Liian tarkka äiti. Pohdintaa aiheesta.

["vieras"]

Ongelmana on lapsen kaverin äiti. Kuulostaapa kivalta, mutta näin.=)

Kaverin äiti on liian tarkka. Ylihuolehtiva siis ja ihan kunnolla. Lapsi (9-v) ei saa kulkea yksin kouluun, ei saa tulla meille, jos meillä ei ole aikuisia kotona. Ei saa edes sitä aikaa olla lapseni kanssa kahden, että haen kuopuksen päiväkodista. Päiväkoti on parin korttelin päässä. Noin 200m matkaa.

Minä päästän lapseni puistoon, jonne on turvallinen mennä, koska koko matka on pyörätietä, tämä äiti ei päästä, vaan lähtee lasten mukaan itse. Vahtii omalla pihallakin lastaan KOKO ajan. Lapsen pitää lähteä sisälle siksi aikaa, kun äiti käy vessassa.

Lapseni kaveri on tosi kiva kaveri, asuvat lähellä ja lapsille menee hyvin. Haluaisin jotenkin rohkaista äitia (ja lasta) tilanteessa, jotta lapsi saisi tilaa ja äiti aikaa itselleen. Puuttuminen on tosi vaikeaa.

Mitä sinä tekisit?

 

[:)]

Älä puutu, elä omaa elämääs pääasia jottet rupee nöyräileen ja tekeen tuon neuroottisen äidin mukaan.

 

[..]

2 lapsen äitinä ymmärrän toista äitiä koska itse olen myös tarkka. ja esim lasten hukkumis tapaukset saavat entistäkin tarkemmaksi

 

[hm]

Jos hänellä on vaan 1 lapsi ja ehtii ja pystyy vahtia, ja saa omaa aikaa kun lapsi on koulussa tai iltapäiväkerhossa, ihan tarpeeksi, niin miksi sinun pitäisi puuttua? Mitä haittaa tuosta on ollut, jos lapsi on kiva tyttö ja kaveri?

Kyllä enemmän näkee näitä vahtimatta jätettyjä, jotka käyttäytyvät kuin siat kun vanhempien ainoa toive on saada heidät jonnekin muualle.

 

[Anatolia]

Tuollainen hysteerinen huolehtiminen on minusta yhtä pahasta kuin välinpitämättömyys.

Jos 9 v lapsi ei saa olla pihalla sen aikaa, että äiti käy sisällä vessassa, niin siitä on normaalius kaukana...ja se kääntynee jossain vaiheessa lasta vastaan. Ei kaverit jaksa enää kauan sitä, että mitä tahansa tekevätkin, niin XXX:n äiti seisoo vieressä vahtaamassa.

Jos oltaisiin hyvissä puheväleissä niin voisin ihan suoraan kysyä että miksi toimit noin: lapsesihan on jo yhdeksänvuotias. Pitää löysätä napanuoraa. Jos ei tunnettaisi hyvin, niin en sanoisi mitään, enkä tuomitsisi lastani siitä jos hän päättää vaihtaa XXX:n seuran sellaisten kavereiden seuraan, jotka pääsevät pihalle leikkimään kuten kouluikäisten (minusta) kuuluukin, eli myös ilman äitiä.

 

["koppis"]

Minäkin olen mielestäni aika tarkka ja joskus mietin olenko ylihuolehtivakin, mutta minusta tuo menee jo aika paljon liian pitkälle, jos omassa pihassakin vahtii koko ajan..

 

["sunflower20"]

Noilla tiedoilla joita annoit, niin sanoisin että aivan liian ylihuolehtivainen. Ihme ettei lapsi ole itse alkanut jo kapinoida vastaan.

 

["harmaa"]

Tuollainen hysteerinen huolehtiminen on minusta yhtä pahasta kuin välinpitämättömyys.

Jos 9 v lapsi ei saa olla pihalla sen aikaa, että äiti käy sisällä vessassa, niin siitä on normaalius kaukana...ja se kääntynee jossain vaiheessa lasta vastaan. Ei kaverit jaksa enää kauan sitä, että mitä tahansa tekevätkin, niin XXX:n äiti seisoo vieressä vahtaamassa.

Jos oltaisiin hyvissä puheväleissä niin voisin ihan suoraan kysyä että miksi toimit noin: lapsesihan on jo yhdeksänvuotias. Pitää löysätä napanuoraa. Jos ei tunnettaisi hyvin, niin en sanoisi mitään, enkä tuomitsisi lastani siitä jos hän päättää vaihtaa XXX:n seuran sellaisten kavereiden seuraan, jotka pääsevät pihalle leikkimään kuten kouluikäisten (minusta) kuuluukin, eli myös ilman äitiä.

Hitto ku sä osaat hyvin kirjoittaa!! (kade) peesaan kybällä

 

[tytönjapoikienmamma]

Tuollainen hysteerinen huolehtiminen on minusta yhtä pahasta kuin välinpitämättömyys.

Jos 9 v lapsi ei saa olla pihalla sen aikaa, että äiti käy sisällä vessassa, niin siitä on normaalius kaukana...ja se kääntynee jossain vaiheessa lasta vastaan. Ei kaverit jaksa enää kauan sitä, että mitä tahansa tekevätkin, niin XXX:n äiti seisoo vieressä vahtaamassa.

Jos oltaisiin hyvissä puheväleissä niin voisin ihan suoraan kysyä että miksi toimit noin: lapsesihan on jo yhdeksänvuotias. Pitää löysätä napanuoraa. Jos ei tunnettaisi hyvin, niin en sanoisi mitään, enkä tuomitsisi lastani siitä jos hän päättää vaihtaa XXX:n seuran sellaisten kavereiden seuraan, jotka pääsevät pihalle leikkimään kuten kouluikäisten (minusta) kuuluukin, eli myös ilman äitiä.

Joo, samaa mieltä. Niin ja minä olen tarkka äiti, mutta tuo ap, n kuvaama tilanne ei olevarsinaista tarkkuutta, vaan jossain on jotain häikkää, jos terve 9v ei voi/saa oola pihalla sen aikaa , kun äiti käy vessassa.

 

[vieras a.p]

Joo siis asiahan ei kuulu minulle yhtään pätkää, mutta se haittaa kuitenkin minuakin. Ja lastani. Jo joo, meillä on useampi lapsi ja olen ihan tavallisen huolehtivainen. Tiedän, missä lapset on, kenen kanssa ja moneltako tulevat kotiin yms.

Mutta... lapsellani ja tällä kaverilla on yhteisiä harastuksia 2 kpl. Molemmat harrastuspaikat on tässä lähellä, molempiin pääsee pyörällä itsenäisesti. Matkaa noin 700m. Päästän oman lapsen kulkemaan pyörällä tuon matkan, mutta joka kerta kaverin äiti soittaa minulle tai miehelleni, että pitäiskö teidän hakea lapsi, kun me ollaan täälä jo valmiit. Tai minun tai mieheni pitää lähteä hakemaan lastamme kaverin luota, "koska minä en uskalla häntä nyt täältä päästää lähtemään yksin..." Kaveri asuu noin 300m päässä.

Niiin rassaavaa. Ja oma lapsi ihmettelee ja äimistelee tilannetta aina. On jo sanonut, että en jaksa olla tuon ******* ollenkaan, koska sen äiti ei jätä meitä rauhaan.

 

[vieras a.p]

[QUOTE="sunflower20";23704917]Noilla tiedoilla joita annoit, niin sanoisin että aivan liian ylihuolehtivainen. Ihme ettei lapsi ole itse alkanut jo kapinoida vastaan.[/QUOTE]

On alkanut jo ja se lisää tätä ongelmaa. Ja minä en voi sanoa tuolle lapselle, että sinun äiti on aivan liian tarkka. En voi vaatia toista löysäämään otetta. Hän pelkää ihan kauheasti, että jotain kauheaa tapahtuu. Minäkin pelkään(kaikki vanhemmat pelkää ), mutta en anna sen hallita.

JOS vaatisin äitiä löysäämään otetta ja sitten lapsi jäisikin auton alle tms. Se ois aika kauheaa... Mutta jotain tarttis tehdä. Tilanne on nimittäin erittäin vaikea.

 

["vieras"]

Jos asiat pitkäänkin jatkuu samanlaisina, missä välissä lapselle kerkeää muodostumaan terve itsesuojeluvaisto tai vastuunottokyky jos äiti seisoo kokoajan vieressä päästämättä lastaan muualle kuin kouluun ilman häntä. Kyllä lapsen pitää tuossa iässä oppia jo pärjäämään, puolustamaan itseään, opettella tuntemaan riskit ja ymmärtämään vastuun päälle pikkuhiljaa ja se onnistuu vain kun annetaan lapselle vähän tilaa näyttää, että hän pärjää. Se on vaan jossain vaiheessa luotettava. Uskaltaako raukka 14 vuotiaana lähteä kotoa minnekään jos äiti ei ole vieressä? Jos ei tuohon joku puutu, voi lapsen tulevaisuus olla pilalla, psyyke mua alkaa huolestuttamaan tässätapauksessa ennenkaikkea, ensin äidin puolesta, ja jos ei tuo lopu, niin on lapsenkin kehitys vaarssa.

 

["huh"]

Ei ole ihan tervettä tollanen. Entä lapsen isä,asuuko muualla vai alistuuko tollaseen?

 

[humps]

Kun veljeni meni armeijaan, siellä oli poika joka ei ollut koskaan ollut erossa äidistään. Ei koskaan ollut nukkunut muualla kuin kotona, ei koskaan itsenäisesti kulkenut muuta kuin kouluun linja-autolla jne. Hän itki joka yö. Viikon sitä katselivat ja sitten laittoivat takaisin kotiin. Tavallinen ja ihan normaali poika kuulemma muuten, veljeni kertoi.
Ilmeisesti hänet oli kasvatettu samoin, kuin ap:n kuvailema poika...

 

["vieras"]

[QUOTE="huh";23705045]Ei ole ihan tervettä tollanen. Entä lapsen isä,asuuko muualla vai alistuuko tollaseen?[/QUOTE]

On mukana lapsen elämässä, mutta asuu toisella paikkakunnalla ja ovat aika harvoin tekemisissä. Ei varmaan tiedä ongelmaa... En tunne isää, mutta olemme tavanneet pari kertaa.

 

[humps]

Voisiko äidin kanssa keskustella yleisesti siitä missä vaiheessa/ iässä lapselle voi antaa lisää vastuuta ja millaista. ELi milloin tuon öidin mielestä lapsi voisi jäädä yksin kotiin kaupassakäynnin ajaksi, kävellä kotimatkan yksin... Voi olla ettei äiti ole edes oikeasti miettinyt tuollaisia. Hän vain jatkaa sitä samaa suojelevaa kasvatustapaa, kuin taaperonkin kanssa. Hän ei huomaa, että kasvava lapsi tarvitsee pikkuhiljaa omaa tilaa.

Samallahan voi pohtia sitäkin, mitä ja miten lapsille voi turvallisesti ja fiksusti opettaa vastuunottamista. Koska siihenhän kaikki vanhemmat pyrkivät, kasvattamaan lapset niin fiksuiksi, että he jossain vaiheessa pärjäisivät omillaan.

 

["vieras"]

Kun soittelee teille, niin sanot, että tyttösi on JO niin vanha, että hän voi kulkea tuon matkan yksinkin ilman noutamista, riittää, että te tiedätte odotella häntä silloin ja silloin ja lapsen kehitykseen kuuluu vähitellen itsenäistyä.

Tulee yhtenä vaihtoehtona mieleen, että hän on menettänyt lapsen aikaisemmin jossain onnettomuudessa tms ja sen takia ylihuolehtii. Tunsin opiskeluaikaan yhden pumpulissa kasvatetun, jolta oli isompi sisarus kuollut tapaturmaisesti liikenteessä jäätyään auton alle.

 

[vieras a.p]

Voisiko äidin kanssa keskustella yleisesti siitä missä vaiheessa/ iässä lapselle voi antaa lisää vastuuta ja millaista. ELi milloin tuon öidin mielestä lapsi voisi jäädä yksin kotiin kaupassakäynnin ajaksi, kävellä kotimatkan yksin... Voi olla ettei äiti ole edes oikeasti miettinyt tuollaisia. Hän vain jatkaa sitä samaa suojelevaa kasvatustapaa, kuin taaperonkin kanssa. Hän ei huomaa, että kasvava lapsi tarvitsee pikkuhiljaa omaa tilaa.

Samallahan voi pohtia sitäkin, mitä ja miten lapsille voi turvallisesti ja fiksusti opettaa vastuunottamista. Koska siihenhän kaikki vanhemmat pyrkivät, kasvattamaan lapset niin fiksuiksi, että he jossain vaiheessa pärjäisivät omillaan.

Niin. Noita olen miettinyt pääni puhki. Iltapäiväkerho-oikeus onneksi loppuu heiltä ensi vuonna. Lapsen on pakko tulla yksin kotiin. Lapsi ei ole koskaan ollut minuuttiakaan yksin kotona. Tai edes kotipihalla.

Yritin kerran ottaa puheeksi asian. Kerroin nätisti, kuinka lapsi on jo niin iso, että voi vallan hyvin opetella itsenäisyyttä ja piipahtaa lapseni kanssa lähipuistossa kaksin. Äiti ilmoitti, että ok, mutta hän lähtee mukaan. Ehkäpä annan asian olla ja lapseni saa miettiä itse, mitä tekee. Jos vaikka pitää hajurakoa kaveriinsa. Harmi sinänsä, koska ei tämä ole kenenkään etu.

 

["hmm"]

Älä hae omaa lastasi kotiin vaan anna tulla yksin jos on ollut kaverinsa luona. Luulis että alkais tajuta että hyvinhän se itsenäisesti liikkuminen sunkin lapselta onnistuu joten ehkä antais omalleenkin vapautta. Ennen pitkää noin kahlehdittu lapsi alkaa taatusti ahdistua ja viimeistään murrosiässä voikin sitten riuhtaista itsensä oikein kunnolla itsensä irti talutushihnasta.

 

["mmm"]

Onko lapsi ihan tavislapsi? Ajan siis takaa sitä että esim kaverillani on adhd-lapsi niin sitä ei todellakaa voi jättää yksin yhtään vaikka on jo 10v. Se on niin impulsiivinen eikä tarpeeksi järkeä päässä. ettei oo sellasta syytä tällä äidillä? tai onko äidillä ollu jokin rankka kokemus tai onko joskus sattunu jotain jollekin toisele lapselle tms? Sellaiset voi vaikuttaa.

 

["vieras"]

Anna olla, mun tuttavan tyttö kuoli polkupyöräautokolarissa kun ensimmäisen kerran sitten tuon ikäsenä saikin lähteä yksin kaverin kanssa heille pyörällä, eipä lapsi osannutkaan varoa kun äiti aina varoitti ja niin jäi viimeiseksi reissuksi.

 

["vieras"]

Aika vaikeetahan tuollaiseen on puuttua. Harmi sinänsä lapsenkin kannalta jos "menettää" kaverinsa äidin ylihuolehtivuuden takia. Entäs jos juttelisit kaverin äidin kanssa ihan yleisellä tasolla (siis mitenkään puuttumatta toisen toimintatapaan) koulumatkoista ja iltapäivistä koulun jälkeen. Esim. "ens syksynähän se ei tuo ip-kerhokaan ole enää näille kolmasluokkalaisille että meillä xx saa nyt pikkuhiljaa opetella sitä yksinoloa, mitenkäs se teidän zz sitten syksyllä tulee koulusta kotiin ja onko yksin kotona vai miten oot aatellut järjestää tuon asian jne....." Siis sellasta yleistä "keskustelua" mitä varmaan koululaisten vanhemmat monesti käyvät.

 

[tytönjapoikienmamma]

[QUOTE="mmm";23705675]Onko lapsi ihan tavislapsi? Ajan siis takaa sitä että esim kaverillani on adhd-lapsi niin sitä ei todellakaa voi jättää yksin yhtään vaikka on jo 10v. Se on niin impulsiivinen eikä tarpeeksi järkeä päässä. ettei oo sellasta syytä tällä äidillä? tai onko äidillä ollu jokin rankka kokemus tai onko joskus sattunu jotain jollekin toisele lapselle tms? Sellaiset voi vaikuttaa.[/QUOTE]


Ilman muuta minä lähdin siitä oletuksesta, että kyseessä on tavislapsi. Erityislapset ovat aivan eri asia sitten. Itselläni on myös ihan täysin, siis todellakin TÄYSIN peräänkatsottava, ymmärtämätön lapsi, enkä tiedä tuleeko hänen kohdallaan koskaan se aika, että hän voi olla yhtään ilman valvontaa, mutta se onkin jo ihan eri juttu.