Liikkeistä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja taas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

taas

Vieras
Mites teillä muilla... Kun liikkeitä on alkanut tuntumaan, onko ne siitä sitten vaan voimistuneet ja alkaneet tuntua useammin?

Olen nyt viikolla 21+2, ekat liikkeet tunsin viikolla 19. Eivät ole ainakaan lisääntyneet tai voimistuneet, joskus tuntuu, että ovat jopa vähentyneet. Mulla on istukka etuseinässä, joten se toki vaimentaa osan potkuista.

Tänäkin aamuna kun heräsin, enkä tuntenut mitään, aloin paniikissa painella mahaa (yleensä se auttaa ja vauva potkaisee) kun olin ihan varma, että nyt se on kuollut sinne :( Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja eilisiltakin oli hyvin hiljainen. Sitten suunnilleen itkun partaalla ollessani tunsin pari hyvin kevyttä pikku potkua ja mieli rauhoittui.

Rakenneultrassa kävimme rv 20, siellä kaikki oli ok. Vartavasten jopa kysyn liikkeistä ja lääkäri sanoi, että aivan normaalilta näyttää. Olen ihan maassa ja loppuraskaus ahdistaa suunnattomasti. Joka päivä saa pelätä, ettei potkuja enää tunnu...
 
Jos vaavi potkii kohti selkää, niin et tunne sitä. Itse tunsin ekat liikkeet rv 20, ja sit meni vielä aina välissä päiviä, että oli ihan hiljaista. Rv 24 tai 25 alkaen vasta ollut sellaista säännöllisempää. Mutta kokeile napata pala suklaata tai makeaa mehua, ja asetu vasemmalle kyljelle kuuntelemaan tilannetta, yleensä vaavi silloin ilmoittelee itsestään.
 
kyllä se ihan normaalia on että niitä liikkeitä ei tuossa vaiheessa tunne ihan joka päivä. itelläkin oli noilla viikoilla välillä parikin päivää välissä etten tuntenu liikkeitä. yhesti sit tunsin tosi hennon liikkeen ja aloin sittenkin epäillä että vain kuvittelin.

soitin kuitenkin oman mielenrauhani takia (ite olin kans ihan paniikissa ja itkeskelin, en ees saanu nukuttua)neuvolaan ja kysyin onnistuisko kuunnella pelkät sydänäänet että kaikki on hyvin ja neuvolassa sanottiin että ilman muuta! parempi käydä tarkistaan ku että ressaa turhasta. ja niinhän siellä oli kaikki hyvin :)

eli jos tuntuu ihan hirveeltä ja olet epävarma niin soita edes neuvolaan ja kysy voitko kävästä pikavisiitillä.

kaikkea hyvää sinne!
 
Oma masuasukkini oli koko raskauden ajan kovin rauhallista sorttia ja oli enemmänkin sellainen muljahtelija kuin potkija. Ja kun neuvolassa kuunneltiin sydänääniä viikon 30 jälkeen niin vaikka selvästi kuului potkinta mittauslaitteesta, niin en silti tuntenut oikein mitään (istukka myös etuseinässä). Ja vauvelilla kaikki hyvin.
 
En halua pelotella, mutta kerronpa oman kokemukseni. Liikkeet alkoivat rv 17 ja kovasti pikkuinen liikuskeli. Sitten liikkeet lakkasivat rv 21. kaikki vakuuttelivat, että ei hätää, levähtelee. Kävin 22 rv:n neuvolassa, sain raskaustodistuksen, sydänäänet kuuluivat terveydenhoitajan mukaan. Minä tiestin, että jotain oli pielessä ja oma sydämeni se siinä rajusti tykytteli. Terveydenhoitaja kehotti kotiin rautatabletteja syömään. Menin takaisin 5 päivänä päästä, nyt ei th:kaan enää sykettä kuullut, paitsi sen minun. Ultraan, vauva oli kuollut. Kokoa oli 21 rv:n verran, syntyi rv 23. Vähän jäin miettimään paljon kehutun suomalaisen neuvolajärjestelmän tasoa (tästä on aikaa jo 4 vuotta, mutta edelleen on mielessä, varsinkin kun olen uudestaan raskaana). Vaikka kaikkihan virheitä tekevät. Eli viisastuneena menisin ultraan, maksaisin vaikka tuhat euroa, sillähän saisikin jo 10 ultraa... Luottakaa omaan itseenne liikkeiden suhteen, älkää kenenkään muuhun. Tosi harvinainen tapaukseni kyllä on. Enkä halua tosiaankaan pelotella. Useimmat vauvat syntyvät elävinä ja terveinä! Jospa tämä minunkin pikkuiseni nyt.
 
Itsekin murehdin läpi koko raskauden vauvan liikkeitä. Jos niitä ei tuntunut olin todella peloissani ja ahdistunut. Äitipolilla ravasin todella tiheään liikehälytyksessä, kun en yksinkertaisesti tuntenut liikkeitä (edes loppuraskaudessa), välillä ihan nolotti käydä siellä niin usein, mutta sitten muistutin itseäni, että vauva on tärkein. Kaikesta huolimatta vauvalla oli joka kerta kaikki hyvin, hän vain oli hyvin hiljaista sorttia. Sinulla on raskaus siinä vaiheessa, että moni alkaa vasta nytten tuntea ensikertaa liikkeitä ja vauvasi on vielä niin pieni, että liikkeitä ei yksinkertaisesti aina vain tunne, vaikka toinen miten liikkuisi. Kannattaa tehdä juuri niinkuin joku opasti, juoda tai syödä makeaa ja käydä maaten vasemmalle kyljelle ja pyrkiä rentoutumaan mahdollisimman hyvin. Jos se ei auta, tee välillä vaikka kotiaskereita ja yritä myöhemmin uudelleen.
 
Minunkin pikkuinen on ollut hiljainen kaveri. On saattanut mennä päiviä että mitään liikkeitä ei ole tuntunut tai sitten on saattanut olla vain yksi hiljainen hipaisu ja taas monta päivää hiljaisuutta. Kyllähän se pelottaa ja pistää kuulostelemaan vauvan olemista vielä tavallista tarkempaan. Ultrissa ja Dopplerilla kuuneltaessa kaikki on ollut aina ok ja terkkari on kehunut kaveria liikkuvaiseksi. Istukka on etuseinässä minullakin, niin kai se sitten siinä liikkeitä vaimentelee tehokkaasti. Oikeastaan tällä raskausviikolla (rv35) ensimmäistä kertaa vauveli liikkuu säännöllisesti ja liikkeet tuntuvat selvästi sisässä ja päälle päin ja saa olla levollisin mielin sen suhteen että vauvalla on kaikki ok. Tosin nyt sitten huolettaa välillä, että jos sillä vauvalla onkin jokin hätänä kun niin paljon pukkii, kiehnää ja liikkuu. Mutta milloinpa sitä odottava äiti osaisi levollisin mielin olla... :)
 
Siinä vaiheessa kun vauva potkiskelee tai hänen pitäisi potkiskella enemmän, voipi kokeilla seuraavaa:
1 lasillinen tuoremehua tai mehua suht nopeasti kurkusta alas. Sitten kyljelleen ja odottelemaan. Jos vaavi nukkuu, se herää sokeriin hetken kuluttua. Muuten toimii ja hyvin.
 
Kiitos teille ihanat kanssasisaret vastauksista! Olo helpottui kummasti. On ""helpottavaa"" kuulla, että joku muukin on samassa tilanteessa ja miettinyt samoja juttuja.

Taidan olla vain sellainen murehtija ja raskaus on juuri sen takia ottanut henkisesti koville. Onneksi laskettuun aikaan on enää reilu 4 kuukautta... Tosin pieni tunne kytee tuolla päänupissa, että vauvan synnyttyä ne pelot vasta alkaakin ;)
 

Yhteistyössä