Lasten saanti ja ystävät, uusiin tutustuminen jne..

[saam]

Tämä aihe tuntuu olevan aina aika ajoin pinnalla täälläkin, nimittäin yksinäisyys ja ystävien puute.

Itse olen suht nuori ja lapset kotona hoitava äiti. Elämä onkin muuten oikein hyvää, mutta ystävät ja kaverit puuttuvat. Minulla ei ole yhtään ihmistä, oman perheen lisäksi, jolle voisin soittaa tai laittaa tekstiviestiä. Pyytää kahville tai mukaani shoppailemaan. Ei ketään.
Kaikilla tuntuu olevan ystävät jo omasta takaa, tai niin kiireinen elämä, että eivät lopulta ehdikkään tapaamaan. Jonkun verran siis olen laittanut ilmoituksia tännekkin joissa etsin ystävää. En toivoisi mitään muuta yhtä paljoa, kuin sitä, että löytäisin oman ystävän.

Onko tämä kovinkin yleistä, että on ihan tottaallisen yksin? Monilla tuntuu olevan kuitenkin edes joku, jolle puhua ja jota tavata.

 

["xxx"]

Mulla meni ehkä hiukan toisinpäin. Sain itse lapset vasta kymmenisen vuotta myöhemmin kuin muut ystäväni ja siinä vuosien mittaa minun ystävyyteni lakkasi kelpaamasta vanhoille kavereilleni. No - luonnollisestikaan en voinut tietää mitä kaikkea äitiyteen liittyi, mutta eivätpä nuo niistä asioista haluneet minulle mitään puhuakaan. mm. yksi ei kertonut minulle koko raskaudesta mitään ja loppuvaiheessa jutut olivat luokkaa "no, onks mitään miehii"?

Nyt kun olen itse äiti, eikä uusia ystäviä duunikavereiden lisäksi ole kertynyt, ajattelin mennä johonkin perhekerhoihin tms. jossa lapsi pääsisi leikkimään samanikästen lasten kanssa ja jossa itsekin voisin tutustua heidän vanhempiinsa.

Uskoisin, että monikin on samassa tilanteessa. Usein jossain esim. neuvolankin tilaisuudessa huomaa että porukka matelee ulos mahdollisimman hitaasti. Itse en ole vaan vielä toistaiseksi tajunnut tehdä niin =)

 

[akava]

oliko sinulla ap ystäviä ennen lapsia? mihin ne on hävinnyt? tosi surullista että olet yksinäinen.
itselläni on muutama kaveri, osalla lapsia osalla ei. läheisimmät ystävät on siskot, heillä ei ole lapsia. ja itse asiassa lapsettomien ihmisten seurassa olen mielellään enkä kaipaa lapsista/lapsen asioista puhumista. miehen, mummojen yms kanssa puhutaan lapsesta kaipaan siis ihan reilusti itse lapsetonta seuraa ja onneksi sitä on. täällä meillä päin vähän tuputettiin ryhmäneuvoloita yms että "saat niistä ystäviä" tyyliin, mutta itse koen että en hankkinut lasta saadakseni ystäviä. lapsi tuli näihin meidän ympyröihin ja elämä jatkuu "ennallaan". eli on vanhat ystävät, siskot, sukulaiset, työkaverit(käyn säännöllisesti moikkaamassa, osallistun juhliin yms).
toivottavasti löydät jostain kerhosta tms juttuseuraa
ps. olen lapsen harrastuksen myötä muutaman äidin tavannut ja pukemistilanteissa jutellaan paljonkin ja se on ihan ok.