liian itsenäinen vauva?

[huolis]

Voiko olla liian itsenäinen vauva?

Ihan ensimmäiseksi, olen onnellinen kun mulla on ns. helppo vauva joka nukkuu yönsä ja osaa viihdyttää itseään, eli tämä ei ole valitus ---MUTTA---milloinkahan pitäisi huolestua vauvan liiasta itsenäisyydestä? Tyttö täyttää pian 11kk ja osannut jo ainakin 3 kuukautta leikkiä itsekseen vaikka puolikin tuntia putkeen (joskus tsekkaa että äiti näkyvissä, mutta saatan hyvinkin olla toisessa huoneessa eikä haittaa). Tyttö lakkasi imemästä rintaa noin 7,5 kk ikäisenä, minä olisin jatkanut imettämistä mielelläni pidempäänkin. Sopeutui hoitoon 10kk ikäisenä täysin ongelmitta.

Kaikesta tästä olen kiitollinen mutta voiko tämä „helppous“ olla oire jostain ongelmasta? Oli kuitenkin aika raju vierastaja 4-6kk ikäisenä mutta mua välillä hämää kun luen viestiketjuja eroahdistuksesta tms, kun niissä aina selityksenä että vauvalla hyvä kiintymyssuhde ätiinsä. Olenko siis epäonnistunut kiintymyssuhteen rakentamisessa kun vauva ei mua niin kovasti näytä tarvitsevan? Miten esimerkiksi lievä autismi ilmenee?

Kommenttia äideiltä, joilla ollut samantyyppiisiä vauvoja, joista kasvanut tasapainoisia lapsia pliis.

Nimim. Jos ei ole ongelmia niin niitähän voi aina tehdä....

 

[En usko]

Tämähän on anonyymi keskustelupalsta, me kaikki enemmän tai vähemmän surkeita keittiöpsykologeja, kuvauksesi vauvastas lyhyt jne., mutta uskaltaisin kuitenkin sanoa, että nauti helposta vauvastasi, kaikki on hyvin! Jotkut vauvat todellakin ovat temperamentiltaan helppoja, ilman mitään "taka-ajatuksia" tai ongelmia kiintymyssuhteessa. Tästä on esim. Keltinkangas-Järvisen Temperamentti-kirjassa oma kappaleensa. Ongelmia syntyy, jos äiti alkaa liikaa pelätä ja odottaa pinnan alla kyteviä ongelmia.

 

[kuin minä!]

Itse olen ollut vauvana hyvin itsenäinen. Olen viihtynyt paljon lelujeni kanssa pitkiäkin aikoja ja mummuni ihmettelikin, että olenko ihan terve. Serkkuni olivat minun vastakohtia, ilmeisen paljon vaativampia ja kitisevämpiä, joten mummu vertasi minua heihin. Ja ihan normaali minusta on kasvanut Äitini juuri muisteli, ettei muista minun olleen niin sähäkkä kuin 8-kuinen tyttäreni on. Ainakaan vielä ei ole minkäänlaista eroahdistusta huomattavissa. Toivottavasti ei pahaa tulekaan!

Pointtini siis oli, että sinuna en olisi huolissani. Kuten edellinenkin sanoi, yritä vain nauttia helposta vauvasta
Autismin ilmenemisestä en osaa sen kummemmin sanoa. Tuttavaperheessä todettiin lapsella autismi ja hänellä "oireet" olivat valtava ylivilkkaus ja rauhattomuus. Asiaa alettiin tutkia, kun ei lapsi alkanut puhua (n. 3v:na).

 

[!]

Itse olen ollut vauvana hyvin itsenäinen. Olen viihtynyt paljon lelujeni kanssa pitkiäkin aikoja ja mummuni ihmettelikin, että olenko ihan terve. Serkkuni olivat minun vastakohtia, ilmeisen paljon vaativampia ja kitisevämpiä, joten mummu vertasi minua heihin. Ja ihan normaali minusta on kasvanut Äitini juuri muisteli, ettei muista minun olleen niin sähäkkä kuin 8-kuinen tyttäreni on. Ainakaan vielä ei ole minkäänlaista eroahdistusta huomattavissa. Toivottavasti ei pahaa tulekaan!

Pointtini siis oli, että sinuna en olisi huolissani. Kuten edellinenkin sanoi, yritä vain nauttia helposta vauvasta
Autismin ilmenemisestä en osaa sen kummemmin sanoa. Tuttavaperheessä todettiin lapsella autismi ja hänellä "oireet" olivat valtava ylivilkkaus ja rauhattomuus. Asiaa alettiin tutkia, kun ei lapsi alkanut puhua (n. 3v:na).

Autismia on monelaista, mutta harvoin siihen ylivillkkaus liittyy.

Ap.n on turha olla huolissaan, lapsilla on erilaisia temperamenttejä Meillä ns. lievä eroahdistus tuli vasta 1v, sitä ennen ei vierastettu. 1v jälkeen äidissä roikuttiin ja alkuun joitain aikuisia mohtaan oltiin ennakkoluuloisia.

 

[Itsenäisen pojan äiti]

Hei,

ensinnäkin autismista: sitä on tosiaan monenlaista, ja autismin kirjoon kuuluu niin mm. lapsuusiän autismi, jossa lapsi tosiaan on hyvin itseensä sulkeutunut kuin ADHD:kin, jossa siis lapsi ylivilkas. Autismi voidaan diagnosoida aikaisintaan 1½-vuoden iästä alkaen, ja siihen liittyy olennaisesti puheenkehityksen seuranta. Tuo ADHD on käsittääkseni autismimuodoista yleisin, joten siinä mielessä ylivilkkaus kyllä liittyy tähän.

!!!!!MUTTA, autismia lapsellasi ei varmastikaan noilla "oireilla" ole, joten älä sitä ala murehtia!!!!!!!

Meillä myös poika nyt 9kk on aina viihtynyt tosi hyvin yksin leikkien. Puoli tuntia hurahtaa häneltä puuhailuissaan ihan kevyesti. Nyt on parhaillaan pientä eroahdistusta, joka ilmenee mm. niin, että välillä just tsekkailee että äiti on vielä maisemissa tai protestoi hetkellisesti kun lähden huoneesta. Hiukan vierastaa, mutta ei kauheasti.

Kyllä uskoisin, että kyse on ihan normaalista "vaihtelusta", jotkut vauvat vaan on sosiaalisempia ja jotkut eristyneempiä. Itsekin olen muuten myös ollut pienenä tuollainen yksin viihtyvä, eli kaipa se voi olla myös peritty luonteenpiirre.

 

[Bebe]

Voiko olla liian itsenäinen vauva?
Olenko siis epäonnistunut kiintymyssuhteen rakentamisessa kun vauva ei mua niin kovasti näytä tarvitsevan? Miten esimerkiksi lievä autismi ilmenee?

Hei,
haluaisin vain kommentoida tähän autismiheittoon, että jos lapsella on autismi, niin ei äiti/isä asialle mitään voi eli sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että esim. äiti epäonnistunut kiintymyssuhteen luomisessa. Autismi on neurologinen sairaus joka tulee jos tulee vaikka äiti tekisi mitä.

Mutta ihan normaalilta lapsesi siis kuullostaa, eli koita vaan nauttia helposta lapsestasi

 

[Siru]

Hei,

ensinnäkin autismista: sitä on tosiaan monenlaista, ja autismin kirjoon kuuluu niin mm. lapsuusiän autismi, jossa lapsi tosiaan on hyvin itseensä sulkeutunut kuin ADHD:kin, jossa siis lapsi ylivilkas. Autismi voidaan diagnosoida aikaisintaan 1½-vuoden iästä alkaen, ja siihen liittyy olennaisesti puheenkehityksen seuranta. Tuo ADHD on käsittääkseni autismimuodoista yleisin, joten siinä mielessä ylivilkkaus kyllä liittyy tähän.

"Itsenäisen pojan äiti" on nyt kyllä hakoteillä. ADHD ei ole autismin muoto! Autisteilla on usein keskittymisen kanssa ongelmia mutta syyt siihen on usein muualla kuin ADHD-lapsilla. Ja ADHD-lapsilla voi ilmetä myös autismia.

Älä siis puhu vakavista asioista "käsittääkseni" -tuntumalta.

Siru

 

[pohtija]

olisikohan lapsellasi vain normaalia parempi perus turvallisuuden tunne, joka tietääkseni kehittyy jo aivan vauvaiässä...
olet vaan saanut kasvatettua lapsellesi hyvän perus luottamuksen maailmaan.
mielestäni vain hyvä asia...

 

[Sini]

Hei,

Älä turhaan huolehdi. Lapsilla on erilaisia temperamentteja, kuten täällä jo mainittiinkin. Toiset ovat helppoja ja toisen vaativampia vauvoja. Usein vaan puhutaan enemmän näistä "vaativista"- vauvoista. Helpoista ei niinkään vouhkata. En usko, että sinulla on syytä huoleen jos vauvelisi on kuitenkin kiinnostunut ympäristöstään, äidistään ja perheestään. Autistinen vauva ei ole kunnolla kontaktissa.

ADHD ja autismi ovat täysin eri asioita, joskin saattavat esiintyä /ilmetä myös päällekäin. Kaikilla autisteilla ei suinkaan ole ADHD oireita eikä pelkkään tarkkaavaisuushäiriöön (ADHD) liity mitenkään autismia.

Nauti helposta vauvastasi!

 

[SannaA]

Kiva kuulla, että muillakin on hyvin viihtyviä vauvoja! Mä olen monesti ap:n lailla miettinyt, että onko mun vauvassa jotain vikaa kun on ollut niin "helppo" ja viihtyy hyvin myös itsekseen.
Tyttö on nyt reilu 8kk ja viihtyy omassa huoneessa lelujensa kanssa "pitkiä" aikoja, nukkuu yöt hyvin (nukahtaa itse) ja aamulla herää iloisesti jutellen -yhtään yötä en hänen kanssaan ole joutunut valvomaan (vielä sekin aika koittaa, viimeistään teini-iässä

Isompaa vierastusta ei ole (vielä) ollut, mutta tuijottaa vieraita todella pitkään hiljaa ennen kuin alkaa jutella. Nyt tyttö on ruvennut ihanasti "halailemaan" ja "pussailemaan" isää ja äitiä

Salaa tätäkin on joutunut miettimään, kun tuntuu, että muilla valvotaan öitä ja kannetaan illat ja nukutetaan tuntitolkulla yms. Ei kehtaa kertoa tällaisesta "ongelmasta".
Mutta nyt kun tyttö on kasvanut ja on normaali (siis niillä mittareilla millä sitä itse, terkka ja lääkääri tähän mennessä on tarkkaillut), niin on oma huolikin helpottanut. Täytyy nauttia -ihana tyttö

 

[Krisse]

Hei,

Mielenkiinnollla luin tätä ketjua, koska oma vauvani on myös ns. helppo vauva. Hän on nyt 6,5kk. Olen myös hiljaa salaa mielessäni miettinyt onkohan kaikki varmasti hyvin, koska vauva on niin "helppo". Hän nukkuu yönsä hyvin (nukahtaa illalla ilman nukutusta itsekseen, samoin päiväunille), imetys on alusta lähtien sujunut saumattomasti, Nyt kiinteiden aloittaminen on sujunut hyvin ja hän herkuttelee soseilla suu louskuen ja juo tissiä päälle. Tyttömme viihtyy hienosti itsekseen lattialla ja juttelee leluilleen. Välillä hän aina tarkastaa onko äiti huoneessa, mutta jatkaa sitten omia touhujaan. Aamulla hän herää iloisesti jokellellen. Viimeiset 2kk tyttö on ollut oikea hymytyttö ja "flirttailee" kaikille tutuille ja tuntemattomille ja kikattaa ääneen. Raskausaikana olin varautunut huomattavasti pahempaan, mutta kaikki on ollut helppoa ja ihanaa. Tuntuu tosiaan hassulle, että sitten sitä pelkääkin, et joku on vialla. Välillä pelkään, että lapsi on jotenkin "yksinkertainen" eikä ymmärrä hätääntyä juuri mistään....Olen sitä autismiakin jossain vaiheessa pelännyt kun luin netistä, että autistinen vauva saattaa olla ns. "liiankin tyytyväinen" eikä itke juuri mitään. No meidän vauva on kuitenkin mielestäni sosiaalinen vastaa hymyyn ja katseeseen, mikä ei kai sovi autismiin....Neuvolassa meidänkin vauva on todettu terveeksi ja jopa hyvin kehittyneeksi ikäisekseen. Eipä tässä kait syytä huoleen! Pitäisi vaan nauttia. Oli kuiteskin kivaa lukea ja helpottavaa kuulla, et muilla helppojen vauvojen äideillä on ollut samanlaisia pelkoja kuin itselläni. Lienevät kuitenkin turhia nuo pelot? Onko jollain todettu jotain, kun on ollut kovin helppo vauva?

 

[Kandi]

Hei,

sori ap, tämä menee ihan kysymyksesi vierestä, mutta noihin autismiviesteihin kommentoisin:

en ehdi lukea koko ketjua, mutta tässä taidettiin joissain viesteissä puhua hiukan eri asioista. Autismin kirjo on eri asia kuin autismi. Tuohon a:n kirjoon luetaan usein varsinkin Jenkeissä kuuluvaksi myös ad/hd. Nopealla googlettamisella, esim. Wikipedia toteaa seuraavaa:

ADHD and autism
Some research has indicated a possible genetic and behavioral connection between ADHD and autism. As a result, some clinicians have suggested that ADHD be included under the category of autism spectrum disorders. [3]....

Ja jos aihe todella kiinnostaa, ks. myös
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=531&sid=0d8efb75eacb856258ac60c5962237c3

Ihan normaaleilta vauvoilta kuullostavat kaikki tässä ketjussa, itselläni eka oli vaikea ja tämä toka helppo... Ihan erilaisia luenteeltaan ja tempperamentiltaan mutta suhteellisen normaaleja kaiketi kummatkin

 

[!]

Hei,

ensinnäkin autismista: sitä on tosiaan monenlaista, ja autismin kirjoon kuuluu niin mm. lapsuusiän autismi, jossa lapsi tosiaan on hyvin itseensä sulkeutunut kuin ADHD:kin, jossa siis lapsi ylivilkas. Autismi voidaan diagnosoida aikaisintaan 1½-vuoden iästä alkaen, ja siihen liittyy olennaisesti puheenkehityksen seuranta. Tuo ADHD on käsittääkseni autismimuodoista yleisin, joten siinä mielessä ylivilkkaus kyllä liittyy tähän.

"Itsenäisen pojan äiti" on nyt kyllä hakoteillä. ADHD ei ole autismin muoto! Autisteilla on usein keskittymisen kanssa ongelmia mutta syyt siihen on usein muualla kuin ADHD-lapsilla. Ja ADHD-lapsilla voi ilmetä myös autismia.

Siru on oikeassa, itsenäisen pojan äiti on kyllä hakoteillä. ADHD on eri asia kuin autismi. Aspergerin syndrooma on ns. yski autismin muoto. Puheenkehityksen seuranta puolestaan liittyy Dysfasiaan.

Älä siis puhu vakavista asioista "käsittääkseni" -tuntumalta.

Siru

 

[!]

Kiva kuulla, että muillakin on hyvin viihtyviä vauvoja! Mä olen monesti ap:n lailla miettinyt, että onko mun vauvassa jotain vikaa kun on ollut niin "helppo" ja viihtyy hyvin myös itsekseen.
Tyttö on nyt reilu 8kk ja viihtyy omassa huoneessa lelujensa kanssa "pitkiä" aikoja, nukkuu yöt hyvin (nukahtaa itse) ja aamulla herää iloisesti jutellen -yhtään yötä en hänen kanssaan ole joutunut valvomaan (vielä sekin aika koittaa, viimeistään teini-iässä

Isompaa vierastusta ei ole (vielä) ollut, mutta tuijottaa vieraita todella pitkään hiljaa ennen kuin alkaa jutella. Nyt tyttö on ruvennut ihanasti "halailemaan" ja "pussailemaan" isää ja äitiä

Salaa tätäkin on joutunut miettimään, kun tuntuu, että muilla valvotaan öitä ja kannetaan illat ja nukutetaan tuntitolkulla yms. Ei kehtaa kertoa tällaisesta "ongelmasta".

Niin suurin osa vauvoista on ns. helpoja vain 10% on vaikeita, mutta jostain syystä välillä tuntuu, että asia on toisin päin

Meillä oli myös tällainen helppo vauva ja tavallaan helppo on tämä taapero edelleenkin, vaikka kyllä uhma päätään nostaa ja vierastamiset ja äidissä roikkumiset on koettu, lievänä kylläkin. Meillä vasta 1v jälkeen alkoi tulla nuo jutut.
Mutta nyt kun tyttö on kasvanut ja on normaali (siis niillä mittareilla millä sitä itse, terkka ja lääkääri tähän mennessä on tarkkaillut), niin on oma huolikin helpottanut. Täytyy nauttia -ihana tyttö

 

[!]

Tulipa hassusti tuo veistini, siis se loppuosa oli lainausta SannaA.n viestistä

 

[heepo]

SannaA,vauvasi kuvaus sopii myös meidän poikaamme.Olkaamme onnellisia,tyytyväisistä ja iloisista taaperoista.