Toggle sidebar

Loistava blogi teille jotka koette olevanne "highly sensitive person"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja SuzieQ.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ihana blogi, laitan suosikiksi!

Paljon sain vastauksia omaan elämääni. Blogissa oli todella osuvasti sanottu tuo, miksi herkkä ihminen ei välttämättä tykkää small talkista... :)
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Alkuperäinen kirjoittaja Jellybeany:
En ollut tuollaista ikinä tullut ajatelleeksi, mutta niin kolahti tuo kirjoitus että tallensin kirjanmerkiksi ja palaan lukemaan tarkemmin paremmalla ajalla.
Click to expand...

Minä en muista missä tuohon termiin edes törmäsin. Ja tosi vähän on suomenkielistä tietoa netissä, englanninkielistä vaikka kuinka, ja testejäkin, minä saan aina kaikista täydet pinnat. :D

Mutta oli kyllä ihan uskomatonta kun luin tuosta ekaa kertaa, ja kaikki kolahti ihan täysin. Olin kyllä tajunnut että olen vähän "erilainen" mutta nyt sain sille nimen. Se oli huippua.

Ja huvittavaa että tuolla mainitaan luovuus, ja sana "taiteilijasielu" jossain kohdassa. Tuon termin olen aina kokenut omakseni.

Kaikkein vaikeimmaksi olen kokenut löytää ympärilleni ihmisiä joiden kanssa on hyvä olla. Varsinkin parisuhteet, kiltit, positiiviset, lempeät ja empaattiset miehet on TODELLA kortilla.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo, et aistii ilmapiirin herkästi ja kokee tukahtuvansa yhteisösä jossa ei ymmärretä jne on käynyt just mulle nykyisen työpaikan kanssa! Kovkun odotin työhaastatteluun menoa aistin et tuol ei oo kaikki kohdillaan. Eikä ollu. Nyt yritän päästä jonnekin muualle töihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SuzieQ.:
Minä en muista missä tuohon termiin edes törmäsin. Ja tosi vähän on suomenkielistä tietoa netissä, englanninkielistä vaikka kuinka, ja testejäkin, minä saan aina kaikista täydet pinnat. :D

Mutta oli kyllä ihan uskomatonta kun luin tuosta ekaa kertaa, ja kaikki kolahti ihan täysin. Olin kyllä tajunnut että olen vähän "erilainen" mutta nyt sain sille nimen. Se oli huippua.

Ja huvittavaa että tuolla mainitaan luovuus, ja sana "taiteilijasielu" jossain kohdassa. Tuon termin olen aina kokenut omakseni.

Kaikkein vaikeimmaksi olen kokenut löytää ympärilleni ihmisiä joiden kanssa on hyvä olla. Varsinkin parisuhteet, kiltit, positiiviset, lempeät ja empaattiset miehet on TODELLA kortilla.
Click to expand...

Juuri näin! Minä olen aina ollut toooodella itkuherkkä. Lapsena se varsinkin oli niin kamalaa, ja sen takia nälvittiin ja syyllistettiin. Pitäisi tosiaankin mieluummin yrittää valita ympärilleen oikeanlaisia ihmisiä, eikä yrittää itse oppia vähemmän herkäksi.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Kiitos linkistä.

Itse koen olevani vähän yliherkkä, etenkin sosiaalisissa tilanteissa. Ulkoiset ärsykkeet (äänet lähinnä) ovat välillä liikaa. Pelkään ja ahdistun helposti. Mielestäni en lapsena ollut yliherkkä, mutta aikuisiällä olen tällaisia piirteitä itsestäni havainnut. Osittain taustalla ovat psyykkiset ongelmani. Ennen myös pyrin piilottamaan herkkyyttäni jopa itseltäni.

Välillä koen tämän yliherkkyyden vähän rasittavaksi, etenkin parisuhteessa oleminen tuntuu olevan minulle hankalaa. Suhteen toinen osapuoli ei aina pääse niin helpolla kanssani. Tosin olen käsittänyt, että koen olevani paljon hankalampi kuin oikeasti olenkaan, koska koen oman vajaavaisuuteni liian syvästi.

Silloin kun elämä hymyilee, kaikki tuntuu niin täydeltä ja ihmeelliseltä. Se on tietysti hienoa.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
Kiitoksia linkistä! Minut todettiin jo aivan pienenä tyttönä tällaiseksi "herkäksi" ihmiseksi ihan lääkärin toimesta. Päiväkodissakin kun purin kiukkuani esim taiteilemalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jellybeany:
Juuri näin! Minä olen aina ollut toooodella itkuherkkä. Lapsena se varsinkin oli niin kamalaa, ja sen takia nälvittiin ja syyllistettiin. Pitäisi tosiaankin mieluummin yrittää valita ympärilleen oikeanlaisia ihmisiä, eikä yrittää itse oppia vähemmän herkäksi.
Click to expand...

Itse olen ajatellut että kultainen keskitie on paras. Täytyy valita ympärilleen oikeanlaisia ihmisiä (eli kilttejä, positiivisia ja hyvänstahtoisia) ja sen lisäksi olen opettelemalla opetellut vähemmän herkäksi, oikeastaan on ollut pakkokin opetella, koska ihan kaikkia ihmisiä ei voi valita. Ja olen siinä jopa jonkin verran onnistunut.
 
Samoja havintoja olen tehnyt vuosia sitten omalta kohdaltani ja myös nuorisotyössä ollessani ne herkimmät hakeutuivat hyvinkin nopeasti läheisyyteeni. "Herkkä ihminen on sopusoinnussa oman olemuksensa kanssa, hän luo ympärilleen poikkeuksellisen tyynen ja hyväksyvän ilmapiirin" ilmeisesti he minut tällaiseksi kokivat vaikka itsestäni tuntui ja tuntuu vieläkin että olen vasta opettelemassa sitä itseni hyväksymistä, tosin koska olin jo ymmärtänyt olevani erilainen, hyväksyin heidänkin erilaisuutensa. Monet kerrat vain istuimme tai kävelimme aivan hiljaa, rentoutuen. Valitettavasti nuori kun olin, en ollut valmis alalle vaan poltin itseni loppuun. Tuo aihe pitäisi käsitellä jokaisessa koulussa jossa opiskellaan lasten tai nuorten ohjaajiksi/opettajaksi jne. Kun herkkä lapsi hyväksytään sellaisenaan hänestä kasvaa vahva, sinut itsensä kanssa oleva aikuinen.

Myös herkkyyden mahdollisuus pitäisi ottaa huomioon kun nuori alkaa oireilla esim. väkivaltaisesti kotonaan. Saako hän olla yksin vai kuormitetaanko häntä jatkuvasti että lopulta hän saa lopulta fyysisiä kiputiloja joita ei enää kestä vaan alkaa purkamaan pahoinvointiaan voimakkaastikin.

Suosittelen kaikkia lukemaan tuon blogin tai edes silmäilemään vaikket olisikaan herkkä, joku saattaa jopa herkän ihmisen kohdatessaan muistaa ettei kaikki ole samanlaisia ja antaa toiselle mahdollisuuden.
 
Tuli mieleen kuinka tyttäreni itki 3-vuotiaana: "Mää oon niin herkkä", vaatien tällä perustelulla itselleen myönnytyksiä kurista. Hän on kyllä oikeastikin herkkä, mutta toisaalta herkkyyteen ei ehkä kuulu numeron tekeminen omasta herkkyydestä? Itse koen olevani jonkin verran herkkä, ehkä tuon "herkän" ja "normaalin" rajalla juuri, jonkunhan täytyy olla siinäkin. Herkkyytensä ymmärtäminen on ihan hyvä asia, mutta pelkään että herkkyyttä, kuten muitakin luonteenpiirteitä (esim. tarkkaavaisuuden ongelmat) voidaan käyttää hyväksi vastuun välttämisessä. Ei voida tehdä sitä tai tätä ja odotetaan erikoiskohtelua "koska olen tällainen".
 
Alkuperäinen kirjoittaja SuzieQ.:
Itse olen ajatellut että kultainen keskitie on paras. Täytyy valita ympärilleen oikeanlaisia ihmisiä (eli kilttejä, positiivisia ja hyvänstahtoisia) ja sen lisäksi olen opettelemalla opetellut vähemmän herkäksi, oikeastaan on ollut pakkokin opetella, koska ihan kaikkia ihmisiä ei voi valita. Ja olen siinä jopa jonkin verran onnistunut.
Click to expand...

Oletko koskaan ajatellut että sun käytöksesi voi toisista ihmisistä tuntua hyväksikäytöltä? Tuttavapiirissä yksi tällainen ja vaikka miten yrittää olla mukava a ystävällinen niin toinen on hemmetin hankala. Sovitut aikataulut eivät pidä, mikään ei onnistu. Ymmärrän tosi paljon mutta johonkin toistenkin pitää laittaa ne omat rajansa.
 
[QUOTE="Vieras";26738553]Oletko koskaan ajatellut että sun käytöksesi voi toisista ihmisistä tuntua hyväksikäytöltä? Tuttavapiirissä yksi tällainen ja vaikka miten yrittää olla mukava a ystävällinen niin toinen on hemmetin hankala. Sovitut aikataulut eivät pidä, mikään ei onnistu. Ymmärrän tosi paljon mutta johonkin toistenkin pitää laittaa ne omat rajansa.[/QUOTE]

En ole ajatellut eikä pidä paikkaansa kohdallani, kaiki toki ovat erilaisia. Itse esim. olen erittäin täsmällinen, mieluiten etuajassa joka paikassa, koska kiire stressaa minua, ja myös myöhästyminen tai sen pelko.

En pidä muutenkaan itseäni mitenkään erityisen hankalana, yleensä en halua olla vaivaksi kenellekään. Minua pidetään kilttinä ja ystävällisenä, valoisana ihmisenä joka ei ole vaativa eikä halua loukata ketään. Ainoastaan parisuhteissa on haasteensa herkkyyteni takia ja siinä olen myös ehkä luonnollisestikin vaativampi kuin muuten, mutta oikea mies kyllä kestää kelkassani. (vaikkei se aina helppoa olisikaan...)

Kun ymmärrys on kasvanut, olen alkanut hyväksyä itseni tällaisena, ja muut myös. Ehkä ikäkin on tuonut mukanaan ymmärrystä, täytyyhän se viihtyä omassa päässään kun sen kanssa joutuu vuosikymmeniä olemaan.:laugh:

Käytöstavat omaan, ja en ymmärrä ihmisiä jotka eivät niitä omaa.
 
Viimeksi muokattu:
Älkää nyt ristiinnaulitko mua, mutta kyllähän toi juttu oli vähän kuin horoskoopista. Kyllä kaikki ihmiset voi samaistua moniinkiin kohtiin tuosta tekstistä. Uskon kyllä että varmasti on olemassa ihan sairaudeksi asti yliherkkiä ihmisiä. Tietty herkkyys kuuluu elämään ja joskus normaalitkin ihmiset ylireagoi.

Ärsyttää vaan kun ihmisillä hämärty käsitteet. Kaikki vilkkaat ihmiset on ADHD-sairastavia ja miehet eron jälkeen narsisteja. Tämä vie arvoa pois niiltä, jotka ihan oikeasti on diagnosoitu noihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kuriiri:
Älkää nyt ristiinnaulitko mua, mutta kyllähän toi juttu oli vähän kuin horoskoopista. Kyllä kaikki ihmiset voi samaistua moniinkiin kohtiin tuosta tekstistä. Uskon kyllä että varmasti on olemassa ihan sairaudeksi asti yliherkkiä ihmisiä. Tietty herkkyys kuuluu elämään ja joskus normaalitkin ihmiset ylireagoi.

Ärsyttää vaan kun ihmisillä hämärty käsitteet. Kaikki vilkkaat ihmiset on ADHD-sairastavia ja miehet eron jälkeen narsisteja. Tämä vie arvoa pois niiltä, jotka ihan oikeasti on diagnosoitu noihin.
Click to expand...

Ymmärrän näkökantasi. Minun kohdallani ei ole kyse yleistyksestä ja siitä on kyllä ihan mustaa valkoisellakin, mutta erilaisten diagnoosien lisääntyessä kyllä ns. kyökkipsykologiakin on lisääntynyt, itseänikin joskus tuppaa ärsyttämään ihmiset jotka ilman koulutusta ovat heti diagnosoimassa muita, juurikin ADHD tai narsismi ovat keittiöpsykologien yleisimmät "diagnoosit".
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa