levottoman vauvan (11kk) yöt

[unetonna]

Hei,
kokeneempien apua kaipaan, kun meillä on nämä yöhommat menneet siihen pisteeseen, että kukaan ei enää jaksa..
Hieman taustaa: kyseessä on poikkeuksellisen voimakastahtoinen ja hyvin vilkas, aktiivinen ja utelias vauva. Yöt meni aika ok ja enimmäkseen omassa sängyssä 5kk asti, kunnes oppi nousemaan ylös ja konttamaan. Tosin yösyöttöjä oli 2 tunnin välein puolivuotiaaksi asti ja 3 tunnin välein ihan tähän asti. Mutta siis liikkumaan oppiminen teki meillä öistä aivan mahdottomia. Siitä lähtien yöt ovat sujuneet vaihtelevan huonosti: parhaimillaan n.3-4 herätystä, joista vähintään 1-2 kestää pitempään(esim. 45 min) ja voi olla kovaa huutoa. Pahimillaan herätyksiä yli 10 ja huutoa enemmänkin tai sitten yksinkertaisesti valvoo vaikkapa klo 2-4.30. "Anna huutaa vaan", sanoo moni, mutta kun meillä se huuto on tosiaan semmosta, että lopussa vauva oksentaa ja kakoo huutamisestaan. Päivärytmit ja iltarutiinit on niin säännölliset kuin vain tässä elämäntilanteessa voi, syö kiinteitä 5-6 krt/pv ja on rintamaidolla, nukkuu joko yhdet 2 tunnin päikkärit tai kahdet tunnin, vähän yön sujumisesat riippuen. Perhepeti ei ole meille mikään valinta, vaan ainoa vaihtoehto tällä hetkellä, että edes vähän saa nukkua.

Mutta siis ongelma on se, että 1) ei tunnu olevan mitään mahdollisuutta saada vauvaa nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Jos ei nukuta sylissä/vieressä syvään uneen, eli jos pienikin tajunnan kipinä on jäljellä, hyppää sänkyyn pantaessa ylös kuin vieteri ja alkaa huutamaan. Sama tapahtuu yöllä. Paikallaan eli aloillaan sängyssä ei väkisinkään voi pitää ja ylös tosiaan nousee vaikka väsymys olisi minkälainen. Olemme välillä koittaneet, kuinka kauan sinnikko jaksaa, mutta kyllä meillä itsellä on sitten loppunut usko kolmen tunnin jälkeen kun hyppii vaan ylös ja huutaa, huutaa, huutaa.. Viereen kyllä nukahtaa parissa minuutissa illalla, mutta herää vähintään kahden tunnin pästä ja silloin nukhataminen yleensä vaikeampaa.
2) vaikka nukahtaa viereen ihan ok, ei kyllä nuku hyvin. Jos äiti on vieressä, nukkuu aivan mahdottoman levottomasti, vaatii tissiä 3-5 krt yössä jne.mutta ei välttämättä huuda kovinkaan paljon. Nyt nukkunut n. kuukauden isän kanssa ilman yötissiä ja se meneekin yleensä *vähän* paremmin...jos menee. Toisaalta voi suuttua äitin poissaolosta niin, että huutaa kuin syötävä: nukkuu tunnin, huutaa hysteerisesti 45 min, nukkuu taas tunnin jne.
Jos yö menee "hyvin", heräilee kyllä, mutta huutaa vain kerran pari, mutta silti aikuisen vaikea nukkua, sillä vauva hyörii, pyöri, kynsii, raastaa, kiipeilee päälle ja usein suostuu nukkumaankin vain siinä päällä.

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Kukaan sukulainen ei ole ikinä kuullutkaan tällaisesta, vaikka meillä on lapsia suvut täynnä. Tuntuu, että mitkään normaalit neuvot ei meidän tapauksessa auta, kun vauva on niin suunnattoman levoton. Kaipaisinkin neuvoja toisilta, oikeasti mahdottomien lasten vanhemmilta.
Vauvalla on kovasti allergioita, joten ihan oikeitakin vaivoja on, jotka itkettää. Mutta oli mikä oli, vanhemmilla alkaa olla paukut loppu, toinen täyspäivätöissä, toinen puolipäiväisenä.

Toivotatvasti tästä sekavasta selityksestä saa jotain selkoa...

 

[no huh huh]

tuossa kyllä jo suosittelisin yhteyttä neuvolaan ja sairaalan unikouluun, eihän tommosta kukaan jaksa.

 

[sivusta katsoja]

Kuulostaa hyvin raskaalta teidän arki. Kaverin lapsella todettiin refluksi noin 10 kk ikäisenä, kun yöt etenkin muuttuivat koko ajan hurjemmiksi. Allergioita sanoitkin teillä olevan... Hyviä lääkäreitä asioita tutkimaan on vaikea saada ja useammalla joutui kaverinikin käymään ennen kuin pH-mittausta harkittiin. Hänen lapsellaan oli jo lähete sairaalan unikouluun, mutta onneksi haki vielä muita mielipiteitä. Mutta jos sairaudellista syytä ei ole, niin sitten tuollainen unikoulu on kyllä paikallaan. Toivottavasti saatte apua tai ikä auttaa.

 

[sivusta katsoja]

Jatkan vielä, että oman lapseni kohdalla yöt rauhoittuivat todella paljon, kun lapsi oppi nukahtamaan itse. Tähän meni pari kuukautta ja meillä "huudattaminen" oli myös mahdotonta juuri tuon mainitsemasi oksentamisen takia. Välillä meni yli tunti nukutuspuuhissa, kun rauhoitettiin lapsi sylissä ja juuri ennen kuin oli nukahtaa laitettiin takaisin sänkyyn. Turhauttavaa oli mutta meillä kyse oli muutamista yöheräilyistä eikä tuollaista jatkuvaa kukkumista kuin teillä.

 

[mielipide.]

Kannattaa sulkea pois refluksin tai muun vaivan mahdollisuus, mutta kyllä toi läheisyydenkaipuulta enemmän kuulostaa, jos nukkuu äidin vieressä suht hyvin, vaikka syökin sitten sen 3-5 krt.

Vauvalla on selvästi kovaa eroahdistusta eikä huutaminen pinnasängyssä ole tuonut eikä tuokaan mitään hyvää, vaan pahentaa tilannettanne, ottaen huomioon vauvanne luonteen.

Mitä jos vielä jaksaisit vaikka 3 viikkoa, ottaisit vauvan määrätietoisesti iltaisin viereesi ja antaisit tissiä tai tuttia tai mitä vauva näyttäis tarvitsevan, voithan yöllä ensin kokeilla tuttia, jos se auttaisi, että saisit vähennettyä imetystä. Näin saisit rakennettua luottamusta eikä vauvan tarttis huutaa, koska taatusti äidin vieressä on turvallista köllöttää. Yöt vois rauhoittua pian tolla tavalla ja kohta ton ikäinen lopettaa jo itse yösyötöt, kunhan illalla tankkaatte hyvin puuroa. Ainakin meille kävi niin. Äläkä huudata pinnasängyssä. Vaan yritä jaksaa ja toimia niin, mikä ei aiheuta huutoa ja ahdistusta vauvalle. Tai tee pinnasängystä sivuvaunu, jos ahdas sänky. Tai leventäkää teidän sänkyä.

Uskon, että tilanteenne paranee hyvin nopeasti, kunhan illat ja yöt saatais ensin oikein miellyttäviksi vauvalle.

 

[heips]

Jos jaksat lukea nää, voit saada uusia vinkkejä tilanteeseenne:

Ei ole olemassa yhtä oikeaa paikkaa, jossa vauvan pitäisi nukkua. Paras järjestely on sellainen, missä kaikki perheenjäsenet saavat riittävästi lepoa.

On tärkeää, että lapsi oppii kokemaan nukahtamisen miellyttävänä asiana ja unen turvallisena olotilana.

Useimmat lapset käyvät läpi eri vaiheita nukkumisen kanssa. Yritä löytää nukkumisjärjestely, joka sopii juuri teidän perheellenne. Varaudu siihen, että keinot vaihtuvat ja pidä mieli avoimena uusille ratkaisuille. Kun vauva on vielä pieni, yöheräämiset ovat luonnollinen osa arkea ja heräilyä helpottaa niihin asennoituminen rennosti ja positiivisesti.

Yölliset heräilyt ovat normaali osa vauvan terveellistä unirytmiä

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille. Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista. On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä. Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.

Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.

Enemmän unta perhepedissä

Unilaboratoriossa tehtyjen tutkimusten mukaan perhepedissä nukkuvat äidit imettivät vauvojaan useammin yön aikana, mutta eivät aamulla muistaneet paljonkaan yöllisistä heräilyistä. He myös raportoivat saaneensa enemmän unta nukkuessaan yhdessä vauvan kanssa, kuin silloin, jos vauva nukkui eri huoneessa. Kun vauva on lähellä äiti havahtuu jo vauvan varhaisiin nälän merkkihin maiskutukseen, ähinään ja levottomuuteen. Näin vauva ei ehdi hätääntymään, ja vauvan rauhoittaminen on nopeampaa. Huomatessaan olevansa äidin turvallisessa kainalossa vauva saattaa rauhoittua uudestaan nukkumaan.

Äidin ja vauvan unirytmit mukautuvat

Erityisesti imettävän äidin ja vauvan unirytmit lähentyvät toisiaan ja silloin äiti ja vauva nauttivat usein syvästä unesta samaan aikaan. Vauvan ollessa kevyen unen vaiheessa (REM) äidin kevyen unen pituus vähitellen vastaa vauvan kevyen unen pituutta. vastaavasti äidin syvän unen(ALFA) pituus alkaa vastata vauvan syvän unen pituutta. Näin vauvan herätessä kevyestä unesta äitikin herää kevyestä unen vaiheesta ja on valmis vastaamaan vauvan viesteihin riittävän pian vauvan tarpeiden mukaan. Nukkuessaan perhepedissä vauvat heräilevät useammin, kuin yksin nukkuessaan, mutta sekä vauva, että äiti saavat silti enemmän unta. Vauvat myös itkevät huomattavasti vähemmän, minkä johdosta enemmän energiaa säästyy kasvuun ja elintoimintojen ylläpitoon.

Kun vauva herää yöllä nälkäänsä, hän herää kevyen unen vaiheesta. Jos äiti ja vauva nukkuvat yhdessä ja heidän unirytminsä ovat mukautuneet samanlaisiksi myös äiti herää kevyen unen vaiheesta. Tällöin yöimetys onnistuu helposti ja myös takaisin nukahtaminen helpottuu. Jos äiti ja vauva nukkuvat erossa toisistaan, äiti joutuu joskus heräämään syvän unen vaiheesta, jolloin herääminen on paljon hankalampaa. Hän ei reagoi vauvan varhaisiin nälän merkkeihin ajoissa ja vauva ehtii alkaa itkeä. Tällöin takaisin nukahtaminenkin vaikeutuu. Kun vauva ja äiti heräävät samasta kevyestä unen vaiheesta on äidin myös myöhemmin helpompi nukahtaa kuin erivaiheessa vauvan kanssa nukkuesaan. Vauvalla on unesaan oma rytminsä, mutta äidin on mahdollisuutta sovittaa kevyen ja syvän unenvaihetta, unirytmiään vauvan rytmin kaltaiseksi.

Unikoulu ei ole hyväksi lapselle

Unikoululla (controlled crying) tarkoitetaan sitä, että lapsi jätetään yksin huoneeseen ja annetaan itkeä vähitellen pidempieä ja pidempiä aikoja, ennenkuin häntä mennään rauhoittelemaan. Tämän tarkoituksena on opettaa vauva nukahtamaan yksin. Jotkut asiantuntijat ovat huolissaan, että tällä saatetaan aiheuttaa vahinkoa lapsen kehitykselle. Lapsi itkee aikansa ja odottaa, että joku vastaa hänen huutoonsa. Hän on yksin, avuton ja peloissaan. Hän on stressitilassa, hänen verenpaineensa nouseeja hänen lihaksensa ovat jännittyneet. Jos kukaan ei tule hän lopulta luovuttaa. Näin lapsi oppii, että hänen tarpeensa eivät ole tärkeitä ja lakkaa kommunikoimasta hätäänsä. Huudatusunikoulun sijaan lasta voidaan totuttaa nukkumaan lempeämmin ns. tassu-hoidolla.

Lapsen totuttaminen nukkumaan yksin voi olla molemmille osapuolille raskasta ja apu saattaa olla vain lyhytaikainen. Eri kehitysvaiheet näkyvät öisenä levottomuutena, jolloin lapsi tarvitsee vanhemman läheisyyttä.

(lähde: Tervetuloa bebesinfo-sivustolle.)

 

[heips]

"Anna huutaa vaan", sanoo moni, mutta kun meillä se huuto on tosiaan semmosta,

Perhepeti ei ole meille mikään valinta, vaan ainoa vaihtoehto tällä hetkellä, että edes vähän saa nukkua.

Mutta siis ongelma on se, että ei tunnu olevan mitään mahdollisuutta saada vauvaa nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn.

Nukkuminen, kuten syöminenkin, ei ole käyttäytymismuoto, jonka voisi opettaa lapselle pakolla. Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.

Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?

On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.

Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.

Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.

Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.

Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.

Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.

Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.

Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.

Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.


YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?

Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.
Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.

Käytä suurta sänkyä
Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.

Laajenna sänkyäsi
Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.

Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä
Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä

Nukkukaa yhdessä osa yöstä
Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.
Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.

Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan
Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.

Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.

(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

 

[heips]

"Anna huutaa vaan", sanoo moni, mutta kun meillä se huuto on tosiaan semmosta, että lopussa vauva oksentaa ja kakoo huutamisestaan. ...

Oletko kuullut nämä neuvot?

"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"

Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.

Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?

Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä. Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.

Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen epäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.

Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.

Toimiiko vauvakoulutus todella?

"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.

Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.

Sulkeutumisoireyhtymä
Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.

Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.

Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.

Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.

***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.

Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.

*******************

Lähde:

Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)

William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.

 

[unetonna]

no,
juuri tätä perhepetipropagandaa en oikeastaan kaivannut, koska meillä vauva tosiaan on nukkunut suurimman osan elämästään vanhempien välissä, saanut aina tissiä jos ei muuten ole rauhoittunut jne. Eli perhepedillä ja herkällä reagoimisella on menty, ja se ei KERTAKAIKKIAAN toimi!! juuri siksi oelmme ajatelleet, että omassa sängyssä, jopa omassa huoneessa nukkumista pitää kokeilla, se kokeilu vaan tuntuu hankalta toteuttaa.

Ongelma on se, että etenkin äitin ollessa vieressä se tissi tulee mieleen ihan koko ajan, välillä joka unisyklissä! ja se, että vanhempien välissä nukkuminen aiheuttaa levottomuutta, pyörimistä, tempoilua jne. jne. myös unissaan. Tässä tilanteessa me vanhemmat ei voida nukkua, mikä on aika katastrofaalista.
Elämätilanne on sellainen, että pakko on tehdä töitä ja vaikkapa viidellä yöheräämisellä ei onnistu, etenkin kun niistä minunkin vieressäni yksi ainakin menee pitkäksi huudoksi. Ja jostainhan sekin johtuu, että kun suostuu isänsä kanssa nukkumaan, yö meneekin paremmin kuin minun ollessa paikalla ikinä on mennyt.

Lapsi on ollut äitin perään itkevä, levoton ja huono nukkuja koko ajan, vaikka suuriman osan vanhempainvapaasta MOLEMMAT ovat voineet olla lapsen kanssa kotona ja yöt vauva siis välissä nukkumassa. En siis usko, että kyse olisi äidin kaipuustakaan.Tällä hetkellä olen puolipäivätöissä, mutta teen työt kotona, meillä asuva mummo hoitaa lasta. Kaikella tavalla turvallista siis luulisi olevan, ja lapsi onkin poikkeuksellisen rohkea ja aurinkoinen esim. viereissa paikoissa/uusien ihmisten kanssa.

 

[unetonna]

Niin, korostan vielä, että vauva ei nuku äitin vieressä HYVIN. 3-5 krt tissittelyn lisäksi on sitä hyörinää, pyörinää, vauva repii mua tukasta, kynsii kaulaa, pomppii päällä, paukuttaa - välillä unessa, välillä puoliunessa, välillä hereillä. Tätä ei siis isän vieressä juuri ole, mutta vastaavasti voi olla sitä itkua enemmän.
Ja tuo 3-5 imetystä sisältää siis sen, että maitoa saa vain n. joka kolmas kerta kun vaatii, muuten rauhotellaan hyrinällä, tutilla jne.
Päivisin syö hyvin, 5-6 krt, 2 liharuokaa/pv(2 pilttipurkillista kerralla) ja aamulla ja illalla puuron+marjapiltin sekä 1-2 välipalaa (maissisosetta+hedelmää).

 

[Meilläkin mönkijä]

Ap, mä en osaa muuten auttaa, mut meilläkin lapsi mönkii öisin mun ylitse, ja jäis mieluiten siihen kasvojen päälle nukkumaan. Syystä jota en käsitä. Mä olen sit alkanut laittaa häntä vatsalleen tyynyn päälle nukkumaan niin että tyynyn korkein kohta on vatsan kohdalla, ja yllättävää kyllä se auttaa. Hän pyllöttää siinä tyynyn päällä rauhallisesti pitkät ajat. Tuo tukasta kiskominen on taas ihan tavallista, tiedän monta äitiä jotka ei voi nukkua hiukset auki, ja joita mätkitään ja raavitaan pitkin yötä.

Mut neuvolasta saat varmasti parhaat ohjeet. Meillä ainakin noi levottomat kaudet tulee ja menee, väliin on pari viikkoa tosi rauhallista ja väliin poika on levottomampi. Pinnis on sivuvaununa juuri siksi, että on helpompi tainnuttaa se pään yli mönkivä lapsi takaisin unten maille kippaamalla hänet tyynylle, kuin nousta ylös, irroittaa laitoja rynkyttävä ja huutava ipana irti niistä pinnoista ja kellistää hänet taas pajtalle - ja nousta hetken päästä toistamaan toi sama.

 

[mun kokemus]

Meillä oli ihan samanlaista, heräilyä 2 h välein, ja yöimetyksiä 1-6 kertaa. Vauva nukkui vieressäni. Ja oli hiuksista repimistä yms. Olin tuossa vaiheessa ihan katkeamispisteessä, mutta jatkettiin vierekkäin nukkumista, koska siten maksimoitiin silti yöunet. Vauva ei koskaan huutanu tai itkeny yöllä herättyään ja useimmiten nukahti pian herättyään. Oli kausia, kun valvoi ja möyri.

Mutta ihme tapahtui 13 kk kohdalla. Vauva vain yksinkertaisesti alkoi kertaheitolla nukkua yöt heräämättä. Ilman omaan huoneeseen siirtoa, ilman yöimetyksen lopetusta äidin puolelta, ilman huudatuksia ilman mitään unikouluja. Yhtäkkiä posotti 10-11 h putkeen. Eikä takapakkia otettu koskaan ja yöimetyksetkin siis loppuvat seinään. Nyt on jo yli 3-vuotias ja edelleen nukkuu yöt heräämättä sen kummemmin. Nukkuu vielä samassa huoneessa, omassa sängyssään.

Teillä saattaa tilanne ratketa ihan itsestään, tekemättä yhtään mitään. Siis siten, että ette seuraavaan kolmeen viikkoon edes yritä pinnasänkyä, koska siellä vain huutaa. Pidätte vieressä ja toimitte, mikä saa vauvan tyytyväisimmäksi. Yöllä ei kuitenkaan seurustella eikä sytytetä valoja eikä nousta ylös sängystä. Maataan vain pimeässä/hämärässä, vaikka vauva kuinka riekkuisi vieressä.

Osa kavereistani, jotka lähtivät huudatuslinjalle tai oma huone linjalle vastaavanlaisen lapsen kanssa painiskelevat yöheräämisten ja huutamisten kanssa vieläkin, vaikka lapset ovat reippaasti yli 2-vuotiaita. Meillä ne yöheräilyt oikeasti loppuivat kertaheitolla ja olen varma, että se, että ei lähdetty unikouluihin tai pakottamaan pinnasänkyyn omaan huoneeseen mikäli vauva ei siihen kypsä, toi meille hyvin nukutut yöt.

Suurimmalta osalta saat varmaan neuvon huudattaa, laittaa omaan huoneeseen, olemalla vastaamatta vauvan huutoihin. Mielestäni se tie ei välttämättä vie yhtään mihinkään kuin tilanteen huonontumiseen. On olemassa vauvoja, jotka osaavat nukkua yksin omassa huoneessa, mutta uskon, että teillä ei se tule onnistumaan kertomuksesi perusteella. Voit toki kokeilla eri juttuja, mikä toisi parhaimmat yöunet, mutta kerroinpahan oman tarinani. Eli meillä ihan samanlaista ja se loppui oikeasti. Ja se loppui aika varhain, verrattuna mitä huudatuslinjalle lähteneet joutuvat kokemaan.

 

[Mörri]

Meillä ei ollut ihan noin pahaa ja silti mulle tuli stoppi ja oli jotain tehtävä. Lapsi on nyt 1v2kk.
Perhepedistä oli pakko luopua jo 6kk kohdalla kun kukaan ei nukkunut. Omassa sängyssä sitten paremmin mutta sitten alkoi isompana heräillä parin tunnin välein ja vaatia tissille. SIlloin vihelsin pelin poikki, ensin loppui yöimetys ja seuraavaksi opetin nukahtamaan itse. Takapakkeja tulee edelleen ajoittain esim jos lapselle on tapahtunut jotain uutta tai muutoksia.
Teidän kohdalla kyllä miettisin sitä refluksia myös. Allergiat nimittäin voi ilmetä refluksina ja myös siten että ei tule pulautuksia vaan hapan mahaneste vaan seilaa ruokatorvessa. Oireita voi olla "virkayskä" eli selivittelee kurkkua, nieleskelee, hikkailee.
Itse veisin lapsen lääkäriin yksityiselle. Niitä on sellaisiakin vissiin ainakin mehiläisessä että on unikoulu jossa ensin tuollaiset fyysiset vaivat suljetaan pois. Sen jälkeen saadaa unikouluapua ja tukea myös puhelineneuvotteluin ja viimeinen vaihtoehto sitten vasta on osastolle nukkumaan jos muu ei tepsi. Minä itse en ehtinyt tuohon osallistumaan mutta muuta kautta sain asiantuntijan neuvomaan kädestä pitäen kuinka toimin ja siitä oli apua.
Kannattaa hakea jostain pikaisesti apua sillä ei tuollaista oikeasti jaksa kukaan täyspäisenä! Voimia ja pidän peukkuja että löydätte avun jostain!

 

[yhden äiti]

Hei,

Mutta siis ongelma on se, että 1) ei tunnu olevan mitään mahdollisuutta saada vauvaa nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Jos ei nukuta sylissä/vieressä syvään uneen, eli jos pienikin tajunnan kipinä on jäljellä, hyppää sänkyyn pantaessa ylös kuin vieteri ja alkaa huutamaan. Sama tapahtuu yöllä. Paikallaan eli aloillaan sängyssä ei väkisinkään voi pitää ja ylös tosiaan nousee vaikka väsymys olisi minkälainen. Olemme välillä koittaneet, kuinka kauan sinnikko jaksaa, mutta kyllä meillä itsellä on sitten loppunut usko kolmen tunnin jälkeen kun hyppii vaan ylös ja huutaa, huutaa, huutaa.. Viereen kyllä nukahtaa parissa minuutissa illalla, mutta herää vähintään kahden tunnin pästä ja silloin nukhataminen yleensä vaikeampaa.
2) vaikka nukahtaa viereen ihan ok, ei kyllä nuku hyvin. Jos äiti on vieressä, nukkuu aivan mahdottoman levottomasti, vaatii tissiä 3-5 krt yössä jne.mutta ei välttämättä huuda kovinkaan paljon. Nyt nukkunut n. kuukauden isän kanssa ilman yötissiä ja se meneekin yleensä *vähän* paremmin...jos menee. Toisaalta voi suuttua äitin poissaolosta niin, että huutaa kuin syötävä: nukkuu tunnin, huutaa hysteerisesti 45 min, nukkuu taas tunnin jne.
Jos yö menee "hyvin", heräilee kyllä, mutta huutaa vain kerran pari, mutta silti aikuisen vaikea nukkua, sillä vauva hyörii, pyöri, kynsii, raastaa, kiipeilee päälle ja usein suostuu nukkumaankin vain siinä päällä.

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Kukaan sukulainen ei ole ikinä kuullutkaan tällaisesta, vaikka meillä on lapsia suvut täynnä. Tuntuu, että mitkään normaalit neuvot ei meidän tapauksessa auta, kun vauva on niin suunnattoman levoton. Kaipaisinkin neuvoja toisilta, oikeasti mahdottomien lasten vanhemmilta.
Vauvalla on kovasti allergioita, joten ihan oikeitakin vaivoja on, jotka itkettää. Mutta oli mikä oli, vanhemmilla alkaa olla paukut loppu, toinen täyspäivätöissä, toinen puolipäiväisenä.

Toivotatvasti tästä sekavasta selityksestä saa jotain selkoa...

Meillä tilanne ei ollu ihan noin paha, mutta tutulta toi kuulostaa. Ensiksi tsemppihalit, voimia jaksamiseen!

Yöherääminen on tuttua, sillä meillä herättiin tuossa iässä 2 tunnin välein syömään. Ja rinnalle nukahdettiin illalla. Oli siis uniassosiaatio eli osasi nukahtaa vaan tissille ja kun yöllä heräs (niin ku useimmat vauvat herää) niin ei osannu nukahtaa ilman sitä rintaa.

Me saatiin apu neuvolan kautta perhetyöntekijältä eli meille tuli neuvolan kautta sellaset unineuvojat kotiin. Ensin heidän kanssaan käytiin läpi, et miltä koti näyttää, mitkä on päivärutiinit, missä vauva nukkuu jne. Sit käytiin läpi pehmeän unikoulun neuvot: ei missään tapauksessa saa huudattaa ja jättää yksin (näin tehtiin ennen joskus sairaalan unikouluissa, joista ei sit ollut lopulta hyötyä) vaan lapsen kanssa tulee olla ja silitellä lapsi rauhalliseksi.

Kun neuvot oli käyty läpi niin sovittiin, koska unikouulu pidetään ja sovittiin, että koska soitellaan. Kun unikoulua oli pidetty pari päivää, soitti perheneuvoja ja kyseli miten oli menny. Ja sit vielä parin päivän päästä uudestaan. Toi kuulostaa turhalta, mut siitä oli tosi paljon apua! Pysty kysymään lisäjuttuja, neuvoja, vinkkejä jne.

Meillä unikoulu tehos, ekana yönä herättiin kyllä yhtä lailla 2 tunnin välein, mutta rauhoituttiin noin 15 minuutissa ja sit nukuttiin. Ja parin viikon päästä nukuttiin jo kokonaisia öitä.

Nyt tilanne on se, että muksulle luetaan iltasatu, lauletaan unilaulu ja laitetaan nukkumaan sänkyyn. Toinen vanhemmista silittelee/kaataa sänkyyn, jos meinaa nousta, mut lopettaa silittelyn ennen nukahtamista. Eikä puhu. Parhaimmillaan nukuttamiseen eli siihen sängyn vieressä oloon menee pari minuuttia ja huonompina päivinä 20 min. Ja me ollaan tosi tyytyväisiä!

Eli siis kysy neuvolasta, jos sitä kautta saisit apua. Mä vannon unikoulun nimeen, mut se vaatii vanhemmilta päättäväisyyttä.

 

[Sama ongelma]

Ap:n teksti tuli kuin minun suustani, meillä myös 11kk vanha poika, joka heräilee yöllä kahdesta kymmeneen kertaan yhä edelleen. . Kaikki muu täsmää, paitsi meillä ei ole allergioita. Meillä häiriöitä on ollut ekaksi koliikki, jonka seurauksena poika on saanut jo pienestä nukkua vieressä, huusi vähempi. Sitten oppi viisikuisena konttaamaan ja käveli jo kahdeksankuisena. Siinä välissä ja ennenkin riitti levottomia oppimisen öitä. Ja tähän päivään asti jatkuu. Rintamaidon ollaan haluttu jo kauan lopettaa, tuloksetta. EI tuo nukahda ilman, varsinkaan iltaisin. Päivisin nukahtaa ilman tissiä, jos esim. lähden piiiiiitkälle lenkille, noin tunnin kuluessa nukahtaa.

Nyt viikon verran kuin Jumalan lahjana, poika on ensin rintaa annettuani, nukahtanut itsekseen! Ensin syötän rintaa (joskus huolinut jo pullonkin), ja laitan sänkyynsä. Ja asettelee itse itsensä sinne ja kops, nukahtaa. Ollaan oltu jo siitä kiitollisia.
Mutta sitten silti edelleen herää vähintään kaksi kertaa yöllä, siihen, että vaippa on aivan täynnä(kyllä, yöpissaaja??) ja se on vaihdettava, ja uni tulee heti. Jos ei vaihda, kukkuu niin kauan kunnes kuiva vaippa. Ja sitten vähintään kerran tissiä yössä.

Meillä myös itkee oksentamiseen asti, eikä edes suostu isän kanssa nukkumaan, pelkästään äiti kelpaa.

Apuja tosiaan tarvitaan myös täällä

 

[Mörri]

Muistaessani lisään vielä aiempaan että se oli juuri tuo 11kk iässä kun alkoi heräillä tosi tiheään, silloin lopetin yöimetyksen ja se auttoi heti. Ja myöhemmin unikoulun. Olisko siis joku ikähommakin tuossa, sitä ennen söi vain 1-2 kertaa yössä.

Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!
Unikoulussakin tulee takapakkia, tänään meidän poika valvoi 4:30-6:15 jonka jälkeen nukkui tunnin. Kiva. Mutta pääsääntöisesti unikoulun jälkeen on nukkunut.
T. Mörri

 

[unetonna]

kiitos vinkeistä ja sympasta!
"mukavaa" kuulla, että muillakin on samanlaista, vaikka eipä tätä kellekään toivoisi.
Meillä on kans tuo yöpissahomma, eli vaippa on pakko vaihtaa ainakin kerran yössä ja se on silloin IHAN täynnä pissaa. Näin käy myös, vaikka ei olisi tissitelty yöllä mutta jos tissittelee, vaihto on ainakin 2 kertaa.
Toissayö isin vieressä meni ihan kohtalaisesti, heräs vaan 3 kertaa kunnolla ja itki 2-15 min, mutta ei menny raivotilaan. Mutta viime yön itki käytännösä koko ajan, vaikka lopulta sorruin käymään antamassa tissiä ja otin aamulla viereeni.
Ehkä tähän tosiaan jotain apua pitää hakea.

 

[big mama]

[


No ensinnäkin VOIMIA sinne, alkaa tulla varmasti jo tuhoisia ajatuksia joka yö kun nukkumaan meno jo illalla pelottaa -tiedän tunteen...
Meillä ei ole ihan samanlaista mutta kuitenkin lähempänä tilannettasi kuin "hyvillä nukkujilla". Pieni tyttömme, 10 1/2kk nukkui loistavasti 9kk asti mutta sitten, yösyötön pudottua pois, alkoi armoton heräily. Kuulemma johtuu liikkumaan opettelusta, sisäinen kello muuttuu ja etsii uomiaan. Nyt heräillään 3-8 kertaa yössä, joskus nukahtaa kun vedän tiukasti kainalooni, mutta useimmiten tuuditusta sylissä kunnes nukahtaa takaisin. Nukumme siis perhevuoteessa edelleen.
Lähiaikoina olen kuitenkin tullut siihen pisteeseen että en enää yksinkertaisesti jaksa tuudittaa puolentoista tunnin välein, ja olen ottanut linjavedoksi sen että tyttö saa huutaa kainalossani niin kauan kuin huudattaa - hän on selkä minua vasten ja käteni on tytön käsivarsien välissä ohjailemassa niitä pois esim kasvoilta joilla tyttö pitää itsensä hereillä hieroen silmiään ja vetäen tuttia pois. Tyttö huutaa melko kauan mutta yleensä jossain vaiheessa luovuttaa, kun jollain tavalla vaistoaa että itse olen rentoutunut ja hengitän rauhallisesti, ja että tuuditusta eikä tissiä tai pulloa ei tule saamaan. Tämä käytäntö on "inhimillisempi" kuin oma sänky lapselle sinänsä että olen siinä vieressä koko ajan, joten ns. hylätyksi tulemisen kokemusta ei tule. Olen itse ajatellut että oma sänky tulee kuvioihin siinä vaiheessa kun lapsi jo jonkun verran kommunikoi, ja voin selittää hänelle mitä tapahtuu ja valmistaa etukäteen puhumalla, leikeillä, ym.
Lapseni on herkkä vaistoamaan kaikenlaisen stressin, ja yöheräilystä sitä vasta tuleekin. Joten minä nukahdan vaavin viereen vaikka tämä huutaisikin, ja rauhoitun - lapsi perässä. Vaikka menisikin siihen paljonkin aikaa. Kun olen pitänyt pintani enkä suostunut yösyöttöön (vaikka tytön isä väsyneenä mielellään antaisikin periksi), tyttö näyttää ymmärtäneen ettei kannata huutaa koko yötä enää.
Olen käyttänyt tätä "metodia" ja se on toiminut hyvin jo viikon ajan - huh helpotusta jo sinänsä- ja viimeisten parin päivänkin aikana vaikka tytteli on ollut nuhassa ja kuumeessakin. Tarkkailen tulevaisuudessa miten käy, lakkaisiko yöheräily ja pyöriskely hiljalleen.
Päiväunet ovat n. 35min aamupäivällä ja 2h iltapäivällä, ei kuitenkaan myöhään iltapäivällä.

Vauvat ovat niin kovin herkkiä. Se hermostuttaa ja saa aikaan väkivaltaisiakin ajatuksia öisin, mutta olen itse ajatellut että zen zen, ei tämä pikkulapsuus enää kovin kauan kestä. Voihan olla että tästä pajatuksesta ei ole mitään apua mutta ainakin kannattaa kokeilla. Ja sain ainakin lähetettyä sympatiaa jota itse öisin tarvitsisin

Hyvää yötä.