Joo, itse olen vasta hakeutunut lapsettomuus hoitoon yksityiselle... keskenmenon jälkeen. Toinen Letrozol+progynova+pregnyl kierto menossa... Ja sitä jo säikähdin, että jos tässä vielä julkiselle joutuu että saako edes hoitoa... Liikun paljon mutta painoideksi on jotain 29
Toivottavasti saat positiivisia tuloksia jo näistä hoidoista ja jatkohoitoihin ei tarvitsisi edes hakeutua
Ohjaan liikuntaa työkseni ja olen tosiaan keskivertoa lihaksikkaampi ja en oikeastaan näytä ylipainoiselta. Rasvaprosentti on normaali. Todella toivon että oisi apua. Ongelma keskenmenon jälkeen kohdun limakalvo joka tosi ohut aina vaikka munasolut jo kypsiä.Toivottavasti saat positiivisia tuloksia jo näistä hoidoista ja jatkohoitoihin ei tarvitsisi edes hakeutua
Minä olen täällä
Ja käynkin aktiivisesti kurkkaamassa josko olisi uusia kommentteja.Tuntuu ettei kkm jälkeen pääse yhtään eteenpäin eikä yli, ja uutta raskautta ei kuulu. Julkisella puolella ei otettu ollenkaan tosissaan ja yksityisellä heti melkeinpä huomattiin kohdun limakalvon olevan aivan liian ohut muuten kiertoon ja follin kokoon nähden. Toivoton olo tuntuu että muut raskautuu heti kuin vain haluavat. Tuntuu että oon ihan eristäytynyt ystävistä ja ihmisistä. Pelkään että joku kysyy jotain ja murrun aivan atomeiksi. Vituttaa nähdä raskaana olevia ja vauvamaha päivityksiä...tuntuu jotenkin niin epäreilulta, samalla tuntuu pahalta että musta tuntuu tältä...Minä olen täällä
Mitä mielen päällä?
Pistoshoitoihin siirrytään, lisätietoja saan loppuviikosta. Täytynee etsiä uusi ketju, kun letrohoito loppuu kahteen yritykseen. Mieli on maassa täälläkin, mikä omaa kroppaa vaivaa, kun muille toimiva lääke ei minulle toimikaan. Parempaa onnea teille muille.Onko sulla ollut se ongelma ettei johtofollia ole ollenkaan? Ja nyt sitä ei tullut edes letroilla?Täällä huonoja uutisia, ei vastetta letroilla.
Joo, se juuri, eli ovulaatiota ei tapahdu. Pcos taustalla. Elin siinä uskossa että letrot toimivat kaikille, mutta eihän se niin ole. Toivottavasti pistokset nyt sitten saisivat follikkelin kasvamaan, kunhan ne jossain vaiheessa alkavat. Taas saa odotella ja mitä ehdin googlaamaan, pistoshoito voi olla hyvin hidasta kun oikeita annoksia etsitään...
Jep näinpä juuri...eihän se muiden onni ole itseltä pois mut ei mahda minkään ku ahdistaa niin piristi. Ja vituttaa ihan ku mies jaksaa vaan kokoajan et kyl se nyt siitä ja ei se vaan ymmärrä miltä tuntuu ku vika on mussa mulla siis yks raskaus jossa tuli keskeytynyt keskenmeno huomattiin vasta rv11+6 06/2018 lääkkeellinen tyhjennys joka ei onnistunut ja 2kk siitä hyperoskopiassa residuan poisto. Ennen tätä kerettiin olla ilman ehkäisyä noin 8kk. Nyt kohdun limakalvo ei kasva kuin noin 3mm ja folli on silloin jo aina ollut täysikokoinen yli 20mm.
Sanoivatko jo mikä lääke alkaa? Mulla ollut nyt pregnyl irtoamisen varmistamassa ja eihän se piikitys kivaa ole mutta jos sen lapsen joskus sais niin on tässä valmis kärsiin...
Toivottavasti pistoshoidoista on apua, kun ei kerta letrot auttaneet. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Anteeksi nyt vaan jos olen töykeä, mutta jos satut kokemaan keskenmenon niin paha olo kaksi viikkoa tuntuu aika vit*n pieneltä murheelta. Itse olisin mieluummin kestänyt sitä yrjöilyä vaikka 9kk jos olisin vauvan saanut pitää... Kun kaipaat kovin elämääsi ennen raskautta niin koita mietttiä, että saatat saada elämäsi parhaan palkinnon...tai sitten et, joten ihan pienestä ei kyllä kannata kovin valittaa ..Hei kaikki,
anteeksi, kun en ole käynyt täällä vähään aikaan. Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille, isosti tsemppiä ja voimia vanhoille <3
Olin siis käyttänyt letroja kolme kierrosta, ja sitten tärppäsi (vaikka olin aivan varma, että mitään tehoja ei ole kuitenkaan. Turhautti ja suututti). Sitten aloin tehdä kokoajan vahvempia plussatestejä eikä asiasta ollut epäilystä. Kävimme siis viime viikolla varhaisultrassa ja uskomatonta kyllä siellä pienen pieni alkio näkyi ja sydän pamppasi. <3 Minulla on vaan niin kamala pahoinvointi (ei varsinaista oksentelua, mutta kuvotusta, yökkäämistä, mahassa kiertää yms) nyt jatkuvasti (yli kaksi viikkoa jo), että mieli alkaa olla maassa eikä mikään huvita. Tuntuu kuin "Ikuinen mahatauti". Raskaus ei todellakaan tunnu ihanalta. Uskokaa tai älkää, mutta raskaudesta ei tee mieli edes puhua. Haluan vaan normaalin oloni ja elämääni kuuluvat menot ja harrastukset takaisin. Työt alkavat taas ihan pian. Pelottaa miten siinäkin käy... mutta tämä tästä aiheesta. Parempia aikoja odotellessa ja ekaa neuvolakäyntiä tottakai, siellä saa ehkäpä kuulla sydänäänet.
Toivon kaikkille teille plussaonnea!! Ja sitten, kumpa välttyisitte tälläisilta raskausoireilta.
Iloa uuteen vuoteen!
Enpä kirjoittanut että toivoisin sitä kenellekään mutta kyllä sen vuoksi olisin valmis kestämään pahaa oloakin että lapsen saisin. Ja kyllä oksensin rv5-11 jatkuvasti. Kun paha olo loppui ja sikiö todettiin kuolleeksi olisin ottanut mielummin takaisin sen yrjöilyn...
Ehkä tämä keskustelu ketju ei ole minua varten kun raskausajan valitus menee niin tunteisiin... Pahoittelen. Onnea raskausaikaasi
Minusta nuo sinun tuntemukset ja ajatukset ovat aivan normaaleja. Jokainen tuntee oireensa erilailla ja eri vahvuudella. Ei sitä voi toinen sanoa, että jokin asia tuntuu isolta tai pieneltä jonkin rinnalla. Nää asiat on toiselle paljon enemmän ihon alla kuin toisella. Toiset on herkempiä kuin toiset. Se onkin elämän ihanuus, erilaisuus.Tämäkin koetaan niin eritavalla, kun moni jopa äitini sanoi juuri noin et "on osoitus et kykenee raskautumaan" mutta sen kokeneena kun kaikki se onni viedään sulta yks kaks sen jälkeen hoidot joissa vain vähätellään ja aiheutetaan ihan täysin tarpeetonta kipua ja tuskaa. Itse toivoisin ettei sitä raskautta olisi koskaan tullut, tuntuu että sen jälkeen elämä muuttui ihan helvetiksi ja jos onnistuu vielä joskus raskautumaan niin mikä pelko keskenmenosta varjostaa koko ajan. Luulin että kun on varhaisultrassa nähnyt kaiken olevan normaalia ja hyvä syke niin ei enää mitään huonoa tapahdu mutta toisin kävi...Kiitos @Neilikoita kun kävit kertomassa kuulumisesi. Tsemppiä pahoinvoinnin ja mielialan kanssa. Toivottavasti pian helpottaa.
@Helmiina90 Ymmärrän myös sinun ajatuksiasi, vaikka en voi sanoa tietäväni, että miltä sinusta tai kenestäkään muusta täällä kirjoittavasta tuntuu. Kirjoitit aiemmin, ettei toisen onni ole sinulta pois. Ei se olekaan, mutta niinkuin aiemmin sinulle kirjoitin, on sekin tunne aivan normaali, jos tuntee esim. katkeruutta. Ei ole väliä sillä, kuinka kauan on lasta yrittänyt. Yhtä kipeää se tekee aina kuukautisten alkaessa, oli takana yritystä vuosia tai puoli vuotta.
Minulle ainakin Neilikoita:n kirjoittama viesti loi toivoa. Että raskautuminen on mahdollista. Joskus se vie vain aikaa tai tarvitsee apuja. Ja joskus vain ei tule kerralla valmista. Mutta niinkuin hän sanoi, on keskenmeno osoitus siitä, että kykenee raskautumaan. Itse olisin jo siitä helvetin kiitollinen, vaikka aivan varmasti olisin vastaavassa tilanteessa aivan paskana. Ei aleta täällä riitelemään, kun ei tiedetä riittävästi toisistamme. Tulee vain pahempi mieli kaikille. Palstan tarkoitushan on tarjota vertaistukea.
Onnea @Neilikoita raskauteesi ja @Helmiina90 sinulle ja muille kanssasisarille tsemppiä yritykseen.
Voisin tähän kirjoittaa kaikkea kliseistä raskauksista ja keskenmenoista ym, mutta se olisi turhaa, jopa typerää. Sen sijaan toistan itseäni siitä, että miten erilailla kukin kokee asiat. Ymmärrän tuon pelkosikin aivan täysin. KUN raskaudut, keskustele pelostasi ja saamastasi aiemmasta kohtelusta (niin väärää!) neuvolassa. He osaavat neuvoa sinua ja ohjata tarvittaessa eteenpäin.
