"liian pitkä" lapsi, kellään kokemuksia?

Tytär 4 v 9 kk kävi tänään lääkärissä kasvukontrollissa, koska on ollut isokokoinen ikäisiinsä nähden ja sen painokäyrä oli lähtenyt laskuun, joka oli hyvä asia mutta sen pituuskäyrä oli pompannut hurjasti ylöspäin (tähän asti mennyt suht tasaisesti), joka olikin kuulema huono juttu. Lääkäri puhui koko ajan "sallituista rajoista" joiden sisällä pitäisi kuulema kasvun pysyä suurinpiirtein ja yleensäkin kuulema tämän ikäisenä ei pitäisi tulla noita pyrähdyksiä... se puhui että pitää ottaa verikokeita ja tutkia kasvuhorminin määrät ja jopa tehdä joku testi, että tyttöön ruiskutetaan kasvuhorminia ja katsotaan sit ennen ja jälkeen jotain verikokeita... ja ääritapauksessa pitää sit alkaa jarruttelemaan sen kasvua jollain lääkkeillä... ärsyttää tuollaiset käyrät, joiden mukaan kaikki pitäis kasvaa! No, ihan hyvä että otetaan se verikoe, että näkee, ettei just ole jotain liian aikaista puberteettia tulossa, mutta ei me taideta suostua mihinkään hormonien ruiskuttamiseen

Onko kellään kokemusta vastaavista asioista? Tytär on siis nyt 123 cm pitkä.

 

No onhan tuo tosi pitkä 4 vuotiaaksi.
Luulen, että liian nopea pituuskasvu voi vaikuttaa tulevaisuudessa luuston vahvuuteen, ryhtiin jne.
Näin jos järjellä ajatellaan..

 

No hyvähän se on, että sairaudet huomioidaan siinä vaiheessa, kun niiden aiheuttamia haittoja voidaan ehkäistä. Tottakai pitää diagnosoida ja hoitaa, ettei vanhempana joudu kärsimään.

 

No onhan tuo tosi pitkä 4 vuotiaaksi.
Luulen, että liian nopea pituuskasvu voi vaikuttaa tulevaisuudessa luuston vahvuuteen, ryhtiin jne.
Näin jos järjellä ajatellaan..

Niveliin, mielenterveyteen..

 

Ei ole sinänsä kokemusta, mut se verran ajattelin kommentoida, ettei teidän tyttö nyt niin kamalan pitkä ole ikäisekseen, mielestäni. Itse olen ollut 5v. 125cm pitkä, ja lapseni suunnilleen saman verran, pienempi pojistani täyttää toukokuussa 5v. ja on nyt jo 128cm pitkä. Missään ei ole sanottu, että olisivat erityisen pitkiä.

 

[QUOTE="vieras";23280164]No hyvähän se on, että sairaudet huomioidaan siinä vaiheessa, kun niiden aiheuttamia haittoja voidaan ehkäistä. Tottakai pitää diagnosoida ja hoitaa, ettei vanhempana joudu kärsimään.[/QUOTE]

Tämän ymmärrän, mutta huolettaa tuollaiset hormonien ruiskuttamiset lapseen... vaikka kai ne lekurit tietää mitä tekevät... mutta siis halusinkin kuulla, onko kellään kokemusta tuollaisesta asiasta ennestään?

 

[QUOTE="vieras";23280169]Niveliin, mielenterveyteen..[/QUOTE]

ai miten niin mielenterveyteen?? haloo?

 

Ei kannata pelkkää pituutta tuijottaa, vaan siinä kasvupyrähdyksessä oli se ongelma. Ei kai sinänsä tytön nykyisestä pituudesta haittaa ole, mutta jos oikeasti olisikin merkki sairaudesta, niin täytyy se tutkia.

 

[QUOTE="vieras vaan";23280172]Ei ole sinänsä kokemusta, mut se verran ajattelin kommentoida, ettei teidän tyttö nyt niin kamalan pitkä ole ikäisekseen, mielestäni. Itse olen ollut 5v. 125cm pitkä, ja lapseni suunnilleen saman verran, pienempi pojistani täyttää toukokuussa 5v. ja on nyt jo 128cm pitkä. Missään ei ole sanottu, että olisivat erityisen pitkiä.[/QUOTE]

Kiva kuulla Meilläkin on poika tulossa kovaa vauhtia perässä, 2 v täytti ja on jo noin 100 cm... Mutta siitähän oli jo joku aika lehdessäkin, että nuo kasvukäyrät on vanhentuneet, jostain 50-luvulta, ja kai me nyt ollaan aika moni pitempiä kuin silloin... en sit tiedä, miksi juuri meidän tytön pituutta nyt ihmetellään?

 

[QUOTE="vieras";23280197]Ei kannata pelkkää pituutta tuijottaa, vaan siinä kasvupyrähdyksessä oli se ongelma. Ei kai sinänsä tytön nykyisestä pituudesta haittaa ole, mutta jos oikeasti olisikin merkki sairaudesta, niin täytyy se tutkia.[/QUOTE]

Jep, edelleen samaa mieltä olen Mutta tuo hormonijuttu huoletti siis

 

oon kyllä antanu tutkia, koska hyvähän se on tietää onko jotain vialla vai kaikki hyvin
ei kyllä mitään hormoonia ruiskuteltu täällä vaan ihan verikokeilla ja pissa testillä päästiin, kaikki arvot oli erinomaisia niin ei tutkita enempää (mä oon vaan 172 ja mut tytön isä on vähän päälle 2m) en muista mitä oli ton ikäisenä, mut eskarissa noin 140cm, nyt on 11v ja pituutta 170 cm

 

Mulla on kokemusta aiheesta. Itse olen tosi pitkä, veljeni on ihan sikapitkä ja isni oli yli 2 metriä. Asuimme pienellä paikkakunnalla, ja lopulta äitini akkasi viemästä meitä neuvolaan. Hän kävi vain lääkärin reseptillä ostamassa itse apieekista rokotteet, ja pistätti ne terveyskeskuksessa. Mutta esimerkiksi minua käskettiin pitää ilman ruokaa ja syöttää yksi päivä viikossa pelkällä appelsiinimehulla (kyllä, luitte oikein) "kasvun hillitsemiseksi". Ylipainoisia emme kumpikan olleet.

No, nyt sitten oman vanhimman poikani kohdalla oli vielä neuvolassa käytössä sellaiset A4-kokoiset kansiot, joissa kasvukäyrät olivat paperiversioina, ja neukkatäti aina piirteli sitten pisteitä ja veti viivan kahden mittauspisteen väliin, jotta sai käyrää piirretyksi. Paperi loppui kesken, ja neuvolatäti teippasi sivun ylälaitaan uuden suikaleen, jonka aina käänsi sitten esiin kun avasi kansion. Kas näin, hän vaan totesi. Ja sanoi, että jos lapsen oma pituus on suhteessa painoon, kasvu tasaista eikä mitään vaivoja ole, on kaikki kuten pitääkin.

Meillä kuitenkin nuorempi poika ei ole lainkaan niin pitkä, vaikka vanhemmat ovat samat. Kylä uskoisin kutienkin, että asiaan vaikuttaa myös lapsen sukupuoli: tyttöjen pituuskasvuun ilmeisesti puututaan herkemmin kuin poikien. Olen todella iloinen, että kukaan ei rajoittanut minun pituuskasvuani kun olin lapsi! Olisi kauheaa ollut jäädä sellaiseksi persjalkaiseksi, jonka kasvu on tyrehdytetty hormoneilla : /

Lisäksi kehotan selvittämään hormonien vaikutukset lapseen myöhemmin (mm. lisääntymisterveyteen) jos niitä joku teille suosittelee. Ja pohtimaan, että onko lapsen elämä aikuisena onnellista, jos hän on vain 179 cm, mutta kärsii hormoniongelmista, pitkien luiden kasvulevyihin liittyvistä murheista ja jää lapsettomaksi, vai että hän olisi 185 cm pitkä, saisi lapsia, hormonitoiminta olisi normaali ja kasvu lakannut ajallaan?

 

[QUOTE="kathy";23280189]ai miten niin mielenterveyteen?? haloo?[/QUOTE]
Siis jos kyse kasvuhormoninerityksen liiallisuudesta, niin voi vaikuttaa aikuispituuteen. Tunnen naisia, joilla pituus selvästi yli "missimittojen" ja kyllä siitä on hyvin paljon haittaa heille ollut. Vai etkö itse ymmärrä, että esim. 190cm nainen esim. voisi kärsiä tosi paljon pituudestaan?

Monet selvästi normaalia pidemmät ihmiset kärsivät nivelvaivoista todella aikaisin.Tekonivelleikkaus alle nelikymppisenä ei ole varmaan kenestäkään mitenkään toivottava asia.

 

en antaisi minäkään kyllä ruiskutella mitään kasvuhormoneja tuon pituiseen lapseen. Meillä poika oli 5v neuvolassa 122 cm eikä kukaan sanonut, että on liian pitkä tai että pitäisi mennä tutkimuksiin. Veljeni poika on juuri täytänyt 7v ja on 140cm pitkä eikä hänenkään pituutta neuvolassa ole ihmetelty. Meillä suvussa hyvin pitkiä miehiä (useassa sukupolvessa 2 metrisiä ) ja olen tämän sanonut neuvolassa.

 

Lisäksi kehotan selvittämään hormonien vaikutukset lapseen myöhemmin (mm. lisääntymisterveyteen) jos niitä joku teille suosittelee. Ja pohtimaan, että onko lapsen elämä aikuisena onnellista, jos hän on vain 179 cm, mutta kärsii hormoniongelmista, pitkien luiden kasvulevyihin liittyvistä murheista ja jää lapsettomaksi, vai että hän olisi 185 cm pitkä, saisi lapsia, hormonitoiminta olisi normaali ja kasvu lakannut ajallaan?

Mihin tämä perustuu? Sinun omiin ajatuksiisiko? Ei ilmeisesti ole todellista tietoa?

 

Mulla on kokemusta aiheesta. Itse olen tosi pitkä, veljeni on ihan sikapitkä ja isni oli yli 2 metriä. Asuimme pienellä paikkakunnalla, ja lopulta äitini akkasi viemästä meitä neuvolaan. Hän kävi vain lääkärin reseptillä ostamassa itse apieekista rokotteet, ja pistätti ne terveyskeskuksessa. Mutta esimerkiksi minua käskettiin pitää ilman ruokaa ja syöttää yksi päivä viikossa pelkällä appelsiinimehulla (kyllä, luitte oikein) "kasvun hillitsemiseksi". Ylipainoisia emme kumpikan olleet.

No, nyt sitten oman vanhimman poikani kohdalla oli vielä neuvolassa käytössä sellaiset A4-kokoiset kansiot, joissa kasvukäyrät olivat paperiversioina, ja neukkatäti aina piirteli sitten pisteitä ja veti viivan kahden mittauspisteen väliin, jotta sai käyrää piirretyksi. Paperi loppui kesken, ja neuvolatäti teippasi sivun ylälaitaan uuden suikaleen, jonka aina käänsi sitten esiin kun avasi kansion. Kas näin, hän vaan totesi. Ja sanoi, että jos lapsen oma pituus on suhteessa painoon, kasvu tasaista eikä mitään vaivoja ole, on kaikki kuten pitääkin.

Meillä kuitenkin nuorempi poika ei ole lainkaan niin pitkä, vaikka vanhemmat ovat samat. Kylä uskoisin kutienkin, että asiaan vaikuttaa myös lapsen sukupuoli: tyttöjen pituuskasvuun ilmeisesti puututaan herkemmin kuin poikien. Olen todella iloinen, että kukaan ei rajoittanut minun pituuskasvuani kun olin lapsi! Olisi kauheaa ollut jäädä sellaiseksi persjalkaiseksi, jonka kasvu on tyrehdytetty hormoneilla : /

Lisäksi kehotan selvittämään hormonien vaikutukset lapseen myöhemmin (mm. lisääntymisterveyteen) jos niitä joku teille suosittelee. Ja pohtimaan, että onko lapsen elämä aikuisena onnellista, jos hän on vain 179 cm, mutta kärsii hormoniongelmista, pitkien luiden kasvulevyihin liittyvistä murheista ja jää lapsettomaksi, vai että hän olisi 185 cm pitkä, saisi lapsia, hormonitoiminta olisi normaali ja kasvu lakannut ajallaan?

Vai appelsiinimehupäivä?? Onneksi ei tosiaan mennyt läpi sit teidän perheessä sellainen

Mut joo, nimenomaan nuo loppujutun asiat mietityttääkin.

 

[QUOTE="vieras";23280229]Siis jos kyse kasvuhormoninerityksen liiallisuudesta, niin voi vaikuttaa aikuispituuteen. Tunnen naisia, joilla pituus selvästi yli "missimittojen" ja kyllä siitä on hyvin paljon haittaa heille ollut. Vai etkö itse ymmärrä, että esim. 190cm nainen esim. voisi kärsiä tosi paljon pituudestaan?

Monet selvästi normaalia pidemmät ihmiset kärsivät nivelvaivoista todella aikaisin.Tekonivelleikkaus alle nelikymppisenä ei ole varmaan kenestäkään mitenkään toivottava asia.[/QUOTE]

ymmärrän, että voi kärsiä pituudestaan, mutta ymmärrän myös, että terveellä itsetunnolla varustettu ihminen pärjää huomattavasti paremmin kuin muut.

 

[QUOTE="vieras";23280229]

Monet selvästi normaalia pidemmät ihmiset kärsivät nivelvaivoista todella aikaisin.Tekonivelleikkaus alle nelikymppisenä ei ole varmaan kenestäkään mitenkään toivottava asia.[/QUOTE]

Aika hauskaa yleistystä. Samalle rasitukselle pitkien ihmisten nivelet ja hyaliinirustot joutuvat kuin lyhyempienkin, paino on se joka niveliin käy. Sukuni on pitkää, mieheni suku on pitkää ja kenelläkään ei ole nivelvaivoja, paitsi mieheni äidillä, joka on 158 cm.

Ja niin, joku yli 190cm nainen varmasti kärsii mitastaan, kuten 170-senttinen mieskin, jota itse pidän ihan paatintappina. Kaikki on niin suhteellista. Itse en ole koskaan kärsinyt mitastani, tosin ei sitä ihan 190 cm:ä ole kuitenkaan.

 

Mulla on kokemusta aiheesta. Itse olen tosi pitkä, veljeni on ihan sikapitkä ja isni oli yli 2 metriä. Asuimme pienellä paikkakunnalla, ja lopulta äitini akkasi viemästä meitä neuvolaan. Hän kävi vain lääkärin reseptillä ostamassa itse apieekista rokotteet, ja pistätti ne terveyskeskuksessa. Mutta esimerkiksi minua käskettiin pitää ilman ruokaa ja syöttää yksi päivä viikossa pelkällä appelsiinimehulla (kyllä, luitte oikein) "kasvun hillitsemiseksi". Ylipainoisia emme kumpikan olleet.

No, nyt sitten oman vanhimman poikani kohdalla oli vielä neuvolassa käytössä sellaiset A4-kokoiset kansiot, joissa kasvukäyrät olivat paperiversioina, ja neukkatäti aina piirteli sitten pisteitä ja veti viivan kahden mittauspisteen väliin, jotta sai käyrää piirretyksi. Paperi loppui kesken, ja neuvolatäti teippasi sivun ylälaitaan uuden suikaleen, jonka aina käänsi sitten esiin kun avasi kansion. Kas näin, hän vaan totesi. Ja sanoi, että jos lapsen oma pituus on suhteessa painoon, kasvu tasaista eikä mitään vaivoja ole, on kaikki kuten pitääkin.

Meillä kuitenkin nuorempi poika ei ole lainkaan niin pitkä, vaikka vanhemmat ovat samat. Kylä uskoisin kutienkin, että asiaan vaikuttaa myös lapsen sukupuoli: tyttöjen pituuskasvuun ilmeisesti puututaan herkemmin kuin poikien. Olen todella iloinen, että kukaan ei rajoittanut minun pituuskasvuani kun olin lapsi! Olisi kauheaa ollut jäädä sellaiseksi persjalkaiseksi, jonka kasvu on tyrehdytetty hormoneilla : /

Lisäksi kehotan selvittämään hormonien vaikutukset lapseen myöhemmin (mm. lisääntymisterveyteen) jos niitä joku teille suosittelee. Ja pohtimaan, että onko lapsen elämä aikuisena onnellista, jos hän on vain 179 cm, mutta kärsii hormoniongelmista, pitkien luiden kasvulevyihin liittyvistä murheista ja jää lapsettomaksi, vai että hän olisi 185 cm pitkä, saisi lapsia, hormonitoiminta olisi normaali ja kasvu lakannut ajallaan?

On AIVAN eri asia jos lapsi kasvaa tasaisesti omalla käyrällään: ap:n tapauksessä näin ei ole vaan pituus on lähtenyt nousuun ja paino laskuun. Se kyllä vaatii tutkimuksia. Kiihtyneen pituuskasvun takana voi olla kilpirauhasen liikatoimintaa tai vaikka aivolisäkkeen tuumori joka aiheuttaa oireita pituuskasvun kiihtymisenä, ja se pitää todellakin hoitaa. Ennenaikainen murrosikä pitää myös huomioida, sen ollessa kyseessä luusto kypsyy tavallaan liian nopeasti ja lapsi jääkin lyhytkasvuiseksi ikään nähden. En usko kuule hetkeäkään että annettaisiin hormoneja missään ihme testeissä sellaisia annoksia että ne lamais vaikka sukusolutuotannon loppuiäksi, saisi todennäköisesti olla aivan järkyttäviä annoksia..

Oletko ap ihan varma että siinä kokeessa annetaan kasvuhormonia? Kun minusta tuntuu että niitä kasvuhormonitasoja ihan vaan mitataan verestä, esimerkiksi sokerirasitustestin yhteydessä.

 

[QUOTE="kathy";23280278]ymmärrän, että voi kärsiä pituudestaan, mutta ymmärrän myös, että terveellä itsetunnolla varustettu ihminen pärjää huomattavasti paremmin kuin muut.[/QUOTE]
Mutta on se rasite kuitenkin, josta on ihan käytännön haittaa esim. seurustelusuhteissa (vähemmän valinnanvaraa). Ja miten voi taata, että lapsesta tulee todella hyvän itsetunnon omaava? Ja miksi "pärjäämisen" voi katsoa riittävän, jos ongelmaan puuttumalla olisi ollut yksi huolenaihe vähemmän?

 

Niin ja olen myös itse yli 180cm pitkä nainen, en tiedä että pituuteeni olisi koskaan erityisemmin tartuttu kun kasvu on ollut tasaista. Meillä on muutkin pitkiä..

Mutta tosiaan jos lapsen pituuskasvu selkeästi kiihtyy tai hidastuu kun ei pitäisi, ehdottomasti asia pitää tutkia!

 

Aika hauskaa yleistystä. Samalle rasitukselle pitkien ihmisten nivelet ja hyaliinirustot joutuvat kuin lyhyempienkin, paino on se joka niveliin käy. Sukuni on pitkää, mieheni suku on pitkää ja kenelläkään ei ole nivelvaivoja, paitsi mieheni äidillä, joka on 158 cm.

Mutta kovin pitkän tulee olla huomattavasti hoikempi, koska suhteellisella painolla ei ole väliä, vaan absoluuttisella. Esim. pitkällä ystävälläni lääkäri käski polvivaivojen takia parikymppisenä laihduttamaan normaalipainon hoikkaan päähän, koska polvet eivät kestäneet (muuta altistavaa tekijää vaivoille kuin paino ei löytynyt). Joillekin hoikkana pysyminen onnistuu helposti, mutta suurimmalla osalla kuitenkin työn takana.

 

[QUOTE="vieras vaan";23280172]Ei ole sinänsä kokemusta, mut se verran ajattelin kommentoida, ettei teidän tyttö nyt niin kamalan pitkä ole ikäisekseen, mielestäni. Itse olen ollut 5v. 125cm pitkä, ja lapseni suunnilleen saman verran, pienempi pojistani täyttää toukokuussa 5v. ja on nyt jo 128cm pitkä. Missään ei ole sanottu, että olisivat erityisen pitkiä.[/QUOTE]

On kyllä pitkä poika. Kaikki aina kauhistelleet mun pojan kasvutahtia, ikää nyt 4v3kk ja pituus 113cm ja on ryhmänsä pisimpiä, vaikka suurin osa 1-1,5v vanhempia. Mulla poika oli myös
1vuotiaana sairaalassa tutkimuksissa ton kasvutahtinsa takia, myös paino mennyt aina yläkäyrillä, paitsi nyt tasaantunut viimeset 1,5vuotta. Tällä hetkellä painaa 22kg.

 

Mun poika täytti tammikussa 5-v ja oli silloin 123,2cm. Mistään hormoneista ei todellakaan ollut puhetta, eikä tuon pituisella tarvitsekaan - ei ole mun mielestä mitenkään erityisen pitkä.

 

Tosiaan, useampi nyt unohtaa että ap:n lapsi hypähti reilusti pituuskäyrällään, se ei ole normaalia. Pienet pyrähdykset tosiaan sallitaan, mutta kun meneetietyn yli täytyy tutkia.

Meillä poika melkein joutui tutkimuksiin kun teki juuri ja juuri sallitun rajoissa olevan hypähdyksen pituuskäyrällä. Seurattiin puolivuotta-vuosi ja sitten olikin jo kasvu tasaantunut normaaliksi.

Jännä juttu, vaikka uudet kasvukäyrät on jo olemassa ne ei ole ainakaan meidän neuvolassa vielä käytössä.
Neuvoalan täti kyllä muistaa aina sanoa sitä että he ovat kyllä sen huomanneet jo aikaa sitten että lapset on pidempiä kuin aikaisemmin. Ja myös ne ylipainoiset pikkulapset on vähemmistö..