Leikkiminen

[taustalla]

Paljonko leikitte tai puuhailette lapsenne kanssa? Kuinka kauan lapsi viihtyy yksin leikkiessään?

 

[Champion harmaana]

Aina ei jaksa touhuta lapsen kanssa mitään, ilmeisesti mulla on niin huono mielikuvitus sen suhteen... Viihtyy yksin tietyn verran mut aika paljon roikkuu meidän jaloissa että tarvitsee kyllä viihdyttäjä. Sitten kun hetken kokoaa palapeliä tms. lapsen kanssa niin viihtyy taas hetken itsekseen...

 

[Toukomasu]

Riippuu varmaan iästä.Meillä neiti täyttää joluna 2 ja on nyt alkanut leikkimään välillä yksin.Voi olla tosi keskittyneenä omassa huoneessa.ja jos vaikka huutaa että mitäs neiti touhuaa ni sit tyttö oikeen pelästyy ku niin oli omissa maailmoissaa.Mutta korkeintaan joku 15 minsaa on ihan yksin..Sitten tulee vetämään kädestä ja pyytää leikkimään...On sellaisiakin päiviä että ei ´suostu yhtään leikkimään yksin vaan kokoajan tarvitsee leikkikaverin :wave:

 

[Pyrystiina]

Meidän poika 1v9kk kaipaa paljon seuraa joten oikeastaan kokoajan on lähettyvillä. Keksii kyllä itse leikit ja antaa ohjeita mitä ja miten meidän pitää leluilla leikkiä. Eihän tämän ikäisen leikkiminen mitään järin kummaa kuitenkaan vielä ole.

 

[taustalla]

Riippuu paljon lapsen luonteestakin. Esikoinen meillä täyttää talven aikana 3-vuotta eikä ole oikeastaan juurikaan leikkinyt yksinään. En kyllä minäkään hänen kanssaan leiki, mutta touhuaa sitten tuossa jaloissa. Sitten taas tää meidän juuri 1-vuotta täyttänyt kuopus on aina leikkinyt tosi paljon itsekseen. Monesti menee tuonne lastenhuoneeseen ja tonkii siellä lelulaatikkoa ja kolluuttaa kahta palikkaa vastakkain (rakentelee torneja silleen, pikkunen) usein jopa tunninkin yhteen putkeen ellei isosisko kiusaa.

 

[Kaarina72]

Minä en kyllä käytännössä koskaan leiki lapsen (1 v ja 2 kk) kanssa. Kotihommia on niin paljon ettei joudakkaan. Poika pyörii jaloissa, kantaa lelut sinne, missä olen ja touhuaa muuten mukana. Varsinaisesti leluilla en leiki. Lapsi leikkii kyllä itsekseen paljon, hämmentää omassa huoneessa lelujaan ja ajelee potkuautolla pitkin taloa. Olen tästä omasta mallistani jopa hieman (aika paljonkin) huonoa omaatuntoa potenut.

 

[Koivu]

Niin, luulen että se seurankipeus johtuu pitkälti oppimisesta. ja tottumisesta siihen, että äiti leikkii... tai joku.

Toisen lapsen kanssa ei enää ehdi eikä jaksa leikkiä samalla tavalla, ei oikeastaan ollenkaan ja omatoimisuus ja mielikuvitus ja kekseliäisyys on kyllä ihan toista luokkaa kuin esikoisella...

 

[mami]

En usko, että useinkaan lapset haluaa jonkun varsinaisesti leikkivän heidän kanssaan, vaan vain seuraa. Meillä ainakin riittää, kun menen lattialle makoilemaan tytön leikkien viereen, vaikken sen kummemmin osallistukaan. Mutta silti mun täytyy olla 100% mukana jutussa, sillä jos otan lehden käteen selaillakseni sitä, tulee tytöltä heti vastalause.

 

[taustalla]

Lasten kanssa leikkimiseen riittää, että seuraa vierestä, ihailee ja vähän kommentoi. Ei kannata liikaa ohjailla leikin suuntaa. Annetaan lasten keksiä ja tehdä omia päätöksiä. Uskon, että aikuisten liika leikkiin mukaan meneminen rajoittaa lapsen mielikuvitusta ja uskallusta luovuuteen. Mielestäni lapsille ei kannata liikaa JÄRJESTÄÄ toimintaa. Kyllästyminen on hyvästä. On keksittävä ratkaisu sen poistamiseen.