Minä koen loukkaavana sellaisen toisten ihmisten mitätöinnin.
Tokihan nuoret ihmiset ovat hyvin koulutettuja ja asiantuntijoita omalla alallaan, mutta ei silti tarkoita sitä että me vanhempi sukupolvi olisimme "kivikaudelta".
Nuoret äidit lukevat lastenhoito-oppaita ja heidän mielestään sieltä löytyy se ainoa totuus.Mitään ei voida tehdä toisin kun neuvolassa sanotaan, ei uskalleta/haluta käyttää "maalaisjärkeä" - sehän on vanhanaikaista.
Mutta sehän on totuus, että pienten lasten tarpeet on ollut maailman sivu samat; ravintoa, turvaa ja rakkautta jne. ja joskus se anoppipahan vanha kosti voisi olla hyvin käyttökelpoinen.
Meillä kolmivuotiaalla lapsenlapsella on kova uhmaikä, joka aikaajoin ilmenee hillittömänä parkumisena. Lapsen äiti on päättänyt että siihen on ainoa konsti pitää lasta sylissä. Viimeisellä kyläreissulla 3 v. parkui neljästä tunnista pari äitinsä sylissä. Siihen ei passaa mummon eikä vaarin puuttua, mutta neitipä tämän huomattuaan jatkoi parkumistaan saadakseen meidän huomion. Jos varovasti ehdottaa jotain millä saisi 3 v.n huomioon muualle, äiti tokaisee, anna mun hoitaa tää, tää on mun lapsi. No siitä vaan... mutta viiden lapsen vanhemmilla, siis meillä isovanhemmilla olisi ehkä ollut jotain annettavaa siihenkin tilanteeseen, ihan kaikille helpotukseksi, sekä 3 v;lle että äidille jonka hermot oli katkeamaisillaan....