Meillä on aivan ihana ja rauhallinen ja hyväkäytöksinen pian 3-v. poika. Nyt on kuitenkin tullut uhmaa (pienessä mittakaavassa tosin, kun vertaa johonkin muuhun samanikäiseen). On alkanu mm. lemmikkieläinten ja pikku veljen (9kk)kiusaamista. Näissä olen ottanu ns nollalinjan, pikkuveljeä ei saa halata liian kovakouraisesti eikä töniä tms. Esim. tänään pääsin juuri sanomasta, että ei saa potkaista pikkuveljeä joka kurkottelee syöttötuolia vasten kun poika oli syömässä. No, potkaisi kuitenkin sitten, ei kovaa mutta kuitenkin. Koko aamun oli ollut taas tällä kiusaamistuulella (onneksi ei ole jokapäiväistä).
No, olin aikaisemmin luvannut pojalle kiiwihedelmän jälkiruoaksi, mutta nyt päätin, että käytöksestä johtuen ei saa sitä (tykkää kovasti siitä). Poika halasi pikku veljeä ja pyysi anteeksi ja kysyi saako hedelmän sitten. Sanoin etttei saa, vaan jos kohtelee pikku veljeä hyvin, voi saada sen lounaan jälkeen. Hedelmä oli mielessä monesti päivän aikana, mutta juuri ennen lounasta kasvoi houkutus liian suureksi käydä tönäisemässä pikku veljeä
Ja taaskaan ei saanut tätä hedelmää ja joutui vielä vähäksi aikaa omaan huoneeseen jäähylle. Mietin että olenko liian ankara, kun kyse ei todellakaan ole mistään riiviöstä vaan pääosin rauhallisesta ja kiltistä pojasta. Onko väärin noudattaa tällaista nolla linjaa, koska olen katsonut, että jos antaa mennä pienet kiusaamiset läpi sormien, alkaakin kiusata vielä väkivaltaisemmin jne. Samoin olen toiminut lemmikkieläinten kiusaamisen kohdalla. Olen yrittänyt ennaltaehkäistä tilanteet viimeiseen asti, mutta varsinkin liikkuvaisen pikkuveljen kohdalla tämä on mielestäni välillä todella hankalaa. Tuleeko jo valmiiksi kiltistä ja esim. kaverit todella hyvin huomioonottavasta pojasta liian varovainen kun olen liian ankara??
No, olin aikaisemmin luvannut pojalle kiiwihedelmän jälkiruoaksi, mutta nyt päätin, että käytöksestä johtuen ei saa sitä (tykkää kovasti siitä). Poika halasi pikku veljeä ja pyysi anteeksi ja kysyi saako hedelmän sitten. Sanoin etttei saa, vaan jos kohtelee pikku veljeä hyvin, voi saada sen lounaan jälkeen. Hedelmä oli mielessä monesti päivän aikana, mutta juuri ennen lounasta kasvoi houkutus liian suureksi käydä tönäisemässä pikku veljeä
Ja taaskaan ei saanut tätä hedelmää ja joutui vielä vähäksi aikaa omaan huoneeseen jäähylle. Mietin että olenko liian ankara, kun kyse ei todellakaan ole mistään riiviöstä vaan pääosin rauhallisesta ja kiltistä pojasta. Onko väärin noudattaa tällaista nolla linjaa, koska olen katsonut, että jos antaa mennä pienet kiusaamiset läpi sormien, alkaakin kiusata vielä väkivaltaisemmin jne. Samoin olen toiminut lemmikkieläinten kiusaamisen kohdalla. Olen yrittänyt ennaltaehkäistä tilanteet viimeiseen asti, mutta varsinkin liikkuvaisen pikkuveljen kohdalla tämä on mielestäni välillä todella hankalaa. Tuleeko jo valmiiksi kiltistä ja esim. kaverit todella hyvin huomioonottavasta pojasta liian varovainen kun olen liian ankara??
