Toggle sidebar

Lastenhoitajan työ plussat Vs miinukset

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Olen miettinyt alan vaihdosta ja lastenhoitoala on ruennut kiinnostamaan. Haluaisin kuitenkin kuulla omakohtaisia kokemuksia alasta, plussat ja miinukset, jotta tiedän miten epärealistinen kuva minulla työstä on ;)

Millä sektorilla työskentelet; päiväkoti, perhepäivähoitaja...? Mikä pohjakoulutus ja millainen palkka (palkka ei aja alalle vaan mielenkiinto alaa kohtaan. Ois silti kiva tietää kuinka paljon se tulee muuttumaan)

Minkähänlaisia eroja työpaikan saannilla onko toisen asteen koulutus alalle vai tyyliin amksta sosionomin titteli??
 
Kerro ensin ne omat kuvitelmasi/ajatuksesi alasta, niin on helpompi kommentoida. :)

Päiväkodin lastenhoitajan pätevyyden saa nykyään joko lähihoitajan tai lastenohjaajan tutkinnon avulla. Perhepäivähoitajille on oma koulutus joka pätevöittää vain siihen, mutta paikkakunnasta riippuen se ei ole välttämätön työllistymiseen vaan kouluttamatonkin voi saada työn.

Jos sosionomiksi opiskelee, niin sitten päätyy lastentarhanopettajaksi (tosin ilman esikoulupätevyyttä, jonka saa vain yliopistosta).

Päiväkodin lastenhoitaja ansaitsee luokkaa 2000-2100 euroa kuussa, lastentarhanopettaja 2300-2400 ja perhepäivähoitaja täydellä lapsimäärällä jotain päälle 1700.
 
Lastenhoitaja olen päiväkodissa. Työ on tosiaan kovin vastakkaista, se antaa paljon ja myös vaatii vähintään yhtäpaljon. Pidän työskentelystä lasten ja ylipäätään ihmisten kanssa, mikään päivä ei ole samanlainen kun eilinen. Työnsä jäljet näkee niin hyvässä kun huonossakin ja ihana seurata konkreettisesti tuloksia lasten kasvun ja kehittymisen myötä. Mikä parempi aloitus työpäivälle kun se että mennessä monta pikkuihmistä ryntää halaamaan ja syliin kertoen että kiva nähdä taas.
Saa käyttää luovuuttaan ja kokeille monemoista,heittäytyä jos vaikka mihin.
Miinusta on se valtava työtaakka ja ainainen resurssipula. Tuntuu että perheet ovat vaativampia ja lasten käytös mennyt alaspäin. Vaikka seassa toki on helppojakin perheitä joissa lapset eivät ole pomoja. Ja aikuisia kuunnellaan.
Työhön nähden palkka on matala, bruttona reilu 1800e/kk. Riippuu vähän missä työskentelee, eroja on. Itse olen lastenohjaaja koulutukseltani. Täsmä ammatti juuri lapsityöhön. Kilpailu on kova työpaikkojen suhteen, hakijoita piisaa aina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kerro ensin ne omat kuvitelmasi/ajatuksesi alasta, niin on helpompi kommentoida. :)

Päiväkodin lastenhoitajan pätevyyden saa nykyään joko lähihoitajan tai lastenohjaajan tutkinnon avulla. Perhepäivähoitajille on oma koulutus joka pätevöittää vain siihen, mutta paikkakunnasta riippuen se ei ole välttämätön työllistymiseen vaan kouluttamatonkin voi saada työn.

Jos sosionomiksi opiskelee, niin sitten päätyy lastentarhanopettajaksi (tosin ilman esikoulupätevyyttä, jonka saa vain yliopistosta).

Päiväkodin lastenhoitaja ansaitsee luokkaa 2000-2100 euroa kuussa, lastentarhanopettaja 2300-2400 ja perhepäivähoitaja täydellä lapsimäärällä jotain päälle 1700.
Click to expand...

Missä tuollanen palkka? Edes hesassa en semmoseen oo törmänny. Peruspalkka on alle 2000e, ehkä vuosien jälkeen jopa yli kun riittävästi ikälisää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja termospullo:
Missä tuollanen palkka? Edes hesassa en semmoseen oo törmänny. Peruspalkka on alle 2000e, ehkä vuosien jälkeen jopa yli kun riittävästi ikälisää.
Click to expand...

Vaasassa ainakin saa tuon verran täysipäiväisestä työstä. Vastaavasti ryhmäavustajan tai henkilökohtaisen avustajan täyden työajan palkka ilman lisiä on hiukan vajaa 1800 euroa.

Aika kummalliselta kuulostaa, jos koulutettu ja kasvatusvastuullinen ihminen ansaitsee jossain vaan jokusen kympin enemmän kuin avustaja ilman koulutusta.
 
Teidän hoitajien palkat kyllä kuulostaa todella pieniltä. Varsinkin kun tietää millaista hommaa teette! Vajaa 2000eur kuussa ja 40h viikoilla?? Huh!

Täällä siis viestin aloittaja. Mun mielikuvat on että työ on ajottain raskasta mutta mukavaa. Saa ulkoilla ja askarrella lasten kanssa. Toki kakkavaippojen vaihdot ja räkänenien niistäminen vähemmän kiinnostaa mut ymmärrän sen kuuluvan työnkuvaan. Etenemismahdollisuuksia tuskin on joten alalle varmaan on oltava kutsumus. Tällä hetkellä istun toimistotöissä ja se koneella kököttäminen ei sovi minulle ollenkaan. Niskat kipeenä, silmät sumussa.. Olisin mieluummin ammatissa jossa saa tehdä fyysisesti enemmän. Ajattelin jossain vaiheessa koulunkäynninavustajan hommaa mutta olen tullut siihen tulokseen että ehkä pienempien kanssa olisi mukavampaa kuin isommat osaavat jo paremmin haistatella ja olla uppiniskaisempia?:p Pienet on jotenkin aidompia.

Eniten tässä jännittää että jos lähden opiskelemaan pitkäksi aikaa ja se ala ei olekaan sitä mitä ajattelin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Ajattelin jossain vaiheessa koulunkäynninavustajan hommaa mutta olen tullut siihen tulokseen että ehkä pienempien kanssa olisi mukavampaa kuin isommat osaavat jo paremmin haistatella ja olla uppiniskaisempia?:p Pienet on jotenkin aidompia.
Click to expand...

Pienet (7-8 v ja siitä alaspäin) ovat kyllä aidompia, mutta toisaalta uppiniskaisuus kyllä vaan vähenee järjen kasvaessa näin yleisesti ottaen. Harva koululainen menee vaikka nurkkaan murjottamaan ja kieltäytyy kaikesta toiminnasta tai saa itkupotkuraivareita, mutta tyypillisessä päiväkotiryhmässä nämä ovat päivittäisiä näkyjä. Pienet myös osaavat sanoa todella rumasti (eli suoraan sanottuna haistatella), mutta sitä ei toki ota yhtä vakavasti ja itseensä kuin jos sanojana on vaikka joku murrosikää lähestyvä.

Koulunkäyntiavustajan työssä on se hyvä puoli, että ilman koulutustakin voi saada töitä ja koulutus on lyhyt. Mutta toisaalta töitä on huonosti tarjolla (koulunkäyntiavustajista säästetään yleensä ensimmäisinä kun kuntien koulutoimilla menee taloudellisesti huonosti, ja ne avustajat jotka jäävät jäljelle ovat paljolti niitä pakollisia, eli sairaiden tai vammaisten lasten avustajia). Palkkaus on myös vielä huonompi kuin lastenhoitajilla ja tunteja on tarjolla yleensä heikosti, jos ei sitten samalla voi olla koulun iltapäiväkerhossa ohjaajana.
 
täällä ketjun aloittaja.. Joo. Puolensa kummassakin. Sain joskus tyttömyysjaksollani olla koulunkäyntiavustajana ja järkytyin siitä miten joku 8-vuotias voi käyttäytyä. Hän haistatteli kaikille ja uhkasi tuoda puukon kouluun. Potki ja löi, siis 8 vuotias! Mihin tää maailma on menossa!!! Siitä sain päähänpiston että noinkohan lastenhoitaja ois kivempi,

Mutta ilmeisesti siis hyviä hermoja saa kysyä jos lapsenhoitajaksi haluaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Täällä siis viestin aloittaja. Mun mielikuvat on että työ on ajottain raskasta mutta mukavaa. Saa ulkoilla ja askarrella lasten kanssa. Toki kakkavaippojen vaihdot ja räkänenien niistäminen vähemmän kiinnostaa mut ymmärrän sen kuuluvan työnkuvaan.
Click to expand...

Kakkavaippojen vaihtamiseen, pyllyjen pyyhkimiseen ja räkänenien niistämiseen (plus esim. pissavahinkojen ja satunnaisten oksennusten korjaamiseen sängyistä ja lattialta) menee aika pieni osa työajasta. Eikä se ainakaan itselleni edes mitään suurta ällötysrefleksiä aiheuta, mutta tämä on toki yksilökohtaista. Lisäksi näistä "eritehommista" voi hyvin pitkälle välttyä, jos on töissä eskariryhmässä.

Työssä minusta rankkaa on se, että jos on paljon lapsia, esim. 15-24, yhden henkilön vahdittavana osan päivästä (valitettavasti erittäin yleistä) niin vastuu painaa aika lailla ja kiirettä pukkaa muutenkin, saattaa esim. tuntua, että ei ehdi tehdä muuta kuin kurinpitoa lasten kanssa. Sekin on rankkaa, että pitää olla tauotta lapsille ja kollegoillekin henkisesti ja fyysisesti "läsnä", ja vaikkapa omat vessakäynnit joutuu suunnittelemaan usein tarkkaan. Tuolta hektisyydeltä/"läsnäololta" ja tyypilliseltä kovalta melulta pääsee rauhaan lähinnä päiväuniaikaan ja osittain pihalla.
 
Työssä minusta rankkaa on se, että jos on paljon lapsia, esim. 15-24, yhden henkilön vahdittavana osan päivästä (valitettavasti erittäin yleistä) niin vastuu painaa aika lailla ja kiirettä pukkaa muutenkin, saattaa esim. tuntua, että ei ehdi tehdä muuta kuin kurinpitoa lasten kanssa. Sekin on rankkaa, että pitää olla tauotta lapsille ja kollegoillekin henkisesti ja fyysisesti "läsnä", ja vaikkapa omat vessakäynnit joutuu suunnittelemaan usein tarkkaan. Tuolta hektisyydeltä/"läsnäololta" ja tyypilliseltä kovalta melulta pääsee rauhaan lähinnä päiväuniaikaan ja osittain pihalla.[/QUOTE]

Vaihtaisitko silti työpaikkaa? Saako ammatista enemmän kuin lapset tai heidän vanhemmat ottaa?
Plussat ja miinukset kehiin! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Vaihtaisitko silti työpaikkaa? Saako ammatista enemmän kuin lapset tai heidän vanhemmat ottaa?
Plussat ja miinukset kehiin! :)
Click to expand...

En vaihtaisi työpaikkaa tai varsinkaan ammattia. Hyviä puolia siinä on esim. töiden monipuolisuus ja vaihtelevuus, sopiva fyysisyys (ei liian raskasta eikä toisaalta myöskään pelkkää istumista), lasten pääasiallinen ihanuus, lasten kanssa juttelemisen ja puuhaamisen mukavuus, oman mielikuvituksen laajat käyttömahdollisuudet, työn tulosten konkreettinen näkyminen sekä se, että saa olla lapsille tärkeä ihmissuhde ja myös vaikuttaja elämässä.
 
Itse olen lähihoitaja (lasten hoidon ja kasvun koulutusohjelma), työkokemusta 13 vuotta, bruttopalkka kokemuslisineen. 2300€.

Tällä hetkellä vaihtaisin alaa jos se olisi naps vaan mahdollista. Lapsista pidän mutta työnkuva ja vaatimukset käyneet vuosien mittaan välillä kohtuuttomiksi.
 
Käytännössä sataprosenttisesti naisvaltaisina työpaikkoina päiväkodeissa on tyypillisesti aika huono työilmapiiri. On paljon selän takana puhumista, juoruilua, kuppikuntaisuutta, toisten ammattiryhmien nokittelua yms.

Jokaisesta itsestään on sitten kiinni, kuinka paljon tuo käy hermoille, eli miten paljon asioita pystyy päästämään yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos...
 
Noista palkoista vielä. Mulla kokemusta vain perhepäivähoitajan liksoista. Eli mitä saa kun on käynyt 1.5v. kestäneen koulutuksen.

Perhepäivähoitaja ryhmiksessä, lähtöpalkka n.1740€, josta jää verojen yms.jälkeen n.1200€ käteen. Työaika 38,15h/vko.
Kotona työskentelevä perhepäivähoitaja palkka n.1600€, mistä verot yms.pois. Ja tuohon tarvitset täyden neljän lapsen ryhmän, jotka ovat säännöllisesti yli 5h/pvä hoidossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Noista palkoista vielä. Mulla kokemusta vain perhepäivähoitajan liksoista. Eli mitä saa kun on käynyt 1.5v. kestäneen koulutuksen.

Perhepäivähoitaja ryhmiksessä, lähtöpalkka n.1740€, josta jää verojen yms.jälkeen n.1200€ käteen. Työaika 38,15h/vko.
Kotona työskentelevä perhepäivähoitaja palkka n.1600€, mistä verot yms.pois. Ja tuohon tarvitset täyden neljän lapsen ryhmän, jotka ovat säännöllisesti yli 5h/pvä hoidossa.
Click to expand...

Ja meillä tosiaan hoidettavat on 9kk-6vuotiaita eli aika iso hajonta. Mikäli vauvoja sattuu useampia samalle päivälle, niin silloin on aika kiire päiviä, koska se vauva oikeasti vie sen yhden aikuisen.
Muuten on antoisaa työtä, mutta vaatimukset on tosiaan kasvaneet ja kasvavat jatkuvasti.
 
Saako tätä jotenkin upattua ja uusia kokemuksia kehiin? Täällä ois yks joka haluis olla kenties tulevaisuudessa lastenhoitaja. Plussat vs miinukset kehiin! Onko vastuu ja stressi valtava??
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Saako tätä jotenkin upattua ja uusia kokemuksia kehiin? Täällä ois yks joka haluis olla kenties tulevaisuudessa lastenhoitaja. Plussat vs miinukset kehiin! Onko vastuu ja stressi valtava??
Click to expand...

Eivät ne vastuu ja stressi yleisesti ottaen mitkään mahdottomat ole. Mutta työolot kyllä vaihtelevat paljon riippuen sekä kunnasta, päiväkodista että ryhmästä. Jos vaikka on iso ja levoton ryhmä yhdistettynä krooniseen alimiehitykseen, niin kyllä siinä vastuuta ja stressiä kertyy. Siinä on pitemmän päälle helisemässä jos suuren osan päivästä vaikka joutuu yksinään katsomaan 20+ (vaikka ihan tavallisenkin) lapsen perään.

Mutta toisaalta se on myös henkilöstä kiinni miten vastuun ja stressin kokee. Toisille se on paha paikka jos vaikka tietää, että ei käytännössä pysty valvomaan kaikkia lapsia edes niin hyvin, että nämä eivät karkaa tai vakavasti loukkaa itseään. Tyyliin olette ihan liian vähällä henkilökunnalla jossain ulkona, ettekä pysty pitämään lapsia silmällä kuin välttävästi. Joku toinen taas ehkä ottaa sen tilanteen sillä lailla, että ajattelee vakavan onnettomuuden joka tapauksessa olevan epätodennäköinen, eikä jää miettimään sitä mahdollisuutta liikaa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa