Lasten kavereiden kyläilystä ja hysteerisistä äideistä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja täh??
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
MÄ olen varmaan sitten niitä ylisuojeleviahullujacurlingäitejä, koska minusta olisi kummallista päästää ekaluokkalainen perheeseen leikkimään, josta en tietäisi itse mitään! En halua kaveerata, mutta kyllä naaman pitää olla tuttu tai ainakin puhelimessa vähän juteltu. Ehkä olen vähän paranoidinen, mutta haluan, että lapseni leikkii vain kyläpaikassa, jossa asuu ihan "kunnollisia" ihmisiä.
 
Aloittaja on varmaan sitä päätä vanhempia, jolle on ihan ok, että ekaluokkalainen menee suoraan koulusta jollekin kaverille ja hengaa siellä yheksään asti illalla. Vanhempi soittaa sitten perään, jos muistaaa.
 
Ymmärrän saattelut ja sen että haluaa tietää missä lapsi on ja millainen naama vanhemmilla on.
Siitä, että järjestellään kaverit, en oikein osaa sanoa mitä mieltä.
 
ja sitten jos muksut keskenään sopivat vierailuista (vaikkakin luvan kysyen vanhemmilta), valitetaan täällä että onpas kummia vanhempia, kun antavat lapsensa kuljeksia kyläpaikkaan tuosta vain ja eikö heitä kiinnosta missä se lapsi viettää aikaa. Tee niin tai näin, aina menee väärinpäin :)
 
Meillä on vähän pakkokin näiden vierailujen kulkea vanhempien kautta, koska asumme sen verran syrjässä. Kouluun meidän ekaluokkalainen tyttö kulkee taksilla ja koulun jälkeen suoraan ei voi mennä kaverille kun pitää keretä taksiin heti kun koulu loppuu. Muut luokan lapset asuvat koulusta kävelymatkan päässä, mutta meille on useampi kilometri. Eivät tuon ikäiset osaa kulkea maantien vartta kilomertikaupalla yksinään, joten ei kukaan vanhempi meillekään lastaan yksin päästäisi tulemaan. Aina täytyy vanhemman olla tuomassa tai hakemassa tai sitten kyyti järjestyy meidän puolesta. Luulen, että näin tulee olemaan vielä useampi vuosi. Toki sitten nuo lapset varmasti jo keskenäänkin soittelevat ja sopivat ja kysyvät vanhemmiltaan kyytiä. Nyt eivät soittele vielä edes toistensa puhelimiin vaikka useimmilla oma puhelin jo onkin.

Mullakin oli kouluaikana sellainen kaveri joka asui kaukana ja aina piti olla kyyti, jos heille meinasi mennä. Bussillakin pääsi tienvarteen ja siitä oli vielä useampi kilometri käveltävää. Oltiin 10-16-vuotiaita tuolloin. Aika usein olin sitten kaverilla yökylässä kun ei sellaista matkaa viitsinyt edestakaisin kulkea päivän aikana. Mentiin heille koulusta suoraan bussilla ja aamulla taas yhdessä kouluun. Oli tämä kaverikin joskus meillä, mutta heillä oli mukavampaa kun asuivat maalla ja oli tilaa touhuta. Ei meidän vanhemmat olleet juurikaan keskenään tekemisissä.
 
No onneksi meidän lasten kavereilla ei ole tuollaisia hysteerisiä vanhempia. Tai ehkä meidän lapsilla ei ole kavereina sellaisia lapsia, joilla on hysteeriset vanhemmat. :D

Meillä on ekaluokasta asti itse sopineet kyläilynsä ja hoitaneet kaverisuhteensa. Tokihan meillä on sääntönä, että suoraan koulusta tullaan kotiin läksyjen tekoon. Ja jos ei oo läksyjä, niin rimpautetaan ja kysytään saako mennä sille ja sille kaverille. Ei mulla ole aikaa alkaa kyselemään kavereita lapsille. Ja miten lapset muuten oppivat sosiaalista käyttäytymistä, jos eivät sitä joudu itse toteuttamaan???
 
Kyllä mä haluaisin tietää mihin lapseni on menossa, ja onko siellä selväpäisiä (järkipäisiä) aikuisia. Eli minusta on ihan ok soittaa/tekstata ja sopia, ja saattaakkin ekalla kerralla.

Mutta ei sitä tartte sitten tehdä enää viidennellä kerralla, vaan ekan kerran jälkeen lapsi voi alkaa huolehtimaan asiasta itse.
 
[QUOTE="Lellu";29091425]MÄ olen varmaan sitten niitä ylisuojeleviahullujacurlingäitejä, koska minusta olisi kummallista päästää ekaluokkalainen perheeseen leikkimään, josta en tietäisi itse mitään! En halua kaveerata, mutta kyllä naaman pitää olla tuttu tai ainakin puhelimessa vähän juteltu. Ehkä olen vähän paranoidinen, mutta haluan, että lapseni leikkii vain kyläpaikassa, jossa asuu ihan "kunnollisia" ihmisiä.[/QUOTE]

ISO peesi. Ja aloittaja puhuu ristiin (lukekaapa uudestaan)...yhdessä sanoo ettei vietä aikaa vanhmepien kanssa jne ja sitten toisessa sanoo tuntevansa KAIKKI lastensa vanhemmat. Tuota........miten ne voi TUNTEA jos ei vietä aikaa/istu iltaa koskaan?

Kyllä en päästä just 6v täyttänyttä kellekkään ennekuin opin tuntemaan lapsen sekä vanhemmat. Pihalla saavat leikkiä alkuun niin että minä tai mies katsellaan sivummalta miten kaveri toimii. Meillä ei koskaan oo vielä yksin pihalla, todellakaan.
 
ehkä siksi, kun näen työssäni myös niitä aika kamalia varjopuolia lasten elämistä... että sen söpön TiinuLiinun isä voikin olla alkkis ja äiti täysin vastuuton; jättää pienen lapsen oman onnensa nojaan päivittäin moneksi tunniksi tms. Kaikelta ei voi suojella omaakaan lasta, mutta vähän voi varmistella ja "nuuskia" millaiseen kyläpaikkaan lapsi on menossa...
 
Niinpä, aloittajan viesti vaikuttaa vähän kohkaamiselta kohkaamisen vuoksi, ja vohkaamiselta ja päivittelyltä vohkaamisen ja päivittelyn vuoksi.

Joidenkin täytyy päivitellä toisia jotta voi tuntea ittensä sitten paremmaksi ihmiseksi. Onpa kiva kun löytyi tämmöinen aihe.
 
Olen huomannut saman ilmiön, ja se on kyllä ihan kummallista. Pitkässä juoksussahan vanhemmat tekevät lapselleen karhunpalveluksen, koska lapsen oma sosiaalinen pelisilmä ja asioista sopimisen taito ei kehity ikätasoisesti.

On kuitenkin tilanteita, joissa ymmärrän tuon aikuisten välisen yhteydenpidon ja niitä tilanteita on tasan kaksi:

a) jos lapset ovat koulussa tai muualla sopineet, että toinen menee toisen luokse kylään ja välimatka on pitkä, soitan toisille vanhemmille ja kysyn, ovatko he tietoisia lapsten sopimasta kyläilystä. Tämä siis vain niissä tapauksissa, että lapsi tarvitsee kyytiä. Jos taas yhteisistä leikeistä on sovittu naapurinpojan kanssa, niin en puutu millään tavalla.

b) yökyläily. Jos joku on tulossa meille, odotan tämän lapsen vanhemmilta tekstaria tai puhelua, jotta voin olla varma siitä, että kotona ollaan tietoisia siitä, missa lapsi yönsä viettää. valitettavan vähän kuitenkaan noiden teinien vanhemmat välittää, eli käytännössä vain yhden pojan äiti laittaa viestiä "Jorma on kuulemma tulossa teille yöksi, onko ok?". Muut vaan ilmestyvät, ja kysyn aina, ovatko vanhemmat tietoisia asiasta. Jos on epäselvyyttä, pistän pojan soittamaan äidilleen mun läsnäollessani jotta saan varmuuden asiasta. Pienempien lasten kanssa yökyläilijoiden vanhemmat ovat toistaiseksi soittaneet vielä oma-aloitteisesti.

ja sitten teille natsipommi, jota saatte retostella: Annan lasteni olla vain sellaisten kavereiden kanssa, joiden vanhemmat tunnen. Kun teinipoika tulee kotiin ja kertoo tutustuneensa johonkin "Vilhoon" tai menevänsä pihalle jonkun "Pekan" kanssa, sanon aina, että ok, tuopa sitten poika myös tänne näytille. Näin näen vähän, miltä tyyppi näyttää, haiseeko rööki, onko asianmukainen käytös, vaatetus, asenne ja ylipäätään onko tyyppi samaa ikäluokkaa ym. ja juttelen näiden lasten kanssa. Kysyn, missä asut, mitä koulua käyt, mikä on vanhempiesi nimi ja niin edelleen. Tämä riittää siihen saakka, kun pojat tapailevat harvakseltaan tai päiväsaikaan jossakin porukassa, jonka tunnen (koska muilta pojilta saan helposti tietooni sitten tarkempia yhteystietoja tarvittaessa) mutta jos tämä uusi poika on tulossa yökylään, kysyn ensimmäisenä vanhempien puhelinnumeron ja ekana yökyläkertana soitan AINA ja kerron, että missä asutaan ja heidän poikansa on tulossa meille yöksi. Kerron myös, että jatkossa poika voi myös tulla, mutta silloin toivon vanhempien olevan minuun päin yhteydessä. On toiminut hyvin, ja vähentää huomattavasti kaikkea sekoilua, esim. sellaista, että Timo sanoo menevänsä parhaalle kaverilleen yöksi, ja tämä kaveri taas kertoo menevänsä itse Timolle yöksi ja tosiasiassa yö vietetään sitten jossakin missä sattuu, koska kummankaan vanhemmat eivät tarkasta asiaa.
 

Yhteistyössä