellä oli kaikki ihan hyvin. Ite tässä kärvistelen vaan lantiokivuissa koko ajan ja muutama yö tullut nyt valvottua supistusten takia. huokaus.. Hmm.. jotkut varmaan huomaskin ku viime viikolla puhuin siitä, että suunniteltuun sektioon aika mulla 13.10, eli lasketun ajan jälkeen vasta. Sitä ihmeteltiin neuvolassakin tänään ja äsken sitten soitin äitiyspolille, et minkä ihmeen takia noin myöhään toi aika.. Sieltä vastannut kätilökin ihmetteli asiaa ja yritti selvittää tilannetta. Noh, vastaus oli että lääkärinmääräys. Eli aikaa ei kovin helpolla saa muutettua, jos en ihan hätää kärsimässä ole.. Kai sitä joutuu sitten tässä vielä kärvistellä pari viikkoa. murr.. Ei vaan jaksa tapella noitten lääkäreitten kanssa.

Miukatti ja mömmö 38+2

 

Hiljaiseloa on ollut kirjoittelun puolelta, mutta meille syntyi pieni poika 22.9 klo: 10.24 (rv 38+5). Painoa oli 3630g ja pituutta 52,5cm :heart: Me siis mentiin maanantaina osastolle käynnistettäväksi, koska painoarvio pienestä oli 4kg. Maanantaina sain kolme kertaa käynnistävän lääkkeen, tiistai-aamuna viideltä meni vedet ja neljältä iltapäivällä on merkattu alkaneeksi säännölliset supistelut. Poika siis syntyi keskiviikkona aamupäivällä. Kestoa synnytykselle tuli melkein 19 tuntia, mutta palkinto oli mitä parhain <3 Poika syö hyvin ja nukkuu, öisin heräillään kolmen tunnin välein syömään ja päivisin herättelen kahden tunnin välein. Tässä näin lyhyesti

Ps. Hokasin tossa laskeskellessani 1+1, että mama-L taitaa olla meidän seinänaapuri

idamaria123 ja poika 6 päivää <3