mutsi
Mihin ollaan menossa?
Veikkaan, että siihen, ettei pian kukaan uskalla avautua ongelmistaan kenellekään...ongelmista, jotka lisääntyvät kokoajan tässä repaleisessa ajassa.
Ollaan hiljaa ja vaijetaan viimeiseen asti, kunnes sitten posahtaa ja tapahtuu kamalia ja peruuttamattomia asioita.
Tähän ollaan lujaa vauhtia menossa ja mielestäni tämä on äärimmäisen sairasta.
Lastensuojelu on mörkö, jota pelätään ja josta saa ehkä loppuiäkseen riesan itselleen, eikä sitä pelätä vähiten siksi.
Jotenkin armotonta menoa.
Jos joku väsyy ja tekee jotain kamalaa lapselleen tmv, siitä juostaan tekemään ls-ilmoitus välittömästi, tajuamatta, ettei siinä välttämättä suurestikaan auteta tätä perhettä. Halutaanko edes oikeasti auttaa?
Se umpiväsy äiti ei välttämättä kaipaa siihen ensimmäiseksi ketään viranomaisia sekottamaan pakkaa ennestään, vaan luultavasti kaipaa jotain turvallista ihmistä, joka ymmärtää ja kuuntelee ja jolle voisi puhua vaikeista asioista ja jonka olkaa vasten itkeä...
Tällasta vaan mietin. Monet äidit sanovat, että on pakko jaksaa. Niin se taitaa olla. On vain pakko. Lastensuojelu on suuri ja ruma mörkö.
Missä on inhimilliset ihmiset, jotka ymmärtävät kauhistelematta erilaisia tilanteita ja jotka haluavat vilpittömästi olla auttamassa?
Sanotaan, ettei lastensuojelu ole "oikeasti paha" tai muuta. Oli paha tai ei, harvemmin se selkeyttää asioita...taitaa yleensä sekottaa vaan lisää.
Toki on niitäkin tapauksia, joissa se on se ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto, mutta ympärillämme on huomattavasti enemmän niitä vanhempia, jotka jo tarvitsisivat apua, mutta eivät uskalla sitä hakea ja pyytää mistään...ja lastensuojelu olisi vain pahentamassa tilannetta. Eli siis tilanne ei sinänsä ole vielä räjähtämässä, mutta apua tarvitsis. Näitä on yllättävän paljon ja nämä ovat juuri niitä, jotka saavat vain kestää.
Kestää, kunnes lakkaavat jaksamasta.
Kunnes ei ole enää väliä lastensuojelulla tai millään muullakaan.
Sit taitaa olla enää myöhäistä saada mitään ehjäksi...luultavasti kaikki on sitten lopullisesti rikki ja taakka siitä loppuiäksi.
Näin. :flower:
(enkä kirjoita tätä omasta puolestani)
Veikkaan, että siihen, ettei pian kukaan uskalla avautua ongelmistaan kenellekään...ongelmista, jotka lisääntyvät kokoajan tässä repaleisessa ajassa.
Ollaan hiljaa ja vaijetaan viimeiseen asti, kunnes sitten posahtaa ja tapahtuu kamalia ja peruuttamattomia asioita.
Tähän ollaan lujaa vauhtia menossa ja mielestäni tämä on äärimmäisen sairasta.
Lastensuojelu on mörkö, jota pelätään ja josta saa ehkä loppuiäkseen riesan itselleen, eikä sitä pelätä vähiten siksi.
Jotenkin armotonta menoa.
Jos joku väsyy ja tekee jotain kamalaa lapselleen tmv, siitä juostaan tekemään ls-ilmoitus välittömästi, tajuamatta, ettei siinä välttämättä suurestikaan auteta tätä perhettä. Halutaanko edes oikeasti auttaa?
Se umpiväsy äiti ei välttämättä kaipaa siihen ensimmäiseksi ketään viranomaisia sekottamaan pakkaa ennestään, vaan luultavasti kaipaa jotain turvallista ihmistä, joka ymmärtää ja kuuntelee ja jolle voisi puhua vaikeista asioista ja jonka olkaa vasten itkeä...
Tällasta vaan mietin. Monet äidit sanovat, että on pakko jaksaa. Niin se taitaa olla. On vain pakko. Lastensuojelu on suuri ja ruma mörkö.
Missä on inhimilliset ihmiset, jotka ymmärtävät kauhistelematta erilaisia tilanteita ja jotka haluavat vilpittömästi olla auttamassa?
Sanotaan, ettei lastensuojelu ole "oikeasti paha" tai muuta. Oli paha tai ei, harvemmin se selkeyttää asioita...taitaa yleensä sekottaa vaan lisää.
Toki on niitäkin tapauksia, joissa se on se ensimmäinen ja ainoa vaihtoehto, mutta ympärillämme on huomattavasti enemmän niitä vanhempia, jotka jo tarvitsisivat apua, mutta eivät uskalla sitä hakea ja pyytää mistään...ja lastensuojelu olisi vain pahentamassa tilannetta. Eli siis tilanne ei sinänsä ole vielä räjähtämässä, mutta apua tarvitsis. Näitä on yllättävän paljon ja nämä ovat juuri niitä, jotka saavat vain kestää.
Kestää, kunnes lakkaavat jaksamasta.
Kunnes ei ole enää väliä lastensuojelulla tai millään muullakaan.
Sit taitaa olla enää myöhäistä saada mitään ehjäksi...luultavasti kaikki on sitten lopullisesti rikki ja taakka siitä loppuiäksi.
Näin. :flower:
(enkä kirjoita tätä omasta puolestani)