laulu mikä saa sinut itkemään

  • Viestiketjun aloittaja it's alright mama
  • Ensimmäinen viesti
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja :
Tää keittiönoidan tarina on niin surullinen :( Mä olen monet itkut itkenyt sitä ajatellessa, kun olen täältä sitä lukenut. Sä olet todella vahva ihminen, kun kestit kaiken niin hyvin.
En mä kestänyt sitä kaikkea sen takia, että olisin ollut vahva. Itse asiassa mä olin kaikkea muuta kuin vahva. Elämä vaan ei antanut mulle mitään vaihtoehtoja. Oli pakko kestää, kun muutakaan ei voinut.

 
Keittiönoita
Tää laulu ei saa itkemään, mutta pysähtymään. Pidän tästä lauluasta erittäin paljon.

"Oon raamattuni mä lukenut
se on mua joskus tukenut
mut tullutkaan en siitä hurskaammaksi
Oon pettänyt, oon ryöstänyt
mut laulun kuulen yöstä nyt
niin hiljaisen ja pienen
Halleluja
Halleluja
Halleluja

Ja sä selasit horoskooppejas
kelasit muodikkaasti mantrojas
ja sun sitaateillas oli kai hyvä flaksi
Sitten kahlittiin sut keittiöön
kun sitouduit siihen heittiöön
ja huuliltas soi pelokas
Halleluja
Halleluja
Halleluja

Oon täällä ollut kai ennenkin
siis ennen kuin sinut tapasin
sä luulit kai mua paljon viisaammaksi
Me seurattiin kahta ohjelmaa
oli toinen taivas ja toinen maa
ja me vaivoin hengitettiin
Halleluja
Halleluja
Halleluja

Oli aika jolloin me epäiltiin
alas pilvetkin me revittiin
eikä taivas muuttunutkaan kirkkaammaksi
Mutta muistat kai kun suudeltiin
ja kuuta mukaan me huudeltiin
soi kaikkialla kaunein
Halleluja
Halleluja
Halleluja

On jossain kai tuolla jumala
jos on, se on niin kaukana
ja se tuntuu muuttavan vain kauemmaksi
Se ei kuule lasten huutoja
eikä tuskaa missään lopeta
jää vain kylmä, murskaantunut
Halleluja
Halleluja
Halleluja"
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja :
Tää keittiönoidan tarina on niin surullinen :( Mä olen monet itkut itkenyt sitä ajatellessa, kun olen täältä sitä lukenut. Sä olet todella vahva ihminen, kun kestit kaiken niin hyvin.
En mä kestänyt sitä kaikkea sen takia, että olisin ollut vahva. Itse asiassa mä olin kaikkea muuta kuin vahva. Elämä vaan ei antanut mulle mitään vaihtoehtoja. Oli pakko kestää, kun muutakaan ei voinut.
Okei. Ymmärrettävää. Mä varmaan katkeroituisin loppuelämäkseni :/ Tä mies oli kai se sun elämäsi mies, mä ihailen sua olet ollut kuinka heikko tahansa.
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana nyt kyselen:
et mitä Keittis sun elämässäsi on tapahtunu? Jos siis vaan haluut kertoo, ei pakko...
Yli 20 vuotta sitten mun hääni muuttuivat hautajaisiksi. Piti mennä naimisiin ja hääpäivä oli sovittu muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun oli esikoisen laskettu aika. Oli hommattu hääpuvut, järjestetty juhlatilat...melkein siis kaikki. Niin vaan kävi, että 3 viikkoa ennen likan syntymää avokkini työmatkallaan sai aivoverenvuuodon ja kuoli jalkakäytävällä parhaan ystävänsä - sittemmin mun esikoisen kummisedän - käsivarsille. Yli 20 vuotta myöhemmin osaan jo heittää mustaa huumoria vanhasta perinteesta.. se vanha perinnehän on, että morsiamen vanhemmat kustantaa häät, sulhasen vanhemmat kihlajaiset. Mulla on tästä "oma versioni" eli morsiamen vanhemmat kustantaa häät ja sulhasen vanhemmat hautajaiset. Mutta eipä meillä sitten ollut mitään "normaaleita" ristiöäisiäkään. Likka syntyi vammaisena, sai hätäkasteen ennen leikkausaliin ja teholle joutumistaan ja oikeastaan sillä hetkellä ihan kaikki heitti mun elämässä häränpyllyä. Mikään ei enää ollut kuten ennen vaan piti alkaa rakentaa koko elämä ihan alusta.
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja :
Okei. Ymmärrettävää. Mä varmaan katkeroituisin loppuelämäkseni :/ Tä mies oli kai se sun elämäsi mies, mä ihailen sua olet ollut kuinka heikko tahansa.
En mä voinut edes katkeroitua, koska - varsinkin vammansa takia - likka oli musta niin syvästi riippuvainen. Mun oli pakko tarjota tytölle kaikesta huolimatta hyvä elämä enkä olisi sitä voinut tehdä, jso olisin katkeroitunut. Jos likkaa ei olisi ollut, ei muakaan kohta 22 vuoteen. Mutta likka oli ja tarvitsi mua. Mä en usko, että kukaan olisi sitä siipirikkoa voinut rakastaa yhtä paljon kuin minä. Tarkoitan tällä sitä, että mikään adoptioon anto tai muu sellainen ei olisi tullut kysymyksenkään. Vammainen lapsi tarvitsee vanhempiaan enemmän kuin vammaton. Ja kun tuolla oli sitten enää se äiti, ihan viimeinen asia - vaikka kaikenlaista päässäni ajattelinkin - mitä olisin voinut tehdä, olisi ollut päättää päiväni. Pakkohan mun oli jaksaa, koska likka tarvitsi mua. ja nimenomaan mua, ei ketään muuta.

Mulla on ollut elämässäni vain yksi suuri rakkaus. Hän tulee aina olemaan mun "SE oikea". Olen silti osannut rakastaa muitakin. Onneksi exä ei ollut koskaan mustasukkainen vainajille.

 
pohjantähdenalla
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana nyt kyselen:
et mitä Keittis sun elämässäsi on tapahtunu? Jos siis vaan haluut kertoo, ei pakko...
Yli 20 vuotta sitten mun hääni muuttuivat hautajaisiksi. Piti mennä naimisiin ja hääpäivä oli sovittu muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun oli esikoisen laskettu aika. Oli hommattu hääpuvut, järjestetty juhlatilat...melkein siis kaikki. Niin vaan kävi, että 3 viikkoa ennen likan syntymää avokkini työmatkallaan sai aivoverenvuuodon ja kuoli jalkakäytävällä parhaan ystävänsä - sittemmin mun esikoisen kummisedän - käsivarsille. Yli 20 vuotta myöhemmin osaan jo heittää mustaa huumoria vanhasta perinteesta.. se vanha perinnehän on, että morsiamen vanhemmat kustantaa häät, sulhasen vanhemmat kihlajaiset. Mulla on tästä "oma versioni" eli morsiamen vanhemmat kustantaa häät ja sulhasen vanhemmat hautajaiset. Mutta eipä meillä sitten ollut mitään "normaaleita" ristiöäisiäkään. Likka syntyi vammaisena, sai hätäkasteen ennen leikkausaliin ja teholle joutumistaan ja oikeastaan sillä hetkellä ihan kaikki heitti mun elämässä häränpyllyä. Mikään ei enää ollut kuten ennen vaan piti alkaa rakentaa koko elämä ihan alusta.
:'( :hug: :hug: :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja :
Okei. Ymmärrettävää. Mä varmaan katkeroituisin loppuelämäkseni :/ Tä mies oli kai se sun elämäsi mies, mä ihailen sua olet ollut kuinka heikko tahansa.
En mä voinut edes katkeroitua, koska - varsinkin vammansa takia - likka oli musta niin syvästi riippuvainen. Mun oli pakko tarjota tytölle kaikesta huolimatta hyvä elämä enkä olisi sitä voinut tehdä, jso olisin katkeroitunut. Jos likkaa ei olisi ollut, ei muakaan kohta 22 vuoteen. Mutta likka oli ja tarvitsi mua. Mä en usko, että kukaan olisi sitä siipirikkoa voinut rakastaa yhtä paljon kuin minä. Tarkoitan tällä sitä, että mikään adoptioon anto tai muu sellainen ei olisi tullut kysymyksenkään. Vammainen lapsi tarvitsee vanhempiaan enemmän kuin vammaton. Ja kun tuolla oli sitten enää se äiti, ihan viimeinen asia - vaikka kaikenlaista päässäni ajattelinkin - mitä olisin voinut tehdä, olisi ollut päättää päiväni. Pakkohan mun oli jaksaa, koska likka tarvitsi mua. ja nimenomaan mua, ei ketään muuta.

Mulla on ollut elämässäni vain yksi suuri rakkaus. Hän tulee aina olemaan mun "SE oikea". Olen silti osannut rakastaa muitakin. Onneksi exä ei ollut koskaan mustasukkainen vainajille.
Onneksi sulla oli syy jatkaa. Ja mä edelleen pidän sua vahvana. On helppo kuvitella, että tuossa tilanteessa vähintäänkin mielenterveys heiluisi. Vaikka helppohan mun on miettiä, kun en tiedä oikeasti yhtään mitään. Sä vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä. Enhän mä toki tiedä, millainen oikeasti olet, mutta netin välityksellä. Jotenkin sun tarina vaan koskettaa niin paljon. Ehkä siksi, että tiedän eläväni nyt sen oman oikeani kanssa. Toivottavasti näet vielä miehesi.
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja :
Onneksi sulla oli syy jatkaa. Ja mä edelleen pidän sua vahvana. On helppo kuvitella, että tuossa tilanteessa vähintäänkin mielenterveys heiluisi. Vaikka helppohan mun on miettiä, kun en tiedä oikeasti yhtään mitään. Sä vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä. Enhän mä toki tiedä, millainen oikeasti olet, mutta netin välityksellä. Jotenkin sun tarina vaan koskettaa niin paljon. Ehkä siksi, että tiedän eläväni nyt sen oman oikeani kanssa. Toivottavasti näet vielä miehesi.
Aivan varmasti mulla tuolloin nk. mielenterveys heilui. Mutta siihen maailman aikaan jo pelkästään äidin väsymys olisi ollut riittävä peruste huostaanotolle. Jos olisin sanonut jollekin viranomaiselle, että nyt mua masentaa ja en oikein jaksaisi, likkahan olisi viety sillä punaisella sekunnilla multa enkä olisi likkaa sen koommin enää nähnyt. Siihen aikaan oli pakko jaksaa, jos ei halunnut vielä lastaankin menettää. Ei mun jaksamiseni ollut vahvuutta vaan pelkoa siitä, että viedään kaikki loputkin. Viedäään ne viimeisetkin syyt, joiden takia elää.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja :
Onneksi sulla oli syy jatkaa. Ja mä edelleen pidän sua vahvana. On helppo kuvitella, että tuossa tilanteessa vähintäänkin mielenterveys heiluisi. Vaikka helppohan mun on miettiä, kun en tiedä oikeasti yhtään mitään. Sä vaikutat tosi ihanalta ihmiseltä. Enhän mä toki tiedä, millainen oikeasti olet, mutta netin välityksellä. Jotenkin sun tarina vaan koskettaa niin paljon. Ehkä siksi, että tiedän eläväni nyt sen oman oikeani kanssa. Toivottavasti näet vielä miehesi.
Aivan varmasti mulla tuolloin nk. mielenterveys heilui. Mutta siihen maailman aikaan jo pelkästään äidin väsymys olisi ollut riittävä peruste huostaanotolle. Jos olisin sanonut jollekin viranomaiselle, että nyt mua masentaa ja en oikein jaksaisi, likkahan olisi viety sillä punaisella sekunnilla multa enkä olisi likkaa sen koommin enää nähnyt. Siihen aikaan oli pakko jaksaa, jos ei halunnut vielä lastaankin menettää. Ei mun jaksamiseni ollut vahvuutta vaan pelkoa siitä, että viedään kaikki loputkin. Viedäään ne viimeisetkin syyt, joiden takia elää.
:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Mä en usko, että kukaan olisi sitä siipirikkoa voinut rakastaa yhtä paljon kuin minä. Tarkoitan tällä sitä, että mikään adoptioon anto tai muu sellainen ei olisi tullut kysymyksenkään. Vammainen lapsi tarvitsee vanhempiaan enemmän kuin vammaton. Ja kun tuolla oli sitten enää se äiti, ihan viimeinen asia - vaikka kaikenlaista päässäni ajattelinkin - mitä olisin voinut tehdä, olisi ollut päättää päiväni. Pakkohan mun oli jaksaa, koska likka tarvitsi mua. ja nimenomaan mua, ei ketään muuta.
Viisaita sanoja.

 
baabaa
Sen laulun nimi on kai Lintu, se alkaa "maailmaan mä avaraan, jos käydä voisin vaeltamaan.." Niin se saa mut itkemään. Mun serkut laulo sen mun papan hautajaisissa ja sen jälkeen en oo voinu kyseistä laulua enää kuunnella. Tästä kuitenkin aikaa jo 14vuotta.
 

Yhteistyössä