Lasten nukutusongelma

["marinka"]

Sanokaapaas mielipidettä, miehen kaa ollaan eri linjoilla.

3- ja 4-vuotiaat vilkkaat lapset. Puoli vuotta sitten nukahtivat ihan helposti samaan huoneeseen ilman sen kummempaa. Viimeiset kk:t nukuttaminen on ollut todella haastavaa. Eivät rauhoitu millään, villiinnyttävät toisiansa, etenkin uhmainen kuopus. Ei auta kiristys, uhkailu, lahjonta. Ei mikään. Loppujen lopuksi voi käydä niin, että esikoinen nukahtaa (on lapsista väsyneempi) mutta siihenkin menee kauan (jopa tunti), ja kuopus hilluu edelleen. Sit menee hermot kaikilla, ja lopulta lapsi nukahtaa raivoonsa. :/

Mä olen sen linjan kannalla, että nukutetaan lapset eri huoneissa. Osottautunut ihan hyväksi ratkaisuksi. Väsyneempi 4v saa nukahtaa rauhassa ja nopeammin, ja kuopuskin rauhottuu nopeammin. Eikä kenenkään tarvitse olla kiukkunen. Kokemuksia, kuinka hyvin lapset poisoppivat esim. vanhempien sänkyyn nukuttamisesta, sitten kun aika on sopiva? Kannetaan lapsi omaan sänkyynsä sitten kun itse mennään nukkuu.

Mies taas väen väkisin haluaisi pitää kiinni linjasta "lapset nukuvvat omissa sängyissään kun heille sellaiset on hankittu" . Argh.

Just äsken asiasta vängättiin ja mies on istunut 50 minuuttia lasten huoneessa nukuttamassa ja vielä kuopus pomputtaa.

Lasten nukahtamisvaikeuksiin ei ole syynä se, että olisivat liian pirteitä nukkumaan laitettaessa.

 

[erihuoneet]

Eroo opettelu on tietysti perhekohtaista.Ei siinä käsittääkseni ole mitään ehdottomia totuuksia, vaikka niinkuin kaikessa muussakin, johdonmukaisuus tuppaa olemaan haastavien tilanteiden a ja o.

Ja lapsihan siis vain nukahtaa teidän sänkyyn, eihän hänelle luvata että hän nukkuu isän ja äidin kanssa, mit haittaa tuosta nyt voisi olla? Joku ekspertti sanoi jossain haastattelussa, että nukutaan sitten perhepedissä tai omassa sängyssä niin hyvin menee, mutta jos lapsi ramppaa sängystä toiseen keskellä yötä on sillä huonoa vaikutusta uneen mahdolllisesti jopa myöhemmin elämässä. Eli siihen ratkaisuun mihin päätyy olisi hyvä pysyä, niinkuin olette tehneetkin: lapsi nukkuu sängyssään yön.

Minusta olette tehneet viisaasti kun nukutatte toisen eri huoneessa, se on tilanteeseen sopeutumista ja varmasti kummankinlapsen kantilta viisainta. Ylenmääräinen tappeleminen aivan turhan asian tähden ei usein osoita muutakuin sellaista jukuripäisyyttä vanhemmilta josta usein lapsia syytetään. Tilanne on ratkennut yksinkertaisella ja luultavasti väliaikaisella ratkaisulla hienosti, ei lasten kanssa voi pitää pilkuista kiinni, jos asian (tässä tapauksessa riittävä lepo ja nukahtamisen ja rauhoittumisen opettelu) haluaa läpi.

 

["Teresa"]

Meillä laitetaan 3v uhmakuhma ensin nukkumaan ja "käsitellään" vanhempi vasta sitten. Kun kakkosen hampaat on pesty ja yöpuku päällä niin pienmpi on usein ehtinyt jo nukahtamaan. Tämä siis noin 70% mahdollisuudella.
Jos oikein ongelma tulisi niin eri huoneisiin laittaisin. Vaikka hilaatte sen lapsen oman sängyn eteiseen ja nukutatte siellä jotta oppii pois hillumisesta.
On meillä välillä lapset meidän huoneessa sohvallakin nukkuneet. Tosin ihan vaan normi kehitysvaiheiden ohella. Taas vaihteeksi kaikki omissa sängyissään ja hyvä niin.

 

["a p"]

Kiitti vastauksesta!

Se että lapsi kannettaan omaan sänkynsä nukahtamisen jälkeen...en usko että siitä on haittaa. Lapsi nukkuu kuin tukki. Ennen nukkumaan menoa sanomme että isi kantaa omaan sänkyyn myöhemmin, ja lapsi sen tietää eikä tule yllärinä.

Perhepetiä vastaan ei mulla ole muuta vastaan, kun tila, ja sen vuoksi huonot yöunet. Mies ei varsinkaan pysty nukkumaan hyvin jos yksikin lapsi kiemuretlee välissä (liikkuvat paljon unissaan). Ja uskon että se enempi haittaa lapsenkin yöunta, kun sitä joudutaan siirtämään useaan kertaan yön aikana, jos vaikka nukkuu poikittain sängyssä.

Varsin samaa mieltä olen siitä, että turhaan tahtojen taisteluun ei kannattais lähteä. Ja kun ne lapset nyt ei vaan rauhoitu samassa huoneessa yhtään sen nopeammin, vaikka mitä tekisi. Sehän tulee varjopuolena, että toinenkin haluaa meidän sänkyyn nukkumaan, joten pitäisi vuorotella jos haluaisi olla tasapuolinen.

Johdonmukaisuus on meillä kyllä kateissa, myönnän. Juurikin tällaiset haasteelliset tilanteet aiheuttavat periaatteista poikkeamista, vaikka hyvinkin tiedän ettei se johda yhtään parempaan. Pahinta on tietty se, että ollaan miehen kanssa eri linjoilla tästä asiasta. Että kuka kertois totuuden!

 

["a p"]

[QUOTE="Teresa";25010436]Meillä laitetaan 3v uhmakuhma ensin nukkumaan ja "käsitellään" vanhempi vasta sitten. Kun kakkosen hampaat on pesty ja yöpuku päällä niin pienmpi on usein ehtinyt jo nukahtamaan. Tämä siis noin 70% mahdollisuudella.
Jos oikein ongelma tulisi niin eri huoneisiin laittaisin. Vaikka hilaatte sen lapsen oman sängyn eteiseen ja nukutatte siellä jotta oppii pois hillumisesta.
On meillä välillä lapset meidän huoneessa sohvallakin nukkuneet. Tosin ihan vaan normi kehitysvaiheiden ohella. Taas vaihteeksi kaikki omissa sängyissään ja hyvä niin.[/QUOTE]

Me ollaan kans yritetty porrastaa nukkumaanmenoa, mutta ei onnistu, koska ilman tuoa hillumistakin, molemmat ovat huonoja nukahtamaan. Eivät siis edes täysin rauhallisessa tilassa useinkaan nukahda kun vasta puolessa tunnissa. Eli harvemmin toinen ehtii nukahtaa ennen kuin toinen tulee sänkyyn.

Toi meidän 3v uhmis nauttii niistä tilanteista kun pääsee jonnekkin muualla nukkumaan (tuo sängyn siirtäminen eteiseen esimerkki). Mä luulen että sille olis vaan kaikken paras paikka oma sänky, koska on tosi jäärä ja omaehtoinen, ja osaa pompottaa. Sille kun antaa pikkusormen niiin...

 

[erihuoneet]

[QUOTE="a p";25010443]Kiitti vastauksesta!

Se että lapsi kannettaan omaan sänkynsä nukahtamisen jälkeen...en usko että siitä on haittaa. Lapsi nukkuu kuin tukki. Ennen nukkumaan menoa sanomme että isi kantaa omaan sänkyyn myöhemmin, ja lapsi sen tietää eikä tule yllärinä.

Perhepetiä vastaan ei mulla ole muuta vastaan, kun tila, ja sen vuoksi huonot yöunet. Mies ei varsinkaan pysty nukkumaan hyvin jos yksikin lapsi kiemuretlee välissä (liikkuvat paljon unissaan). Ja uskon että se enempi haittaa lapsenkin yöunta, kun sitä joudutaan siirtämään useaan kertaan yön aikana, jos vaikka nukkuu poikittain sängyssä.

Varsin samaa mieltä olen siitä, että turhaan tahtojen taisteluun ei kannattais lähteä. Ja kun ne lapset nyt ei vaan rauhoitu samassa huoneessa yhtään sen nopeammin, vaikka mitä tekisi. Sehän tulee varjopuolena, että toinenkin haluaa meidän sänkyyn nukkumaan, joten pitäisi vuorotella jos haluaisi olla tasapuolinen.

Johdonmukaisuus on meillä kyllä kateissa, myönnän. Juurikin tällaiset haasteelliset tilanteet aiheuttavat periaatteista poikkeamista, vaikka hyvinkin tiedän ettei se johda yhtään parempaan. Pahinta on tietty se, että ollaan miehen kanssa eri linjoilla tästä asiasta. Että kuka kertois totuuden![/QUOTE]

Ei ole muuta totta kuin se mikä teille perheenä (isänä, äitinä, sisaruksena ja lapsen yksilönä) sopii, ja se teidän täytyy löytää yhdessä. Lukekaapa aiheesta vähän kirjallisuutta, kirjastossa paljon hyviä kirjoja aiheesta ja tuokaa sitten kantanne samaan pöytään. Ratkaisun löydätte varmasti! Väestöliitolla ja MLL:n vanhempain netissä voi myös olla hyvää asiaa, kirjastossa myös aivan oiva"aggressiokasvattajan opas" josta löytyy hienoja neuvoja ja ajatuksia kiukkutilanteisiin (niin vanhemmalle kuin lapselle!). Miehesi on kuitenkin lapsen isä ja motiivit varmasti yhtä hyvät kuin sinullakin, mutta lapsen kanssa se ei aina riitä, pulmatilanteissa on hyvä mennä oman piirin ulkopuolelle tietoa varten ja palata sen sisälle tekemään päätös.

 

["a p"]

Muita kommentteja?

 

["a p"]

Nostetaas jos ois enempi porukkaa linjoilla!!