Lasten ja nuorten pahoinvoinnista, tämä pysäytti

Miksi sinun ympärillä olevat ihmiset sekoavat?

Ehkä huono tuuri.

 

up

 

Kuuntelen parhaillaan radio Vegaa. Siellä haastatellaan suurperheen äitiä, joka toimii myös sijaisperheenä.
Vapaaehtoistoiminta, joululahjakeräykset ym. hyväntekeväisyystempaukset auttavat paljon.
En ole koskaan viitsinyt kertoa missään enkä kenellekään veljeni itsetuhoisuudesta.
Hänellä oli armeijakammo, joka kärjistyi vakavaan sairaalareissuun.
Olin lukiossa ja kävin ruokatunneilla tai hyppytunneilla katsomassa veljeäni. Kai häpesin asiaa ja vaikenin vuosikymmeniksi.
Luultavasti hänen tsemppaaminen vaikutti siihen millaisen puolison valitsin itselleni.
Järjettymyyksiin menevällä hyysäämiselläni ei ollut mitään rajoja.
Autan vain kirjoittamalla. Loput hommat jätän yhteiskunnalle.
Kun ihmisille aikoinaan selvisi, että olen eronnut, alkoi uudet vaikeudet.
Ihmisten oli vaikea käsittää, miksi en halua uudestaan sitoutua.
Suosittelen katsomaan hyvänmielen tv-sarjaa Milanon naisten paratiisi.
Clelia ja Silvia ovat suosikkihahmojani.
Italiassa elämä 1960-luvulla oli hyvin vanhoillista. Kirkko ja yhteiskunta säätelivät tiukat normit. Clelia joutui pakenemaan Milanosta uskonsa takia kiihkoilevan seurakunnan naisjäsenen järjestämää häväistyskampanjaa.
Mietin miten nykyään some on vielä hirvittävämpi giljotiini.
Perustin tälle palstalle keväällä häpeäketjun.
Vakiokirjoittaja halusi häätöä minut omaan ketjuun yksinkeskusteluun.
Lapseni kävi 1990-luvun alussa englannin kielistä leikkikoulua. Opettaja kirjoitti lastenkirjoja ja työskenteli sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla. Sitten hän paloi loppuun.
Ihmettelin usein hänen kriittisiä juttuja.
Samoin kävi ala-asteen opettajalle 90-luvulla. Sitten sekosi lasteni isä.
Joten kyllä minulla on ollut ihan elävää kokemusta huonosti voivista ihmisistä.
Nykyään opettajat voivat pahoin, ja moni heistä vaihtaa alaa.
En aina jaksa miettiä syntyjä syviä.
Voin hyvin ja minulla on runsaasti löysää aikaa eläkeläisena. Koronan takia vältän ulkomaan reissuja. Joten aikaa on, ja mietin miten sen viisaasti käyttäisin.
Yksi asia on varma. En julkaise kirjaa.
Niitä rustataan Suomessa liikaakin.
Luen harvoin kotimaisia kirjoja.
Jos jotain lukijaani kiinnostaa mitä Tuhnikselle kuuluu niin hyvää hänelle kuuluu. Hän muistuttaa ulkonäöltään ja köytökseltään Paradison Lucianoa. Minä olen kuin Silvia. Kirkossa en tosin luterilaisena käy ripittäytymässä.
Minulle riittää tämä netin rupattelupalsta.
Jos viestiini jäi kirjoitusvirheitä, olkoot korjaamatta.

Korjasin kirjoitusvirheeni.
En osaa sanoa miksi kohdalleni on osunut mt-ongelmaisia. Käsittäkseni ongelma vain pahenee Suomessa.