Liitosta

["oooo"]

Eli meillä arki toimii ja molemmat tekee kotitöitä ja osallistuu lasten hoitamiseeen varmaan 50/50. Muuten olemme kuin kämppiksiä. Viimeksi seksiä keväällä ja sitten nukumme eri sängyissä. Ikää vähän yli 30v molemmilla. Itse kärsin vielä masennuksesta ja miehestä ollut suuri apu juuri kun auttanut kotitöissä kun olen pyytänyt. Eroa olen miettinyt jo monta vuotta, kyse siitä että olemme erilaisia. Mies viihtyy kotona nyhjöttäen ja itse kaipaisin perheenä yhdessä tekemistä ja muuta. Ei myöskään huolehdi itsestään yhtään vaikka olen pyytänyt. Tämä vaikuttaa myös suhteeseen ja seksihaluihini. En ole haluton, vaan teen omaa kivaa sitten. Eilen otin suhteen tilanteen puheeksi ja seksittömyyden ja sanoin ettei mies lähesty minua mitenkään tai tee aloitteita. Myönsi että hänellä on haluja mutta ei uskalla lähestyä minua. Puhuin sitten tunteistani ja sanoin etten tiedä onko minulla enään tunteita häntä kohtaan ja johtuuko se masennuksesta vai mistä. Että haluan tuntea itseni halutuksi ja naiseksi ja on ruma olo kun minua ei haluta. Mies sitten sanoi ettei hän halua minua. Keskustelu oli ihan hyvä mutta eroko tässä sitten tulee. Pariterapiaan ei lähde ja juttelu tuonkin kanssa on vähän sellaista etttä ei oikein haluaisi jutella mistään.
Aamulla molemmat taas toimi normaalisti ja oli kuin ei mitään olisi.
En usko että masennus paranee erolla mutta haluaisin seksiäkin enempi kuin 2krt/v. =( Pitääkö hankkia sivusuhde?

 

[Vihainen Viinirypäle]

Nooo....millainen hoito sulla on masennukseen? Voitko terapiassa purkaa myös parisuhteen asioita? Ihan kaikkein järkevintä ei varmaan ole tuossa vaiheessa erota, vaikuttaisi siltä. Vaikea elämänvaihe ja molempien "pelot"(?) kelpaamattomuudesta taitavat "vaivata" teitä. Kommunikointi on todella tärkeätä ja siihen voisi vähitellen opetella vaikka se kankeata ja tökeröä aluksi onkin... Mies kuitenkin selkeästi kunnioittaa sinua ja haluaa auttaa ja mitä ilmeisimmin elää kanssasi...miksi hän ei halua sinua, kun kerran niin sanoi? Kyllä seksuaaliterveys on tärkeä asia ja sitä kautta löytyy myös juuri se hyväksytyksi tulemisen tarpeet täyttymyskin monesti... Tsemppiä!

 

["oooo"]

Siis käyn juttelemassa mtt:ssä ja olen siellä jutellut parisuhteesta myös. Siis meillä ei ole mitään läheisyyttä, ei pusuja ei silitystä ei mitään. Olemme täysin vieraantuneet. Minua suututtaa lisäksi että ei voi siistiä itseään edes minua varten vaikka pyydän. esim. parturissa käynti. Se vaikuttaa minun mielialaani. Tuntuu että minun pitäisi aloitteet kaikkeen tehdä ja se ei tunnu taas minusta oikealta. Haluaisin että mies olisi aktiivisempi minua kohtaan varsinkin kun itse kärsin masennuksesta.Olen todella harklinnut sivusuhdettakin. Olen aiemmin pettänytkin mutta ennen lapsia. Haluaisin vain tuntea itseni naiseksi ja halutuksi. Nyt on huono olo ollut.

 

[Vihainen Viinirypäle]

Nyt tuli kyllä mieleen sekin, että kauanko sun masennus on jatkunut ja onko miehesi saanut mitään tukea...on aika rankkaa kuitenkin elää masentuneen rinnalla.

Haluaako hän kuitenkin elää sun kanssa? Onko hän joskus sua halunnut ja mikset halua enää...kyllä nää on semmosia asioita, että niihinhän sun on saatava vastauksia. Ja jos sitä tahtoa miehellä löytyy sitten lopulta kuitenkin alkaa vähitellen koskettelemaan ja löytämään sitä "tietä" takas sun luo ja sinäkin takas miehes luo. Onko mies joskus sitten ollut aktiivisempi vai odotatko olematonta?

 

[ooooo]

Kun mulla huono muisti nykyään. Oon tälläi masentunut ja hoidossa ollut 3v, siis silloin sain ekan diagnoosin. Mies paljon on töissä ja lasten kanssa viettää aikaa vapaa-ajalla mutta ei minua halua lähestyä tai kosketella. En muista millainen on ollut suhteen alussa. Siitä niin kauan jo. Seksittömyys alkoi oikeastaan pahenemaan odotusaikana. Olisin halunnut ja mies ei koska pelkäsi satuttavansa lasta. Siitä sitten jatkui tämä..nyt 2krt/v, Eli on tosi ongelma. Oli ongelmia meillä suhteessa jo ennen lapsia koska silloin petin miestä ja sai selville tämän. Riidoissa haukkuu joskus huoraksi eli ottaa päähän häntä.
Tuntuu vain että itse yritän saada liittoa kuntoon ja miestä ei kiinnosta ja ei jaksa nähdä vaivaa. =(
Sanoo vaan että minun hyväksyttävä hänet semmoisena.

 

[Vihainen Viinirypäle]

Nyt ymmärrän kyllä molempia - meeppäs miehes pöksyihin hetkeks. Olis kyllä miehisyys pikkusen tiukilla, kun olis vaimo joka alkaa odottaa vauvaa...hänen kroppa muuttuu, mielialat muuttuu, ja tässä taustalla koko ajan miehen kokemus miehisyytensä riittämättömyydestä koska olet pettänyt. Ja nyt kuitnekin lapsi tulossa...Miksi hän merkkaisi sulle mitään - okei, hän on kiva apuri, mutta mies? Tosi mies? Miksi hän huolehtisi itsestään ja haluaisi sinua, kun hänellä on voimakas kokemus siitä ettei hän riitä joka tapauksessa.

Olisi kyllä sinun hyvä antaa hänelle jatkuvaa positiivista palautetta siitä, että haluat häntä ja haluat, että teidän liitto alkaa toimimaan - haet niitä asioita, joiden kautta voit osoittaa hänelle kunnioitusta - ehkä ne hänenkin halunsa alkavat sieltä sitten heräämään. Toisaalta voi olla, että jos mies on kokonaan myös tahto-tasolla luovuttanut, niin en tiedä voiko siinä sitten enää paljon tehdä? Kannattaa ottaa kuitenkin selvää, kysy mtt:stäkin vähän vinkkiä, miten toimia. :heart:

 

["oooo"]

Oon siis joskus yrittänyt kehuakin miestä, mutta ei oikein siihen reagoi, pikemminkin ärsyyntyy kun ei pidä siitä. En tiedä mikä vialla? Minussako tämä vika sitten onkin ja olen vain epähaluttava miesten mielestä? Itsetunto myös alhaalla. Osittain tämänkin takia. Mies tekee itse numeron aina kaikesta mitä on tehnyt kotona ym. itse en tee numeroa niistä omista asioistani kun ne on normaaleja juttuja esim. siivoamista ja ruuan laittoa.
Noista miehen "epäsiisteydestä" että sanoo vaan että olen alunperin tiennyt millaisen miehen otan eikä hän aio muuttua.