Se vie oman aikansa.
Vaikka sen tajuaa, että ongelma on, ja käy hoidoissa ja näin, niin se ajattelumalli kantaa vielä vuosikausia. Ei siitä kerralla "parane", vaan ajattelet kyllä sillä vanhalla sairaalla tavalla vielä aika pitkään. Mulle aiheutti masennusta myös se, että tiesin olevani sairas ja ajattelevani sairaalla tavalla, mutta en enää voinut elää niin kuin sairas mieleni olisi halunnut, koska mua valvottiin kotona ja tavallaan itsekin kuitenkin halusin syödä... En tiedä pystytkö ymmärtämään tätä. Mutta siis se syöminen masensi, paino nousi kuten tietysti pitikin, mutta se masensi mua vielä enemmän. Koska ajattelin edelleen, että laiha pitää olla.
Se, mistä se ajatus kumpuaa, on mulle itsellenikin mysteeri. Olin perfektionisti ja ehkä tavallaan olen edelleen, ja aikuisiällä mulla on edelleen ollut anorektisempia kausia, kun olen syönyt vähemmän ja toki näyttänyt omaan silmääni tosi hyvältä. Kuitenkin olen aina välissä ollut terveempi ja paino on taas noussut normaalilukemiin, eikä noita "laihuuskausia" ole tullut enää 24 ikävuoden jälkeen. Eikä etenkään nyt kun olen myös äiti, en ehdi edes ajatella omaa ulkonäköä liiemmin eikä se kyllä kiinnostakaan samalla tavalla. Nyt pyrin siihen, etten vahingossakaan siirtäisi vastaavaa ajatusmallia tyttärelleni - vaikeaa, koska en itsekään tajua, mistä se kumpusi.
Vaikeaa se on, hiton vaikeaa ja raskasta, ja itse en tuossa vaiheessa pystynyt näkemään elämässäni juurikaan positiivisia asioita. Mutta normaalielämässä olisi hyvä pysyä kiinni, ajatella asioita tuon ongelman ulkopuolella. Opiskelumahdollisuuksia tai työmahdollisuuksia, toiveita elämälle, ystäviä mahdollisesti? Mua ainakin kannatteli pahimpien olojen yli se, että joskus vielä tiesin haluavani perheen ja tajusin, että jos näin jatkuu, niin se jää kyllä haaveeksi.
Eipä siinä oikein muuta voi kuin tukea tarjota, ihmisestä itsestään nuo asiat lopulta on kiinni. Mikäli vaan sitä ruokaan ja syömiseen kohdistuvaa huomiota voisi jotenkin rajoittaa, niin hyvä, koska se luo aivan suunnatonta ahdistusta. Toisaalta, syödä pitäisi, jotta hengissä pysyisi...