TÄMÄ ON HYVÄ KOLUMNI.
On 6-vuotiaan syntymäpäivät. Lapset vyöryvät sisään. Ensimmäinen juoksee aikuisen luo ja kysyy vaativasti: Milloin leikki alkaa?.
Tähän on tultu. Meistä nykyvanhemmista on tullut viihdytyskeskuksia ja kodeista hotelleja, joita lapset hallitsevat ja joilta he vaativat erinomaista palvelua.
Meneillään on vallankumous, jonka yhteiskuntatieteilijät ovat ohittaneet. Valta on siirtynyt pysyvästi lasten käsiin.
Ensinnäkin tämä näkyy jo kodin valinnassa. Ennen vanhaan vanhemmat asettuivat asumaan johonkin torppaan tai lähiöön, ja lapset mahdutettiin johonkin nurkkaan. Nykyisin asunnot ostetaan sillä perusteella, missä lapsilla olisi (oletetusti) kivaa. Siksi perheet pakenevat omakotialueille, vaikka isät ja äidit salaa toivoisivat asuvansa palvelujen vieressä.
Pakenemalla haetaan erityisesti tilaa - mutta totuus on, ettei neliömäärä riitä. Lapsille rakennetaan hienot lastenhuoneet ( missä ovat äidin ja isän omat huoneet?) , mutta silti lelut vyöryvät kaikkialle asuntoon.
Kotien olohuoneista on tullut jo puhtaasti lasten valtakuntaa, jossa aikuiset ovat toisen luokan kansalaisia.
Otetaan vaikkapa sohva. Ennen vanhaan sohvat olivat juhlallisia ja jäykkiä huonekaluja, joilla perheen vieraat istuivat selkä suorana juodessaan kahvia kultareunaisista kupeista. Nykyiset sohvajätit on valmistettu lapsille. Ne ovat muhkeita ja pulleita leikkipaikkoja, joissa kiipeillään ja löhötään. Aikuisille löytyy tilaa sohvalta vasta lasten mentyä nukkumaan jos nyt istuminen keksienmurujen ja voileipä läikkien keskellä ketään innostaa.
Nojatuoleille on käynyt samoin, Kaukana ovat ne ajat, jolloin isä töiden jälkeen istahti suurimpaan nojatuoliin lukemaan lehtiä ja polttamaan sikarin (nykyisinhän isät eivät tietenkään saa enää edes kotona polttaa). Nyt nojatuolit toimivat majoina, nuken kotina tai autojen säilytyspaikkana.
Lapset paitsi vievät tilan, myös määräävät, miten sitä käytetään. Esimerkiksi televisio kuuluu lapsille. Jos sitä nyt ylipäänsä pienten lasten perheissä uskaltaa avata muulloin, kuin Pikku Kakkosen aikana, koska liika tv:n katsominenhan on lapsipsykologien mielestä lapsille vaarallista.
Lasten mielestä aikuiset ovat aina olleet tyhmiä. Nykyisin he ovat siinä myös oikeassa. Kun ennen vanhaan vanhemmat opastivat lapset koneiden ja tekniikan maailmaan ( näin kynnetään ja kehrätään) , niin nyt roolit ovat päinvastoin. Yhä useammassa perheessä lapset joutuvat neuvomaan vanhempiaan tietokoneiden ja kännyköiden käytössä.
Aikuiset ovat menettäneet otteensa myös kodin ulkopuolella. Ravintolat valitaan sen mukaan, missä on kiva leikkipaikka ei sen mukaan, missä on hyvä ruoka. Entä autot? Isä saa turhaan haaveilla sedanista, koska lapsiperheessä pitää olla farkku.
Matkat ja lomat valitaan tietenkin lasten ehdoilla. Siksi aikuiset tungeksivat lasnten kanssa täpötäysillä turistirannoilla, vaikka he mieluummin siemailisivat viiniä Montmartren taiteilijakuppiloissa.
Hyvät vanhemmat, peli on menetetty. Ne jyrää meitin!
Kirjoitus on Ilta-Sanomien toimituspäällikön Ulla Appelsinin kolumni.
tÄMÄ KIRJOITUS OLLUT ILTA-SANOMISSA JO JOKUNEN VUOSI SITTEN.
