Lasten kaveruhteista

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja -----
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

-----

Vieras
Meillä on esikoulu ikäinen lapsi, jolla on ollut nyt pidemmän aikaa hieman ongelmia erään kaverinsa kanssa.

Noin 1,5 vuotta sitten meidän lapsi ja tämä kaveri oli samassa päiväkotiryhmässä. Olivat päiväkodista luistelemassa ja tämä kaveri oli tintannut meidän lasta päin näköä ilman mitän syytä. Ulkopuolinen mies oli ollut samaan aikaan luistelemassa, nähnyt tilanteen ja puuttunut asiaan. Juttu sovittiin perheiden välillä ja päiväkodissa lapset erotettiin toisistaan loppu ajaksi. Meidän lapsella oli myös kielto leikkiä tämän kaverin kanssa vapaa-ajalla tapauksen jälkeen.

Aikaa kului ja lasten välillä leikit alkoi taas sujumaan. Viime syksynä meidän lapsi, tämä kaveri ja muutama muu muksu oli potkulautailemassa. En tiedä oliko vaan huonoa tuuria vai mitä, mutta meidän lapsi tuli kotiin itkien käsi murtuneena. Taas rajoitettiin leikkimisiä tämän kaverin kanssa (vaikka ei ollut ihan selvää oliko osallisena tapaturmaan vai ei).

Ajan myötä saivat taas luvan leikkiä yhdessä, kun ihan alkuvuodesta meidän lapsi oli tämän kaverin kanssa laskemassa mäkeä ja kaveri oli laskenut päälle sillä seurauksella, että meidän lapsella alkoi kumpikin etuhammas heilumaan. Onneksi olivat maitohampaita ja jo irtoamassa, niin asiasta selvittiin hammaslääkäri käynillä, missä heiluvat hampaat otettiin irti. Ja taas tuli rajoitusta leikkeihin.

Nyt ihan viime aikoina meidän lapsi ja tämä kaveri on ajautuneet samoihin leikkiporukoihin meidän pihassa. Hommat on sujuneet mukavasti aina tähän päivään saakka. Lapsille oli tullut jotain kinaa kun olivat pelanneet pistettä, olivat ensin tönineet toisiaan, sen jälkeen tämä kaveri oli hujauttanut lelumiekalla meidän lasta päähän ja meidän lapsi oli antanut takasin päin hujauttamalla repulla. Meidän lapsella on tämän seurauksena jumalaton kuhmu ja mustelma päässä. Asia selvitettiin perheiden kanssa taas ja yhdessä laitettiin lapsille leikki kielto määrittelemättömäksi ajaksi.


Nyt sitten mietin, että olenko ihan julma ihminen jos vaan totean, että tämän kaverin kanssa ei sitten tarvitse leikkiä enää ollenkaan. Ikinä. Menevät kuitenkin samaan pieneen kouluun (onneksi sentään eri luokille!) ja kaverit on samoja kummallakin. Leikkimisten rajoittaminen tulisi olemaan pitkällä tähtäimellä siis vaikeaa ja olisihan se vähän tylsää jos joku (joko meidän lapsi tai tämä kaveri) jäisi aina kaveriporukan ulkopuolelle. Mutta kun en haluaisi että meidän lapsi tulee joku päivä kotiin kallo auki sen jälkeen kun ovat tämän kaverin kanssa leikkineet....
 
6v on liian pieni laskemaan mäkeä ilman valvontaa. 6v on myös liian pieni potkualutailemaan ilman valvontaa ainakin jos mäkinen maasto jossa alamäessä pääsee kovaa kisaamaan. Luulisi että olisitte ymmärtäneet nämä jo ihan itsekkin noiden tapaturmien seurauksena?
Kaverikielto ei auta vaan lapsia pitää valvoa kun ovat yhdessä, tuskin oma lapsenme ihan viaton on itsekään.
 
Meillä on esikoulu ikäinen lapsi, jolla on ollut nyt pidemmän aikaa hieman ongelmia erään kaverinsa kanssa.

Noin 1,5 vuotta sitten meidän lapsi ja tämä kaveri oli samassa päiväkotiryhmässä. Olivat päiväkodista luistelemassa ja tämä kaveri oli tintannut meidän lasta päin näköä ilman mitän syytä. Ulkopuolinen mies oli ollut samaan aikaan luistelemassa, nähnyt tilanteen ja puuttunut asiaan. Juttu sovittiin perheiden välillä ja päiväkodissa lapset erotettiin toisistaan loppu ajaksi. Meidän lapsella oli myös kielto leikkiä tämän kaverin kanssa vapaa-ajalla tapauksen jälkeen.

Aikaa kului ja lasten välillä leikit alkoi taas sujumaan. Viime syksynä meidän lapsi, tämä kaveri ja muutama muu muksu oli potkulautailemassa. En tiedä oliko vaan huonoa tuuria vai mitä, mutta meidän lapsi tuli kotiin itkien käsi murtuneena. Taas rajoitettiin leikkimisiä tämän kaverin kanssa (vaikka ei ollut ihan selvää oliko osallisena tapaturmaan vai ei).

Ajan myötä saivat taas luvan leikkiä yhdessä, kun ihan alkuvuodesta meidän lapsi oli tämän kaverin kanssa laskemassa mäkeä ja kaveri oli laskenut päälle sillä seurauksella, että meidän lapsella alkoi kumpikin etuhammas heilumaan. Onneksi olivat maitohampaita ja jo irtoamassa, niin asiasta selvittiin hammaslääkäri käynillä, missä heiluvat hampaat otettiin irti. Ja taas tuli rajoitusta leikkeihin.

Nyt ihan viime aikoina meidän lapsi ja tämä kaveri on ajautuneet samoihin leikkiporukoihin meidän pihassa. Hommat on sujuneet mukavasti aina tähän päivään saakka. Lapsille oli tullut jotain kinaa kun olivat pelanneet pistettä, olivat ensin tönineet toisiaan, sen jälkeen tämä kaveri oli hujauttanut lelumiekalla meidän lasta päähän ja meidän lapsi oli antanut takasin päin hujauttamalla repulla. Meidän lapsella on tämän seurauksena jumalaton kuhmu ja mustelma päässä. Asia selvitettiin perheiden kanssa taas ja yhdessä laitettiin lapsille leikki kielto määrittelemättömäksi ajaksi.


Nyt sitten mietin, että olenko ihan julma ihminen jos vaan totean, että tämän kaverin kanssa ei sitten tarvitse leikkiä enää ollenkaan. Ikinä. Menevät kuitenkin samaan pieneen kouluun (onneksi sentään eri luokille!) ja kaverit on samoja kummallakin. Leikkimisten rajoittaminen tulisi olemaan pitkällä tähtäimellä siis vaikeaa ja olisihan se vähän tylsää jos joku (joko meidän lapsi tai tämä kaveri) jäisi aina kaveriporukan ulkopuolelle. Mutta kun en haluaisi että meidän lapsi tulee joku päivä kotiin kallo auki sen jälkeen kun ovat tämän kaverin kanssa leikkineet....

Itse olen sitä mieltä, että parempi olla yksin, kuin huonossa seurassa. Pyrkisin itse pitämään lapset erillään toisistaan, mutta jos väenvängellä haluavat toistensa seurassa olla, niin sitten ainoastaan omien silmieni alla. Kehottaisin myös omaani poistumaan tilanteesta, jos tuollaista tönimistä tapahtuu. Ja vanhempiinhan tosiaan kannattaa olla yhteydessä, jotta tietävät, mitä muksunsa touhuaa.

Ymmärrän tilanteen hankaluuden, mutta väkivallan suhteen tulee olla ehdoton nollatoleranssi niin omien, kuin vieraidenkin suhteen. Mitä pienempiä lapset, niin sitä vähemmän järkeä ja voivat saadaa todella pahaa jälkeä aikaiseksi. Toisaalta, kun kasvavat ja tapa ei ota jäädäkseen, niin tilanteet menee aina vain pahemmiksi.
 
6v on liian pieni laskemaan mäkeä ilman valvontaa. 6v on myös liian pieni potkualutailemaan ilman valvontaa ainakin jos mäkinen maasto jossa alamäessä pääsee kovaa kisaamaan. Luulisi että olisitte ymmärtäneet nämä jo ihan itsekkin noiden tapaturmien seurauksena?
Kaverikielto ei auta vaan lapsia pitää valvoa kun ovat yhdessä, tuskin oma lapsenme ihan viaton on itsekään.

tästä olen samaa mieltä! en usko että lapsen kaveri on se, joka nämä onnettomuudet yksin aiheuttaa, vaan lapset yhdessä ilman valvontaa. Silloin on hyvä tilaisuus opetella uusia temppuja potkulaudalla, kokeilla uusia tapoja laskea mäkeä jne. Mäenlaskussa tapahtuu "kolareita" aika paljonkin, varsinkin jos ei ole aikuisia muistuttamassa että malttavat odottaa vuoroaan kunnes toinen on päässyt alta pois.
Minusta tässä on ehkä vähän liikaa syyllistetty kaveria, joka on ollut tapahtumahetkillä mukana. Olisi varmasti yhtä hyvin voinut sattua myös jonkun toisen kaverin kanssa.
 
Minustakin kuulostaa vähän sille, että kaveri on saanut vähän turhaan kaikki syyt niskoilleen.
Pojilla kinat menee helposti fyysisiksi ja siinäkin on yksi syy, miksi kuusi vuotiaani ja hänen ystävänsä leikkivät valvotuissa olosuhteissa siten, että joku silmäpari vahtii niitä.
 
Minusta olisi fiksumpaa opettaa omaa lasta toimimaan kuin kieltää leikkimästä kaverin kanssa.
Kuulostaa oudolta että päiväkodissa pojat erotetaan toisistaan yhden jupakan takia, eikö normaalimpaa olisi opettaa pojat toimimaan keskenään?
Mäenlaskussa sattunut juttu on ihan normaali tapaturma ilman valvontaa oleville lapsille, samoin tuo potkulautailu. Jos pojat päätyy molemmat tönimään toisiaan, sekin on aika normaalia tuon ikäiselle että hujauttaa leikkimiekalla kuten sinunkin poikasi huitaisi repulla.
Toiset ovat onnettomuusalttiimpia kuin toiset ja varsinkin jos on kaksi yhtä menevää yhdessä niin kyllähän siinä sattuu ja tapahtuu. Tärkeää olisi opettaa lapselle miten potkulautaillaan, mitä ei tehdä ja mihin ei mennä, vasta kun lapsen taidot on selvästi sellaiset että voi luottaa hänen pärjäävän, voi lapsen jättää kavereidensa kanssa keskenään (mikä ei takaa sitä etteikö onnettomuuksia silti sattuisi!). Jos toinen kaveri ei osaa potkulautailla fiksusti vaan homma menee törmäilyksi, ei lapsen anneta potkulautailla tämän kanssa ilman aikuisen valvontaa. Sama juttu pulkkamäkien ja muiden kanssa.
Jos tämmöisen normaalin kaverisuhteen, missä ei ole selvää kiusaamista tms., vaan tuon ikäisten normaalia välienselvittelyä ja kaverisuhteiden opettelua, katkaisee kieltämällä kaveruksia leikkimästä, niin miten pojat voi opetella toimimaan muiden kanssa? Pojat tuppaa usein olemaan aika rasavillejä ainakin tietyssä iässä, joten sellaisia kavereita ei voi täysin eliminoida lapsen ympäriltä -voi vain opettaa miten lapsen itse kuuluu toimia ja mihin lähteä/ei lähteä mukaan.
Minusta olisi parempi antaa lasten opetella kaveruutta, hieman enemmän valvontaa vaan mukaan ja sääntöjä voisi kerrata molempien kanssa. Eri asia on jos poikasi ei halua tämän toisen kanssa leikkiä ja tuntee olonsa kurjaksi hänen kanssaan, mutta viestisi perusteella pojat viihtyisivät yhdessä.
 
6v on liian pieni laskemaan mäkeä ilman valvontaa. 6v on myös liian pieni potkualutailemaan ilman valvontaa ainakin jos mäkinen maasto jossa alamäessä pääsee kovaa kisaamaan. Luulisi että olisitte ymmärtäneet nämä jo ihan itsekkin noiden tapaturmien seurauksena?
Kaverikielto ei auta vaan lapsia pitää valvoa kun ovat yhdessä, tuskin oma lapsenme ihan viaton on itsekään.

Omassa pihassa on saanut leikkiä ilman vanhemman kokoaikaista läsnäoloa. Ja täällä ei ole mäkistä maastoa jossa saisi kovat vauhdittaa potkulaudalla.

En ole ajatellutkaan että oma lapsi olisi täysi viaton. Mutta onnettomuuksia tapahtuu ainosataan tämän yhden kaverin kanssa, muiden kanssa vaikka leikit menisi kinaksi ja tönimiseksi, ei olla hakkaamassa miekalla päähän niin että tulee näkyviä ruhjeita tai lyömään nyrkillä naamaan. Tällä kyseisellä kaverilla on hieman muutenkin ongelmia itsehillinnän kanssa.
 
Kuulostaa oudolle, että yhden lyönnin takia lapset erotetan toisistaan päiväkodin ajaksi. Muutenkin ilman valvontaa jätetään noin pienet lapset. Aikuisten tehtävänä on valvoa ja ohjata pieniä lapsia leikeissä. Lapsi ei tiedä, mikä on oikein, jos vanhemmat eivät sitä opeta. Ei kai se ikuinen erottaminen mikään lopullinen ratkaisu voi olla. Meidän naapurissa asuu lapsemme kanssa saman ikäinen kaveri. Aina ovat olleet erottamattomat ja parhaat leikkikaverit (ikää nyt 5v). Lapsemme on saanut lukuisia lyöntejä ja tavaroita päälleen tältä kaverilta. Muksahduksia on tullut ja paljon riitoja (niin läheisiä kun ovat). Ei olisi tullut mieleenkään erottaa lapsia. Ovat toistensa parhaat ystävät. Meidän vanhempien tehtävä on ohjata lapsia leikkimään reilusti ja valvoa, ettei mitään pahempaa satu. Nyt onneksi tiukan "kurin" jälkeen lyönnit ovat loppuneet, mutta jatkuvasti noilla jotain pikku kinaa on :) Ihan normaalia pienten lasten elämää.

Tämä nyt ei varsinaisesti vastannut kysymykseen. Mutta suosittelen siis ohjaamaan lapsia leikeissä. Ei erottamaan kavereita.
 
Kuulostaa oudolle, että yhden lyönnin takia lapset erotetan toisistaan päiväkodin ajaksi. Muutenkin ilman valvontaa jätetään noin pienet lapset. Aikuisten tehtävänä on valvoa ja ohjata pieniä lapsia leikeissä. Lapsi ei tiedä, mikä on oikein, jos vanhemmat eivät sitä opeta. Ei kai se ikuinen erottaminen mikään lopullinen ratkaisu voi olla. Meidän naapurissa asuu lapsemme kanssa saman ikäinen kaveri. Aina ovat olleet erottamattomat ja parhaat leikkikaverit (ikää nyt 5v). Lapsemme on saanut lukuisia lyöntejä ja tavaroita päälleen tältä kaverilta. Muksahduksia on tullut ja paljon riitoja (niin läheisiä kun ovat). Ei olisi tullut mieleenkään erottaa lapsia. Ovat toistensa parhaat ystävät. Meidän vanhempien tehtävä on ohjata lapsia leikkimään reilusti ja valvoa, ettei mitään pahempaa satu. Nyt onneksi tiukan "kurin" jälkeen lyönnit ovat loppuneet, mutta jatkuvasti noilla jotain pikku kinaa on :) Ihan normaalia pienten lasten elämää.

Tämä nyt ei varsinaisesti vastannut kysymykseen. Mutta suosittelen siis ohjaamaan lapsia leikeissä. Ei erottamaan kavereita.
Tämä kaveri oli hallitsevan päiväkodin leikeissä ja siinä vaiheessa kun kaveri löi suoraan nyrkillä naamaan meidän lasta, oli sekä minusta ja päiväkodin henkilökunnasta parempi ohjata lapsia eri leikkiporukoihin päiväkodissa. Kyseessä ei siis ollut mikään tahaton leikin lomassa tapahtuva pieni muksaisu vaan ihan tahallaan tehty lyönti nyrkillä voiman kanssa toisen naamaan! Samasta syystä lapset ohjattiin eri esikoulu ryhmiin, että kummallakin olisi työrauha.
En sulattaisi tuollaista nyrkillä lyöntiä aikuisen osalta, niin en osaa sulattaa sitä lapsenkaan osalta.
 
Tämä kaveri oli hallitsevan päiväkodin leikeissä ja siinä vaiheessa kun kaveri löi suoraan nyrkillä naamaan meidän lasta, oli sekä minusta ja päiväkodin henkilökunnasta parempi ohjata lapsia eri leikkiporukoihin päiväkodissa. Kyseessä ei siis ollut mikään tahaton leikin lomassa tapahtuva pieni muksaisu vaan ihan tahallaan tehty lyönti nyrkillä voiman kanssa toisen naamaan! Samasta syystä lapset ohjattiin eri esikoulu ryhmiin, että kummallakin olisi työrauha.
En sulattaisi tuollaista nyrkillä lyöntiä aikuisen osalta, niin en osaa sulattaa sitä lapsenkaan osalta.

Ei tietenkään lyömistä saa sulattaa, mutta tosi asia nyt on, että sitä sattuu. Ei siinä erottaminen auta. Minulla on itselläni sisaruksia ja voi, että niitä lyöntejä onkin tullut. Tappeluita ja painimisia. Ei meitä silti ole erotettu sen takia. Kannatan edelleen ohjausta ja valvontaa. Toki viesti pitäisi mennä perille tämän lyöjän vanhemmille.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
Omassa pihassa on saanut leikkiä ilman vanhemman kokoaikaista läsnäoloa. Ja täällä ei ole mäkistä maastoa jossa saisi kovat vauhdittaa potkulaudalla.

En ole ajatellutkaan että oma lapsi olisi täysi viaton. Mutta onnettomuuksia tapahtuu ainosataan tämän yhden kaverin kanssa, muiden kanssa vaikka leikit menisi kinaksi ja tönimiseksi, ei olla hakkaamassa miekalla päähän niin että tulee näkyviä ruhjeita tai lyömään nyrkillä naamaan. Tällä kyseisellä kaverilla on hieman muutenkin ongelmia itsehillinnän kanssa.

6- vuotaalla lapsella on normaalia olla ongelmia itsehillinnän kanssa.
 
6v on liian pieni laskemaan mäkeä ilman valvontaa. 6v on myös liian pieni potkualutailemaan ilman valvontaa ainakin jos mäkinen maasto jossa alamäessä pääsee kovaa kisaamaan. Luulisi että olisitte ymmärtäneet nämä jo ihan itsekkin noiden tapaturmien seurauksena?
Kaverikielto ei auta vaan lapsia pitää valvoa kun ovat yhdessä, tuskin oma lapsenme ihan viaton on itsekään.
No eikä ole. Kyllä 6-vuotiaan pitää antaa sen verran itsenäistyä, ettei äiti kyttää koko ajan olan takana.

Mitä tulee kaveriongelmaan, niin en varmaan kieltäisi täysin leikkimistä tuon kaverin kanssa, mutta yrittäisin ohjata toiseen seuraan hienovaraisemmin ja olisin ehkä tarkempana, kun yhdessä leikkivät.
 
Ei tietenkään lyömistä saa sulattaa, mutta tosi asia nyt on, että sitä sattuu. Ei siinä erottaminen auta. Minulla on itselläni sisaruksia ja voi, että niitä lyöntejä onkin tullut. Tappeluita ja painimisia. Ei meitä silti ole erotettu sen takia. Kannatan edelleen ohjausta ja valvontaa. Toki viesti pitäisi mennä perille tämän lyöjän vanhemmille.
Sisärukset ja kaverit on kuitenkin hieman eri asia.


Kyseisellä kaverilla on ongelmia muidenkin kavereiden kanssa.


Ehkä me nyt sitten pidetään hieman kaveri taukoa (kuten on sovittu yhdessä tämän kaverin vanhempien kanssa, jotka oli asiasta myös tätä mieltä) ja katsellaan taas myöhemin kuinka leikit alkaa sujumaan. Ja täytyy pitää korvat auki muden vanhempien puheille, että kuinka muilla leikit sujuu ko kaverin kanssa.
 

Yhteistyössä