Liitetäänkö teidän lapset vauvana jo kirkkoon?

Siis kastatteko? Miksi ette (jos ette)?

Meillä tosiaan (kuten tuolla toisessa ketjussakin jo totesin) on se tilanne, että miestä ei ole koskaan liitetty osaksi mitään uskontokuntaa.

Perimmäinen ajatus niillä on ollut se, että lapselle annetaan suurempi vapaus valita itse.

Minä olen kyllä vähän eri mieltä, kun tuon menoa olen vuosikymmenen tässä seuraillut. Enemmän tuo on mielestäni jäänyt paitsi siitä, että ei ole lapsena kerhoon, leireille tai myöhemmin riparillekaan päässyt.. siis ei ole kirkkoon liittämättäjättäminen tuota tehnyt avarakatseisemmaksi vaan päinvastoin.

Niin. Ja tietenkään ei päästä kirkossa naimisiin, kun tuo ei kerran kuulu mihinkään uskontokuntaan eikä ole oikein järkeä tässä vaiheessa tuota aikuista kirkkoon liittää ja riparia läpikäyttää ihan vain naimisiinmenon vuoksi.

Joten mun mielipide onkin se, että meidän lapset kyllä kastetaan (vaikka mies taas tietty on sitä mieltä, että heidän malli on parempi). Antaa sitten myöhemmin erota kirkosta, jos haluavat, mutta paljon enemmän niillä on vaihtoehtoja, kun kaikki ovet on avoinna ja saavat siitä sitten itse päättää. Eihän se vapautta tuo tuokaan, että tietyt ovet on sitten jo vanhempien toimesta suljettu...

 

Itte en ole koskaan kuulunut kirkkoon, mut riparille olisin saanu mennä/liittyä kirkkoon jos olisisn halunnut.
Mies eros kirkosta muutama vuosi sitte.

Tällä pohjalla ei tyttöäkään kastettu vaan saa itse päättää siinä vaiheessa kun asioista ymmärtää mihin liittyy jos liittyy.

 

Kastetaan,ehdottomasti.

Mies kuuluu hell.srk:an eikä ole kovin innoissaan lapsen kastamisesta mutta hänelle se kuulemma käy.

 

Minua ja sisaruksiani ei liitetty kirkkoon.Poikaani ei ole liitetty kirkkoon.Saa valita itse uskontonsa vanhempana.

 

Minä erosin kirkosta n. 10 vuotta sitten, samoin mies on eronnut kirkosta ennen kuin tavattiin. Kumpaakaan lasta ei ole kastettu, koska meidän maailmankatsomuksemme on erilainen kuin kirkon.

 

Siis en ihan ymmärtänyt miksi ei käydä leireillä,kerhoissa ja muissa jos ei kuulu kirkkoon?

 

Mut on kastettu, samoin mies. En o saanu aikaseks vielä erota, mut mitään syytäkään kuulumiselle mulla ei ole. Lapsia ei aiota kastaa, koska siten niillä on vapaus valita itse. Kastamattomuus ei tee lapsesta ahdasmielistä, mikäli häntä ei muuten kasvateta sellaiseksi. Seurakunnan toimintaan voi osallistua myös kirkkoon kulumattomat halutessaan (ainakin osaan), joten sekään ei ole pois suljettu.

Meidän mielestä on parempi, että lasta ei ensin kasvateta tiettyyn uskontoon ja sit sanota, että voi ite valita. Mun mielestä ainakin koulu aivopesee vielä nykyäänkin kristinuskoon, joten hoidetaan se uskonnollinen kasvatus ihan itse. Jokainen kuitenkin tekee tavallaan... Ei ole sitä yhtä ja ainutta oikeaa tapaa. Se mikä sopii meille, ei välttämättä ole jollekin toiselle oikea ratkaisu.

 

On liitetty eli kastettu.

 

\

Siis en ihan ymmärtänyt miksi ei käydä leireillä,kerhoissa ja muissa jos ei kuulu kirkkoon?

No nehän on suurin osa kirkon järjestämiä.Kirkollisverot menee lapsi-ja nuorisotyöhön siis suuri osa..

Eikö se ole aika hölmöä viedä lapsi kerhoon jonka periaatetta vastaan on ja josta ei ole maksanut yhtään ja muut on?

Tätä mieltä ainakin itse olen..Muista en tiedä.

 

Kaik on kastettu, saavat sit täysikäisenä itse erota, jos haluavat.

 

Ei ole kastettu eikä liitetty kirkkoon, ei minua, miestäni niinkuin ei lapsianikaan. Mielestäni kuitenkaan emme ole jääneet mistään paitsi, olen ja lapseni ovat osallistuneet niin kirkon kuin vapaiden suuntien kerhoihin, pyhäkouluihin yms.

 

Jos joskus on lapsia, niin heitä ei liitetä kirkkoon. Ihan siitä syystä että enhän minä valitse lapsieni tulevaisuutta muutenkaan heidän ollessa pieniä.. Mun mielestä kirkkoon väkisin liittäminen on jopa aika suuri vääryys.

 

Meillä ei mies kuulu kirkkoon, vaan Ruusuristin Veljeskuntaan, minä ja lapset taas kuulutaan. Pojat saa toki myöhemmin itse valita, mitä tekevät ja mihin haluavat kuulua.

 

Ja minä olen sitä mieltä että niitä suppeakatseisia ihmisiä löytyy niin KASTETTUJEN kuin KASTAMATTOMIENKIN puolelta.

Ei se lapsi siitä yhtään autuaammaksi tule vaik ois kastettukkin...

 

\

Minua ja sisaruksiani ei liitetty kirkkoon.Poikaani ei ole liitetty kirkkoon.Saa valita itse uskontonsa vanhempana.

Tämäpä se on juuri se ajatus, joka miehenikin vanhemmilla on ollut.

Mutta ainakaan tuon kohdalla homma ei ihan ehkä tarkoituksen mukaisesti ole toteutunut (tai sitten on, jos tarkoitus oli miehestä tuollainen tehdäkin... ) Meinaan ei ole miehestä tullut avarakatseisempaa uskontojen suhteen, jotta osaisi omansa niistä valita (tai olla valitsematta) vaan aika tiukkaan on tuo vanhempien antama "valinnanvapaus" muokkautunut kaikkien uskontojen vastaisuudeksi.

Ja mikäs siinä. Senkus on tuollainen, samassa pisteessä periaatteessa ollaan, vaikka minä olen seurakunnan kerhot, leirit ja riparit läpikäynytkin. Itsekään en mikään himouskovainen ole ja kirkkoon kuulun ehkä enemmän tavasta kuin muusta. Mutta silti olen kiitollinen vanhemmilleni, että ovat minulle jonkin uskontotavan esitelleet ja mahdollistaneet. Kun kuuluu jo valmiiksi johonkin, siitä on paljon helpompi (väärä sana tuo helpompi mutta en keksi kuvaavampaa) lähteä etsimään sitä omaa uskontoa tai sitten todeta, että uskonnot ei itseä kiinnosta kuin siitä, että ei ole koskaan MITÄÄN uskontoa oppinut tuntemaankaan.

Ja kerhoihin ja leireille halusin itse mennä pienenä ja olen tyytyväinen, että kävin. Näinpä ainakin, mitä ne olivat ja nyt voi tehdä päätökseni kaikki faktat tietäen.

 

Voihan sitä maistraatissa mennä naimisiin!

 

\

Siis en ihan ymmärtänyt miksi ei käydä leireillä,kerhoissa ja muissa jos ei kuulu kirkkoon?

Tarkoitin seurakunnan järjestämiä leirejä. ...nykyisin varmaan on paljon muitakin, mutta silloin kun itse olin lapsi ainakaan meidän paikkakunnalla muiden järjestämiä ei paljon ollu tarjolla. Eikä noille leireillekään joko päässyt tai vanhemmat päästäneet, jos ei kirkkoon kuulunut.

 

Jos lapsia joskus saadaan, niin ei kasteta. Itse erosin kirkosta muutama vuosi sitten ja mies ei koe mitään yhteyttä kirkon ja itsensä välillä, vaikka siihen edelleen kuuluu.

Haluan, että lapseni saavat koulussa ET:n opetusta perinteisen uskonnon opetuksen sijaan. Näen, että se on sivistävämpää ja arvovapaampaa opetusta, josta on hyötyä elämässä. Riparille meno ok, jos niin haluaa ja onhan sitä aina kaikenlaisia uskonton liittymättömiä leirejä. En siis katso sulkevani asioita pois, vaan päinvastoin mahdollisuuden valita vapaasti.

Kirkossa muuten saa avioliiton siunauksen, vaikka jompikumpi ei kirkkoon kuulukaan. Siviilivihkiminen voi myös olla kaunis seremonia, kun tilaa vihkijän mieleiselleen paikalle. Meillä ainakin toimittiin näin.

 

Eihän se ettei lapset kuulu kirkkoon tarkoita että olemme kirkon aatteita vastaan.Ja minähän maksan kirkollisveroa,koska kuulun kirkkoon.Ja ovat tietoisia kerhoissa ja leireillä että lapset eivät kuulu kirkkoon.

 

en kuulu kirkkoon eikä kuulu lapsemmekaan, ei raamatussakaan lapsia kastettu. itse kyllä kävin lapsena batisti leirit joka kesä ja lomat ja helluntai seurakunnan pyhäkoulussa olin myös, ja Baptistejen riparin kävin ja siitä todistuksenkin sain.
oma tyttö on nyt 4v ja käy kirkon kerhossa ja syksyllä vapiksen pyhäkoulun ja kesäisin isompana varmasti Baptistejen kesärannan leirit.

eli ei pidä paikkaansa se et jos kirkkoon et kuulut jää noista asioista paitsi, paljon löytyy toimintaa vaikka kirkkoon et kuulu ja oppikin on vähän toista.

 

mä oon eronnu kirkosta äitini mukana joskus kolmevuotiaana. oon silti käyny seurakunnan kerhossa pienenä, leireillä en. mahdollisuus ripariin olis ollu mutten halunnut. mä en kertakaikkiaan usko jumalaan niinku kirkko opettaa, enkä kirkkoonkaan instituutiona. miksi siis kuulua siihen?

mieskään ei kirkkoon kuulu, joten lapsiakaan ei oo kirkkoon kastettu. kastaminen tai kastamatta jättäminen ei sinällään mun mielestä vaikuta myöhempään suhteeseen kirkkoa kohtaan, vaan vanhempien asenteet. mun kolmesta siskosta kaksi on käyny riparin ja toinen piti kastaa aikuisiällä. toinen oli mukana myös isostoiminnassa.

 

\

Voihan sitä maistraatissa mennä naimisiin!

Toki voi.

Mutta kukaan ei mene naimisiin yksinään ja se toinen voi sitten joutua harmittelemaan sitä, että mies/nainen, johon rakastui ei voi mennä naimisiin sillä tavalla kuin itse on aina ajatellut ja toivonut. =)

Tässähän se perimmäinen "ongelma" lienee meilläkin. Minä, vaikka en niin uskovainen ole koskaan ollutkaan, olen aina halunnut ja toivonut voivani mennä naimisiin kirkossa urkujen soidessa.

Ei se ihan samalta tunnu maistratissa mennä... mutta mutta. Ei se kirkko onneksi se pääasia tuossa avioliittotaipaleessa ole. Vaikka harmittaahan se silti.

 

Ei ole poikaa kastettu ihan vaan siitä syystä että ei nähty tarpeelliseksi liittää häntä sellaisen asian piiriin johon kumpainenkaan meistä vanhemmista ei usko.

Poika saa itse päättää kun on kykeneväinen haluaako ylipäätä liittyä mihinkään uskontokuntaan vai uskoa omalla tavallaa mihin uskoo jos näkee sen tarpeelliseksi. Rippileireillekin on vaihtoehtoja, että ei siitäkään ole kiinni etteikö 15 kesäisenä pääsisi leirielämästä nauttimaan. Kerhojakin meilläpäin on muita kun seurakunnan ja muillekin leireille pääsee esim. harrastusten kautta.
Siviilihäistäkin saa aivan yhtä juhlavat kun kirkkohäistä ja jos ei usko kirkon oppeihin ei kaipaakkaan pappia aamenta sanomaan.

Yksinkertaisesti emme keksineet yhtäkään hyvää syytä miksi poika olisi pitänyt kirkkoon liittää.

 

\

\

Voihan sitä maistraatissa mennä naimisiin!

Toki voi.

Mutta kukaan ei mene naimisiin yksinään ja se toinen voi sitten joutua harmittelemaan sitä, että mies/nainen, johon rakastui ei voi mennä naimisiin sillä tavalla kuin itse on aina ajatellut ja toivonut. =)

Tässähän se perimmäinen "ongelma" lienee meilläkin. Minä, vaikka en niin uskovainen ole koskaan ollutkaan, olen aina halunnut ja toivonut voivani mennä naimisiin kirkossa urkujen soidessa.

Ei se ihan samalta tunnu maistratissa mennä... mutta mutta. Ei se kirkko onneksi se pääasia tuossa avioliittotaipaleessa ole. Vaikka harmittaahan se silti.

Voitte saada kirkossa siunauksen, joka eroaa vihkimisestä yhden lauseen verran

 

\

Mutta kukaan ei mene naimisiin yksinään ja se toinen voi sitten joutua harmittelemaan sitä, että mies/nainen, johon rakastui ei voi mennä naimisiin sillä tavalla kuin itse on aina ajatellut ja toivonut. =)

Olisihan se mahdollista että jos teillä kirkollinen vihkiminen olisi mahdollista, niin miehesi ei silti sitä haluaisi jos hän ei kerta usko kirkon oppeihin ja on hyvin uskontokielteinen.
Joten voisikin olla että miehesi joutuisi harmittelemaan sinun sijastasi.