Liian osallistuva mummi

[1X2]

Kuuluuko tämä varsinaisesti tälle palstalle, mutta koska kyse on vauvan hoidosta niin..

Olen tuoreehko äiti, tytär syntyi tammikuussa ja myös äidilleni lapsenlapsi on ensimmäinen. Raskaushormonit lienevät siirtyneet mummiin synnytyksen jälkeen ja siksipä puran mieltäni ja kyselen onko muilla tämänkaltaista havaittavissa. Nimittäin välistä tekee tosi tiukkaa ettei päästä suustansa semmosta että sitten itkettää kaikkia. Vertaistuki mielessä siis liikenteessä.

Ongelmana on se, että mummi 'osallistuu' aivan kaikkeen mikä koskee vauvaa; ruokinta, vaatetus, unet, leikit, kasvatus, yuo name it. Täysimetin 6kk-> lapsiraukka saa vaan luirua ja pahaa tissimaitoa. Asia kärjistyi mummin yrittäessä salaa antaa vauvalle millon mitäkin, esim. jäätelöä??!!

En ole kokenut tarvetta enkä halua pukea vauvaa vaaleanpunaseen/hepeniin-> tytölle kuulemma tulee identiteetti ongelmia ja hänestä voi tulla homo (mummi tarkotti tytön haluavan aikuisiällä vaihtaa sukupuolta kun lapsena on 'puettu pojaksi') Ja mummi uhallaankin ostelee vaaleenpunasia mekkoja minkä ehtii ja myös alkaa pukea niitä vauvalle kylään tullessaan/kun me ollaan mummilassa.

Tässä kesälomilla on mökkeilty yhtä aikaa, jolloin myös iltaunille ja päikkäreille meno aiheutti kovasti kiinnostusta. Nukkuminen on alusta saakka ollut meillä vähän niin ja näin ja siitäkös mummi innostu; ei tarvi vauvan nukkua 'kun ei kerran halua' ja sopii hyvin valvoa helvetin väsyneenä kätisten sinne puoleenyöhön. Ja samaa rataa päikkäreistä, mihis niitä terve lapsi tarvitsee. Yökylään on kärttänyt lasta hyvä ettei melkeen laitokselta saakka.

Tässä nyt oli ehkä ne mistä on eniten tullu pahaa mieltä mutta niitä riittää. Oikeestaan vois sanoa että jo ennen syntymää on alkanut iso pyörä heittämään. Tyttö syntyi sektiolla tarjontansa vuoksi, mummi olisi halunnut sopia toisen ajan lääkärin kanssa koska hän sattui olemaan matkoilla juuri leikkauspäivänä..

Ja juu, olen vähän sanonut näistä, mutta mummi nakkelee niskojaan ja muistelee kaiholla 'vanhoja hyviä aikoja'. Välillä ihmettelen kuinka itse oon selvinny hengissä kun kuuntelee äidin juttuja.

Ehkä seuraavan kohdalla jo helpottaa (puolin ja toisin)

 

[meikkis vaan]

Huh huh, itse en voisi sietää moista, juuri tuokin, että salaa koittaa antaa herkkuja yms. Mutta ymmärrän tilanteen... Voisit ehkä viedä luettavaksi tuoretta matskua imetyksestä ja sen tärkeydestä, unen tarpeesta yms. koska onhan noista ehkä aika vaikea sanoa suoraan niin, että tosiaan menee perille... Tsemppiä vaan, itselläni menisi hermot ja olisin jo varmaan muutaman kerran sanonut aika suorat sanat vaikka oliskin kaikki itkeneet sen johdosta. Mielestäni mummille pitäisi kuitenkin sanoa kuka on lapsen äiti ja että mummi ei päätä mistään asiasta. Ja yökylään en päästäisi, en ole omaanikaan päästänyt (nyt 2,5v) vaikka ainakin omat vanhempani kyllä uskovat ohjeitani, miehen vanhemmat varmaan salaa hukuttaisivat herkkuihin.

 

[tuttujuttu...]

on noissa kestämistä. Kuulosti todella tutulta. Toivottavasti käy niin kuin meillä, että helpottaa lapsen kasvaessa. Kaikki alkavat pärjätä enemmän omillaan ja mummin on helpompi hoitaa (mahdollisesti) vähän isompaa lasta.

Ihan pientä ei tuommosille nimittäin voi uskoa, on mun kokemus. Rankkaa oli alkuaika ja anoppi vaan pahensi kaikkea. Voi olla aika homma ja taistelu, että uskaltaa, saa ja jaksaa hoitaa lapsensa nykytiedon ja oman vaistonsa mukaan. Jälkeenpäin olen oikeastaan aika järkyttynyt kokeneiden ja asiantuntijoiden ym.:kin neuvoista, jotka olivat vääriä, haitallisia ja pahoittivat mieliä. Kun aua olisi tarvittu. Kaikesta huolimatta selvittiin, vaikka rankkaa oli. ja tosiaan, jäätiinhän me nykyvanhemmat omasta lapsuudesta ainakin jotenkin henkiin. Silti toivoisi että voisi joskus pitää lapsen ihan itsellään, helliä vaan ja olla 100% täydellinen emo. Parasta kai silti, ettei yritä hoitaa yksin ihan kaikkea.

Koita kestää ja nauttia omasta lapsesta. Omiin vaistoihin kannattaa usein luottaa enemmän kuin muuhun ja yksi mun mielestä hyvä tuki: asiatieto, kirjastosta kirjoja jne. On hyvä tehdä vaistojensa mukaan, kun on tuoretta tietoa sen tueksi, mikä muuten olisi itselle ehkä selvää, mutta muille - anopeille yms. - ei vähääkään. Muuten voi olla hankala löytää omaa tapaansa toimia äitinä.

Ja vielä tämäkin: tuttua, siis meitä on paljon, vertaistukea löytyy ehkä myös pian hiekkalaatikolta, kun pääsette siihen vaiheeseen. Samassa liemessä kahlaavia kavereita äidille ja lapselle, niin on hauskempaa.

 

[lll..]

MEillä mummon ei-toivotut tyrkyttämiset yms. on vähentyneet pikkuhiljaa, kun muksu jo puolitoistavuotias ja olen aina vaan ollut vastaan kaikkea mistä en pidä. Ikävää kuin se onkin, paras keino meillä ollut se, että ei edes kommentoi joihinkin asioihin mitä mummo on sanonut. Yökylään meillä jää vasta sitten, kun lapsi pyytää oikeasti sitä tarkoittaen tai sitten pakkotilanteessa. Meillä yökylään on myös suunnilleen pakotettu vastasyntyneestä ja aina siitä on vihjailtu ja aina on saanut tapella asiasta. Meillä kyseellä lähinnä anoppi. Äidille pystyy useimmiten paaaljon paremmin sanomaan, kuin toisen äidille. Kyllä asiat kannattaa puheeksi ottaa, jos siihen on mahdollisuus. Toisaalta, jos mummo näkee lasta suht harvoin, ehkä antaisin pukea lapsen sitten mihin haluaa ja sanoisin vaikka, että meillä puetaan toisin ja olen tätä ja tätä mieltä, eikä sinun käytöksesi sitä muuta. Kotona tai vaikka jo kotimatkalle vaihtaa mieleiset vaatteet..

 

[1X2]

Heh, mummi (ja vaari) asuu 20min. matkan päässä eli ei tarpeeksi kaukana Joten nähdään ja usein. Tyyli on se että mummi ilmoittaa milloin hän tulee, vähintään kerran vkossa, yleensä kaksi, ja puhelun lopuksi venyttää narisevasti ääntään sanoessaan 'jos sopii', en muistaakseni ole ehtinyt vielä kertaakaan kutsumaan.

Mies tosiaan sanoo, että anna mennä toisesta sisään ja toisesta ulos ja paljon (liian paljon) olen niin tehnytkin, mutta tuntus että täytyyhän se mummillakin joku roti olla? Kerran olen jo vienyt pari kassia vaatetta vauvojen vastaanottokotiin ja ehkäpä vien siis jatkossakin. Saavat ainakin uutta vermettä!

Vertaistuesta vielä, kun tuttavapiiriini ei kuulu yhtään ainutta vauvaperhettä (muutama vela vaan ) niin jää toikin puoli vähän 'netin varaan'. Kieltämättä välistä olis kiva höyrytä jonkun kanssa joka on samassa tilanteessa, siis tuore äiti.

Ja nämä tunnekuohut tosiaan aiheuttaa mun OMA äiti, anoppia ei (onneksi?) ole koskaan ollutkaan. Täytyy äkkiä tehdä viisi lisää niin helpottaa toi sapelin kalistelu äidin kanssa. Tai toivoa että sisko äkkiä raskautuisi..

 

[toisenlaista ihmettelyä]

Miksi ihmeessä olet noin paljon tekemisissä mummien kanssa vaikka itse haluat hoitaa lastasi kuten parhaaksi näet??? Etkö voi puhua avoimesti ja esittämään toiveita? Osaatko vetää rajaa? Missä on miehesi ja mikä on hänen asenteensa tilanteessa? Eikö hän ole velvollinen osallistumaan rajan vetoon jos mummo(t) on liian innostuneita ensimmäisestä lapsenlapsestaan(mikä sinänsä on täysin normaalia).

 

[1X2]

Siinäpä se avainsana. Välillä tekis mieli vetää ovat lukkoon ja ikkunat tukkoon, mutta.. Olen puhunut asiasta ja laittanut s-postia (saa rauhassa lukea ja makustella?) mutta ei se ole niin helppoa saada toista muuttamaan kelkan suuntaa. Itsekin ihmettelen mikä siinä hiertää niin paljon ettei sanaa uskota. Sitten kun sanoo, loukkaannutaan ja perätään isovanhempien oikeuksia (mikä tuntuu olevan tän päivän kuuminta hottia?)

Kun ei viitsis pistää mitään kuukauden 'jäähyjä' tapaamisiin. Olen kyllä jo harkinnut sitäkin viimeisenä keinona. Mies on osittain kanssani samaa mieltä mutta ei ota niin henk.koht. niin kuin minä. Hän on vieraskorea eikä viitsisi alkaa tapella näistä anoppinsa kanssa.

Mietin tässä että pitäskö kääntyä vaarin puoleen ja pyytää häntä vähän keskustelemaan mummin kanssa, tiedä onko siitä vastaavaa hyötyä sitten.

 

[mummoja mummoja]

Meillä mummo (anoppi) kertoi jo laitoksella tullessaan katsomaan vauvaa, että "Oi kiitos, kun teitte MEILLE tällaisen". Kyllä oli oman äitini ilme katsomisen arvoinen.. Tässä on sitten kolme vuotta yritetty kasvattaa lasta omalla tyylillä samalla kun mummo (ja vaari) kumoavat suurin piirtein jokaisen säännön mitä kotona on opetettu ja tyrkyttävät neuvojaan sekä mielipiteitään. Sanominen tehoaa ehkä pari viikkoa ja sitten mystisesti "unohtuu".. Ja kylläpä muistetaan kailottaa joka puolella, miten tiukka kuri lapsiraukalla on kotona (Kun ei saa syödä herkkuja/karkkia joka päivä eikä saa huutamalla tahtoaan läpi tai ei osteta jokaisella kauppareissulla uusia leluja jne.jne.).

Minäkään en usko mihinkään tapaamiskieltoihin, koska lapsella on oikeus isovanhempiinsa. Ja lapsi tietenkin viihtyy paikassa, jossa mikään ei ole kiellettyä.. Kiitos ja anteeksi, ARGH. Ja tsemppiä alkuperäiselle!

 

[mummiton]

Aika varmaan ehkä parantaa tässä tapauksessa, tai sitten vaan suorat sanat mummille. Meillä ei mummia ole, äitini kuoli vuosi sitten ja surullisena olen miettinyt, kenelle soittaisin pienissä vauvamurheissani. Esikoinen sentään ehti 10 vuotta olla mummin kanssa tekemisissä. Anoppia taas ei vauva, ei hoito eikä muukaan kiinnosta..joten olisi taas vastaavasti kiva, jos joskus edes kysyisi miten menee. Tasan ei meillä käy onnen lahjat, tsemppiä!

 

[Samanlainen mummi ku apllä]

PAhoittelen, etten ehtiny lukea kuin Ap:n jutun.

Meillä samanlainen mummi, siis oma äitini. Olisi halunnu tulla mukaan synnytykseen odotushuoneeseen? Vaikka siis mies oli mukana minun kanssani. Ymmärsi lopulta, kun kiellettiin. Meillä poikavauva, mutta ostaa usein vahingossa ns tyttöjen vaatteita, vaikka olen alusta saakka sanonut, että meillä poika ei käytä röyhelöä.
Joka kerta, kun mennään mummille, alkaa vaatteenvaihtorumba ja sitten syöttää mummi jo banaania ja kyselee myös jäätelöstä ja mehuista. Kummastelee kaikkia kieltoja ja meillä usein meneekin sukset täysin ristiin.

Mummi kun on sitä mieltä, että jos kiellän vaikkapa "EI, meidän pojalle EI saa antaa mehua" (poika 7kk), mummin mielestä olen ilkeä eikä mummi ymmärrä, miksi haluan aina haukkua mummia ja niin ees päin.

Meillä molemmat mummit erittäin osallistuvia omilla ärsyttävillä tavoillaan.

Mutta joo, kiitän silti joka päivä mummeja avusta, on heistä korvaamaton apu ja hankinnoissa auttaneet valtavasti. <3 Muutenkin poika jo nyt rakastaa mummejaan, varmasti kun siellä saa tehdä mitä tahtoo, kuten toinen mummi sanoi kerran että "Niin, nomummin luona on ihan eri säännöt." Ei terve. No, näistä varmasti seuraavat kymmenen vuotta tapellaan.

Tsemppiä muillekin mummihirviön omaaville!

 

[Mummimummo]

Meilläkin on ihan liikaa osallistuva mummi.

Välillä meinaa palaa hermo ihan totaalisesti, mutta tähän asti olen hillinnyt itseni (tyttö täyttää ensi viikolla vuoden). Eniten loukkaavat juuri imettämistä ja nukkumista koskevat kommentit. Ihan kuin perhepeti ja imetyksen jatkaminen olisivat jotenkin haitaksi :/

Yritän ajatella asiaa niin, että mummi kuitenkin haluaa hyvää lapsenlapselleen ja varmaan myös koko meidän perheelle. Hän ei vaan ymmärrä asioita ihan kunnolla.

En osaa sanoa muuta kuin että tsemppiä ja vedä rohkeasti rajat, jos uuvut & pahoitat mielesi jatkuvasti.

 

[tsempikkää]

Meillä anoppi on juuri tuollainen vanhan kansan mummo, jonka mielestä lapsenlapsia saa ja kuuluu hemmotella. Anoppini on jo 70-v, joten uskoisin, että hänen lapsuudessaan ei hoettu, että "rakastan sua", vaan rakkautta osoitettiin juuri herkkuja antamalla. Esikoisen kohdalla itkeskelin salaa ja nielin vastalauseet, mutta miehen kanssa sitten yhdessä yritimme saada anoppia kuriin. Esikoisemme kun oli anopin ensimmäinen lapsenlapsi.

Toisaalta kun aika kuluu, niin lapset kasvavat ja osaavat itse pitää huolen itsestään. Olen tosi iloinen, että lapsillani on todella lämpimät välit mummoonsa ja lapset käyvät vieläkin esim. koulun jälkeen ainakin kerran kuukaudessa syömässä mummolla sitä parjattua jäätelöä. He käyvät myös yhdessä esim. risteilyillä, hampurilaisravintolassa yms. Leskeksi jääneelle anopille on lapsista seuraa ja lapsillekin on sekä seuraa että luonteva yhteys vanhempaan polveen. Anoppini kunniaksi on sanottava, että hänen lapsenhoitoapunsa on ollut kultaakin kalliimpaa, koska on ollut usein tilanteita, että töihin on ollut pakko mennä ja siihen hätään anoppi on joka kerta suostunut hoitamaan lapsia lyhyelläkin varoitusajalla, jos vaan on ollut kotona eikä ole ollut mitään reissua tiedossa.

Omat vanhempani ovat jääneet selkeästi etäisemmäksi lapsilleni. Vanhempani käyttävät oman aikansa matkustellen ja mökillä oleillen. Vanhempani ostavat synttäri- ja joululahjat, mutta eivät esim. soittele lapsille ja kysy, että mitä kuuluu. Lasten kanssa käyn muutaman kerran vuodessa kylässä, mutta vanhempani eivät ehdi/jaksa/viitsi käydä meillä kuin hätäisesti noin kerran vuodessa. Olisin iloinen, jos omat vanhempani olisivat olleet yhtä kiinnostuneita lapsistani kuin mitä anoppini on ollut.

AP:lle toivottelen tsemppiä. Pidä kiinni omista näkemyksistäsi. Olen varma, että ensi-into laantuu kyllä ja mikä parasta, saat todennäköisesti hänestä aivan loistavan, luotettavan hoitajan lapselle. Kuten olen nähnyt omien lasteni ja anoppini suhteesta, niin vaikka anopin kotona on erilaiset säännöt, niin varsinkin vähän isompien lasten kanss heidän välinen suhde voi olla erilainen, mutta silti ainutlaatuisen lämmin ja syvä.

 

[Äiti x 3]

Meillä on mummi saanut hemmotella lapsenlapsia yllinkyllin ja hoidella ihan mummilan säännöillä. Meillä on ollut se etu (ja ikävä puoli), että olemme asuneet aina kaukana tai todella kaukana mummista, joten ei lapset ole piallle menneet satunnaisesta hemmottelusta.

Ymmärrän kyllä hyvin, että jos tapaamiset ovat viikottaisia tai vieläkin useammin, menee hermot ja pitää ottaa tiukka linja.

 

[toisaalta.....]

Mut jos nyt haluaa, että lapsi ei esim. syö makeaa ainakaan alle 1- vuotiaana, ei todellakaan ole kiva, ettei muut yhtään kuuntele tätä toivetta, vaan sanovat vanhempia ilkeiksi. Lapsilla on koko elämä aika syödä karkkia ja pullaa, vaikka aloittaisivatkin sen vasta 2-3 vuotiaina... Pientä lasta ei edes haittaa, että jää kahvipöydässä ilman herkkuja kunhan saa jotain syötävää käteensä ellei aikuiset tee siitä numeroa.
Näissä jutuissa makean tuputtamisen määräkin tuntuu olevan usein kohtuuton lapsen kokoon nähden eikä siis tarkoita pientä jäätelöpuikkoa tai yhtä pullaa. Miksi vanhempien pitää niellä kaikki yhteisen sovun nimissä?

 

[ei enää anopin kanssa väleissä]

Meillä mummo (anoppi) kertoi jo laitoksella tullessaan katsomaan vauvaa, että "Oi kiitos, kun teitte MEILLE tällaisen".

Oli vaan pakko mainita että meillä anoppi sanoi juuri saman, mutta "kiitos että teit MINULLE tällaisen" Että semmosta..

 

[neljäs tulossa]

Sympatiat teille yli-innokkaiden mummojen kanssa kärvisteleville. (millasiahan me ollaan joskus... ;-) )

Mun oma äiti oli esikoisen aikaan myös melkoisen rasittava tapaus... kulki mun perässäni ja vaani koko ajan kuinka hoidan vauvaa. Tuli kerran myös kokeilemaan veden lämpötilaa kun olin peppua pesemässä... silloin kyllä sai mummu kuulla kunniansa. Yritti antaa omalla lusikallaan lautaselta millon kakkua millon mitäkin, yökylään vinkui myös useesti vielä imetyksellä ollutta.

Mutta jos yhtään lohduttaa, ainakin meillä tuo 'into' on laantunu jokaisen lapsen kohdalla ja nyt kun kolmas on taapero, ei mummun käytös ole läheskään niin ärsyttävää ja päätöntä kun esikoisen ollessa samanikäinen. Nykyisin mummu jopa pitää rajoja ja tietyistä säännöistä kiinni! Tosin aikaakin on vierähtänyt, esikoinen on 9v.

Anoppia ei tunnu meidän lapset kiinnostavan, lapset nähneet mummia n. 4x tänä vuonna. Asuvat n. 2 kilsan päässä... Koskaan ei soittele eikä kysele kuulumisia. Että ehkä tuo oma äitini on kuitenkin siunaus lapsille, vaikjkakin oli/on joskus mun mielestä rasittava.

 

[Eräs2323]

Otan osaa. Minulla on samanlainen anoppi. Ja mies pitää äitiään jonain pyhäinjäännöksenä,jolle ei saa sanoa vastaan. Joten minulla taitaa olla pahempi tilanne,jos yhtään lohduttaa(

 

[nimim. kyl niimbalkärssisaa]

että miksi pitää joutua valitsemaan ruton ja koleran välillä. Kun luulis, että vanhana voi jopa viisastua ja pitäisi mummeilla kuten vaareillakin olla näkemystä ja kokemusta lastenhoidosta ja muustakin. Että siihen ikään mennssä oppisi käyttäytymään ja tietämään, mikä milloinkin olisi vähänkin sopivaa. Ja senkin, että tulee uutta tietoa, joka voi olla vanhaa parempaa. Tai siis usein vanhaa, välillä unohdettua tietoa otetaan taas käyttöön.

Näkis vaan

 

[1X2]

On ilmeisesti kahta sorttia mummia havaittavissa: joko kiinnostaa liikaa tai sitten ei kiinnosta ollenkaan. Missäköhän ne kaikki siitä väliltä ovat?

 

[2x2]

On ilmeisesti kahta sorttia mummia havaittavissa: joko kiinnostaa liikaa tai sitten ei kiinnosta ollenkaan. Missäköhän ne kaikki siitä väliltä ovat?

Kerro mikä olisi se "siltä väliltä oleva"? Onko se mahdollisesti silloin, kun tarvitset lapsen hoito-apua?

 

[leenukka2]

käviskö tällainen mummi tuohon välivaiheeseen?
Yritän järjestää menoni ja olla paikalla silloin kun minua tarvitaan.
Yritän olla sekaantumatta lasteni perheiden sisäisiin asioihin. Yritän, parhaan kykyni mukaan, noudattaa sovittuja karkkipäiviä, sääntöjä jne.. enkä neuvo enkä opasta tyttäriäni lasten kasvatuksessa, paitsi silloin kun kysytään. Tämä on se kaikkein vaikein asia, olisi jotenkin helppoa aina sanoa "kokemuksen syvällä rintaäänellä" tee näin.
Minulla itselläni oli erittäin ihana anoppi ja äiti. Jalat maassa olevia, lempeitä naisia. Sen vuoksi yritän siirtää samaa lämpöä lapsilleni ja lapsenlapsilleni.
Mutta se minusta.

Lapsenlapset ovat monelle mummille niin rakkaita, että ylilyöntejä tapahtuu.
Vierailutilanteet ovat muutenkin sellaista hössöttämistä, sen vuoksi pyrin itse tekemään niistä aina suunnitelmallisempia, rauhallisempia.

Jos mummi (vaari) isovanhempi on ns. täysipäinen, terve ihminen..
Oletteko kokeilleet "hoitosuunnitelmaa"? Istuisitte alas, kertoisit rauhallisesti syyllistämättä, miksi et anna karkkia, sokeria, jätskiä, mehua, suolaisia ruokia tms.. pienelle vauvalle tai taaperolle. Esim. maha menee sekaisin ja lapsi itkee yöllä.. perustelulla.
Kyllä pahemmatkin mummit sen yleensä ymmärtää, etenkin, jos lapseen sattuu .
Kun lapsen kotona on sovittu säännöistä, esim. syödään vain ruokapöydässä, sanoisin mummille, että lapsen on vaikea ymmärtää, jos hän täällä saa kulkea voileipä kädessä minne sattuu, mutta kotona ei. Olisitko mummi kiltti ja noudattaisit samaa sääntöä, niin lapselle ei tarvitsisi kotona huutaa tästä asiasta ja pahoittaa lapsen mieltä. jne..

Antaisin mummille vastuuta, eli hän saisi hoitaa lasta "itsenäisesti" ja tekisin itse jotain muuta sen aikaa. Ensin vaikka tunnin kaksi. Näin mummi kokisi olevansa tärkeä, häneen luotetaan ja hän saa sitä laatuaikaa lapsenlapsensa kanssa. Toivottavasti Teillä isovanhemmat ovat näin helposti höynäytettäviä, minä yleensä olen aina ollut. Mieluummin porkkanaa kuin keppiä .

 

[1X2]

[/quote]

Kerro mikä olisi se "siltä väliltä oleva"? Onko se mahdollisesti silloin, kun tarvitset lapsen hoito-apua?[/quote]


Mistään lastenhoitoavusta nyt ei ole kyse. Ehkä se 'siltä väliltä' olisi semmonen liittolainen eikä jatkuva vastapeluri. Jotenkin kuvittelin kun mustakin tulee äiti, oltais jotenkin tultu läheisemmiksi ehkä, en tiedä. Nyt olen saanut omasta äidistä joka välissä häseltävän ja mun toimia/tapoja/tyyliä alas painavan mummin.

 

[toisenlaista ihmettelyä]

No niin, tulihan niitä rajanvetokommenttejakin.

Itselläni oli aikoinaan aivan samanlainen tilanne kuin monilla tähän aiheeseen kirjoittanut. Eli 'liian osallistuva mummi', mutta minun tilanteessani olivat sekä oma äiti että anoppini kilpaa kaikkitietäviä ja -osaavia. Toki heillä oli tärkeää tietoa jota he välittivät seuraavalle polvelle ja näinhän sen kuuluukin mennä. Minä otin vastaan kaiken tiedon mitä sain ja pidin ne mitkä olivat ajankohtaisia ja hylkäsin aikansa eläneet. Mutta!!! Kun sitten alkoi kuulua arvostelua siitä että teen jotakin väärin tai kommenttia 'ei kyllä ennen noin tehty' ja vähän liian innokasta puuttumista siihen miten me hoidettiin lapsi, alkoi mulla hermo palaa.

Sain mieheni tuekseni kun aloimme oikein kunnolla vetää rajaa mummoille. Oli tosi raskasta, mutta kannattavaa. Ensin suuttuivat, sitten loukkaantuivat, välillä olivat marttyyrejä, sitten mököttivät jne. Oma äitini haukkui minut ja moitti monesta asiasta, vaikka hoidin vauvaa ihan hyvin. Mutta sain sanottua molemmille mummoille että ovat tärkeitä ja rakkaita ja heidän apunsa on tervetullutta, mutta että myöskin kunnioittaisivat minun vanhemmuuttani ja tapaani hoitaa ja kasvattaa lastani koska teen kuitenkin parhaani lapseni kanssa. Mieheni tuki tässä tilanteessa minua ja puhui myös äitinsä kanssa, se tuntui luonnolliselta että hän äitinsä kanssa ja minä oman äitini. Kun se suhde on läheisempi kummallakin omaan äitiinsä.

Niin sitten vedimme rajat mummoille. Ja se kannatti! Molemmat tajusivat tilanteen ja menivät itseensä. Sanoivatkin sen ääneen että mummohuumassa vähän meni överiksi.

Äideillä on tapana kuvitella että he OMISTAVAT lapsensa vaikka lapset ovatkin jo aikuisia ja itsenäisiä, ja tuo omistusoikeus heidän mielestään ulottuu myös heidän lapsenlapsiinsa.

Eli rajan veto, rakentavassa rakastavassa hengessä, on tärkeää että jokainen osapuoli saisi nauttia vauvasta ja tulevista vauvoista ilman liian suuria ristiriitoja ja kahnauksia.

 

[enjaksanutlukeakokoketjuamutta..]

Pikainen kommentti ihan vaan noin yleisesti: höllentäkää myös te esikoisten äidit vähän hattujanne, ei se ole niin vaarallista jos mummi haluaa hemmotella pientä esimerkiksi kekseillä tai jäätelöllä silloin tällöin kun tapaavat! Ei makeansyönti tietenkään ole alle 3-vuotiaalle hyväksi mutta jotain maalaisjärkeä voi myös käyttää. Lapsenhoidon arvostelu on sitten toinen asia, se on minustakin ärsyttävää.
Mutta kyllä mummi saa olla mummi, saa hemmotella mielin määrin ja ostella röyhelövaatteita, mitäs sitten! Äiti saa kyllä riisua hörhelöt lapselta mummin lähdettyä.
Pipoa siis löysemmälle äidit. Jos hankitte vielä lisää lapsia, niin tulette huomaamaan, että mummin innokas osallistuminen on vain hyvä asia. Ja se sitä paitsi kyllä laantuu aikaa myöten.

 

[----neito------]

Miksei niitä lapsenlapsia voi hemmotella muullakin tavoin kuin noilla herkuilla? Miksei mummi voi vaikka touhuta lapsen kanssa? Nykyään noita herkkuja ja muita on yllinkyllin ja ei niitä sen takia ole tarpeellista koko ajan tuputtaa. Mikä mummeilla on nyt niin hirveän vaikea ymmärtää, että jos joku ei halua antaa alle 3-vuotiaalle karkkeja ja jäätelöä? Ei lapsi jää mistään paitsi. Miksei voi herkutella hedelmillä ja marjoilla? Ovat myös makeita, mutta terveellisempiä. Alle vuoden ikäiselle ei ole mitään järkeä antaa mitään herkkuja.

Kannattaisikohan teidän istua alas ja kertoa mummille rauhallisesti teidän pelisääntönne lapsenne kanssa, joita toivotte noudatettavan. Kertokaa rauhallisesti ja perustellen. Kertokaa myös millä lastanne saa hemmotella. Ruokailutavoista kertokaa esim. että haluatte lapsellen hyvät pöytätavat ja siksi haluatte että ruokailu tapahtuu aina pöydässä. Lapsi ei ymmärrä miksi toisaalla saa tehdä toisin ja toisaalla taas ei. Älkää syytelkö, kertokaa perustellen miten teidän lapsen kanssa toimitaan.