lastenhoito/oma aika

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
miten on. kun te lähdette yksin jonnekin, ja miehenne jää laste kans, niin tuntuuko teistä että äkkiä pitää päästä takas kotiin, ja mies soittaakin jo tunnin päästä että millon tulet?
mulla meinaan hajoaa pää, kun koskaan ei saa olla ihan rauhassa edes kahta tuntia...

jos erottais niin silloin saisin ainaki joskus vapaata. muutenhan mulla tää elämä onki niinku yh. (anteeksi vaan, kaikki yh:t, siis mullahan on mies, en ole yh, mutta ei se osallistu lastenhoitoon ku ruinaamalla)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
miten on. kun te lähdette yksin jonnekin, ja miehenne jää laste kans, niin tuntuuko teistä että äkkiä pitää päästä takas kotiin, ja mies soittaakin jo tunnin päästä että millon tulet?
mulla meinaan hajoaa pää, kun koskaan ei saa olla ihan rauhassa edes kahta tuntia...

jos erottais niin silloin saisin ainaki joskus vapaata. muutenhan mulla tää elämä onki niinku yh. (anteeksi vaan, kaikki yh:t, siis mullahan on mies, en ole yh, mutta ei se osallistu lastenhoitoon ku ruinaamalla)

Lapsi on pieni vain hetken! Koita jaksaa...
 
Minä saan olla rauhassa menoissani. Molemmilla on omaa aikaa suht tasapuolisesti. Mies hoitaa mielellään lapsia, kun käyn jumpassa tai illanvietoissa. Toivottavasti saatte asiaan muutosta, koska kaikki tarvii välillä hengähdystauon lapsista, vaikka ne onkin ihania ja vain hetken pieniä.
 
No joo, mulla on mukamas aina kauhee kiire takaisin kotiin, vaikka oikeesti voisin olla pois monen monta tuntia ja tiedän ettei mua kotona kaivata. Jotenkin kai jäänyt äitiyden myötä ainainen kiire vaihde päälle, eikä osaa ottaa iisisti.

Mun kiireeni ei siis johdu kotiin jääneestä miehestä vaan itsestäni.
 
Eipä oo perään soitellu kun jossain oon ollu, päinvastoin aina sanoo et oo ihan rauhassa, kyllä me pärjätään. Mutta sillä onkin homma hanskassa, osallistunut alusta asti lasten hoitoon joten oppinut rutiinit ja nauttii kun saa tehdä omaan tahtiinsa hommia ilman mun "vahtimista".... :D
 
Täytyy tunnustaa, että mulla on omaa aikaa todella vähän.. Ehkä kerran parissa kk:ssa käyn jossain yksin. Toisaalta ainakaan toistaiseksi, en ole enmpää kaivannutkaan. Meilläkin mies on sellanen, että "tajuaa" hoitaa lasta vasta sitten kun pyydän sen jotain tekemään, mutta onneks ei kuitenkaan soittele perään, jos johonkin oon menossa.
 
Ihan vauva-aikana se on kyllä yleensä mennyt niinpäin että minä olen soitellut kotiin ja kysynyt kuulumisia,mieheni tuntee minut sen verran hyvin että tietää olla soittelemasta turhia.
 
Tuo on yksi syy minkä takia erosin eksästä. Jos olin suihkussa kauemmin kuin minuutin, jo oltiin oven takana valittamassa että äkkiä pois, kun hän ei pärjää tytön kanssa. Kun neiti oli jo 2v, kaveri sai ajokortin ja pyysi minua pariin otteeseen henkiseksi tueksi ajelulle, käytiin ihan vaan ruokakaupassa samassa kaupungissa. Toisella kerralla oli myös tarkoitus käydä jouluostoksilla, muttei mitään päivän reissua kuitenkaan, pari tuntia korkeintaan... No, puolen tunnin kuluttua eksä soittaa mulle ja huutaa pää punasena, kun viivyn niin kauan, ja lapsi huutaa mua. Oikeesti haukkui minut siihen malliin, että kyyneleet valui puhelimessa, ja kotia tullessa myös. Vaikka ihan luvan kanssa olin lähtenyt.

Edelleenkään en osaa lähteä kyselemättä miljoonaan kertaan nykyiseltä ja varmistelematta, että saanko varmasti lähteä ja pärjäävätkö jne. Hirveä syyllisyys koko ajan kun olen poissa ja pelko, mitä on edessä kun palaan, vaikka ovat nykyisen ukon kanssa hyvin pärjänneetkin.
 

Yhteistyössä