Lasten leikit, puuhat, vapaa-aika...

[vierailijaxi]

Miten muissa perheissä vietetään arki-illat ja vapaa-aika? Oletteko vaan kotona ja mitä lapset puuhaa vai onko aina jotain ohjelmaa, ulkoilua, harrastusta..

Miten teillä lapset viettävät vapaa-aikaa? Koululaiset? Päiväkotilaiset? Musta tuntuu, että perus leikkiminen on tosi vaikeaa nyt ekalle luokalle menneelle pojalle. En tiedä onko kohtuutonta vaatia leikkimään ryhtymistä, kun se ei itsekseen ala, eikä usein pakollakaan. Monet päivät menevät niin, että näpertää kännykkää tai pleikkaria klo 13 alkaen ja hirveä "mulla ei oo mitään tekemistä" juputus heti, jos sanon että nyt on kaksi tuntia peliaikaa täynnä ja voisi keksiä muuta puuhaa. Jos on harrastuksia tai kavereita, niin puuhaa tulee paljon, ulkoilua, pyöräilyä jne...mutta kotona olo tuntuu olevan pelkkää hengailua kännykän kupeessa ja se nostattaa mun karvat usein pystyyn. Onko todella sallittua ihan vaan hengailla puhelimella tuntitolkulla jos ei ole harrastusilta tai kavereita seurana? Onko se nykylasten vapaa-aikaa? Miten teillä? Kauppaan ei halua mukaan, kirjastoon saa houkutella, ulkoilu mun ja pikkusiskon kanssa ei vois vähempää kiinnostaa...

Toinen juttu mitä oon miettinyt on tuo 2,5v tytär. Tullaan töistä ja päiväkodista 15 aikaan. Tyttö haluisi välillä kovasti vaan lorvia kotona sisällä koko illan. Minä kaipaan usein vielä ulkoilua. Jos ollaan sisällä koko ilta, menee se lapsella helposti tylsyydeksi, vaikka kuinka muovaillaan ja piirretään, tuntuu ettei leikkiä kestä illan aikana kuin 30min ja loppuajan haluaa katsoa dvdtä tai levittelee yleisesti vaan tavaraa kodin lattiat täyteen ja nipistelee isoveljeä.

 

[.....]

Ota ne koneet pois lapsilta. Ihan älytöntä antaa lasten istua kököttää koneen/puhelimen ääressä koko iltaa. Ja joo, molemmat lapset pariksi tunniksi pihalle illalla.

 

[vierailijaxi]

Meillä onkin sääntö, että ruutuaika (pelit, tv, puhelin) max 2h päivä koululaisella. Pikkusisko katsoo usein pikkukakkosen ja kinuaa sen perään vielä dvdtä, mutta harvoin suostun, ehkä silloin jos on puolikuntoinen nuhanenä.

Pakotatteko te lapset esim ulos jos eivät halua? Siis jos tilanne esim se että koululaisella ei kavereita ja yksin mentävä pihaan juippimaan. Meillä ei vaan suostu. Ei halua istua yksin keinussa ja mikään hiekkalaatikko ei tuon ikäistä innosta. Minä koitan keinuttaa välillä pienempää ja potkia isommalle palloa, mutta joku hohto siitä koululaisen näkökulmasta uupuu kun sinnekin saa pakottaa lähtemään.

Mites sisällä? Mitä kouluikäiset touhuaa itsekseen sisällä? Meillä on pikkulegoja valvasti, askartelujuttuja, Minecraft ukkoja...mut ei innostu niitä kaivamaan oikeastaan koskaan esiin...

Ja tuo koululainen on oikeasti kyllä usein väsynytkin. Herää joka aamu seiskalta ja harrastaa 3iltaa viikossa ja on kavereittenkin kanssa useimpina päivinä pihalla aamusta iltaan. Mietin, oisko sallittua joskus vain antaa pyöriä illan kotona vaikka sit sen puhelimen kanssa. Osaako tuon ikäinen itse määritellä milloin on levon tarpeessa? Toisaalta jos kaveri soittaa ja pyytää ulos, on väsymys tipotiessään...

Ap..

 

[.....]

Pakottaisin ulos, jos eivät vapaaehtoisesti ulkoistaisi itseään. Raitis ilma tekee hyvää ja ulkona tulee aina liikuttua enemmän kun sisällä.

 

[vierailijar]

Mitä! Ekaluokkalainen näprää vaan kotona puhelinta. Huh huh! Nyt jotain tolkkua tuohon touhuun.

Meillä myös ekaluokkalainen poika kotona. Harrastuksia on useita, mutta ollaan myös kotona. Ja todellakin leikkii ja keksii tekemistä. Kännykällä saa olla kahtena päivänä viikossa ja silloinkin noin tunnin.

 

[ei aina tarvite suorittaa]

Minulle on melko lailla ihan sama mitä tekevät. Koko päivä on siihen asti suoritettu, ja me vanhemmat halutaan vaan relata kotona, joten luulisi että lapsilla on sama oikeus. Ei se lapsen vapaa-aika ole sitä varten, että siinä on vanhempi koko ajan natkuttamassa ja pakottamassa ja ohjaamassa ja järjestämässä asioita kuten se aikuisten mielestä pitäisi olla. Lapsikin saa joskus vaan olla, ja jos pelaminen rentouttaa niin sitten pelataan. Eilen vein lapset toiselle puolelle kaupunkia pelaamaan pokemon gota ja siellähän ne viipotti tuntikausia. Pelata saa muutenki käytännössä rajattomasti, kavereita käy paljon ja yhdessä pelaaminen on aivan hyvä tapa viettää aikaa, varsinkin talvisin.

Itse en kestäisi yhtään, että kun tulisin kotiin niin puoliso löisi imurin käteen ja sanoisi että nyt alat kyllä imuromaan! Ei tuu yhtään mitään tuosta että katot koko ajan netflixiä! Ja sitten menet ulos! Ennen oltiin aina ulkona! Aivan sama vaikka siellä ei ole mitään tekemistä! Sitten alat kehittää itseäs, miten kävi sille kansalaisopiston espanjankurssille, milloin on rouva viimeksi käynyt jumpassa, ja entäs urakehitys, sillä ajalla mitä roikut siinä sohvalla olisit jo triplamaisteri jos vähän opiskelisit!

Oikeasti, vetäisisin lättyyn.

Muutenkaan en hirveästi arvosta sitä, että niin moni vanhempi heittää lapsensa väkisin pihalle ettei ne vaan istuis siellä sisällä pelaamassa. Ne lapset tulee sitten meille pelaamaan. Ja meillä on näiden lasten kanssa hirveän hauskaa, he saavat olla vapaasti, kertoa itselleen tärkeistä asioista ( eli pelaamisesta) ja moni tulee meille suoraan koulusta. Pojilla on tässä hyvä kaveripiiri ja pelaaminen yhdistää. Itse tykkän viedä näitä sitten vähän eri maisemiin pelaamaan pokemon gota tai leikkimään. En ymmärrä, miksi näitten lasten vanhemmat kieltäytyvät jakamasta sitä lapsen pelimaailmaa ja antavat ymmärtää, että viettävät aikaansa lapsen kanssa vain omilla ehdoillaan. Kun katson näitä ihan tavallisia vanhempia, on selvää että he viettävät itsekin runsaasti aikaa ruudun ääressä. Hyvin harva on sellainen timmi sähköjänis että sitä miettii että tuo varmaan on niitä ihmisiä joiden mielestä maailman hauskin asia on juosta 40 km pukeen ja syödä proteiinijauhetta.

 

[.....]

Minulle on melko lailla ihan sama mitä tekevät. Koko päivä on siihen asti suoritettu, ja me vanhemmat halutaan vaan relata kotona, joten luulisi että lapsilla on sama oikeus. Ei se lapsen vapaa-aika ole sitä varten, että siinä on vanhempi koko ajan natkuttamassa ja pakottamassa ja ohjaamassa ja järjestämässä asioita kuten se aikuisten mielestä pitäisi olla. Lapsikin saa joskus vaan olla, ja jos pelaminen rentouttaa niin sitten pelataan. Eilen vein lapset toiselle puolelle kaupunkia pelaamaan pokemon gota ja siellähän ne viipotti tuntikausia. Pelata saa muutenki käytännössä rajattomasti, kavereita käy paljon ja yhdessä pelaaminen on aivan hyvä tapa viettää aikaa, varsinkin talvisin.

Itse en kestäisi yhtään, että kun tulisin kotiin niin puoliso löisi imurin käteen ja sanoisi että nyt alat kyllä imuromaan! Ei tuu yhtään mitään tuosta että katot koko ajan netflixiä! Ja sitten menet ulos! Ennen oltiin aina ulkona! Aivan sama vaikka siellä ei ole mitään tekemistä! Sitten alat kehittää itseäs, miten kävi sille kansalaisopiston espanjankurssille, milloin on rouva viimeksi käynyt jumpassa, ja entäs urakehitys, sillä ajalla mitä roikut siinä sohvalla olisit jo triplamaisteri jos vähän opiskelisit!

Oikeasti, vetäisisin lättyyn.

Muutenkaan en hirveästi arvosta sitä, että niin moni vanhempi heittää lapsensa väkisin pihalle ettei ne vaan istuis siellä sisällä pelaamassa. Ne lapset tulee sitten meille pelaamaan. Ja meillä on näiden lasten kanssa hirveän hauskaa, he saavat olla vapaasti, kertoa itselleen tärkeistä asioista ( eli pelaamisesta) ja moni tulee meille suoraan koulusta. Pojilla on tässä hyvä kaveripiiri ja pelaaminen yhdistää. Itse tykkän viedä näitä sitten vähän eri maisemiin pelaamaan pokemon gota tai leikkimään. En ymmärrä, miksi näitten lasten vanhemmat kieltäytyvät jakamasta sitä lapsen pelimaailmaa ja antavat ymmärtää, että viettävät aikaansa lapsen kanssa vain omilla ehdoillaan. Kun katson näitä ihan tavallisia vanhempia, on selvää että he viettävät itsekin runsaasti aikaa ruudun ääressä. Hyvin harva on sellainen timmi sähköjänis että sitä miettii että tuo varmaan on niitä ihmisiä joiden mielestä maailman hauskin asia on juosta 40 km pukeen ja syödä proteiinijauhetta.

Aika yksipuoliselta kuulostaa lasten elämä, jos ei mitään muuta sisältöä tai mielenkiinnon kohdetta ole kuin pelaaminen. Ja mitä tulee tuohon puolison käskyttämiseen, niin kyse on aikuisista ihmisistä. Ei heidän kasvatus ole vaimon/miehen vastuulla. Mutta itse en kyllä jaksaisi varmaan katsella miestä, joka ei mitään muuta kotona tekisi kun röhnöttäisi sohvalla kaiken vapaa-ajan. Mutta kukin tyylillään.

 

[vierailija90]

Juu kunnin irtiotto peleihin ekaluokkalaiselle. Ei se tietenkään keksi mitään tekemistä kun on riippuvainen peleistä niin ei muuta oo mielessä eikä muu kiinnosta.
Meillä saa pelata vain viikonloppuisin eikä silloinkaan 2h enempää. pokemon gota saa pelata arkenakin jos yhdessä ulkoillaan.

Ota pari viikkoa kokonaan irtiottoa peleistä niin lapsella on mahdollisuus edes keksiä muuta tekemistä. Hakekaa kirjastosta kirjoja tai sarjakuvia, lapsihan odaa varmaan noita itsekin jo pikkuhiljaa lukea tai luette yhdessä. Sitte lautapelejä, palapelejä, piirtämistä jne jos ei leikki kiinnosta. Monesti ne sit jonkun leikin keksii kun tylsistyvöt tarpeeksi.

Pimeinä iltoina ulkoilu on vähän tylsää mutta monesti on nyt sit tehty kävelylenkkiä niin että taapero meillä potkupyöräilee ja isommat kävelee tai ovat potkulaudalla, käydään vaikka kirjastossa tai lähikaupassa tai vaan juostaan niiden pokejen perässä. Ekaluokkalaista en itsekseen pimeellä uskalla kuitenkaan ulos laskea vaikka olis kavereitakin.

 

[termospullo]

Meillä on 8v joka saa kyllä keksiä tekemisensä sen sijaan että pelaisi kokoajan. Välillä menee kaverille tai kaveri meille, harrastus vie yhden illan viikossa. Välill käydään vaikka uimassa. Toisinaan helpommin keksii tekemistä ja toisinaan vähemmän. Kuitenkin sitä aina löytyy kun ei saa räplätä kännyä tai tablettia Se on meidän tehtävä katsoa että lapsi ei aina ole koneella ja toisekseen sekin on hyvä että hän itse joutuu keksimään tekemistä ainaisen valmiin ohjelman sijaan. Alle kouluiässä oli ulkoilua,uimista,leikki leluillaan yms. Ei tabletilla jumimista tai dvd tuijottamista. Peliaikaa on tunti päivässä, se pitää ansaita liikkumalla, kotitöillä yms. Kaksituntia olisi jo tosi paljon tuolle lapselle.

 

[vierailija987]

Eskari-ikäinen ja kolmasluokkalainen ovat mieluiten pihalla. Keksivät mitä milloinkin.
Ovat vielä eri sukupuolta. Välillä potkitaan palloa, joskus keinutaan, joskus leikkivät hevosta ja omistajaa. Kerran viikossa mennään koulunpihaan ja pelataan porukalla sählyä.
Sisällä lukevat, värittävät, piirtävät, legoilevat yms. Kolmasluokkalaisella on peruskänny (ei äly), joten sen kanssa ei vietetä aikaa.

 

[vierailijaqq]

No kertokaa nyt ihmeessä mitä ne lapset leikkii yksin kotona? Siis ihan konkreettisesti? Jos pääsee vaikka klo 13 koulusta ja ilta on harrastukseton ja kaikilla kavereilla on muuta menoa, niin miten teidän kouluikäiset kuluttaa aikavälin 13-20?

Mietin monesti itsekin mikä olisi se leikki tuolle meidän tokaluokkalaiselle kun on ilman kavereita ja jos minulla ja miehellä kotitöitä, eikä kokoajan ehdi ohjata toimintaa ja lautapelailla niin mitä tuon ikäinen sitten leikkii? Nimenomaan siis poika. Ei ainakaan kotileikki 3 vuotiaan sisaren kanssa nappaa sitten pätkääkään. Kavereittensa kanssa leikkivät leikkikentällä purtsua, poliisia ja rosvoa, keinuvat, kiipeilevät. Täällä sisällä leikkivät kavereiden kanssa jotain roolileikkejä...ukkeleita ovat jostain pelistä tai pelaavat sählyä alakerrassa...

 

[ihmejuttu]

Mä en todellakaan usko, että täällä on vain vanhempia joiden lapsilla on jatkuvasti vapaata leikkiä kehitteillä itsekseen eikä muka nykyajan älylaitteita räpelletä vapaa- ajalla. Kyllä suuri osa lapsia joita minä tiedän, ovat aika pitkälle vapaa-aikansa pelien ääressä ja ihan kavereittenkin kanssa ollessaan. Piirtää ja lukeeko ne lapset sitten sen 6 tuntia illassa??? Bullshit sanon mä.

 

[vierailijazz]

Meidän 9- ja 7-vuotiaat keksivät muutakin tekemistä kuin pelaamisen, mutta se vaatii selkeät rajat siihen pelaamiseen. Meillä on tunti peliaikaa päivässä, mutta törttöilystä sen menettää. Jos aamulla sanotaan, että iltapäivällä voi pelata, menee aika pelihetken odotteluun. Jos aamulla sanotaan, että tänään ei pelata ollenkaan, alkaa löytyä muuta puuhaa. Meillä nuorempi piirtelee mielellään ja rakentaa legoja. Vanhempi lukee ja rakentaa legoja, tykkää myös ulkoilla itsekseenkin (pelaa futista, nikkaroi).

Samaa mieltä siitä kuin joku edellä, ettei lastenkaan iltoja ja viikonloppuja saa ohjelmoida aina "kasvatusopillisesta näkökulmasta". Lapsetkin tarvitsevat aikaa vain olla ja päättää itse miten rentoutua. Mutta se ei saa olla aina pelaaminen jollain vempeleellä. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Lapsen on osattava tehdä muutakin kuin pelata, sekä yksin että kavereiden kanssa.

 

[vierailijazz]

Ja ap:n kysymykseen vielä vastaus: meillä ei arkisin pakoteta lapsia joka ilta ulos, koska ovat päivän aikana kuitenkin ulkoilleet. Viikonloppuisin vaaditaan happihypylle, mutta tarvittaessa lähdetään itse seuraksi. Jos ei futis tai muu yhteinen puuha nappaa, niin sopii katsella vierestä kun vanhemmat tekee pihatöitä. Yleensä sitä tekemistä kuitenkin hetken hengailun jälkeen löytyy.

 

[vierailija12]

Sama ongelma! Sit on niitä kavereita, jotka haluaa vain pelaa, vaikka sillä omalla kännykällään. Jos on kieltänyt omalta lapselta pelaamisen niin se vaan tuijottaa kun kaveri pelaa??! Jos yrittää ehdottaa vaikka pihapeliä esim. kroketti niin sitä pelataan max yksi kierros/10min. ja sit ei enää jaksa Sitä pelikonetta kyllä jaksettaisiin tuijottaa tuntitolkulla!

 

[mimmi92]

Meillä vasta vanhin lapsista 2,5v mutta ainakin joka ilta lähdetään ulos. Näyttäisi olevan pihan lähes kaikki lapset 2v-10v ulkona klo 16-17 eteenpäin. Meillä ainakin hypitään seinille tylsyyksissä jos ei vielä näin kotihoidossa pääse muiden lasten kanssa ulos leikkimään.

 

[.....]

Mä en todellakaan usko, että täällä on vain vanhempia joiden lapsilla on jatkuvasti vapaata leikkiä kehitteillä itsekseen eikä muka nykyajan älylaitteita räpelletä vapaa- ajalla. Kyllä suuri osa lapsia joita minä tiedän, ovat aika pitkälle vapaa-aikansa pelien ääressä ja ihan kavereittenkin kanssa ollessaan. Piirtää ja lukeeko ne lapset sitten sen 6 tuntia illassa??? Bullshit sanon mä.

Miten kuvittelet lasten pärjänneen kymmenisen vuotta sitten, kun ei ollut tabletteja, älypuhelimia yms?
Lasten mielikuvitus on rajaton, ellei sitä ole pilattu sillä, että valmiiksi pureskeltua viihdettä tuputettu pienestä saakka. Kyllä tekemistä keksii.

 

[.....]

Sama ongelma! Sit on niitä kavereita, jotka haluaa vain pelaa, vaikka sillä omalla kännykällään. Jos on kieltänyt omalta lapselta pelaamisen niin se vaan tuijottaa kun kaveri pelaa??! Jos yrittää ehdottaa vaikka pihapeliä esim. kroketti niin sitä pelataan max yksi kierros/10min. ja sit ei enää jaksa Sitä pelikonetta kyllä jaksettaisiin tuijottaa tuntitolkulla!

Tuo on kyllä surullista. Ipanat istuvat ulkonakin nenä kiinni puhelimessa.

 

[ykkösluokan kasvattaja]

Siitä on aikaa kun itse olin lapsi. Silloin oltiin ulkona välillä pieään aikaankin. Huonolla kelillä naapurin mukulat oli meillä tai toisin päin. leikittiin mitä sattui, jopa lääkärileikkejä.

Omia lapsia ohjeistin liikkuvuuteen ja ulkona olemiseen. Ihan kuin itsekin aikoinani tein. Lääkärileikeistä en puhunut mitään.

 

[vierailija12345]

Meillä 5 ja 6-vuotiaat saavat pelata/katsoa videoita tabletilla vapaasti. Ei siis ole rajoitettu aikaa mitenkään. Siitä huolimatta valitsevat ulos menemisen. Enemmänkin ongelma saada heidät sisälle kun on iltapala-aika.

 

[hmm hmm]

Miten kuvittelet lasten pärjänneen kymmenisen vuotta sitten, kun ei ollut tabletteja, älypuhelimia yms?
Lasten mielikuvitus on rajaton, ellei sitä ole pilattu sillä, että valmiiksi pureskeltua viihdettä tuputettu pienestä saakka. Kyllä tekemistä keksii.

Niin no kymmenen vuotta sitten oli muovilelut, 50 vuotta sitten oli puulelut, 10 vuotta sitten oli leikkikentät, 50 vuotta sitten ei ihan joka paikassa ollut ja nyt kas on älylaitteet. Kun minä olin lapsi, oli 2 tv kanavaa, kolmas tulossa. Minun lasten aikaan on juniorit ja nappulat (ei meillä kylläkään), niin se maailma muuttuu. En minä sano lapsille, että leikitte puuleluilla kun isoisäkin leikki tai että tvstä katsotaan vaan uutisia ja napakymppiä, kun en minäkään muusta lapsena tiennyt.
Tietenkin lasten pelaamista on hyvä rajoittaa, mutta yleinen jauhaminen lapsille "ennenkin oli näin ja ei minun lapsuudessani" on mun mielestä väärin. Nyt on nyt, ennen oli ennen. Meillä oli turvavyötön Mazda joka lahosi joka reissulla, lapseni saavat matkustaa turvaistuimissa ja ilmastoidussa autossa. Se on sitä nykyaikaa, näin pikkuisen kärjistetysti, mutta pointti saattoi tulla esille.

 

[hmm hmm]

Niin no kymmenen vuotta sitten oli muovilelut, 50 vuotta sitten oli puulelut, 10 vuotta sitten oli leikkikentät, 50 vuotta sitten ei ihan joka paikassa ollut ja nyt kas on älylaitteet. Kun minä olin lapsi, oli 2 tv kanavaa, kolmas tulossa. Minun lasten aikaan on juniorit ja nappulat (ei meillä kylläkään), niin se maailma muuttuu. En minä sano lapsille, että leikitte puuleluilla kun isoisäkin leikki tai että tvstä katsotaan vaan uutisia ja napakymppiä, kun en minäkään muusta lapsena tiennyt.
Tietenkin lasten pelaamista on hyvä rajoittaa, mutta yleinen jauhaminen lapsille "ennenkin oli näin ja ei minun lapsuudessani" on mun mielestä väärin. Nyt on nyt, ennen oli ennen. Meillä oli turvavyötön Mazda joka lahosi joka reissulla, lapseni saavat matkustaa turvaistuimissa ja ilmastoidussa autossa. Se on sitä nykyaikaa, näin pikkuisen kärjistetysti, mutta pointti saattoi tulla esille.

Lisään vielä, että toki lasten kuuluu ja pitää käyttää mielikuvitusta ja keksiä itselleen puuhaa ilman jatkuvaa teknologia hömppää, mutta on se ihan nykyaikaista, että osaavat soittaa puhelimilla joita nykyisin on, osaavat käyttää nettiä, saavat pelailla niitä pelejä mistä just nyt kaveriporukoissa jutellaan ja välillä ihan relata sohvalla dvdn parissa kun tää nykyelämä tuntuu olevan useille niin suorituskeskeistä ja pakon sanelemaa toimimista kaikkine harrastuksineen ja aktiviteetteineen. Joskus on ihan kiva lapsestakin vaan makoilla sohvalla äitin kainalossa ja pelata minecraftia.

 

[.....]

Niin no kymmenen vuotta sitten oli muovilelut, 50 vuotta sitten oli puulelut, 10 vuotta sitten oli leikkikentät, 50 vuotta sitten ei ihan joka paikassa ollut ja nyt kas on älylaitteet. Kun minä olin lapsi, oli 2 tv kanavaa, kolmas tulossa. Minun lasten aikaan on juniorit ja nappulat (ei meillä kylläkään), niin se maailma muuttuu. En minä sano lapsille, että leikitte puuleluilla kun isoisäkin leikki tai että tvstä katsotaan vaan uutisia ja napakymppiä, kun en minäkään muusta lapsena tiennyt.
Tietenkin lasten pelaamista on hyvä rajoittaa, mutta yleinen jauhaminen lapsille "ennenkin oli näin ja ei minun lapsuudessani" on mun mielestä väärin. Nyt on nyt, ennen oli ennen. Meillä oli turvavyötön Mazda joka lahosi joka reissulla, lapseni saavat matkustaa turvaistuimissa ja ilmastoidussa autossa. Se on sitä nykyaikaa, näin pikkuisen kärjistetysti, mutta pointti saattoi tulla esille.

Kuka tässä on lapsia puuleluilla pakottanut leikkimään? Jos joku asia tehtiin ennen paremmin, niin tyhmä sitä on käydä muuttamaan ihan vain siksi, että ei voisi tehdä niin kuin ennen.

Kannattaa oikeasti lukea tutkimuksia siitä, miten vapaa leikki ja liikkuminen vaikuttaa suotuisasti lapseen ja mm. aivojen kehitykseen, oppimiskykyyn, kielen ja mielikuvituksen kehitykseen ja koko lapsen käytökseen. Samoin kannattaa lukea tutkimuksia siitä, miten liiallinen pelaaminen ja ohjelmien katsominen vaikuttaa negatiivisesti lapsiin.

 

[.....]

Lisään vielä, että toki lasten kuuluu ja pitää käyttää mielikuvitusta ja keksiä itselleen puuhaa ilman jatkuvaa teknologia hömppää, mutta on se ihan nykyaikaista, että osaavat soittaa puhelimilla joita nykyisin on, osaavat käyttää nettiä, saavat pelailla niitä pelejä mistä just nyt kaveriporukoissa jutellaan ja välillä ihan relata sohvalla dvdn parissa kun tää nykyelämä tuntuu olevan useille niin suorituskeskeistä ja pakon sanelemaa toimimista kaikkine harrastuksineen ja aktiviteetteineen. Joskus on ihan kiva lapsestakin vaan makoilla sohvalla äitin kainalossa ja pelata minecraftia.

Mitä suorituskeskeistä on siinä, että lapsi poistuu sisältä pihalle?

 

[hmm hmm]

Kuka tässä on lapsia puuleluilla pakottanut leikkimään? Jos joku asia tehtiin ennen paremmin, niin tyhmä sitä on käydä muuttamaan ihan vain siksi, että ei voisi tehdä niin kuin ennen.

Kannattaa oikeasti lukea tutkimuksia siitä, miten vapaa leikki ja liikkuminen vaikuttaa suotuisasti lapseen ja mm. aivojen kehitykseen, oppimiskykyyn, kielen ja mielikuvituksen kehitykseen ja koko lapsen käytökseen. Samoin kannattaa lukea tutkimuksia siitä, miten liiallinen pelaaminen ja ohjelmien katsominen vaikuttaa negatiivisesti lapsiin.

Tää nyt olikin lähinnä kärjistys siihen "koska ennenkin tehtiin näin" asenteeseen. Tarkoitin tuolla puulelu vertauksella lähinnä just sitä, että joskus oli niin ja nyt on esim älypelit. Kyllä kai niitä olisi silloinkin joskus käytetty, jos joku ne olisi keksinyt. Toki lapset ovat nykyisin passivoituneempia ja entisajan leikkiminen on monessa perheessä muuttunut juurikin tähän jatkuvaan pelaamiseen, joka on mielestäni todella surullista. Pidän silti jalat siinä mielessä maassa tässä nykyajassa, että sallin lasten myös pelata ja käyttää nykylaitteita kunhan ei mene överiksi.

Lähinnä miksi kommentoin tekstiisi aiemmin, oli tuo "koska ennenkin oli näin" asenne. Ennen oli ennen, nyt on nyt. Se on totta, että ennen kun oli tylsää, silloin todella oli tylsää ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä ulos ja luoda kaikki tekeminen itse, vaikka sitten maata 2 tuntia laskien pyykkipoikia, kuten mieheni sanoi lapsena tehneensä kun oli kertakaikkisen kuollettavan tylsää. Mutta tosiasia on se, että nykyinen teknologia mahdollistaa muutakin tekemistä, jos on tylsää, sataa vettä, on väsynyt jne ja se sallittakoon nykyajan lapsille ennemmin kuin vaikkapa se pyykkipoikien laskeminen. Sitten tulee taas päiviä kun ei ehdi edes pelejä ajatella kun on menoa niin paljon. Ihan ok välillä relaillakin.