Lisää lapsia? Iso ikäero mietityttää.. Kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja "Piip"
  • Ensimmäinen viesti
"Piip"
Meillä kaksi kouluikäistä naperoa, 11v ja 7v. Olen aina ollut sitä mieltä että haluaisin viel lisää perheenlisäystä. Mutta hitto soikoon, onko siinä mitään järkeä. Isojen lasten kanssa meno ja meininki on niin eri. Miten sitä jaksais aloittaa kaiken alusta? Nuoria vanhempia ollaan, joten iästä ei oo edes kyse.. Tän siitä saa, kun nuorena aloittaa... Tekee mieli aloittaa uus kierros.

Pitäis hankkia isompi asunto? Just vasta saatu lapsille omat huoneet..
Just kun oon päässyt työn makuun, pitäs jäädä mammalomailemaa?
Isompi auto?
Murrosikäinen, esiteini ja uhmaikäinen samassa huushollissa= hulluus?
Palautuuko sitä enää ennalleen, niinkuin silloin parikymppisenä?
Kestääkö parisuhde taas rikkonaiset yöunet? Entä jos kolmosella oiski koliikki? Tai entäs jos, jos, jos...?
 
Itse en tuossa tilassa aloittaisi alusta. Liian eri-ikäiset lapset on haaste vanhemmille, koska jokaisen lapsen tarpeita täytyy kuunnella, enkä tarkoita vaan perustarpeita vaan myös harrastuksia, perhelomia yms. Et voi olla eri paikassa yhtä aikaa, esim. Jos haluat olla mukana isomman lapsen harrastuksessa ja vauva vielä pieni. Se vaan käytännössä tulee esille, miten tiukille äiti voi viedä itsensä arkisissa askareissa. Vaikka teoriassa voisikin toimia.
Olen saanut seurata vierestä useammankin kerran tälläistä perhe-elämää eikä se palvele oikeastaan ketään. Joku varmasti on eri mieltä kanssani, mutta tämä on se kuva minkä olen saanut, enkä siis itse kannata tälläistä perhemallia.
 
Viimeksi muokattu:
Aiotaan tehdä kolmas vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Asumme kolmiossa josta rempatan neliö. Silloin edes alkuun lapsilla on omat huoneet (kun vauva on vanhempien huoneessa). Katsotaan asuntoa kunhan pääsen töihin jne.. Ehtii sen murehtia myöhemminkin. Uusin tulokas ei tule kaipaamaan huonetta ainakaan 5-6-vuoteen.

Autoon mahtuu takapenkille kolme. Nykyajan lapset tarvii jostain syystä tilaa jopa autoon! Pätkämallin henkilöauto on kuitenkin tarkoitettu viidelle aikuiselle.

Jos raskautuisin tänä vuonna, tulisi lapsille ikäeroa nuorimpaan 6-vuotta ja 9-vuotta. Olen tavannut isompiakin ikäeroja kun perheessä on jo yläasteikäisiä kun viimenen syntyy. Toisin kuin tuolla joku kirjoitti minulla on näistä perheistä mukava kuva jossa isommat auttavat vauvan hoidossa. Kyllä itsekkin käytän hyväksi isompaa lasta joka osaa vahtia vauvaa kun käyn suihkussa tai vien pyykin jne.pikkuhetkiä. Kolikolla on varmasti monta puolta tässäkin asiassa.
 
"Sini"
Meillä on ikäeroa vanhempien ja nuorimman välillä 11- ja 12-vuotta. Aluksi kyllä kauhistutti aloittaa rumba alusta, mutta hyvin on mennyt. Nyt isommat ovat jo peruskoulun käyneitä, kohta valmistuvat ammattiin ja nuorimmainen aloittaa koulutiensä huomenna.. Tietysti välillä ajattelee, että ilman iltatähteä olisin jo "vapaa" kasvatusvastuusta, kun isommat jo täysi-ikäisiä, mutta onhan se ihanaa ajatella ettei koti tyhjene vielä ainakaan reiluun kymmeneen vuoteen..
 
No kyllä mä ehkä suosittelisin sitä iltatähteä. :) Meillä sellainen on. Kaikki on ollut jotenkin niin helppoa ja suorastaan nautinnollista. Osaa luottaa tietty itseensä, kun isommistakin naperoista kasvanut hienoja tapauksia. Ja seuraahan heistä on ollut puolin ja toisin. Sellainen isoveljen ilahtunut ilme, kun seuraa pienemmän hassutuksia, on niin kiva. Ja onhan se mukavaa olla vielä mukana sosiaalisestikin lapseen liittyvissä jutuissa. Isompien juttuihin ei enää voi oikein tuppautua, heh.
 
"Piip"
Olen 30-v, eli vasta nyt siinä ""normaalissa" perheenperustamis iässä". Molemmille kannoille on varmasti puolesta puhujansa. Ja toki lastensaanti on asioita joita ei voi järkeillä. Olis se kuitenkin aika kurjakin ajatus että koti tyhjenee lapsista jo siinä vaiheessa kun olen 40vuotias. Oon kovin perhekeskeinen ihminen ja jo nuorena siis halusin perheen, enkä tuolloinkaan kaivannut "kadotettua" nuoruutta. En tiedä iskeekö joskus vielä kaipuu omaa aikaa kohtaan ja jos tähän nyt annetaan vauvalle mahdollisuus niin ajatteleeko sitä joskus kymmenen vuoden päästä, et jos ei ois enää lisäännytty ois jo omaa aikaa ja vapautta..?
 
Mulle ei ole iskenyt tuota vapauden ajatusta kertaakaan. Eiks me nykyään eletä ainakin kahdeksankymppisiksi :D Joten sitäkin aikaa tulee olemaan. Ja lapsenlapsiakaan ei kovin aikisin voi odotella, kun haluavat ensin opiskelut sun muut hoitaa. Itseasiassa nyt vähän jo harmittaa, kun kuopus jo 10 v. Eikä ihan pikkuisia lähipiirissä ole.
 
"Piip"
Lasten "hankinta" on siinä mielessä itsekästä, ettei sitä koskaan oikei järkisyihin voi perustaa. Mutta oon mä miettinyt itsekkäästi sitäkin, että jos lapsia olis enemmän, olis paremmat mahdollisuudet siihen, ettei kaikki sukset oo kaikkien kesken ristissä. Sisarustemme välit on... Räiskyvät. Isompi napero ei oikein meinaa sietää pienempää sisarustaan. Kolmas lapsi vois sekoittaa pakkaa sopivasti. Tulis lisää sos.suhteita joissa selviytyä ja selvitellä.

Nuorena en ajatellut uraa juuri ollenkaan. Nyt oon löytänyt unelmaduunini ja ongelmana on se, että ei oo vakkaripaikkaa. Nyt mahdollisen kolmosraskauden aikana olis hienoa jos olis vakituinen työsuhde, kertyis lomat ja ois pysyvyyttä. Mut toisaalta tuntuu tyhmältä enää pitkittää perheenlisäysmahdollisuutta..
 

Yhteistyössä