Lastentarhanopettajan ammatillinen kompleksi

[päikke]

Lastentarhanopettajaksi (lto) päästäkseen ihminen käy ensin lukion ja sitten hakee yliopistoon kasvatustieteelliseen tiedekuntaan, missä opiskelee tavallisesti kolme vuotta. Valmistuessaan hän kuvittelee olevansa opetusalan ammattilainen, joka päiväkodissa toimii asiantuntijatehtävissä.

Ensimmäiseen työpaikkaan päästyään lto:ta kuitenkin iskee (kakkainen ja kurainen) todellisuus päin pläsiä. Hän ei olekaan mikään kateederilla istuva asiantuntija, vaan 90-prosenttisesti ihan samanlainen hoitaja kuin ne työkavereina (tai vastavalmistuneen vääristyneessä mielikuvassa "alaisina") työskentelevät ammattikoulutaustaiset lastenhoitajat/lähihoitajat. Lto vaihtaa vessassa lapsille vaippoja (joiden vaihtamista hänen koulutuksessaan ei edes ole käsitelty, eli lastenhoitajat saavat neuvoa häntä – mikä häpeä), riisuu eteisessä kurahousuja ja kattaa lautasia pöytiin ihan siinä missä muutkin.

Toki lto saa myös muutaman satasen parempaa palkkaa kuin lastenhoitajat, mutta on toki selvää, että tämä ei mitenkään kompensoi sitä kompleksia, minkä eteen hän on joutunut. Sen sijaan kyseinen kompleksi purkautuu itsekorostamisen tarpeena. Lto korostaa aina kyetessään olevansa töissä "varhaiskasvatuksessa", eikä suinkaan missään päivähoidossa tai tarhassa. Tunne on myös hieno, kun saa niitata kahvihuoneen ilmoitustaululle OAJ:n ja Akavan tiedotuksia, eikä minkään pahaisen Tehyn. Tyypillisesti lto myös yrittää luoda hajurakoa lastenhoitajiin sopimalla siitä, että hän hoitaa vaativat tehtävät. Esimerkiksi ruokailussa lto hoitaa pedagogista asiantuntemusta vaativan ruoan annostelun lapsille, siinä missä lastenhoitaja vain kaataa maitoja ja voitelee näkkäreitä.

On se vaan mukavaa ja kaikin puolin motivoivaa, kun päivähoitoalan koulutus on järjestetty niin kuin se on järjestetty.

 

[vierass]

No nyt kun suomi viisaudessaan taas päättää eli on jo päättänyt, niin kaikki pian puhuvat varhaiskasvatuksesta, että siinä yksi ongelma vähemmän.

 

["hehe"]

Hehe, taitaa jotain lastenhoitajaa nyt ottaa kovasti pannuun ettei itse jaksanut opiskella lastentarhanopeksi?

 

[huomioita]

[QUOTE="hehe";30597303]Hehe, taitaa jotain lastenhoitajaa nyt ottaa kovasti pannuun ettei itse jaksanut opiskella lastentarhanopeksi?[/QUOTE]

Siltä näyttää ERITTÄIN vahvasti. Harmi sinänsä, että joku kokee noin työyhteisössään. Suosittelen aloittajaa vaihtamaan työpaikkaa. Tuttavani, lto, on esim. sen verran lojaali, että tekee monta ns. kakkahommaa mieluummin itse, kuin pyytää ketään likaista työtä karttavaa apuun. Ei kyllä varmasti ole yhtään mukavaa, kun joutuu odottamaan, että lähihoitaja hoitaisi oman tonttinsa ja työnsä

 

[lto]

Tästä aloituksesta on selvästi havaittavissa, ettei lähihoitajakoulutus anna välineitä kovin korkeatasoiseen ajatteluun.

 

["jaa"]

Mä työskentelin lto:na pari kuukautta. Sen parin kuukauden aikana meni hermo niin siihen työhön, ettei tosikaan. Mä kaipaan työssäni haasteita. Ryhmässä, jossa olin, työskenteli lastenhoitaja (vanhempi nainen) jonka mielestä me lto:t ollaan ihan turhia eikä ryhmässä mitään suunniteltavaa ole edes. Kaikki muutokset mitä tein, jätti tää lastenhoitaja tekemättä. Hän toimi siis ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin. (kuten tein nimilistoja pihalle otettavaksi, käsky tuli ylemmältä taholta, kun pitäisi olla paperilla ylhäällä kuka on haettu ja kuka ei.)

No siinä ne listat oli eteisessä käyttämättä aina kun oli tän vanhemman hoitajan aika ottaa ne ulos. Turhautti niin, kun kaikki mitä yritin muuttaa, kaikki torpattiin. (aiemmin ryhmässä tehtiin jotain vain silloin tällöin, hoitajan mukaan fiiliksen mukaan) Esim ekalla viikolla, kun tutustuin, kaikkina päivinä vain istuttiin ja puhuttiin paskaa, ei mitään suunnitelmallisuutta, ei askartelua, ei lauluja, ei mitään.

Itse aloin pitämään toimintatuokioita joka viikko väh. 2 kertaa viikossa ja siitäkös hoitaja innostui. Toimintatuokion aikaan hän lähti kahville, kun ei halunnut olla mukana.

Hitto, että oli kamalaa työtä. Kakkavaipan vaihtoa, rään pyyhkimistä ja lastenhoitajien valittamista siitä miten olin ihan turha ihminen siellä. Ei enää ikinä.

 

["lastenhoitaja"]

No tää aloitus nyt ainakaan ei edistä yhteistyötä lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien välillä....

 

[Reea]

Nykytilanteessa lastentarhanopettaja on käytännössä ylikoulutettu räänpyyhkijä, eikä tilanne tule muuttumaan miksikään ainakaan niin kauan, kuin kaikkiin ryhmiin ei palkata lisähenkilökuntaa vastaamaan perushoidosta (mitä tuskin tapahtuu).

Päivähoitoalan koulutus pitäisi ehdottomasti uudistaa siten, että nykyisen neljän erillisen tutkinnon (joiden sisällöstä suuri osa ei liity päivähoitoon) sijasta olisi vain yksi ammatillinen tutkinto, joka keskittyisi kokonaan päivähoitoon. Esiopetuspätevyyden ja nykyisiä erityislastentarhanopettajia vastaavan pätevyyden voisi sitten hankkia lisäkursseilla.

 

[huomioita]

Nykytilanteessa lastentarhanopettaja on käytännössä ylikoulutettu räänpyyhkijä, eikä tilanne tule muuttumaan miksikään ainakaan niin kauan, kuin kaikkiin ryhmiin ei palkata lisähenkilökuntaa vastaamaan perushoidosta (mitä tuskin tapahtuu).

Päivähoitoalan koulutus pitäisi ehdottomasti uudistaa siten, että nykyisen neljän erillisen tutkinnon (joiden sisällöstä suuri osa ei liity päivähoitoon) sijasta olisi vain yksi ammatillinen tutkinto, joka keskittyisi kokonaan päivähoitoon. Esiopetuspätevyyden ja nykyisiä erityislastentarhanopettajia vastaavan pätevyyden voisi sitten hankkia lisäkursseilla.

Olen sitä mieltä, että ns. ylikoulutus kyllä näkyy positiivisesti kuitenkin, vaikka käytännössä ei olisi mahdollista toteuttaa lto:n ammattia siten kuin toivottaisiin.

Ja erityislastentarhanopettaja ja esiopettaja tarvitsee hieman enemmän koulutusta kuin kursseja jonkin pk:n yleismiesjantusen koulutuksen lisäksi

 

[huomioita]

[QUOTE="lastenhoitaja";30597485]No tää aloitus nyt ainakaan ei edistä yhteistyötä lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien välillä....[/QUOTE]

Tämä kertoo siitä yleisestä ilmiöstä, että naiset ovat susia toisilleen kaikkialla.

 

["susu"]

tuttava lähti juuri tästä syystä opiskelemaan opettajaksi.Aina valitteli kun alkaa taas kurahousukausi jo joutuu niitä pukemaan...

 

[opena ryhmässä]

Näitä kun lukee ei voi kun taas kerran olla kiitollinen omasta tiimistä, jossa hommat hoituu, ihmiset on ammattitaitoisia, motivoituneita ja työmoraali on korkealla. Enpä tuossa tuetussa pienryhmässä haastavien erityislasten kanssa työskentelisi päivääkään, jos näin ei olisi. Ei ole tarvinnut ryhmässä paljon miettiä, kuka sen kakkavaipan vaihtaa, kuka matsaa aggressiivisen lapsen kanssa tänään tai kuka hoitaa vasukeskustelun ulkomaalaisperheen kanssa tulkin välityksellä. Tiimissä tehdään töitä, jokainen tuo mukanaan omat vahvuutensa ja osaamisensa ja on myös lupa sanoa, että tästä hommasta en selviä, hoitaisiko joku muu. Viimekädessä pedagoginen vastuu on minulla, mutta ei se tunnu raskaalta, kun taustalla on loistavan tiimin tuki. Työkavereilla taas on mahdollisuus irtisanoutua hommista, jotka kokevat itselleen liian haastaviksi tai oman koulutuksensa ulkopuolisiksi. Mutta en kyllä muista että näin useinkaan olisi käynyt.

 

["piip"]

Onhan se paljolti omasta asenteestakin kiinni. Kakkavaipan vaihtaminen voi olla myös mukava hetki, jolloin lapsen kanssa voi höpötellä, opetella pukemaan sukkaa jalkaan ja keskittyä juuri siihen lapseen ihan täysin.

Mut mä oonki vaan tällanen ammattikorkeakoulupohjainen, ehkä en ymmärrä niin kauheesti kaikesta kun ei ole yliopistokoulutusta. ;P

 

["lastenhoitaja"]

Juu, vessakäynnit on myös niitä kasvatushetkiä etenkin pikkuisten ryhmissä, ei pelkkää perushoitoa. Oikeastaan en sanoisi mitään toimintaa "pelkäksi perushoidoksi", kaikkeen pyritään löytämään kasvatuksellinen näkökulma.. mitä tehdään, miten tehdään, miksi tehdään.... tavoitteita liittyy siihen lasten vessaopetukseenkin. Siksi ne kyllä katsotaan kuuluviksi myös opelle. Mutta en minä olekkaan juuri sellaisia opeja tavannut, jotka näistä kieltäytyisi tai katsoisi ettei ne arvoonsa sovi. Meillä on kyllä aika tarkasti aina sovittu että kenen vuoro sinne vessaan on mennä missäkin työvuorossa, joten ei ne aiheuta sen kummempaa kismaa. Ja minusta se vessavuoro on vuoro siinä missä muutkin "vuorot", ihan mukavia hetkiä nekin.

 

[vieras*]

Ap:n oma ongelma ja koulutus oli mikä?

Jäikö jokin pilvilinna saavuttamatta vai mikä niin ahdistaa?

 

[huomioita]

[QUOTE="piip";30597634]Onhan se paljolti omasta asenteestakin kiinni. Kakkavaipan vaihtaminen voi olla myös mukava hetki, jolloin lapsen kanssa voi höpötellä, opetella pukemaan sukkaa jalkaan ja keskittyä juuri siihen lapseen ihan täysin.

Mut mä oonki vaan tällanen ammattikorkeakoulupohjainen, ehkä en ymmärrä niin kauheesti kaikesta kun ei ole yliopistokoulutusta. ;P[/QUOTE]

Se onkin legendaa, että yliopistokoulutetut sen enempää karttaisivat vaipanvaihtoa. Katkerien, alemmin koulutettujen höpinää.