lörpötystä

Minua on alkanut tökkimään, olen ollut kapassa töissä jo vuosikausia ellei vuosikymmeniä. Säälittää lapset kun aina on äiti töissä: aatot, juhlapyhät, viikonloput ja lomat. Illalla menee kymmeneen ennenkuin olen kotona ja aamulla jo pitää usein olla kahdeksalta töissä. Joten on pitkä taukoja ettei nää nuppusia.

Mulla alkaa ikää olla jo lähellä neljää kymmentä ja jostain pitäisi rahat repiä, että täällä saa elettyä ja syötyä. Onko joku ollut samassa tilanteessa ja vaihtanut ammattia, vai kuinka olette saaneet elämänne mieluisaksi? Jotenkin on niin urautunut ettei oikein osaa miettiä että mitä muuta työtä sitä vois tehdä.....

Niin ja olen osa-aikainen, joten vuorotteluvapaa mahdollisuutta ei ole.

 

Minkä ikäisiä lapsesi ovat?


Minäkin olen miettinyt ammatinvaihtoa, mutta ihan toisesta näkökulmasta. Minä olen 39-vuotias ja tämän ikäisenä ei enää ainakaan kovin pitkään koulutukseen enää haluaisi lähteä.

Minä olen atk-alalla ja minulla on pieniä lapsia, nuorin on 2-vuotias. Työ on todella haastavaa ja koko tämän syksyn se on ollut myös erittäin kiireistä. Viikottain on ollut parikin iltaa, jolloin on ollut pakko tehdä pitkiä päiviä, jotta projektit pysyisivät aikatauluissaan. Koskaan ennen ei ole ollut näin kiire. Pienten lasten äitinä, tämä tuntuu todella vaikealta, haluaisin olla kotona lasten luona, tehdä edes hetken vähemmän vaativaa työtä. Ajatukset ovat työssä vaikka olisikin kotona. Hankalinta on, kun lapsi sairastuu, olisi pakko mennä töihin, ja pakko olla kotona. Miehellä myös vaativa työ, joten me sitten vuorottelemme ja sumppilimme, kummalla on vähemmän vaativa päivä edes, tai ei esim. palavereja ja hän jää kotiin.

Mitään en ole vielä tehnyt, sillä työssäni tienaan suhteellisen hyvin, joten sekin vähän rajoittaa ammatinvaihtohaaveita, asuntolainaa ei niin vain lyhennettäisi. Toisaalta tykkään kyllä haasteista työssäni, se ei vain oikein tähän elämäntilanteeseen istu. Olen sentään lyhentänyt työviikkoni, eli teen nelipäiväistä työviikkoa. Minäkin mielelläni kuulisin muiden mielipiteitä, jos joku on onnistunut ammtinvaihdossa.

Hassua sinänsä että yhtenä vaihtoehtona olen miettinyt myyjän tai kassan töitä, joita olen opiskeluaikoinani tehnyt.

 

Miulla on vähän samat aatokset, eli lapset ovat pieniä ja nyt mietin, mitä elämälläni teen hoitovapaan jälkeen. Työkaverit kilpaa kyselevät töihin - olen hoitoalan "hyväpalkkaisissa" hommissa ja työtä riittää niin paljon kuin vain jaksaa ja ehtii tehdä. Vakituinen virka on, ja suht suuri organisaatio työnantajana, että olen tässä jo miettinyt niin osittaista hoitovapaata kuin työkiertoon lähtöäkin sitten kun palaan töihin.
Olen miettinyt myös alan vaihtoa, mutta mies ei lämpene sille, että opiskelemaan lähtisin - lainat on niskassa ja nekin pitäis saada pois maksettua.
Tämän pikkukakkosen tulo sekä kesällä koetut tärskäykset ovat todellakin herättäneet minut ja nyt mietin vain sitä, miten kaikki järjestyisi PERHEEN kannalta parhaiten päin.
Vuorotöihin en halua - mies tekee keskeytymätöntä kolmevuoroa, ja se koettelee perhettä ihan tarpeeksi. Nyt tahdon päivätöihin, kun se hetki tulee.
Ehkä jatkan pohdintaa. Jos jollakin on kokemusta tällaisestä kuviosta, miekin otan mielelläni ehdotuksia/ideoita/neuvoja vastaan! =)