lohduttakaa mua, oon unohtanu itteni ja pistänyt muut mun edelle...

[huoh]

niin.. varmaan teille monellekin tuttua.

sain lapset melko nuorena, joten en ollut ennen lapsia opiskellut niin pitkälle kuin haluaisin. sitten olin pitkään lasten kanssa kotona. no sitten ei ollut mahdollista mennä opiskelemaan, joten menin töihin.. sen jälkeen miehen työt vaati jäämisen kaupunkiin jossa ei ollut mun alaa, joten menin opiskelemaan epämieluista alaa kun ei töitä irronnut... nyt mies on päättänyt toteuttaa omat haaveensa, kaupungissa jossa olis mun haaveilema koulutus.. mutta yhteishaku on jo ohi... olen ihan rikki.. ja niin vihainen ja katkera!!!!! kun kerroin tästä miehelle ( en oo ehkä täysin avoimesti puhunutkaan ja kertonut) niin hän on kyllä tosi pahoillaan ja vakuuttaa että jos meen vaikka avoimeen nyt ja haen sitten siihen kouluun niin hän kyllä tukee kaikin tavoin ja huolehtii että sit saan sen koulutuksen... mut.. jotenkin olen vaan niin vihanen. en jaksais odottaa taas vuotta.... kiukuttaa..

 

[hjhg]

niin.. varmaan teille monellekin tuttua.

sain lapset melko nuorena, joten en ollut ennen lapsia opiskellut niin pitkälle kuin haluaisin. sitten olin pitkään lasten kanssa kotona. no sitten ei ollut mahdollista mennä opiskelemaan, joten menin töihin.. sen jälkeen miehen työt vaati jäämisen kaupunkiin jossa ei ollut mun alaa, joten menin opiskelemaan epämieluista alaa kun ei töitä irronnut... nyt mies on päättänyt toteuttaa omat haaveensa, kaupungissa jossa olis mun haaveilema koulutus.. mutta yhteishaku on jo ohi... olen ihan rikki.. ja niin vihainen ja katkera!!!!! kun kerroin tästä miehelle ( en oo ehkä täysin avoimesti puhunutkaan ja kertonut) niin hän on kyllä tosi pahoillaan ja vakuuttaa että jos meen vaikka avoimeen nyt ja haen sitten siihen kouluun niin hän kyllä tukee kaikin tavoin ja huolehtii että sit saan sen koulutuksen... mut.. jotenkin olen vaan niin vihanen. en jaksais odottaa taas vuotta.... kiukuttaa..

Lohdutan niin, että hyvä kun nyt huomasit. Nyt tartu tilaisuuteen ja valmistaudu kesällä opiskeluun jotta menestys on taattu

 

[hgjh]

niin.. varmaan teille monellekin tuttua.

sain lapset melko nuorena, joten en ollut ennen lapsia opiskellut niin pitkälle kuin haluaisin. sitten olin pitkään lasten kanssa kotona. no sitten ei ollut mahdollista mennä opiskelemaan, joten menin töihin.. sen jälkeen miehen työt vaati jäämisen kaupunkiin jossa ei ollut mun alaa, joten menin opiskelemaan epämieluista alaa kun ei töitä irronnut... nyt mies on päättänyt toteuttaa omat haaveensa, kaupungissa jossa olis mun haaveilema koulutus.. mutta yhteishaku on jo ohi... olen ihan rikki.. ja niin vihainen ja katkera!!!!! kun kerroin tästä miehelle ( en oo ehkä täysin avoimesti puhunutkaan ja kertonut) niin hän on kyllä tosi pahoillaan ja vakuuttaa että jos meen vaikka avoimeen nyt ja haen sitten siihen kouluun niin hän kyllä tukee kaikin tavoin ja huolehtii että sit saan sen koulutuksen... mut.. jotenkin olen vaan niin vihanen. en jaksais odottaa taas vuotta.... kiukuttaa..

Lohdutan niin, että hyvä kun nyt huomasit. Nyt tartu tilaisuuteen ja valmistaudu kesällä opiskeluun jotta menestys on taattu

Ja vielä onko hakijoita paljon k.o koulutukseen? Voit kysellä peruutuspaikkoja. Soita kouluun. Jos ei mahiksia vielä niin kysy mitä kannattaa etukäteen opiskella. Mielialasi paranee kun teet jotain asian eteen.

 

[Non compos mentis]

Mullakin meni liian monta vuotta muiden takia pieleen, mutta otan nyt vuosia takaisin supervauhdilla. Oisko etäopintoina tai avoimessa muuten mieluista alaa opiskeltavaksi?

 

[e]

Hyvä homma tosiaan et miehes kannustaa. Kysele nyt niitä peruutuspaikkoja ja jos ei niitä tipu niin vuosi hujahtaa nopeasti. En tiedä kyseisestä paikasta, mutta eikös joissakin kouluissa ole "aloitus" kaks kertaa vuodessa?

 

[ap]

se ala jolle mä tahdon on äärimmäisen kilpailtu... oon itseasias sisäänki aikanaan päässy huippupistein mut oli pakko luovuttaa paikka toiselle kun tilanne vaan oli mikä oli.. ei mitään mahiksia saada peruutuspaikkaa.. sehän tässä ketuttaa kun mies voi millon vaan kävellä opiskelemaan, hänen alallaan paikan saa aina... eikä se tajua miten mua ahdistaa... en haluis taas vuotta vaan odottaa ja olla turhan panttina... ja tietyllä tavalla syytän tästä miestä, vaikka tiedän, että mun ois ite pitäny pitää itteni puolia

 

[ap]

tota alaa voi opiskella avoimessa ja taloudellisesti siihen on mahdollisuus. mä vaan tunnen itteni niin epäonnistuneeks. häpeen sitä jos oon työtön tms ja tuntuu etten mä onnistu missään... mies vaan menee ja porskuttaa...

 

[Matriarkka]

Sinulla on todella ymmärtäväinen ja kultainen mies. Saat siis täyden tuen tulevaisuudensuunnitelmillesi. Tulkitsen kirjoituksestasi myös väsymystä. Huudat päästä toteuttamaan itseäsi ja menetät hermosi, kun se ei tunnu onnistuvan heti.

Ehdotukseni Sinulle:

Osta tyhjä päiväkirja, suunnittele siihen tulevaisuutta, mistä luovut ja mitä haluat tilalle. Aloita prosessi jo nyt. Mikään ei estä Sinua, kun Sinulla on myös kumppanisi tuki takanasi. Etsi lehdistä kuvia, jotka ilmentävät sitä, missä tilanteessa haluat olla yhden, viiden ja kymmenen vuoden kuluttua. Mielikuvaharjoittele ja kuvittele itsesi tulevassa ammatissasi, ja tee pitkäjänteinen suunnitelma.

Ennen kaikkea muista kuitenkin ensin levätä. Olet tehnyt paljon toisten puolesta ja Sinulla on oikeus myös palautua siitä. Jos mahdollista, mene yksin mökille tai ystävän luo kylään toiselle paikkakunnalle. Katso tilannetta etäältä ja nauti jouten olosta. Ihminen ei ole kone, ja on paljon hienompaa valmistua ajan päästä tulevaan ammattiin kuin päätyä vuodeosastolle burn-outissa. Trust me, I know what I'm talking about.

 

[täh]

Mite olet muka toiset laittanut edellesi? olet saanut jo opiskella ja olla lasten kanssa ja vaikka mitä.
Mies on kai sitten myös elänyt vaan toisille kun on perheen elättänyt?

Minusta sinä et ole mitenkään elänyt muille, jos olet jo saanut opiskella ja vaikka mitä vaikka olet perheenkin tehnyt.

 

[mismina]

Mä en saanut yhteishaussa aikanaan mitään opiskelupaikkaa, mutta syksyllä olikin vapaita paikkoja ja pääsin aloittamaan opinnot vaikken haussa tullutkaan valituksi.

Eli syksyllä vaan soittoa sinne, mihin haluat opiskelemaan, meitäkin aloitti 18, eli täysi ryhmä, mutta kolmen viikon päästä meitä oli 15, eli silloin olisi ehtinyt vielä hyvin mukaan.

 

[siis]

Todella todella harva ihminen tekee just mitä itse haluaa. ainakaan jos lapsiakin on.

 

[tree]

Tota se on kun mennään liikaa toisen puolison mukaan, ei pidetä omista toiveista ja haaveista kiinni. Katkeruus siitä syntyy. Olen mennyt puolison matkassa ymrpäi maailmaa, mutta iina taistellut itselleni duunit joka maassa. Monella kanssasisarella on jääneet haaveeksi toivoma koulutus ja työt. Jossain vaiheessa ovat sitten huomanneet,, etteivät mihinkään työhön enää kelpaa, kaksista koulutustakaan ei ole ja mieskin haluaa vielä avioeron. Joten kyllä se on niin, että ei ikinä ikinä pidä elää elämää vain muiden ehdoilla. Temppiä, karvasta ja olen nähnyt tuota paljon.

 

[jdaldjqp]

Joo, elämä ei oo elokuvaa. Nyt sulla on mahdollisuus mennä opiskelemaan, vaikkakin vasta vuoden päästä. Mene avoimeen vuodeksi ja siitä stten.
SEhän on hyvä, että mies porskuttaa, sehän juuri mahdollistaa sinunkin opiskelusi.
Kaikkea ei voi saada heti, jonka varmasti tiedät. Kaikella on tarkoituksensa ja kaikki järjestyy.

 

[ap]

niin no.. olen ollut aika pitkälti pakosta pitkään kotiäitinä, koska lapsia ei voinut laittaa hoitoon. opinnot mitä olen tällä välin suorittanut on olleet mulle epämieluista alaa... miehen töitten mukaan on muutettu ja häntä olen yrittänyt tukea... just siksi että hän on meidät elättänyt ja tiedän ettei sekään ole ollut herkkua. mut nyt hän pääsee toteuttamaan itteään, just sitä mitä on halunnut.. ja hän saa tehdä sen NYT, ihan päähänpistosta ja mä vaan tuen.. ei tietysti mitään järkeä kieltääkään kun mikään ei estä. mulle se ei ole mahdollista päähänpistosta joten mä jäin taas lehdellä soittelemaan.. tiiän toki että vuosi hurahtaa jne mut olen jo niin pitkään kokenut eläväni toisen uran varjossa, vaikka olen älykäs ja kunnianhimonen... pikkuhiljaa alan vihaa tota jolla kaikki tuntuu vaan onnistuvan..

 

[no voi]

kyynel

 

[vieras]

No mut ootko varma, että se opiskelu olisi sun tie onneen? Musta tuntuu, että rivien välistä huutaa ihan muut asiat. Tuo oli hyvä ehdotus joltain aikaisemmalta, että tutkiskele ensin itseäsi ja kantimiasi. Älä jatka sokeasti eteenpäin, koska silloinhan toteuttaisit todennäköisesti vain muiden toiveita ja taas jättäisit itsesi toiselle sijalle. Miksi sinun pitäisi päästä opiskelemaan? Mitä saisit siitä, että olet koululla kirjoilla? Paitsi lisää stressiä, kun on kodin ja lasten ja miehen lisäksi myös koulun vaatimukset niskassasi.

 

[Matriarkka]

..hän saa tehdä sen NYT...

Jokainen hetki on olemassa nyt.

Eräs nainen kysyi ystävättäreltään:
- Miten voisin aloittaa opiskelun enää tällä iällä? Miten vanha mahtaisinkaan olla, kun valmistuisin?
Johon ystävätär vastasi:
- Ainakin ihan yhtä vanha kuin silloin, jos et aloita.

Suosittelen, ettet keskittyisi niin kovasti siihen, mitä muilla on. Älä anna katkeruuden nakertaa voimavarojasi, kun voit käyttää ne myös sen itsellesi tärkeän tien aloittamiseen. Paitsi tietysti, jos edelleenkin haluat vain huomiota, kuten alkuperäinen otsikko antaa ymmärtää.

 

[ap]

.. no mä en halua olla vaan äiti ja vaimo... haluan korkeakoulututkinnon ja uran myös... aika kipeästi. toki siihen vaikuttaa muittenkin lataamat paineet, se että olen aina menestynyt jne, mutta en kyllä osaa enää edes ajatella toisin. mulle ei vaan tää elämä riitä ja olen sen nyt lopullisesti tajunnu..

 

[sama vika pikkusika]

.. no mä en halua olla vaan äiti ja vaimo... haluan korkeakoulututkinnon ja uran myös... aika kipeästi. toki siihen vaikuttaa muittenkin lataamat paineet, se että olen aina menestynyt jne, mutta en kyllä osaa enää edes ajatella toisin. mulle ei vaan tää elämä riitä ja olen sen nyt lopullisesti tajunnu..

Joo ja ekaks sitten lopetat ton ruikuttamisen, vuoden päästä pääset opiskelemaan jos ei peruutuspaikkoja ole.
Jos olet kunnianhimoinen, niin kuin sanot, keksit vuodeksi jotain tekemistä joka ehkä läheltä liippaa tulevaa koulutustasi.
Teet jotain, niin ne muutkin tekee, kukaan ei valitettavsti istu katettuun pöytään jos kunnianhimoa löytyy.
Muiden kattama pöytä ei kuitenkaan kelpaa joten asiat viuhuamaan vaan!!

 

[ap]

joo no ehkä toi otsikko oli vähän yliampuva.. en tiedä haluanko huomiota, kellekään en tosielämässä tästä ole puhunut... toivosin vaan, että joku ois sanonut jotain mikä jotenkin auttais, mut totuus on se, että nyt oon katkera ja tosi vihanen ja tää on jotenki työstettävä... tiedän että ei pitäs olla kateellinen muille, varsinkaan omalle miehelle, mut nyt oon, ja ehkä se sit tekee musta pahan ihmisen...