Iltapäivää Mammat!
Me näimme maailman kauneimman näyn 6.11 klo 13.57 kun Pikku-Prinsessamme syntyi. Painoa neidillä oli 3995 g ja pituutta 53 cm. Pikkujätti.
Synnytyskertomusta. Näymmä vähän enempi.
Keskiviikkona 4.11 kävin tänne kirjoittelemassa kun yöllä sain muutaman supistuksen ja aamulla limatulppa alkoi irtoamaan. Päivän mittaan supistusten tahti kiihtyi ja muuttui säännölliseksi. Neljän aikaa lähdin kauppaan autolla ja ajaminen alkoi olla aika hankalaa ja marketin kiertäminen oli aika tuskainen kokemus, matkalla supistukset sai todellakin voimaa. Kun pääsin kotiin aloin kellottamaan supistuksia ja väli oli 9-10min ja kipu yltyi. Odoteltiin kotona ja seurailtiin supistuksia, synnärillä sanottiin, että supistuksien tulee olla yli minuutin ja 3 min välein. Lähdettiin synnäriä kohti ke-to yönä klo 03.00. Tutkimusten jälkeen totesivat että supistuksia n 4 min välein ja kohdunsuuta jäljellä 0,5cm ja auki olin 1,5 cm - lähettivät kotiin hirveissä kivuissa, yhden pillerin antoivat mukaan. Kotona sain nukuttua vähän ja supistukset taas 9min välein, mutta kipu edelleen kauhea. Itkua tihuutin kotona koko torstain ja yritin vaan odotella että supistukset 3min välein. Klo 03.00 to-pe yöllä supistukset tiheni nopeasti alle 3min ja kipu yltyi ja lähdimme taas kohti synnäriä.
Klo 03.20 oltiin sisällä ja olin reilu 4cm auki ja kaula hävinnyt, pyysin epiduraalin ja otin ilokaasua. Olo oli huojentunut, kun tiesi ettei enää tarvitse pitkään kestää supistusten kipua ja kohta saisi nyytin syliin. Klo 05.35 saapui lääkäri laittamaan epiduraalin. Neulakammoisena olin ihan paniikissa, mutta pysyin paikallaan. Ensimmäinen epiduraali meni suoneen ja jouduttin uusimaan, samoin seuraava ja seuraava... Viidennellä kerralla epiduraali saatiin laitettua ja olo alkoi heti helpottamaan. Reilu puolituntia epiduraalin jälkeen huomasin että supistukset eivät hävinneetkään kokonaan vaan säilyivät toisella puolella ja yltyivät. Lääkäri pyydettiin uudelleen paikalle korjaamaan epiduraalia. Supistukset yltyi ja yltyi ja epiduraalin vaikutus lakkasi lääkäriä odotellessa, joka saapui korjaamaan epiduraalin 8.40. Nyt epiduraali saatiin toimimaan paremmin ja olo oli kuin seitsemännessä taivaassa. Tässä vaiheessa olin 7 cm auki. Söin vähän ja heiluin pystyssä, kiput olivat kokonaan pois. Tämä vaihe ihan uskomaton, tanssittin poikaystävän kanssa ja käytiin kävelyllä ja mietittiin millainen rakkauspakkaus masusta tulee. Noin klo 13 olin 10 cm auki. Vielä ei ponnistuttanut eikä tuntunut supistuksia joten kätilö sanoi että voi odotella niitä ylhäällä ja käydä rauhassa vessassa. Niimpä seisoskelin ja keräilin ponnistustarvetta, joka iskikin nopeasti. Klo 13.40 siirryin sängylle ja klo 13.57 tyttö päästi ensimmäisen itkun. Ponnistaminen sujui heti hyvin, mutten heti uskaltanut lujaa ponnistaa. Lopussa ponnistamisen tarve oli valtava, mutta kätilö toppuutteli, ettei saa enää ponnistaa, ettei tulisi repeämiä - onneksi. Selvisinkin kokemuksesta vain yhdellä tikillä.
Synnytyksen jälkeen imetin pikkusta pari tuntia, joka jälkeen menin omatoimisesti vessaan. Juuri kun pääsin vessasta takaisin tuli kätilö auttamaan vessareissussa, mutta sanoin sen jo tehneeni , ihmetteli kovasti. Sitten suihkuttelut ja omat vaatteet päälle ja suunta kohti BB-hotellia. Hotelli on siis synntyttäneille ja sinne mennään asumaan omaan hotellihuoneeseen pariksi päiväksi. Jokaisessa kerroksessa on oma kätilö ja lääkäri jotka kiertävät ja auttavat potilaita. Hotelli tarjosi myös ruoat 4 kertaa päivässä ja välipalaa sai hakea aina kun tuntui. Henkilökunta oli aivan todella osaavia ja lämpimiä! Miellyttävä vierailu kaiken kaikkiaan.
9.11 meillä oli tarkastus BB-hotellissa ja PKU-kokeet. Neiti oli saanut 100g painoa takaisin sairaalasta lähtöpainoon ja kaikki näytti olevan kunnossa.
Nyt ollaan oltu tasan viikko kotona ja vauvantuoksuinen arki on maistunut. Pikkuneiti nukkuu suhteellisen hyvin, nyt kahden päivän sisällä on herännyt useammin yöllä, liekö masu vaivana. Toivotaan ettei alkaisi vaivaamaan enemmän ja jatkuisi yöt kahdella syötöllä. Ulkona ollaan oltu jo muutaman kerran, täällä keli +5-10 astetta joten sanoivat että heti voi mennä ulos. Ollut ihana päästä vaunuilemaan, ihan mielettömät muuten bugaboon cameleonit mennä kaupungissa. Todella näppärät. Tänään ollaan nyt ensimmäistä kertaa kahdestaan kotona, miehen oli pakko päästä treenaamaan, ettei putoa kyydistä. No olen enemmän kuin tyytyväinen että edes viikon oli kotona!
Synnytyksestä jäi kaikenkaikkiaan miellyttävä kokemus vaikkakin kesto säännöllisten supistusten alkamisesta oli 43 tuntia ja epiduraalit meni miten meni. Olo oli sairaalassa kuitenkin uskomattoman hyvä ja kätilöt olivat mielettömän ystävällisiä ja kannustavia. Yksi kätilö tuli sanomaankin synnytyksen jälkeen, että täytyy sanoa, että positiivisin synnyttäjä, jonka hän on nähnyt. Taisin olla erittäin iloinen kun sain edes toispuoleista kivunlienitystä pitkäänkestäneiden supistusten jälkeen. Mutta ihan heti synnytyksen jälkeen sanoinkin, että tämän voin tulla tekemään uudestaan jos saan jotain näin hienoa palkinnoksi!
Omaolo on jo erinomainen, istuminen aristi ensimmäisen viikon, mutta nyt voi jo rojahdella istumaan. Jälkivuoto on ikävää, mutta vaikuttaa, että loppuu jo pikkuhiljaa. Masu on palautunut jotakuinkin ennalleen ja vatsalihasten välinen rako kadonnut. Hurjaa vauhtia on olo kohentunut, luulin että veisi paljon enemmän aikaa. Parempi näin päin. Painoa synnärille jäi 9kg, yhteensä 12 kg tuli. Ehkä tuo 3 kg on nyt tisseissä, niitä kun en aikaisemmin omistanut!
Lukematta vielä muutama sivu, joten kommentoinnin jätän seuraavaan kertaan.
Onnea kaikille muillekin juuri vauvaantuneille ja tsemppiä alkumetreille. Nautitaan vauvantuoksusta, tätä kestää niin vähän aikaa.
Tässä vielä muutama kuva
Sairaalasta lähdössä, 2 pv.
Päiväunilla, 6pv.
Pikkis ja Mini 10 pv :heart: :heart:
Ja mikä hymy! Meillä ei vielä hymyillä ihan noin. En oikein tiedä, mikä on oikeaa hymyilyä ja mikä ei... Kun välillä oon ihan varma että oli tahallinen hymy, mutta sit iskee epävarmuus. No, ei kai sen välil, kyllä sen jossain välissä varmasti huomaa että oikeat hymyt on alkaneet 
