Lisäravinteiden laatuluokat?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Vaikea sanoa, tuosta asiasta niin vähän kirjoitellaan julkisuudessa. Mutta TV:ssä pyörivien mainosten perusteella tuntuu että ainakin ihan liikaa luvataan asiakkaille.
 
vierailija
Tuossa sotketaan asioita. Se mikä sertifikaatti jollakin lisäravinteella on ei riipu siitä mitä ainesosia siinä on. Eli sinulla voi olla tismalleen samaa jauhoa samalla tavalla kapseliin pakattuna ja toinen on toisella ja toinen toisella sertifikaatilla ihan siitä riippuen minkä luokituksen valmistaja on halunnut tuotteelle ostaa. Ja esimerkiksi EU:n alueella rehuiksi luokiteltuja lisärvinteita valvotaan tarkemmalla seulalla kuin ihmisten ravinnoksi tarkoitettuja.
 
vierailija
Tuossa sotketaan asioita. Se mikä sertifikaatti jollakin lisäravinteella on ei riipu siitä mitä ainesosia siinä on. Eli sinulla voi olla tismalleen samaa jauhoa samalla tavalla kapseliin pakattuna ja toinen on toisella ja toinen toisella sertifikaatilla ihan siitä riippuen minkä luokituksen valmistaja on halunnut tuotteelle ostaa. Ja esimerkiksi EU:n alueella rehuiksi luokiteltuja lisärvinteita valvotaan tarkemmalla seulalla kuin ihmisten ravinnoksi tarkoitettuja.
Ne sertifikaatithan olivat vain yksi osa juttua, tuo 97% kohta sen sijaan herätti ajatuksia kapselien ym laadusta.
"Erään tutkimuksen mukaan maailmalla myytävistä lisäravinteista n.97% on korkeintaan Food grade laatuisia, joten niitä erittäin korkealaatuisia tuotteita ei ihan joka hyllystä löydy. "
 
vierailija
Ne sertifikaatithan olivat vain yksi osa juttua, tuo 97% kohta sen sijaan herätti ajatuksia kapselien ym laadusta.
"Erään tutkimuksen mukaan maailmalla myytävistä lisäravinteista n.97% on korkeintaan Food grade laatuisia, joten niitä erittäin korkealaatuisia tuotteita ei ihan joka hyllystä löydy. "
Niin ja niistä 97 prosentista todennäköisesti kaikki voitaisiin nostaa korkeampaan luokkaan, jos valmistaja haluaisi maksaa sertifikaatista. Mutta ei halua koska niille tuotteille ei ole tarkoitus saada myyntilupaa lääkkeenä, vaan lisäravinteena kaupassa.
 
vierailija
Niin ja niistä 97 prosentista todennäköisesti kaikki voitaisiin nostaa korkeampaan luokkaan, jos valmistaja haluaisi maksaa sertifikaatista. Mutta ei halua koska niille tuotteille ei ole tarkoitus saada myyntilupaa lääkkeenä, vaan lisäravinteena kaupassa.
Eihän huonolaatuista tuotetta pysty millään sertifikaatilla nostamaan hyvälaatuiseksi, eikö tuossa jutussa nimenomaan kirjoitettu niistä laatueroista raaka-aineiden välillä. Vai luitko edes juttua kokonaan?
 
  • Tykkää
Reactions: Algoma
vierailija
Siinä muutaman vuoden takaisessa D-vitamiinikohussakin oli mahdollisesti kyse siitä että testattava D-vitamiini oli huonolaatuisempaa ja siksi testi ei sitä löytänyt. Ainakin näin epäillään Tiede lehden keskusteluissa.
"Nyt itäsuomen yliopisto on myöntänyt, että heidän testinsä on antanut virheellisen tuloksen joistakin D-vitamiinivalmisteista. Kuulemma selvittävät, mistä erot johtuvat. Itse veikkaan syyksi, että osa D-vitamiinin valmistajista käyttää ns. "Food Grade"- laatuista kolekalsiferolia. Siinä sallitaan sidos-ja täyteaineita, toisin kuin "Pharmaceutical Grade"- laadussa, mitä pitäisi käyttää lisäravinnepillereissä (pakko ei ole). Tuo asia selkeni, kun Manninen näytti sivuillaan D-vitamiinin toimittajan raporttia:
http://www.manninen.info/blog/wp-conten ... -raw-2.png
Kolekalsiferoli, kun se on sitoutettu täyteaineisiin, on "kokkareisempaa". Silloin on mahdollista, että D-vitamiinikokkare on tabletin toisessa laidassa, kun näyte on otettu toisesta laidasta. Kokkareet on silti niin pieniä, ettei edes huhmarointi niitä riitä murskaamaan ja levittämään tasa-aineiseksi näytettä varten.
Käytettäessä "Pharmaceutical Grade"- laatua, D-vitamiini on hienojakoisempaa ja sopii pilleröintitarkoituksiin paremmin. Myös koko valmistusprosessi on paljon paremmin kontrolloitu. Ja mikä tärkeintä, "Pharmaceutical Grade" myös imeytyy paremmin kuin "Food Grade"-laatu. Tuo kohuttu tutkimushan ilmeisesti sai kimmokkeen siitä, kun näytti siltä, että jotkut tuotteet toisissa D-vitamiinitutkimuksissa eivät näyttäneet antavan odotettua vastetta (ilmeisesti siis eivät imeytyneet kunnolla). Tekivät sitten omien tutkimuksiensa perusteella sen hätäisen johtopäätöksen, että joistakin tuotteista D-vitamiini puuttui peräti kokonaan. Se olikin vain "kokkareisempaa" ja huonommin imeytyvää sorttia."
 
vierailija
Eihän huonolaatuista tuotetta pysty millään sertifikaatilla nostamaan hyvälaatuiseksi, eikö tuossa jutussa nimenomaan kirjoitettu niistä laatueroista raaka-aineiden välillä. Vai luitko edes juttua kokonaan?
Kun se nimenomaan menee niin, että niiden raaka-aineiden välillä ei ole todennäköisesti laatueroja. Puhutaan sen verran simppelistä kemiasta. Jos siinä pakkauksessa kerrotaan olevan samaa tavaraa, siinä todennäköisesti on samaa tavaraa. Yleensä kun tutkit kalliin ja halvan tuotteen sisältötietoa huomaat että niissä ei ole samaa tavaraa. Eli kaikki proteiini ei ole samanarvoista proteiinia. Mutta kaikki isolaatti on kyllä isolaattia. Tuo avauksen juttu on markkinointipuhetta ja tyypillistä humpuukia.
 
Siinä muutaman vuoden takaisessa D-vitamiinikohussakin oli mahdollisesti kyse siitä että testattava D-vitamiini oli huonolaatuisempaa ja siksi testi ei sitä löytänyt. Ainakin näin epäillään Tiede lehden keskusteluissa.
"Nyt itäsuomen yliopisto on myöntänyt, että heidän testinsä on antanut virheellisen tuloksen joistakin D-vitamiinivalmisteista. Kuulemma selvittävät, mistä erot johtuvat. Itse veikkaan syyksi, että osa D-vitamiinin valmistajista käyttää ns. "Food Grade"- laatuista kolekalsiferolia. Siinä sallitaan sidos-ja täyteaineita, toisin kuin "Pharmaceutical Grade"- laadussa, mitä pitäisi käyttää lisäravinnepillereissä (pakko ei ole). Tuo asia selkeni, kun Manninen näytti sivuillaan D-vitamiinin toimittajan raporttia:
http://www.manninen.info/blog/wp-conten ... -raw-2.png
Kolekalsiferoli, kun se on sitoutettu täyteaineisiin, on "kokkareisempaa". Silloin on mahdollista, että D-vitamiinikokkare on tabletin toisessa laidassa, kun näyte on otettu toisesta laidasta. Kokkareet on silti niin pieniä, ettei edes huhmarointi niitä riitä murskaamaan ja levittämään tasa-aineiseksi näytettä varten.
Käytettäessä "Pharmaceutical Grade"- laatua, D-vitamiini on hienojakoisempaa ja sopii pilleröintitarkoituksiin paremmin. Myös koko valmistusprosessi on paljon paremmin kontrolloitu. Ja mikä tärkeintä, "Pharmaceutical Grade" myös imeytyy paremmin kuin "Food Grade"-laatu. Tuo kohuttu tutkimushan ilmeisesti sai kimmokkeen siitä, kun näytti siltä, että jotkut tuotteet toisissa D-vitamiinitutkimuksissa eivät näyttäneet antavan odotettua vastetta (ilmeisesti siis eivät imeytyneet kunnolla). Tekivät sitten omien tutkimuksiensa perusteella sen hätäisen johtopäätöksen, että joistakin tuotteista D-vitamiini puuttui peräti kokonaan. Se olikin vain "kokkareisempaa" ja huonommin imeytyvää sorttia."
D-vitamiini on järkevintä ottaa öljykapselissa eikä tablettina.
 
vierailija
Kun se nimenomaan menee niin, että niiden raaka-aineiden välillä ei ole todennäköisesti laatueroja. Puhutaan sen verran simppelistä kemiasta. Jos siinä pakkauksessa kerrotaan olevan samaa tavaraa, siinä todennäköisesti on samaa tavaraa. Yleensä kun tutkit kalliin ja halvan tuotteen sisältötietoa huomaat että niissä ei ole samaa tavaraa. Eli kaikki proteiini ei ole samanarvoista proteiinia. Mutta kaikki isolaatti on kyllä isolaattia. Tuo avauksen juttu on markkinointipuhetta ja tyypillistä humpuukia.
Trollaatko tahallaan vai miksi väität ettei raaka-aineissa ole laatueroja? Meinaatko että joku hyvästä maineesta tunnettu Solgar laittaa tämmöistä tuotteisiinsa? https://www.nettimarkkina.com/feed-grade-magnesium-oxide-1000-kg/1620240
 
vierailija
Siinä muutaman vuoden takaisessa D-vitamiinikohussakin oli mahdollisesti kyse siitä että testattava D-vitamiini oli huonolaatuisempaa ja siksi testi ei sitä löytänyt. Ainakin näin epäillään Tiede lehden keskusteluissa.
"Nyt itäsuomen yliopisto on myöntänyt, että heidän testinsä on antanut virheellisen tuloksen joistakin D-vitamiinivalmisteista. Kuulemma selvittävät, mistä erot johtuvat. Itse veikkaan syyksi, että osa D-vitamiinin valmistajista käyttää ns. "Food Grade"- laatuista kolekalsiferolia. Siinä sallitaan sidos-ja täyteaineita, toisin kuin "Pharmaceutical Grade"- laadussa, mitä pitäisi käyttää lisäravinnepillereissä (pakko ei ole). Tuo asia selkeni, kun Manninen näytti sivuillaan D-vitamiinin toimittajan raporttia:
http://www.manninen.info/blog/wp-conten ... -raw-2.png
Kolekalsiferoli, kun se on sitoutettu täyteaineisiin, on "kokkareisempaa". Silloin on mahdollista, että D-vitamiinikokkare on tabletin toisessa laidassa, kun näyte on otettu toisesta laidasta. Kokkareet on silti niin pieniä, ettei edes huhmarointi niitä riitä murskaamaan ja levittämään tasa-aineiseksi näytettä varten.
Käytettäessä "Pharmaceutical Grade"- laatua, D-vitamiini on hienojakoisempaa ja sopii pilleröintitarkoituksiin paremmin. Myös koko valmistusprosessi on paljon paremmin kontrolloitu. Ja mikä tärkeintä, "Pharmaceutical Grade" myös imeytyy paremmin kuin "Food Grade"-laatu. Tuo kohuttu tutkimushan ilmeisesti sai kimmokkeen siitä, kun näytti siltä, että jotkut tuotteet toisissa D-vitamiinitutkimuksissa eivät näyttäneet antavan odotettua vastetta (ilmeisesti siis eivät imeytyneet kunnolla). Tekivät sitten omien tutkimuksiensa perusteella sen hätäisen johtopäätöksen, että joistakin tuotteista D-vitamiini puuttui peräti kokonaan. Se olikin vain "kokkareisempaa" ja huonommin imeytyvää sorttia."
Maalaisjärjellä aateltuna tuo huonolaatuisuus ei koska ainoastaan D-vitamiinia vaan myös proteiinijauhoja ja kaikkia muitakin "terveys"tuotteita. Saahan silloin paremman katteen mitä halvempaa raaka-ainetta purkkiin laittaa.
 
vierailija
Trollaatko tahallaan vai miksi väität ettei raaka-aineissa ole laatueroja? Meinaatko että joku hyvästä maineesta tunnettu Solgar laittaa tämmöistä tuotteisiinsa? https://www.nettimarkkina.com/feed-grade-magnesium-oxide-1000-kg/1620240
Magnesiumoksidi on magnesiumoksidia. Ei ole olemassa mitään erikoismagnesiumoksidia, jota käyttäisivät ihmisten lisäravinteita tekevät firmat ja vähemmänerikoismagnesiumoksidia, jota käyttäisivät rehufirmat.
 
vierailija
Magnesiumoksidi on magnesiumoksidia. Ei ole olemassa mitään erikoismagnesiumoksidia, jota käyttäisivät ihmisten lisäravinteita tekevät firmat ja vähemmänerikoismagnesiumoksidia, jota käyttäisivät rehufirmat.
Miksi sitten raaka-aineita myyvät tehtaat pyytävät hyvälaatuisesta megnesiumoksidista paljon kovempaa hintaa kuin myymästään huonolaatuisemmasta magnesiumoksidista? Tässäkin ketjussa on esimerkkejä raaka-aineiden laatueroista ja jos viitsii googlella katsoa Kiinan raaka-aine markkinoita niin löytyy vaikka millaista tarjontaa.
 
vierailija
Miksi sitten raaka-aineita myyvät tehtaat pyytävät hyvälaatuisesta megnesiumoksidista paljon kovempaa hintaa kuin myymästään huonolaatuisemmasta magnesiumoksidista? Tässäkin ketjussa on esimerkkejä raaka-aineiden laatueroista ja jos viitsii googlella katsoa Kiinan raaka-aine markkinoita niin löytyy vaikka millaista tarjontaa.
Mitä puhtaampaa se aine on sitä kalliimpaa se on. Mutta se puhtaus ei ole siitä kiinni millä luokituksella valmistaja päättää ainetta myydä. Juuri katsoin kiinankauppoja ja siellä oli >99 % magnesiumoksidia myynnissä mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin ja erilaisilla luokituksilla. Sitten oli pharmaceutical grade, joka oli 98 %. Eli epäpuhtaampaa tavaraa kuin se, jota myytiin väliseinien palonestoaineena (magnesiumoksidi kun ei pala eikä muuta muotoaan kuumuudessa). Mutta tässä on hyvä tietää se, että pharmaceutical grade on markkinointitermi eikä mitään muuta.
 
vierailija
Mitä puhtaampaa se aine on sitä kalliimpaa se on. Mutta se puhtaus ei ole siitä kiinni millä luokituksella valmistaja päättää ainetta myydä. Juuri katsoin kiinankauppoja ja siellä oli >99 % magnesiumoksidia myynnissä mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin ja erilaisilla luokituksilla. Sitten oli pharmaceutical grade, joka oli 98 %. Eli epäpuhtaampaa tavaraa kuin se, jota myytiin väliseinien palonestoaineena (magnesiumoksidi kun ei pala eikä muuta muotoaan kuumuudessa). Mutta tässä on hyvä tietää se, että pharmaceutical grade on markkinointitermi eikä mitään muuta.
Itsekin kiinnostuin asiasta ja googletin mitä pharmaceutical grade tarkoittaa. Ei todellakaan ole pelkkä markkinointitermi, sun kannattais kans googlettaa. Noi Kiinan oksidit mistä puhuit tarkoittaa sitä että sisältää 99% sitä huonolaatuisempaa oksidia mikä ei ole sama asia kuin pharmaceutical grade.
 
vierailija
Mitä puhtaampaa se aine on sitä kalliimpaa se on. Mutta se puhtaus ei ole siitä kiinni millä luokituksella valmistaja päättää ainetta myydä. Juuri katsoin kiinankauppoja ja siellä oli >99 % magnesiumoksidia myynnissä mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin ja erilaisilla luokituksilla. Sitten oli pharmaceutical grade, joka oli 98 %. Eli epäpuhtaampaa tavaraa kuin se, jota myytiin väliseinien palonestoaineena (magnesiumoksidi kun ei pala eikä muuta muotoaan kuumuudessa). Mutta tässä on hyvä tietää se, että pharmaceutical grade on markkinointitermi eikä mitään muuta.
Miksi väität asioita jotka eivät pidä paikkaansa? Pharmaceutical Grade tarkoittaa, että tuotteen täytyy täyttää määrätyt stantardit ja siinä pitää olla tasan se mitä etiketissä luvataan. Esimerkiksi Pharmaceutical Grade tasoiset vitamiini- ja hivenainepillerit tunnistaa siitä, että ne on helppo purra rikki, koska niissä ei saa olla sidosaineita kuin minimaalinen määrä. Tavallisen laatuiset vitamiinipillerit sen sijaan ovat erittäin kovia pureskella kun niissä on niin paljon sidosaineita ym.
 
vierailija
Miksi väität asioita jotka eivät pidä paikkaansa? Pharmaceutical Grade tarkoittaa, että tuotteen täytyy täyttää määrätyt stantardit ja siinä pitää olla tasan se mitä etiketissä luvataan. Esimerkiksi Pharmaceutical Grade tasoiset vitamiini- ja hivenainepillerit tunnistaa siitä, että ne on helppo purra rikki, koska niissä ei saa olla sidosaineita kuin minimaalinen määrä. Tavallisen laatuiset vitamiinipillerit sen sijaan ovat erittäin kovia pureskella kun niissä on niin paljon sidosaineita ym.
Pharmaceutical grade on markkinointitermi. Ei ole EU:ssa sellaista viranomaista, joka tuollaisen luokituksen antaisi. Vitamiinien ja vastaavien pitää joka tapauksessa pitää sisällään se mitä etiketti sanoo. Ei ole mahdollista myydä mitä sattuu ja sitten vedota siihen, että ei tämä ollut lääke.

Mutta laittakaa ihmeessä niitä googletuksen tuloksia tähän, jos olette löytäneet muunlaista informaatiota. Mukavahan niitä on lukea aikansa kuluksi.
 
vierailija
Pharmaceutical grade on markkinointitermi. Ei ole EU:ssa sellaista viranomaista, joka tuollaisen luokituksen antaisi. Vitamiinien ja vastaavien pitää joka tapauksessa pitää sisällään se mitä etiketti sanoo. Ei ole mahdollista myydä mitä sattuu ja sitten vedota siihen, että ei tämä ollut lääke.

Mutta laittakaa ihmeessä niitä googletuksen tuloksia tähän, jos olette löytäneet muunlaista informaatiota. Mukavahan niitä on lukea aikansa kuluksi.
Pari lyhyttä videoo aiheesta.


 

Yhteistyössä