Lokakuu 2018

4.10/flowerpower85/2./TYKS/poika

Täällä on poju nyt viihtynyt jopa vuorokauden raivotarjonnassa jee! Viimeksi meni alle 10h ja kiepsahti taas perätilaan ihanaa kun potkut tuntuu kylkurajalla eikä käytä virtsarakkoa trampoliinina. Pari päivää ollut myös monesti pikkumiehellä hikka. Eilen esikoinen nauroi kun piti päätään vatsalla ja toisella oli hikka ja hänen pää hytkyi tahdissa

Synnytystä on jotenkin miettinyt hirveän vähän vielä. Tuntuu että siihen on jumalattoman pitkä aika, vaikka oikeasti aika menee ihan hirveää vauhtia. Mulla oli esikoisen synnytys niin nopea ja helppo että ei nyt oikein oo mitään toiveita kertynyt. Ainut on että en tahdo maata käyrillä. Se oli viimeksi se kamalin osio aina.

Sairaalakassiin pakkaan herkkuja, kännykän laturi, omat imetystopit, kirjan, dödön, hiusharjan, hygieniatuotteet. Muuta en ainakaan juuri viimeksi tarvinnut. Mies tuo sitten kaukalon ja kotiutumisvaatteet molemmille jotka oon katsonut valmiiksi.

Flowerpower85 ja "Mart" 26+2

 

Kuopuksen synnytyskertomus.
Laskettu aika 8.10.2015
Keskiviikkona 7.10 alkoi tulla säännöllisesti harjoitussupistuksia. Mieltä kypsytti totaalisesti, oli kipuja ja limatulppaakin oli irtoillut jo kuukauden päivät, alkoi mieli luovuttamaan ettäkö tämä lapsi ikänä aikoisi syntyä.
Torstaina 8.10. Lasketu aika, en kyllä uskonut hetkeäkään, että olisi tulossa vaikka supisteli kipeästi lähes koko päivän. Yö saapui ja sen myötä supistukset laantui. Ajattelin, että ainakin tulevaisuudessa häämöttäisi käynnistys, ei tämä täältä itekseen ulos tule.
Perjantaina 9.10 olo oli lähes mahtava. Ei kipuillut juurikaan, joka tuntui jo itsessään lottovoitolta. Pian kuitenkin alkoivat flunssan oireet. Oire, joka jokaisesta lapsesta on tarkoittanut synnytystä n.2vrk sisällä. Eli ainakaan en terveenä saisi taaskaan synnyttää, mitäs pienistä. Mies lähti iltavuoroon ja tuumi minun olevan jotenkin vaisu. No sh*t sherlock, nenä tukossa, yskittää, mahan ympärys yli metri, laskettu aika mennyt...tarviiko muita syitä siihen ettei huumorinkukka lennä? Ja ei edelleenkään mitään oloja synnytyksen käynnistymisestä.
Jälleen kyrsiintyneenä lösähdin yöllä sänkyyn räkä nenässä kuplien, kiroten jo etukäteen tulevaa yötä, joka varmasti tutun kaavan mukaan olisi täysi katastrofi.
Lauantai 10.10
Pompin yöllä vessaan ja kirosin kipeää ja jumissa olevaa selkääni. Kello oli kaiketi 3.30 ja hetken mietin, että pitäisikö vain jäädä jalkeille, kun ei siitä nukkumisesta mitään varmaan taaskaan tulisi. Väsytti kuitenkin niin paljon, että päätin yrittää.
Pyörin 06.00 saakka ja nousin ylös, tuntui että selkä repeäisi liitoksistaan ja rakkokin tuntui olevan jälleen rantapallon kokoinen. Laahustin vessaan nyrpeänä. Pissaaminen tuntui erittäin ilkeältä, eikä sieltä kyllä juuri mitään edes lirissyt. Mietin että joku pissatulehdus tästä nyt vielä puuttuisi.
Menin keittämään kahvia. Selkää jomotti edelleen. Ajattelin, että oon taas nukkunu kierossa. Hetken päästä piti mennä uudestaan vessaan ja tälläkertaa pöksyissä odotti jäätävän kokoinen möntti limatulppaa, jota valui ja valui vaan. Maha tyhjeni ja silloin vasta aloin hahmottamaan, että tosiaan...SUPISTUKSIA????
Kellottelin ja join kahvia. Lapset heräsi ja syötiin vähän aamupalaa.
Alkoi tuntua että supistuksiin tulee hissuksiin lisää potkua. Päätin herättää miehen jos tunnin päästä tilanne näyttää samalta tai kipeämmältä.
Klo.09.00 herätin miehen.
"Kulta, jaksaisitkos herätä, mua supistelee. Siel on tuoretta kahvia." "HÄH?! Siis kipeesti vai? Mihin mun piti soittaa???"
"Ei tarvii soittaa, voin sit soittaa itekki jos tarvii jossain vaiheessa, mut nyt haluun suihkuun."
Suihku ei vienyt kipua kauheasti pois vaan tuntui enemmänkin, että supistukset sai siitä lisää virtaa.
Vähän ennen kymmentä soitin äidilleni, että käskee siskon tulla jo odottamaan tänne, lähtö varmaan kuitenkin tulisi vähintään näytille. Hysteerinen puhelu jota kaduin heti.
Puolenpäivän aikaan aloin pohtimaan, pitäisikö soittaa Kättärille ja kysyä mikä heillä on tilanne ja kannattaako näillä epäsäännöllisillä supistusväleillä tulla edes näytille. Minulla kipukynnys on korkea, joten en osannut oikein sanoa sattuuko minkä verran, mutta synnytys supistuksiksi sentään tunnistin.
Kättärillä oli täyttä ja kuulema Naikkarilla, ohjasi Jorviin. Iski jäätävä ketutus päälle ja kiukuttelin puoli tuntia ennen kuin soitin Jorviin. Melkein meinasin, että en suostu muualle menemään ku kättärille, mutta mies sitten suostutteli soittamaan Jorviin, josta kehoitettiin tulemaan näytille entisten nopeiden synnytysten vuoksi.
Mies soitti isälleen. Hysteerikko nro.2.
Oli ajanut jostain syystä aivan täysin päinvastaiseen suuntaan missä meidän koti on, vaikka on hyökkinyt tänne vaikka kuinka monesti.
Jouduttiin siis odottamaan häntä klo.14.00 saakka. Tässä vaiheessa en enään halunnut istuakkaan ja tuntui että supistuksia tulee vähän väliä, mutta silti epäsäännöllisesti..
Lopulta päästiin matkaan. Miehen puhelin sanoi piip..akku loppu, tietenkin. Appiukko kaivoi paperikartan, jota mies ei osannut lukea. Mietin takapenkillä, että en perkele kestä. Otin oman puhelimeni sairaalakassista ja näpytin navigaattoriin osoitteen.
Navigaattori ilmoitti matka-ajaksi 27min. Supistukset laantuivat onneksi matkalla, muuten se olisi ollut yhtä helvettiä appiukon säestäessä matkaa kuivalla huumorillaan. Ajattelin, että jos tuo ukko jatkaa vielä hetkenkin, hyppään ovesta ulos keskellä motaria, mutta onneksi mies huomasi ilmeeni ja käski isäänsä tukkimaan suunsa ja painamaan lisää kaasua...hän kun körötteli hieman alle 80km/h satasen alueella.
Saavuttiin Jorviin lopulta ja meidät ohjattiin pieneen huoneeseen ottamaan käyriä. Käyrää piti piti ottaa niin kauan, että vauva heräisi ja vähintään 20min. Noh, Hippu päätti vetää hirsiä kokonaisen tunnin ja minulla meinasi mennä järki siinä kovalla ja vaakasuoralla pedillä/tutkimuspöydällä. Yskitti, nenä oli tukossa ja supistuksia alkoi taas tulla.
Lopulta kätilö saapui poistamaan anturit ja kurkisti mikä on tilanne. 3,5cm auki. Kello oli suunilleen 16.00.
Kätilö ehdotti, että mentäisiin kävelemään ja vaikka kahville ja tultaisiin sanomaan sitten kun alkaa tuntua kurjalta tai supistukset tihenee uudestaan. Sopi minulle, kahvia teki jo mieli ja miehelläkin oli hiukan nälkä.
Mies tuumi pitäisikö hänen soittaa isälleen, että pääsisikö vielä myöhemmin takaisin hänen kyydillä, hän kun oli ihan varma, että homma ei etene ennen sunnuntaita. Sanoin, että voihan hän laittaa viestiä, mutten usko, että enään kotiin lähdettäisiin.
Kahvin jälkeen pamahti päälle pari ärhäkkää supistusta. Ajattelin, että nyt voisi lähteä kävelemään ulos. Käväisin vessassa vielä ennen lenkkiä ja siteessä oli hirveästi veristä limaa. Kivaa, ällöä, mutta tiesin olevan hyvä merkki.
Mies kiukutteli repun olevan painava. Rehellisesti sanottuna harkitsin josko nappaisin käytävän suurimman aulakasvin ja kosauttaisin herraa sillä päin näköä. Tallusteltiin pitkin sairaalan rempassa olevaa piha-aluetta tunnin verran. Jouduin pysähtelemään tuon tuosta ja tajusin itsekkin jopa, että supistusten välit on tosi lyhyet. Sanoin miehelle, että aletaan valua takaisin sisälle. Kävelin pihalla vielä kahdet portaikot ja sitten tuntui että perse repeää.
Tässä vaiheessa mies oli ensi kerran epäillyt, että mahtaako minuun sattua, sitä kun ei kuulema mitenkään pystynyt sanoa katsomalla minua, kun naama pysyi koko ajan ihan peruslukemilla. Mistä sitten epäili oli, että en sanonutkaan enään mitään vaan olin täysin hiljaa ja puhaltelin hiljaksiin. Päästiin takaisin sisälle ja luukulle sopersin hyvin epäselvästi, että tultiin takasin, supistelee tiheemmin.
Todellisuudessa olin miehen mukaan sanonut "Tultiin tunti sitten, lähettiin ja tultiin taas, en tiiä mitä kello on mut vähän tekee haipakkaa." Päästiin sitte suoraan saliin.
Meidät otti vastaan aivan ihana kätilö. Katteli mua hetken ja tarjosi sitten heti jumppapalloa istuimeksi. Sanoi, että tarvii pikkusen käyrää vauvan sykkeistä ja näytin kuulema siltä, että hakkaisin hänet jos käskisi makuulle. Oli kyllä harvinaisen oikeassa.
Kello oli siis 17.00 suunilleen ja käyrät alotettiin vartin sisään.
Kätilö kyseli toiveita, joita minulla ei periaatteessa ollut. Sanoin vaan että mennään ihan fiiliksen mukaan ja kätilö kysyi olisinko halunnut synnyttää veteen jos heidän allas ei oo varattu. No mikä ettei. Heillä oli uusi vekotin, jota voitiin pitää koko synnytyksen ajan vedessä. Noh, minulla ei käynyt tuuri, ensisynnyttäjä oli altaassa, mutta minusta se oli ihan ok, saisipahan enskari ihanan synnytyksen. (Huomatkaa miten hormoonit jylläs jo, fiilistelin jopa jonkun muun hyvää synnytyskokemusta omani kustannuksella. )
Siinä sitten käyrä lopeteltiin 17.40 ja katottiin tilanne. Opiskelija, joka oli myös todella symppis, seuraili mukana hommaa ja annoin luvan kokeilla myös. Tilanne oli auki 7,5cm, venyttäen 8cm ja hitunen reunaa jäljellä. Oltiin puhuttu jo etten halua mitään puudutteita tai lääkkeitä. Siitäpä kätilöt olivat onneissaan ja toivat lämpöpussin kun sitä pyysin. Ehdottivat josko haluaisin kokeilla polvillaan oloa ja tokihan sitä koklattaisiin.
Sitten kätilö yritti vielä sykkeitä saada, mutta eipä mitään enään löytynyt kun vauva oli painunut niin alas.
Jatkuu....

 

Lääkäri pyydettiin puhkomaan kalvot klo. 18.10, että saatiin anturi päähän ja hupsista, vesi olikin vihreää, mutta vauvalla kaikki hyvin kuitenkin. Vettä sitten oli tooodella todella paljon ja naurettiin sitten, että mä muutuin suihkulähteeksi.
Noh, siinä sitten aukesinkin 10min sisään reiluun 8cm ja polvillani en voinut olla kun kipu paheni selässä ihan sietämättömäksi. ( Pää oli kääntynyt vähän väärään asentoon kalvojen puhkaisun jäljiltä ja aiheutti kovaa kipua selässä). Käännyin puoli istuvaan asentoon ja kätilöt poistuivat huoneesta pyytäen painamaan nappia kun alkaisi tuntua painetta. Torkuin ja hymisin ja sen verran muistan, että käskin miestä nostamaan selkäpuolta ylemmäs ja sitten tuntukin se tuttu "paskattaa" fiilis. Käskin miestä painamaan nappia. Kello oli 18.30 kun kätilöt tuli takaisin ja kurkkasi että juu, hiukset pilkottelee supistusten mukana. Itse en halunnut vielä ponnistaa, kun ei tuntunut sitä pakottavaa työntöaaltoa vatsalla.
Hoitava kätilö kävi hakemassa vielä avustavan kätilön huoneeseen kirjaamaan vaiheet ylös. Mies oli ihan pihalla. Muistan että hän kysyi kätilöltä, että onko tämmönen normaalia, kun eihän tuo nainen edes huuda tai kiroa tai valita että sattuu. Varmisti paristi onko varma että vauva syntyy siis. Huoh.
Mumisin siihen väliin, että "mähän sanoin sulle, että oon hiljaa vaan sillon ku synnytän." Kätilöt nauro ja mä ilmotin aikovani ponnistaa NYT! Kello oli 18.50.
Testasin ekan supistuksen verran asentoa, jota korjasin itse, kun tuntui että pää oli edelleen tulossa oudosti. Kätilöt eivät koskeneet missään vaiheessa ponnistusta minuun eivätkä puhuneet muuta kuin toisilleen jotain.
Sitten tuli pieni hetki, että supistusta ei tullut ja mies jo hätääntyi että eikö se nyt tuu, kätilö sanoi, että seuraavalla tuo mamma ponnistaa vauvan ulos, tauko enteilee yleensä hyvää supistusta.
Seuraava supistus tuli ja puskin pään ulos ja samalla muisti ohjasi puhaltelemaan, jotta pää ei tulisi liian kovalla vauhdilla, ei kätilöt ehtineet erikseen pyytää tälläkertaa. Hitto että teki eetvarttia ja suoraan sanottuna olisi tehnyt mieli imasta vauva takasin sisään ja sanoa että kahtellaans hei ens vuonna. Kuitenkin seuraavan supistuksen tullessa kroppa työnsi itsestään pojan ulos ja heti kuului kova parkuminen. Kello oli 19.00.
Kätilöt oli ehtineet imeä hengitystiet puhtaiksi ja poika kuulema oli väsännyt napanuorasta itselleen henkselit ja oli myös käsi poskella tullut ulos. Ajattelin siinä sitten, että mahtavaa, oon varmaan revenny tuhannesta kohdasta. Vaan eipä tullut ku yksi pikku nirhu. Huh! Sitten odoteltiin, että napanuora lakkaa sykkimästä, jonka jälkeen opiskelija leikkasi napanuoran, kun mies ei uskaltanut sitä tehdä.
Poika sai 10 pistettä, mitoiltaan oli 3630g, 50cm ja pipo 36cm ja olin niin helpottunut että kaikki meni niin hyvin. Mies itki ja mie vaan ihastuneena tillitin vauvaa.
Jälkeisvaiheeseen kätilö laittoi akupisteisiin neulat, kun en ilokaasua oikein halunnut heti lähteä kokeilemaan. Oksitosiinipistosta ei laitettu pyynnöstäni rutiinina.
Vähän oli tiukassa taas, mutta hetken päästä neulojen laitosta sekin sitten tuli viimein. Eikä sitä esitelty kun senkin olin muistanut mainita, ei vaan mitään muistikuvaa missä vaiheessa oon tämänkin muistanut sanoa.
Näiden jälkeen saatiin olla rauhassa se aika, että poika imee rintaa rauhassa niin kauan kuin haluaa. 1,5h melkein meni kunnes poika kyllästyi ja saatiin syötävää ja minä pääsin suihkuun.
Suihkun jälkeen saatiin lähteä osastolle, jossa oltiin 22.00. Minulta kysyttiin, että jaksanko kävellä vai haluanko että viiään tuolilla...sanoin käveleväni, johon kätilöt nauraen takasin "No tottakai".
Kätilöt, erityisesti opiskelija, kiittelivät rauhallisesta synnytyskokemuksesta. Olin kuulema täysin hiljaa koko ajan, mikä oli heistä erikoista. Eivät olleet hetkeen törmänneet mykkään synnyttäjään. Halasivat isosti kun läksivät osastolta takaisin synnyttäjien tykö ja me jäätiin toviksi ihmettelemään vauvaa kunnes miehen äiti saapui hakemaan miehen kotiin.
Kotiuduttiin seuraavana päivänä.

Semmonen romaani.

 

Typerät hormoonit! Mä täällä itkeä pillittäen luin @viipulainen synnytyskertomuksen
Kiitos kun jaoit!

 

Moikka pitkästä aikaa. Tässä minun tiedot:
27.10./Dippadai/30/2./Tyttö/348 g 20+5

Huh! Heti alkuun vähän valitusta. Sain jonkun sortin mahataudin ja makasin pari päivää sohvalla ja laukoin vessassa. Aloitin edeltävänä päivänä rautalisän ja jotenkin yhdistän siihen, koska muu perhe on ollut terveenä. Rautalisän aloitin matalahkon hb:n ja lievän hengenahdistuksen vuoksi. Nyt jää kyllä loput syömättä, oli niin hirveä kokemus. Vieläkin on maha kipeänä + jäätävä selkäjumi makaamisesta.

Sairaalakassia en ole miettinyt ollenkaan. Synnytystä vaan hyvin vähän. Menen ensi kuussa synnytyspelkopolille ja josko sitä siellä alkaisi miettiä. Viime kerralla lääkäri sanoi heti muutama päivä synnytyksen jälkeen ja myös jälkitarkastuksessa, että seuraavakin tulee todennäköisesti syntymään sektiolla. Oli papereihin kirjannut, että synnytystapa-arvio viikolla 36. Olen siis tavallaan sektioon valmistautunut, mutta nyt tuntuu siltä, että alatien mahdollisuutta voisin ainakin miettiä, jos se nyt sitten ylipäätään on mahdollista.

Vauva pyörii ja potkii reippaasti ja aina vaan kovemmin. Tuntuu, että tykkää olla enemmän oikealla puolella ja sieltä monottaa vasurille. Välilä myös pää alaspäin, koska jalat tuntuu navan yläpuolella. Tässä vaiheessa tämä on vielä söpöä.

@Vuorikristalli meillä on myös tuo isojen tyttöjen sängyn ostaminen edessä. Luulen, että juurikin noin markkinoituna menee hyvin läpi, koska pimu mainostaa ainakin kerran päivässä olevansa iso tyttö. Tuo nykyinen sänky on sellainen, jonka saa ihan normaaliksi sängyksikin, nyt siinä on matalampi laita paikallaan. Mutta koska kahta pinnasänkyä ei tarvita niin tuo siirtyy vauvalle.

Mulla on vielä onneksi pari viikkoa lomaa jäljellä. Tässä vaiheessa ainakin töihin lähteminen tuntuu tuskaiselta, mutta katsotaan mikä vointi on, kunhan tämän mahatautiepisodin saa jätettyä taakse.

Neuvolasta laittoi mulle Kelan laput postissa tulemaan. Edellinen neuvola oli jostain syystä varattu kahta päivää ennen kuin sen olisi saanut ja seuraava menee vasta elokuulle. Pyysin sitten postissa niin saa asiat vireille ja töissä ilmoitettua virallisesti.

Kivaa viikonloppua kaikille! Mie lähden pihalle vähän taapertelemaan, jos tämä selän ja kyljen kramppi alkais helpottaa.

Dippadai 22+6.

 

Moi kaikille uudessa ketjussa mukana oleville! @viipulainen, olipa ihana synnytyskertomus - kiitos kuin jaoit! Ja tervetuloa uusille, mukaan kyllä mahtuu!

Kiitos myös uudesta ketjusta, tässä mun tiedot:

la 20.10/AnMaaria/38 /3./poika/NKL

Olisin myös kiinnostunut whatsup ryhmästä, ilmoitelkaapas miten sen saisi ihan käytännössä pystyyn?

Mä oon ollut 5 päivän työmatkalla isossa konferenssissa - pitkiä päiviä luennoilla istuen ja sosialisointia iltaisin nukkumaanmenoon asti.Puuh!!! Ja vikana päivänä eli tänään mulla oli puhe, jota kyllä jännitin koko viikon tosi kovasti. Oon niin onnellinen (ja helpottunut) että olo säilyi koko viikon hyvänä ja energisenä, eikä kroppa kehittänyt mitään raskauskremppaa tähän hätään Pieni flunssanpoikanen kyllä kolkuttelee, mutta ei se haittaa! Papu potkii tasaisesti hereillä ollessaan, joten luulisin että masussa on kaikki mallillaan mun jännästä viikosta huolimatta! Hauskaa muuten huomata, kuin tuollaisessa tilanteessa seniorimmat (tuntemattomatkin) naiskollegat tulee kertomaan omia raskauskokemuksiaan

En oo miettinyt mitään selkeätä synnytyssuunnitelmaa. Edelliset synnytykset menivät hyvin ilman tarkempaa suunnittelua ja oon kiitollinen, että viellä on yksi synnytyskokemus edessä. Pienen raskausjoogakurssin ehdin jo käydä, jossa käytiin läpi vähän kipua lievittäviä hengitystekniikoita, hierontaa, apuvälineitä ja sen sellaista. Katsotaan mitä tuleman pitää. Jos synnytys on pitkä ja voimat hupenee, lääkkeistä on kyllä hyvä apu ja jos taas homma etenee nopeasti ja normaalisti, pärjään luultavasti ilman. Ekan synnytyksen avautumisvaihe kesti kauan: pe yö - su aamu , joten epiduraali oli lopulta taivaan lahja kun olin vaan niin väsyksissä!!! Toka taas indusoitiin pienellä lääkemäärällä lapsiveden hupenemisen takia, joten supistukset äityi nopeasti melkoisiksi ja epiduraali auttoi kestämään sen kivun. Mulla tosin epiduraali ei ole vaikuttanut ponnistusvaiheen kestoon vaan molemmat lapset ovat syntyneet ihan muutamien ponnistusten/minuuttien aikana (kuopuksen kohdalla jouduin jopa pidättelemään vauvaa sisällä kun lääkärit ei ehtineet heti paikalle - oli sekin hommaa ) enkä myöskään revennyt vaan ponnistaminen tuntui hallitulta (jos nyt siitä näin voi sanoa). Luulisin, että Papustakin tulee varsin täysiaikainen vauva, koska kaksi edellistä syntyi tasan yksi päivä lasketun ajan jälkeen.

Tiedän lähipiiristäni 2 keskostapausta: yhden ihan pikku pikkuriikkisen keskosen (tietääkseni syntyi suunnilleen rv 23 tienoilla) ja toisen vähän isomman (rv 25). Jälkimmäisessä tapauksessa keskoisuudesta ei seurannut suurempia ongelmia lapsen kehitykselle ekan vuoden kehityksen hurjan kirimisvaiheen jälkeen, mutta ensimmäinen on ollut hyvin raskasta ja vaatinut useita lapsen sairaalajaksoja ja leikkauksia vuosien ajan. Lääketiede kyllä pystyy melkein ihmeisiin tätä nykyä, mutta kyllä toi keskoisuus silti pelottaa.

Sairaalakassiin lähtee lanoliinia ja mukavat imetysliivit (maito on alkanut nousta vauhdilla edellisillä kerroilla, joten rinnat olleet herkät jo siellä sairaalassa), perushygieniatarvikkeet itselle ja kotiintulovaatteet itselle ja vauvalle. Mies on sitten hakenut kotoa turvakaukalon. Näillä oon tainnut aiemmin pärjätä . Ai niin ekassa synnytyksessä meillä oli musiikit omasta takaa (mies on sellainen hifistelijä) ja oli ihanaa kuunnella rauhoittavaa musiikkia synnytyksessä. Toinen lapsi syntyi ulkomailla ja siellä oli nihkeämpi meininki. Ehkä laitan musiikin/kaiuttimen harkintaan tälläkin kertaa.

Ihanaa viikonloppua!

AnMaaria ja Papu rv 23 + 6

 

Pitäisköhän se ryhmä tehdä niin et laittaa puh numerot jollekkin yksityis viestillä ja joku sit perustaa sen ois kiva päästä sinne jo höpöttelee enenmän

 

Pitäisköhän se ryhmä tehdä niin et laittaa puh numerot jollekkin yksityis viestillä ja joku sit perustaa sen ois kiva päästä sinne jo höpöttelee enenmän

Joo! Laskin et meit ois ainakin viisi halukasta. Pistätkö pystyyn vai laitanko minä?

 

Heips!

@Sonde joo, emmie tiä onko liianki aikasta, mut ite oon sellanen suunnittelija ja ku eka raskaus, ni oon innoissani ja jännittynyt kaikesta, ni oon sit aikasten liikkeellä Mut varsinki jos pelkoja on, ni kuvittelisin, et hyvä ku toisaalta aikasten alkaa jo miettimään? Onpa harmi jos on traumoja jääny, mut onneksi käsittääkseni pelkopolille tunnutaan ohjattavan kyl mielellään, jos tarvis? Ja mulla ainaki pomppii nyt mainosta "3 tarinaa synytyspelosta" -artikkeliin, että vois lukea senki, jos kiinnostaa? Auts kans noi kivuliaat supparit ja "paikkojen aukeaminen" jo nyt Toivon, et ne nyt kuiten jämähtää tohon ja kivutki helpottais Onko sulla sit kui fyysinen työ? Ja todellako kuuntelet omaa kehoasti ja sen mukaan -ei tää nyt kuiten pikkujuttu oo kantaa uutta elämää sisällään! Toivottavasti olo tosiaan helpottais pian

@amaia no onpa kyl harmi, jos siel ei pahemmin kysellä Siis totta et toiveitaan ne vaan on ja ku ei voi koskaan tietää miten menee, ni toki kannatteli pitää mieli avoinna. Mut tuntuu et itelle luo ainaki jonkinlaista varmuutta ees, et saa jottain toivetta/ajatusta esittää; oli se sit tarkasti suunniteltu joka piirtoa myöten tai ihan vaan "katsotaan sit lokakussa" Toki ainaki näin ensikertalaisena luotan paljon ammattilaisiin, mut harmittais kyllä kovasti, jos mun kroppa kertoo mulle muuta, mut sit joku "rutiinitäti" päättää, et hän on "30 vuotta / koulussa opetellu synnytetään lapset näin, ni tehhään näin nytki". Mut kylläpä mie luotan siihen, et nykyään ollaan niin ammattilaisia, et eiköhän se hyvin mee -sai antaa synnytystoiveita tahi ei Tärkeintä kuiten tosiaanki se, et saatais lapsi hengissä ulos ja bonusta sit jos äitikin vois hyvin!
Aijaa?! Mie en tienny, et pittää joka päivälle olla vaatteet??? Kiva jos joutuu viikonki oleen ja tosiaanki ku ei koosta mitään hajua! Mut ehkäpä ku nuo vierailijat on niin toukkia, ni kerkee toi Hellu käydä sit kotona hakkeen oikeenkokoset vaatteet, ku koko selviää..?

Joo siis sitä mieli aattelin, et joku nyt / lähempänä lokakuuta perustettava suljettu ryhmä! Tulis ehkä vähän pienempi ja tiiviimpiki ryhmä Ois kans ehkä makuna sit, et ku lapset kasvaa, ni ei ihan täysin hiljentyis..?
Sammaa kans hieman kateellisena miettiny, ku porukka jää ihan justiin lomalle ja itellä ku tarkistin, ni onhan mulla kokonaiset NELJÄ hurjaa lomapäivää Niillä nyt paljoo aiemmin kesälomalle jäähä Itekki varmaan jos ei terveys reistaa, ni sillon joskus syyskuussa vasta mammalia eessä, mut kerkeepähän tienata vähän pahan päivän varalle rahaa säästöön

@saraneito kiitti sairaalakassi vinkistä sulleki! No tuopa joo kyl et ajanvietettä hyvä varmaan olla mukana! Varsinki ku ekassa synnytyksessä kuulemma voi kestää (ikään ku ei ois jo ~9kk oottanu toista! ). Herkkunaposteltavaa joo, vois, eritoten jotenki diabeetikkona luulis, et voi sokerit heitellä, ni oispahsn jottain mikä maistuu! Ja aikastenhan mie taidan tässäkin asiassa olla liikkeellä, mutta mutta kun kaikki on niin uutta ja jännittävää.....

@viipulainen ehdottomasti jos haluut ni kirjota synnytyskertomus! Eritoten kiinnostaa toi komediamies, kun itelläni sellanen, ni hohhoijaa... Apuva, mullehan alkaa kertyy jo hyvä muistilista sairaalaksesi pakkaamiseen, kiitos naiset Kiitti VIIPULAINEN sulle eritoten tästä kivunlievitysinfosta; noi vokaalit ja muutenki! Ite oon kyl et otan kivunlievitystä, jos tarttee, mut en turhaan kyl aio. Ehkä oma ammattiki tekee sen, et en kyl ymmärrä, miks jotku kärvistelee (ihan siis pääkivuissaki) ilma lääkettä, ei voi siis ees yhtä 500mg parasetamolia ottaa (ja kivusta kyl muistetaan välittää KOKO AJAN), mut yht.kaikk' en myöskään ymmärrä sitäkään, ku jokaiseen pikkusen kolotukseen otetaan jottain troppia Siis jokainen tyylillään, en siis tuomihe, jokainen saa tehä kui haluaa, mut jotenki toi Kultanen keskitie tuntuu mun jutulta Tuntuis, et parhain lopputulos tuloo, ku kuuntelee kroppaa, ku se kuiten tietää mitä tehä, mut nykyajassa se hyvä puoli, et apuaki on saatavilla
Hihi, miltä tuntuu hikka??? Minä luulen, et tää mun kaveri on sivuttain tai jonkin kummin pää alhaalla taiylhäällä, ku potkut (tai jotku törmäykset kuiten!) Tuntuu edelleen oikealla puolen, välillä kyl navassaki

@Jasuuu onnea tytöstä Toivotavasti helpottais Suupparit ja alkais sit hyvin ku synnytyksen aika! Tsemppiä hurjasti!

@Kems haha, voi pikkusta akrobaattia siellä Hyvä et kaikk hyvin, tympeää kyl ku kipuja on ja voihan napatyrä Sullekaan en voi muuta ku toivoa, et kipu helpottais Tsemppiä hurjasti! Mikään en tajua miten oot Oisko kuiten jottain raskaus mamboujamboa? Itellä oli tosiaan sillon ku teoksiin testin, ni just tällä kerralla ku tuli sit se plussa, ni olin itse tyyneys ja viimeks olin ihan paniikissa Josko se jotenki raskaus rauhoittaa tietyissä asioissa..?

@TT1 Ookei! Lähinnä kans mietin, et tarvittiinko apua tms. , ei se ihme oo, et muuta ajateltavaa sit mielenpäällä! Hyvä kuitenki Viim. Nyt ottaa puheekis, ni sais ees vähän helpotusta Jaksamista sulle ja saahan tännekin (tai vaikka sinne whatsapp ryhmään?) Sit avautua; ite oon kokenu, et hyviä vinkkejä ja neuvoja täältä kyllä saanu ja ainaki tsemppiä ja mielenrauhaa

@ahmis aijjaa Noh, tunnistaman sit luonne-/ihmistyypin, valitettavasti Kiitti ku kerroit
Olipa tosi hyvin kirjotettu ahmis! Oon samaa mieltä ton sun mielipide/ vanhemmuusjutun kanssa! Mullaki on asioita, joita en ymmärrä (juurikin toi tupakoiminen raskausaikana), mut jokanen tekee omat valintansa ja se, ku ite en oo koskaan polttanu (no joo, satunnaista bilepolttamista nuorempana), ni en todellakaan oo pätevä kommentoimaan Ja seki, et ennakkoluuloja saa olla ja saa kannattaa sitä omaa näkemystään asiasta ku asiasta, mut toisia ei saa tuomita niitten takia eikä kohdella epäkunnioittavasti niitten takia. Kyl mieki oon tän keskustelun kokenu enemmän positiivisena ja juurikin sillai, et uskaltaa sanoa omat mielipiteet, ku ei oo ollu tunnetta, et kaikki tai ees et osa kävis päälle ku yleinen syyttäjä. Ja sanottakoon nyt seki, et JOS tuntuu jostakusta, et mun mielipiteet tai sanomiset on satuttanu, ni SANOKAA! En oo varmaankaan tarkottanu, mut en oo myöskään osannu ilmasta asiaa oikeen näitäkö käy valitettavan usein paikassa ku paikassa, et loukkaannutaan, mut sit ei puhuta asiasta, ni mitenpä sitä tietää, jos on jotakuta loukannu sanoillaan tai toimillaan, ku siitä ei puhuta. Lupaan kans sanoa ite, ennen ku veän herneet nokkaan
Nyt oon kyl tosi happy, ku tuntuu et tääl on hyvä keskustella, hyvä meininki ja uskaltaa tosiaan sanoa mistä vaan ja kysyä, ilman et pidetään tyhmänä
Kiitti kans annokselle linkeistä; jospa nyt oli ihan ok juhlii sillon viikolla 25, eli 24+0 Sillai vähän iloittiin, ku aattelin et jos se nyt oli se elinkelpoisuuden rajaviikko
Pienethän ne mahikset vissiin vielä on, mut on kuitenki ja juurikin se, et toimitaan kuitenki, jos sattuis syntyyn hyvinki ennenaikaisesti! JA TOIVON KANS TODELLAKI, ET KAIKILLA MENIS VÄHINTÄÄN SINNE RV38, ni ois ainaki kaikki edellytykset menestyä pikkusilla

@Vuorikristalli onko ollu hyvä loma ja mukavaa mökillä? Ihanaa ku pikkusen liikkeet tuntuu ja näkyy Itelläni tuppaa ciimetinkaan usein jäähä asiat, mut ainaki meän työpaikalla sana kiertää siihen malliin, et tuskin ois jääny, vaikka oisin halunnuki

 

@viipulainen ihana synnytyskertomus♡ Nauroin ja itkin ihan täpönä, ai että!!! Kunnon teräsmamma kyl oot! Ja vois olla, et lentäis omalleki hellulle aulakasvi päähän (tai ainaki kans harkitsisin vakavasti), jos jostain repun painosta valittaa

@Dippadai voi ei :/ Joilleni rautalääkkeet tekee sitä. Pakko kuiten varmistaa; olitko n.2h ennenkö jälkeen rautalääkkeet oton ilman maitoa ja maitotuotteita? Vaikuttaa imeytymiseen, mut myös joillekin tosiaan pahentaa vattaoireilua Tai sit testata toista valmistetta... Tai lisätä pinaattia yms. Ruokalistaan Toivottavasti olo helpottaa pian!

@amaia ja @Jasuuu ihanaa,joo! Pistäkkee pystyyn!

( . ) Tulipa taas romaania ja jäi osa asioista varmaan sanomatta, mut hälläkö väliä! Täällä selkäkivut tuntuu pahenevan; oon kyl liikkuu ja venytellä, mut ei tunnu liiemmin auttavan Olo on kuiten hyvä, vielä vapaata ja ma sit taas yöputkeen la -aamuun asti Oli hauskaa ku kattoin viaplayta tabletilla niin, et tabletti oli mahan päällä, ni pikkunen potki niin, et koko komeus pomppi Oli siinä mulla ja anopilla hauskaa Pikkusella varmaankin kaikki siis hyvin Syyskuussa tuloo meille sit emmaljungat Ei pitäny vielä ostaa, mut löyty niin mieluisat (molempien makuun) , saatiin alennusta, oli pätevä ja hyväpuheinen myyjä (mut on helppo ylipuhua) ja sit vielä sattu kaupungilla tuleen muutamat samat rattaat omaavat perheet vastaan, ni neki kyl kaikki kehu, et on hintansa väärti Eli enää pinnis puuttuu ja sit sitteri ja turvakaukalo ja kantoliina, jotka ostan kaverilta, ja no se amme kans vielä. Äitiyspakkaus saapunee ens viikolla; tällä viikolla kun ei tullu vielä ilmoitusta Oulun se lastenkirppis oli vähän pettymys; oli niiiin pieni ja ei oikeen löytyny mitään Mut ne kyl sano et ens viikolla tuloo uutta tavaraa, et josko sillon ois parempi tuuri

Mukavaa viikonloppua kaikille ja alkavaa viikkoaki, varuilta

Ane773 ja Pätkis rv 24+2

 

@Ane773 laitoin kertomuksen tuohon eilen, on pitkä, joten ota hyvä asento

Tosta valmistautumisesta synnytykseen sen verran halusin heittää ajatusta ilmoille vielä, että lukekaa mitä voitte tehdä edistääksenne synnytyksen etenemistä.
Ja opastakaa kumppanianne/tukihenkilöä niistä asioista mitkä koette tärkeäksi.
Ihan niinkin pieneltä tuntuva asia kuin vaikkapa se oksitosiini ruiske. Kyllä siitä pitää kysyä vaikka olisi miten rutinoitunut tapa. Mukana olevan toisen henkilön olisi siis hyvä osata seurata että sinua synnyttäjänä kuunnellaan ja mitään ei tehdä ilman että kysytään ja kerrotaan miksi haluttaisi jotain tehdä.

Valtaosa hoitohenkilökunnasta on upeita tyyppejä, mutta surullisesti on kourallinen jotka haluavat päästä ns.helpolla, joka ei taas synnyttäjälle olekkaan se helpoin tie.

Eli luottaa kannattaa osaamiseen, mutta tiedostaa omat oikeutensa myös ja pitää niistä kiinni ja tässä sillä kumppanilla/tukihenkilöllä on myös iso rooli. Ja isoin juttu jota kaikki ei tiedä, jos kemiat ei kohtaa kätilön kanssa, saa vaihtaa vaikka kesken ponnistusvaiheen.
Sellainen tapakohteliaisuus tietyissä tilanteissa kannattaa jättää sivuun. Vaikkapa jos kätilöllä on opiskelija mukana, niin jos vaikkapa sisätutkimus tuntuu tosi ikävältä synnytyksessä, ei ole todellista perustetta opiskelijan saada suorittaa sitä ns.tuplana vain koska "pitäähän senkin saada oppia", sanoo vaan että hoitava kätilö ainoastaan tekee kiitos.

Ja mun mielestä lääkkeellisille kivunlievityksille on ehdottomasti paikkansa. Kipu on aina yksilöllinen kokemus ja itseään kannattaa kuunnella herkästi.

Nyt ei taas muista mitä piti kirjoittaa muuta, palattava hetken päästä apajille.

Viipulainen & Itu 23+0 POKS!

 

@Ane773 kirjoteltiinkin samoihin aikoihin. Kyllä noi hetket miehen kanssa oli kyllä lähellä jotain kreisikomediaa. Se vaan raukka oikeasti luuli että ollaan sielä turhaan ja kaikki se pyöriminen ulkona ja sisällä on vaan ajanhukkaa.
Siinä tilanteessa tuntu että varjele miten rasittava, mutta samalla tajusin kyllä että kun ei mun todellinen tila näy kasvoilta mikä nyt olis miehelle helppo tapa tulkita, niin ei mahda mitään. Olin myös niin syvällä siinä synnytyskuplassa, etten osannu ilmaistakkaan sanallisesti oloani vaikka tiesin että homma etenee rytinällä.

Tästä viisastuneena ollaankin nyt käyty jo läpi asioita joita mies voi seurata jos synnytys taas käynnistyy sievästi eikä ole kiirettä sairaalalle.
Kun tosiaan alku saattaa olla useamman tunnin jos ei vedet mene, mutta edetä silti just vaikka tunnin aikana vajaasta 4 sentintä yli 7 senttiin. Tässä on siis suunitelma olla vaan kotona niin pitkään ku on fiksua ja just toi nopea eskaloituminen on se jota miehen täytyis osata nyt tulkita. Eli kun en enään höpise haituvia tai en haluaisi poistua jostain asennosta/suihkusta millään, niin auto eteen ja menoks.

Mä tilaan rattaat varmaan nyt heinä-elokuun aikana.
Vaatteista puuttuu oikeastaan vaan vähän pöksyjä. Siinäpä ne.

Mulla on torstaina vasta kelaneuvola. Tossa tuli kesäsulku omaan neuvolaan joten aikoja oli tonne toiseen aika heikosti. Mut ei haittaa, hajoan noihin hakemuksiin aina.

Sit pitäis varata se sokerirasitus jonnekkin viikolle 26 tai 28. Yritän saada nopeammin, mutta saapa nähdä onnistuuko.

Nyt tuntuu että flunssa yrittää iskeä joten sen mukaan pakko katsoa jos äityy. Mulla flunssa kestää aina kauan ja kipeänä en sokerirasitukseen mene.

 

Ainiin ja miltä tuntuu vauvan hikka?

Yleensähän potkut ja vauvan muut pomppimiset on tosi selkeästi töps johonkin kohtaa vatsaa tai pientä kutkuttavaa hipsutusta jos hinkkaa käsiään tms.
Hikka tulee, kuten meilläkin, varsin tasaisisesti rytmissä..hik, hik, hik...ja mulla jos vauva on pää alaspäin, tuntuu vaan tuolla, noh, toosassa, mutta jos on vähänkään muussa asennossa, koko masu nytkähtelee kevyesti.

 

Mulle voi laittaa vaikka niitä numeroita niin koitan sitä watsapp ryhmää meille tehdä

 

Voikohan tonne watsapp ryhmään lisätä porukkaa sitä mukaan kun tulee numeroita vai pitääkö kaikki olla ennen kun sen perustan ?

 

Voikohan tonne watsapp ryhmään lisätä porukkaa sitä mukaan kun tulee numeroita vai pitääkö kaikki olla ennen kun sen perustan ?

Joo voi lisäillä myöhemminkin!

 

Ryhmä tehty eli laittakaa puhelinnumeroo jos haluatte mukaan

 

@Ane773 piti kommentoida, että ainakaan täällä Suomessa ei tarvitse olla omia vaatteita vauvalle sairaala aikana. Silloin he saa käyttää kyllä sairaalan vaatteita. Ja se on helppo jos ja kun menee sotkuun niin vaihtaa heti uudet. Sitten kun kotio lähtee niin omat vaatteet.

Pitää itsekin miettiä kotiinlähtövaatteita, koittanut ne näiltä aiemmilta säästää myös ns muistoksi..

Mullakaan ei ole vielä äippälaatikkoa tullut, varmaan siis ensi viikolla. No, nyt se mahtunee myös kotiin kun tänään käyny viemässä useita kasseja kirppispöydälle, jossa myynti alkaa maanantaina.. Tilaa taas vähäsen

Tuli muuten hankittua tälle vauvalle matkavakuutuskin, kuulemma sellainenkin mahdollista syntymättömälle lapselle. Kaikkea sitä oppii kun elää On ainakin turvattu meidän reissu sitäkin kautta.

Se ois kaksi viikkoa töitä ennekuin eka kesälomapätkä. Fyysisesti ihan oka, henkisesti välillä vähän vaikeaa. Ylihuomenna neuvola, kiva nähdä se oma vakkaritäti pitkästä aikaa.

saraneito 26+3

 

@Ane773 Kyllä vain otin tabletin 2 h ruoan jälkeen juurikin vatsavaivoja välttääkseni. Maitotuotteisiin en koskenut lähimainkaan. Tosi aneemiseksi saa olo mennä, että mitään toista valmistetta enää kokeilisin. Eiköhän tämä töstä.

@viipulainen Ihana synnytyskertomus! Nää on hyviä, missä on huumoria mukana. Hyvä muistutus myös noista omien toiveiden miettimisestä. Siellä kaiken kivun ja ähellyksen keskellä voi olla hankala muistaa, mitä voisi kokeilla ja pyytää. Varsinkin, jos kätilö sattuu olemaan kliininen suorittaja.

Minäpä jatkan täällä vielä selkäjumin kanssa painamista, harkkasupistuksia puskee myös niin vaikea taas päättää, miten päin tässä olisi.

Dippadai 23+0

 

Heips!

@Sonde joo, emmie tiä onko liianki aikasta, mut ite oon sellanen suunnittelija ja ku eka raskaus, ni oon innoissani ja jännittynyt kaikesta, ni oon sit aikasten liikkeellä Mut varsinki jos pelkoja on, ni kuvittelisin, et hyvä ku toisaalta aikasten alkaa jo miettimään? Onpa harmi jos on traumoja jääny, mut onneksi käsittääkseni pelkopolille tunnutaan ohjattavan kyl mielellään, jos tarvis? Ja mulla ainaki pomppii nyt mainosta "3 tarinaa synytyspelosta" -artikkeliin, että vois lukea senki, jos kiinnostaa? Auts kans noi kivuliaat supparit ja "paikkojen aukeaminen" jo nyt Toivon, et ne nyt kuiten jämähtää tohon ja kivutki helpottais Onko sulla sit kui fyysinen työ? Ja todellako kuuntelet omaa kehoasti ja sen mukaan -ei tää nyt kuiten pikkujuttu oo kantaa uutta elämää sisällään! Toivottavasti olo tosiaan helpottais pian

Kyllä se on ihan normaalia et ekassa valmistautuu ja ottaa asioista selvää hyvissä ajoin. Muistan et kävin itsekin useasti kaupoissa kattelee vauvatavaroita (vaipoista vaunuihin) ennen ku uskalsin ekat ostaa, ja hirveen tarkkaan etin netistä kokemuksia ja tietoa ja otin selvää

Nyt mulla jo aika varattu pelkopolille. Se keskustelu käydään hoitajan kans _synnytyssalissa_. Hieman ihmettelen et miten niitä huoneita riittää pelkkään keskusteluun varata... Hieman hämää tuo nimi PELKOpoli. Minä en niinkään ehkä pelkää vaan haluan käydä läpi asiat, mitkä koin inhottavina. En nyt jaksa erikoisemmin kirjata,mut lähinnä et hoitajat ei yksilötasolla ottaneet vaan tekevät ns.urakkahommaa, eivätkä jaksa/kerkeä huomioida kaikkee.


Joku vastas kohdunsuun tilanteen muutoksesta. Minä olen käsittänyt et nimenomaan se vain etenee tai pysähtyy muttei tosiaan palaudu (esim.pehmeä 1cm->kiinteä 4cm).?

Tänään sit ostosreissun jälkern uus oire. Häpyliitos kivut. Huh. Ekassa ei tosiasn ollut näitä ku n.1kk ennen la. Näköjään ne paikat toisella kertaa antaa helpommin periksi. Eikä kyllä sikäli haittas kunhan myös synnytys ois myös helpompo ja nopeempi.

Mun mielestä kaikissa sairasloissa ja vauvalle myös ns.sairaalavaatteet kuten aikuisillekin.

Just hoksasin et töihin pitäis 2kk etukätee ilmottaa. Mulla se on heinäkuun loppu, mut kaikki pomot on lomalla heinäkuun! Että mitäs sitä.. Onko sit mun syy jos viralllinen hakemus ja rask.tod. tulis viikon ns
Myöhässä siks ku itse olivat lomalla.. Olen kyllä suullisesti etukäteen ilmoittanut mut mites tuo virallinen puoli
Huomioikaapa tää kun ilmoitus on näin kesäloma aikaan tehtävä!

Kirjoittelen näin yhtenäisesti ku tätä hankala selata, luen siis kaikki läpi ja vastailen mitä mieleen tulee / muistuu kirjoitus aiheita

 

Kiitos @viipulainen synnytyskertomuksesta. Luin erittäin mielenkiinnolla, koska puudutteeton synnytys on mietittänyt positiivisella tasolla itselläni. Esikoisesta menin ilokaasulla ja epiduraalilla. Todella positiivinen kokemus jäi synnytyksestä, ei tuntunut että olisin synnyttänyt ollenkaan. En tiedä olisinko siinä synnytyksessä pystynyt olemaan lääkkeettä kun vedet oli ryynistä ja vihreää ja sain tuomion että vietän synnytyksen sängyssä (pinni vauvan päässä koko ajan). Vauvalla sykkeet laski supistuksen kohdilla ja valmistautuivat koko ajan leikkaussalin puolelle siirtymiseen. Tässä synnytyksessä houkuttelee allas, käveleminen ja kuutiolla istuminen.

Mutta, nyt siihen itse pääasiaan: eli mukana ollaan vieläkin! Päivät ja raskausviikot menee hurjan nopeaa kun on tuo 8,5kk poitsu hoitamassa ohjelmaa päiviin. Meillä opittiin seisomaan tukea vasten ja nyt harjoittelee askeleiden ottamista tukea vasten mihin se vauva katosi??

La 18.10 / 27v / 2. Lapsi / SATKS / tyttöveikkaus / painoarvio 454g 22+0

 

Lisää vaan porukkaa watsapp ryhmään! Nyt meitä siellä viisi ja on kyllä niin paljon helpompi jutella kun täällä

 

Terveisiä mökiltä!

@TT1 kiitos kun emännöit ketjua. Mun tiedot on:

Montecea/ LA 27.10 / 1. lapsi/ tyttöveikkaus / painoarvio 342 rv 20 + 5

Jaa, meniköhän nyt oikeaan järjestykseen, tabletilla selaillessa hankala tarkistaa.

@saraneito Saitko vauvan matkavakuutuksen ostettua netistä vai pitääkö olla erikseen vakuutusyhtiöön yhteydessä? Vai sisältyikö se vauvavakuutukseen? Surffailin noita oman yhtiön sivuja ja sieltä en löytänyt kuin sen vauvavakuutuksen ja sitten matkavakuutuksia, joissa edellytetään vakuutettavan sotua. Sitä tällä tulokkaalla nyt ei tietenkään vielä ole, joten oletettavasti olin väärässä vakuutuksessa.

@Sonde Minä kysyin tuota samaa asiaa työpaikan henkilöstöhallinnosta, kun omakin esimies lomailee juuri kun pitää ilmoittaa. Kuulemma ilmoitus on pätevä kunhan ilmoittaa ajoissa jollekin työnantajan edustajalle, jollaiseksi kelpaa sitten esimiehen sijainen, esimiehen esimies ja sen sijainen tai sitten henkilöstöhallinto. Mutta pitää siis ilmoittaa kahta kuukautta ennen vaikka pomo ois lomalla. Tietty vähän hankalaa jos sijaisia ei oo, mutta sitten vaan vaikka postittaa sen todistuksen työpaikalle ajoissa niin että jää jälki. Lähinnä kai tuosta Kela voi alkaa rissaamaan jos liian myöhään hakee, ei kai työpaikka sentään.

@Tinnuli Teillä tulee aika pieni ikäero kun on noin pieni mies jo kotosalla. Miltä sulla on raskaus tuntunut noin pian ja onko ollut jaksamisen tai voinnin kanssa hankalaa kun on esikoinen hoidettavana? Sillä kysyn kun meilläkin ois toinen toiveissa melko pian tämän ensimmäisen jälkeen, jahka hän nyt ensin kerkiää maailmaan. Tiedän kyllä ettei se toinen ihan välttämättä heti perään ilmoittele tulostaan vaikka toiveissa onkin, mutta tulla saa kun on tullakseen.

Synnytystoiveista en oikein vielä osaa sanoa mitään, mutta kun että terve vauva ois toiveissa lopputuloksena. Nuohan tuntuu olevan sen verran yksilöllisiä asioita, ettei ekakertalaisena oikein osaa sanoa mikä itselle toimii tai on toimimatta. Ilmeisesti samalla henkilölläkään kun ei eri raskauksissa mene aina samalla tavalla. Kai toiveena ois lähinnä se että siinä tilanteessa kuunnellaan toivomuksia tilanteen mukaan, koska tuntuu että vaikka etukäteen ois toivonu jumppapalloa tai pystyasentoa tai mitä ikinä, niin sitten hetken tullen saatan olla sitä mieltä että no ei todellakaan. Ainoa varma toivomus on se että mies on koko ajan mukana, mutta sen aattelin esittää miehelle enkä sairaalaan.

( . ) Oma napa kävi viime viikolla taas neuvolassa, ja kaikki oli hyvin. Lisärautaa määrättiin mullekin, ja ainakaan vielä ei oo maha asettunut poikkiteloin sille. Oon tuota samaa merkkiä (Retafer) syönyt aiemminkin kun sitä verenluovutuksessa jaetaan, joten ehkä maha on jo tottunut. Toivottavasti nousee tuo hemppa sillä, koska oli aika alakanttiin. SF-mitta oli kanssa vähän alakanttiin, mutta ei kuulemma tarvi huolestua koska sen verran vähän heittää kuitenkin. Tuo oli nyt eka kerta kun se mitattiin, joten vielä ei pysty päättelemään kasvaako se käyrää seuraillen kuitenkin. Ensi kerralla sitten tietää paremmin. Kela-laputkin sain, joten pitää niiden hakemusten kanssa alkaa tässä askarrella.

Kivaa alkavaa viikkoa!

 

Hei kaikille! Minäkin edelleen täällä roikun, seuraavilla tiedoilla

Jocrow/ LA 30.10. / 1. lapsi/ tyttö / painoarvio 357g rv 20+3

Täällä myös viime vkl tämä "kelaneuvola" käytynä, vielä en ole ehtinyt istahtaa koneen ääreen täyttämään hakemuksia Kelan sivuilla. Ei niillä muilla niin kiire, mutta se äitiyspakkaus tosiaan yöpuku ostettu ja yksi body/housut/pipo-yhdistelmä saatu innokkaalta anopilta - ja voi olla, että perjantaina tarttui mukaan yhdistelmävaunut ja turvakaukalo kahdella telakalla ei pitänyt ihan näin ajoissa ostaa, vain päättää värit, mutta saatiin sitten palvelua, kaikki tarpeellinen löytyi varastosta ja saatiin hyvä pakettitarjous niin ei voitu kieltäytyä toisaalta ehkä hyväkin, mies tuntui koko perjantain hieman hämmentyneeltä että ollaan jo siinä vaiheessa että vaunut voi ostaa. Toki ei hänelle tunnu mun mahankasvatusta lukuunottamatta yhtä konkreettiselta kun on ns sivustaseuraaja, eikä oma pääkään tunnu aina asiaa käsittävän, joten ihmekös tuo. Mutta ehkä tämä pikku hiljaa uppoaa molemmille

Täällä liikkeitä tuntuu säännöllisesti vähintään sen 2-3 "hetkeä" päivässä. Mieskin tunsi (vihdoin) ensimmäisen potkun perjantaina, yleensä meidän neiti lopettaa riehumisensa heti kun isi koittaa tunnustella vaikka muuten olis kova meno

Täällä ei ole vielä hirveesti synnytystä mietitty. On aina ollut vähän sellanen "ei helv..."-ajatus, nyt olen päässyt sellaiseen "ehkä siitä selviää hengissä"-ajatukseen mutta enempää ei kannata vielä miettiä. Kyllä se sieltä eteen tulee joka tapauksessa...

Onko muilla iskenyt "pesänrakennusviettiä" tällaisena diy-meininkinä? Minähän siis teen hommia käsityöläisenä eli saan kyllä ommella/muuten "askarrella" kaikki päivät, mutta silti tein viime viikolla ison kangastilauksen että saan neidille tehtyä itse bodyja ja pöksyjä. Ja lämpöpussi olisi jo suunnitelmissa ja ja ja...

Jocrow ja vilkas neiti 22+6

 

Jos huomootte,että jonnii nimi puuttuu ni ilimottakkee
TT1