Lasten osallistumisesta kotitöihin

Siskoni oli jokin aika sitten Raisa Cacciatoren luennolla ja vaikka aihe olikin itsetunto ja seksuaalisuus, se kolahti aiheen vierestä niin, että heti luennon jälkeen sisko soitti ja kävimme pitkän puhelinkeskustelun.
Luennolla oli kerrottu, että lapsen on tärkeää kokea olevansa osa laumaa ja tärkeä osa laumaa, jotta itsetunto kehittyy vahvaksi. Molemmat muistimme heti saman tapauksen; minä olin jo muuttanut pois kotoas ja siskokin varmaan oli peruskoulun lopettanut. JOstainsyystä olimme kuitenkin siellä kun äiti tuli töistä, isä oli lomautettuna. Isä oli kantanut puita keittiöön ja imuroi äidin tullessa ja se tunnelma...Äidin varpaille oli selvästi astuttu, isä oli ylittänyt valtuutensa ottaessaan imurin! (puita sai kantaa) Vaikka äiti ei sanonut mitään, kaikki huomasivat heti, että nyt hänet oli jyrätty.
Sama asenne oli kotona kaikessa, pyykkikonetta ei saanu lapset käyttää, sehän voi mennä rikki, ruoan laitto oli sotkemista jne...
Meillä on molemmilla siskoni kanssa ollut istetunto ongelmia, emme tunne oikein kelpaavamme ja tietysti se suurin ongelma on ollu, että varsinkaan minä en ihan oikeasti _osaa_ hallita arkea, koska kotona ei saanut siihen mitään tuntumaa. Siskoni on pärjännyt hoiukan pareemin, äiti meni töihin kun hän oli 7, mutta minä olin jo muuttanut pois kotoa, kun äiti meni töihin.Eli siskolla oli kuitenkin hiukan kosketuspintaa elämään, joskus tuli leivottua yksin kotona ollessa tms.
Mutta ihan oikeasti, ei ole väärin vaatia lapselta osallistumista yhteisen kodin hoitamiseen, vaan lapselle on tärkeää, että hän saa kokea olevansa osa perhettä ja tärkeä osa, jolla on oma tärkeä tehtävänsä lauman hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

 

Juu, meillä kotityöt kyllä jaetaan. Itse olen sen verran laiska, etten yksin viitsi tätä taloutta ylläpitää, joten delegoin sitten isännälle ja lapsille hommia Eilenkin mä pesin saunan ja pesuhuoneen, esikoinen imuroi yläkerran, isäntä alakerran ja tyty luutusi köökin lattian. Kuopus auttoi sitten muissa pienemmissä hommissa.

 

on ollut varmasti hyvä luento. Kiva kun laitoit tuosta tänne!
Minä muistan kyllä miten kiva oli leipoa äidin kans ja isän kans käydä ranka metässä. Kyllä noista arkisista jutuista varmasti pitemmän päälle kehityy sellanen fiilis että kyllähän mä osaan ja kykenen ja pystyn . Ja ihan sitä ruohonjuuritason pärjäämistä just. Oma lapsi mukana mulla kyllä arkiaskareissa, vaikken sitä ollut tuolta kantilta älynnyt pohtia, lähinnä mietin et osaa sit isona jotain tehdä ja huolehtia asioistaan. Mut vaikuttaahan se siihen itsetuntoon tottakai. Hyvä aihe!

 

on ollut varmasti hyvä luento. Kiva kun laitoit tuosta tänne!
Minä muistan kyllä miten kiva oli leipoa äidin kans ja isän kans käydä ranka metässä. Kyllä noista arkisista jutuista varmasti pitemmän päälle kehityy sellanen fiilis että kyllähän mä osaan ja kykenen ja pystyn . Ja ihan sitä ruohonjuuritason pärjäämistä just. Oma lapsi mukana mulla kyllä arkiaskareissa, vaikken sitä ollut tuolta kantilta älynnyt pohtia, lähinnä mietin et osaa sit isona jotain tehdä ja huolehtia asioistaan. Mut vaikuttaahan se siihen itsetuntoon tottakai. Hyvä aihe!

Tuo itsetunto oli tosiaan mullekkin uusi näkökulma. Sen tajuan, eli olin kokemuksen kautta nähny, että ihan kodin hoitamiseen tarvitsee kokemusta ja mitä pienempänä sen opin saa, sitä helpommin se varmasti sujuu!

Ja kun moni tuntuu ajattelevan, että se on lapsen suojelemista ja hyvän lapsuuden tarjoamista, että lapsen ei tarvitse tehdä kotitöitä. Jonkinlaista lapsuuden antamista lapselle. Mutta ainakin itse olen huomannu, että lapset nauttii kotitöistä, aikuinen sen niille opettaa, että se on kamalaa puurtamista!
Mietin sitäkin, että kun ennen kaikki oli muka paremmin, vaikka aineellisesti oli köyhää ja ihmiset joutuivat tekemään lapsesta asti kovasti työtä...Noinko he sitten tunsivat paikkansa paremmin kun meidän sukupolvemme ja jaksoivat sen siksi katkeroitumatta? Tunsivat itsensä tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa, kun yhteisön hyväksi työskentelivät?
Me 3-kymppisethän taidetaan olla niitä ensimmäisiä, kenen ei olosuhteiden pakosta tarvinnut tehdä mitään, jos ei maatilalla asunut, vaan se mitä lapsena teimme oli kodin arvoista kiinni. Oli kuitenkin jo jotain mukaavuuksia, juoksevaa vettä ja pyykkikonetta. Tiedän muistakin kun itseni, joka ei saanu laittaa ruokaa ja sotkun lisäksi syynä oli pelko kalliin ruuan pilalle menosta taitamattomissä käsissä, sama syy siis, miksi ei saanu käyttää vaikkapa pyykkikonetta. No, ei silloin normaalitalouksissa juuri muita koneita viellä tainnu ollakkaan...

 

Me tehtin lapsena 80-luvun alussa kotitöitä eli siivousta, marjojen poimintaa, puiden kantoa ym pientä ja vaikka se sillon ketutti niin ei siihen kaikki aika mennyt enkä koe lapsuuteni mitenkään menneen pilalle. Päinvastoin välillä kaihoten katson noihin ajan kultaamiin päiviin.. Menipä runolliseksi.Mut pointti se et ei lapsi kärsi jos oppii jo pienenä vähän töitä tekemään. Mulla nykyään oma koti ja perhe jonka pidän puhtaana ja ruuassa.

 

itse en lapsena olisi ehkä aina hulunnut tehdä niin "paljon" kotitöitä kuin piti, mä lähinnä osallistuin oman huoneen siivoamiseen, pyykinoesuun, tiskaukseen siivouspäiviin, mattojen tamppaukseen, roskien vientiin, tiskien koneeseen laittamiseen ja pikkusisarusten vahtimiseen jne.. Ihan kohtuullisen määrän kuitenkin kerralla, mutta kaikkea tein, myös ruokaa..

Itsetunto mulla on hyvä ja omaan kotiin muutettaessa tiesin heti mitä tehdä ja eka vuonna pärjösin ilman pesukonetta, tiskikonetta, mikroa, paahdinta ja imuria, vaikka kaikki nää oli mulla ollut kotona ja nykyään taas onkin, koti oli silti siisti ja lämmintä ruokaa päivittäin, vaikka rahaa ei silloin alussa paljoa ollutkaan

Mun lapsi nyt kaksivuotiaana auttaa tiskikoneen tyhjennyksessä, pyykkien kuivumaan laittamisessa, ruoanlaitossa ja pöydän täyttämisessä, esim laittaa leivät leipäkoriin ja tuo ketsupin pöytään jne.. Tyttö harjaa kun minä imuroin, auttaa oman huoneen siivouksessa niin paljon kuin osaa jne.. Ja aion opettaa lapselle ihan tästä saakka, että kotityöt on koko perheen homma ja että niiden tekeminen voi olla ihan kivaa

 

Eikös se niin mene, että "laiskan" äidin lapsista tulee itsenäisiä.
Meillä kyllä muksut ovat todella pienestä osallistuneet kaikkiin mahdollisiin kotitöihin. Otan lapset mukaan melkein joka kotihommaan, mihin vain kykenevät- LApsista on hauskaa laittaa pyykkejä, imuroida, pyyhkiä pölyjä. Ja samalla oppivat, että kotitöitä tekee jokainen tasapuolisesti.
Tuo viisivuotiaskin osaa vallan hyvin pedata sänkynsä aamulla ja viedä viikatut pyykit kaappiinsa. Toisinaan meinaa tappelu tulla, jos ei saa itse imuroida.

 

Mie oon antanu muksujen auttaa esim. pyykkikoneen tyhjentämisessä ja siivoamisessa just siksi, että lapsilla on tarve olla hyödyksi. Pyykkikoneen nappeja ja nuppeja eivät saa käpälöidä tosin.

 

Kyllä mä annan lasten auttaa kotitöissä, vaikka usein siitä onkin enemmän harmia Helpompi on siivota, kun lapset ei säntäile jaloissa tylsyyttään, vaan keräävät tavaroita, tyhjentävät tiskaria, täyttävät pesukoneen (isompi saa laittaa sen käyntiin, kunhan tarkistan vieressä et menee nappulat oikein) pesevät lattioita, pöytiä, ovia, seiniä... Siis kaikkea tekee kaikki, jotka osaa kävellä
Mut on kasvatettu niin, et kotona on "joutunu" osallistumaan kotitöihin. Silloin se kiukutti, mutta nyt sitä huomaa että hyväks se vaan on ollu. Vaikka mä en mikään himosiivoja ookaan niinku äiti, niin sieltä se siisteyskasvatus on kuitenkin tullu. Kiitos äidille :heart:

 

Eikös se niin mene, että "laiskan" äidin lapsista tulee itsenäisiä.

noup
minun äitini oli laiska kotitöissä, ja minäkään en niitä "osaa" tehdä. eli en ole tottunut siihen että kotona olisi siistiä joten aina on kuin pommin jäljiltä
pölypalloja nurkissa, tiskipöytä notkuu likaisia astioita, pyykkikori pursuilee...

kotona oppimani malli on se että vain tosi pakollinen tehdään, muuten voi heittäytyä sohvalle ja lukea kirjaa.

 

Joo tottakai, täytyy antaa osallistua ja antaa ne tietyt askareet mitkä on hoidettava. Mut sitten taas tiedän minkälaista se on kun lapsia pidetään lähestulkoon työjuhtina, ilman edes kehuja, sekään ei todellakaan ole hyvästä.

 

Meillä oli pakko käydä marjanpoiminnassa. Oman huoneeni halusin itse siivota ja tiskivuoroja oli.

Koskaan en kotona laittanut ruokaa, mummon kanssa leivoin joskus pullaa. Mutta ihan hyvin osaan ruokaa laittaa ja leipoa, vaikka vasta omassa taloudessa aloin harrastaa. Kun osaa lukea, osaa lukea keittokirjoja ja tehdä ruokaa. Kun osaa lukea, onnistuu myös muut kodin työt.

 

Mielenkiintoinen aihe ainakin vielä lapset haluaa ehdottomasti auttaa. Poika puhuu usein kuinka sitten isompana tekee mulle mun lemppariruokaa, hakee mulle yllärinä mansikkaa kaupasta ja tiskaa jos mä en jaksa :heart:

 

Mä en ole tota ihan tolta kantilta ajatellutkaan mutta varmasti pitää paikkaansa. Mutta kuinka jaksaa työtävieroksuvien mukeloiden paimentaminen? Näin kesälomalla kyllä valitetaan, kun ei ole tekemistä, mutta kotihommiakaan ei jaksaisi :/ Tottakai meillä pitää hommiin osallistua (ainakin isompien), mutta monesti on itse jo hommat tehnyt, ennenkuin saa poikakolmikon liikkeelle. Ja mä oon läpeensä kyllästynyt siihen valittamiseen.
Tietty esim. leipominen on lempparihommaa, jota saavat tehdä melkein aina kun haluvat ja on aikaa.

 

Meillä ei kotitöiden tekeminen ole kiellettyä kenellekään. Tehdä saa, jos haluaa, mutta ei ole pakko.

 

Pakko laittaa tämä

http://keskustelu.kaksplus.fi/t791547

 

Pakko laittaa tämä

http://keskustelu.kaksplus.fi/t791547

 

Minun ei ole lapsuudessa ni hirveästi tarvinnut tehdä kotitöitä, mutta ihan vastuullinen ja hyvällä, terveellä itsetunnolla varustettu minusta kasvoi, ja nykyään tykkään tosiaan tehdä kotitöitä. Ajattelisin ennemminkin niin, että en halua, että lapseni joutuvat lapsuuttaan kuluttamaan kotitöitä tehden, sitä varten olen minä, haluan suoda heille muuta omaa tekemistä, saavat harrastaa ja toteuttaa itseään. Kotitöiden aika on sitten, kun on oma koti. Tottakai jotain tehdään, pieniä juttuja, jotta vastuuta opitaan.

 

Mutta onhan eri asia se, että lapsi ei saa halutessaan leipoa koska hän voi pilata ainekset ja sotkea keittiön ja siinä että lapsi joutuu leipomaan koska se on hyödyllistä ja opettavaista.

Tarkoitan sitä että se, että lapsi ei saa tehdä kotitöitä koska hän ei vanhempien mielestä ole siihen tarpeeksi hyvä, on eri asia kuin se että lapsi saa halutessaan tehdä jotain kotiöitä tai se että lapsi joutuu tekemään kotitöitä. Ensimmäinen vaihtoehto ei varmasitkaan kasvata lapsen itsetuntoa millään tavalla hyvään suuntaan.

 

Ja minä olen sitä mieltä, että lapsi (kuten me aikuisetkin) osaa arvostaa vapaa-aikaa ja omaehtoista tekemistä paremmin, kun on velvotteita ja varsinkin kun velvoitteet on hoidettu.
Jos lapsilla ei ole muuta kuin vapaa-aikaa, alkaa se kinuaminen ettei ole mitään tekemistä...

 

Täällä ei esikoinen ainakaan auta missään siitä on tullut oikea teinien teini. Mutta pakottaessa huoneensa siivoo nopeasti,mutta taas antaa paikan levitä. :headwall:
Kuopus taas auttaa pyykeissä ja välillä omissa leluissaan. Minä se kuitenkin taidan kaikki tehdä. Esikoiselle ajattelin kertoa ,että kaikista hommista saisi pienen palkkion(rahallisen)ja kaiketi kuopuskin sitten innostuisi. Itse muistan siivonneeni huoneeni ja muutkin huoneet aina pitkien keskustelujen jälkeen. Sitten isä keksi taulukon ja hinnotteli kaikki maholliset. Joten rupes kämppä näyttää siistiltä jo veljenkin kiusaksi. Nykyään sentään siivoon ilman houkutuksia. Muuten kyllä kaatuis huusholli.

 

Meillä jouduttiin isosiskon kanssa hoitamaan ihan liian kanssa kotitöitä,äiti kun oli meijät sitä varten tehnyt..
Tehtiin ruuat 6 henkiselle perheelle,tiskattiin ja siivottiin. Ei me kaikkea yksin tehty,äiti kyllä osan hommista hoiti,pyykit ja sellaiset muut kun kerkesi(kotiäidin kiireet).
Ei mekään nyt niitä ilman huutoja ja mekastusta aina ajallaan hoidettu.
Että kyllä lapsille on terveellistä opettaa kodin perus hommat ihan pienestä pitäen. Ja kun ei ole pakollisia ihan mielellään niitä tekevät.

 

Voi jumantsuikka, siis että siitä lienee ollut hyötyä että mut pakotettiin perunamaan perkaukseen ja puuhommiin ja minä kun luulin, että mulle jäi niistä vaan elinikäiset traumat ja tunnen vieläkin antipatioita sekä perunamaita että puukasoja kohtaan! No eikun siis oikeesti hyvä puheenaihe, lapsen kuuluu saada tosiaan tuntea olevansa osa laumaa jota ei sysätä sivuun. Tosin ikävä juttu on vaan se, että heti kun lapsi oppii hallitsemaan jonkun homman sitä alkaa laiskottaa eikä pyydetty homma sujukaan heti tai edes viidestoista päivä