Lasten ja nuorten pahoinvoinnista, tämä pysäytti

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Luin juuri tämän pysäyttävän ja surullisen artikkelin. Halusin sen jakaa tänne. Varmasti kaikki olemme enemmän tai vähemmän olleet tietoisia lasten ja nuorten pahoinvoinnista, jo viimeaikaisten kamalien tapahtumien myötä, mutta tämä kosketti kovasti ja tässä puhutaan tuodaan päällimmäiseksi esiin vain yhden sairaanhoitopiirin kertomaa. Muualla ei tilanne liene sen parempi ja kuten artikkelista käy ilmi, ilmiö on maailmanlaajuinen.

Pidetään lapsistamme ja nuoristamme huolta <3

Toivoisin asiallista keskustelua ilman tarpeetonta syyttelyä sinne tänne, sillä tämä kaikki on varmasti monen tekijän suma. Hyvin huolestuttava ja surullinen sellainen.

Rakkautta perheisiinne! <3

 
vierailija
Ihmekös tuo kun jokainen media toitottaa maailmanlopun olevan jo ovella. Vähemmästäkin nuoriso ahdistuu, koska heillä ei ole elämänkokemusta käsittelemään tätä maalailua maailmanlopusta.
 
vierailija
Mikä yhteiskunnassamme sairastuttaa lapset eivätkä vanhemmatkaan voi hyvin. Vanhemmat vetävät itsensä piippuu työssä eivätkä palaudu vapaa-aikana eivät pysty olemaan lastensa tukena.
Artikkelissa oli jo pohdittu monta asiaa.
Iso lapsiryhmät koulussa. Kiusaamista, jopa lapset tappavat toisiaan. Some ym, elämä on menossa vielä enemmän ulkokultaisen elämän ihannoimiseen. rahaa, laihuutta, uikonäköpaineet, vaatteet. Et pysy porukassa, jos et pääse tasolle. Ja taso riippuu vanhempien varallisuudestakin.
Vanhemmat yrittävät toki tukea lapsiensa itsetuntoa ja kertoa arvoista. Ehkä.
Enpä tiedä... Minusta nykyajan vanhemmat ovat hukassa vanhemuuden kanssa ja itse arvostavat tyhjiä arvoja, joten lapsista tulee samanlaisia.
Matalan kynnyksen palveluja ei ole. Koululla ei ole enää terveydenhoitajaa paikalla, niin isot alueet että hädin tuskin ehtii tekemään lakistääteiset tarkastukset saati sitten yhtään mitään muuta.
Psyk puolella ei ole henkilökuntaa ja jos on, vaihtuvuus on suurta haastavan työn takia. Henkilöstön työssä jaksamiseen ei kukaan viitsi paneutua. Ei ole pysyvää vakituista henkilöstöä, joka olisi tärkeä asia mt-ongelmissa sekä lapsille että vanhemmille.
Ja tämä lapsiin satsaaminen on siis täysin myös poliittisia päätöksiä ja mitä puoluetta olet äänestänyt ja mihin rahat halutaan laittaa.
Nykyiset aika monessa kunnassa puolueet eivät ole kiinnostuneita suuntaamaan budjettia lapsien hyvinvointiin.
Sairaat huonosti voivat lapset ovat sitä aikuisenakin, työllistyvät huonosti sekä ovat ehkä työkyvyttömiä ja näin yhteiskunnalle tulevat myös kalliimmaksi kun eivät tuota verorahoja. No.. tähän meillä on varaa, vai?
 
vierailija
’Sairaat huonosti voivat lapset ovat sitä aikuisenakin, työllistyvät huonosti sekä ovat ehkä työkyvyttömiä ja näin yhteiskunnalle tulevat myös kalliimmaksi kun eivät tuota verorahoja. No.. tähän meillä on varaa, vai?’

Lainasin kappaleen tämän ketjun viestistä.
Me Naiset-suvulla on juttu miten päihdeperheen lapsi ei pärjää aikuisena parisuhteessaan.
Lamavuosia ei muistaakseni mainittu ap:n linkissä. Jokainen sukupolvi kantaa taakkojaan. Monelle vanhemmalle lapsi on vain hupikalu eikä eikä huoltaja ymmärrä varhaisvuosien tärkeyttä kehitykselle.
Jos huoltaja puhuu jatkuvadti ikäviä ja kielteisiä asioita elämästä, lapsen elämänilo kärsii.
Sosiaalityöntekijät usein kertovat mediassa miten järjyttävissä oloissa lapset elävät kodeissaan. Huumeruiskuja lattialla, ja koti kuin sikolätti.
Surettaa tämä palsta. Täällä jatkuvasti painetaan alas mashanmuuttajia.
Minusta heidän lapset näyttävät iloisilta ja hyvinhoidetuilta. Äidit arvostavat itseään.
Sukulaisten ja ystävien pitää jaksaa kannustaa vanhempia.
Yhteiskunnat rahkeet eivät näköjään riitä ja tuskin on toivoa paremmasta.
Siivotkaa tämä palsta tympeydestä ja antakaa takaisin puheenvuoro lapsiperheille.
Perhemuodolla ei ole väliä. Yksinhuoltajan elämä on hyvä vaihtoehto kulissiliitolle.
 
vierailija
’Sairaat huonosti voivat lapset ovat sitä aikuisenakin, työllistyvät huonosti sekä ovat ehkä työkyvyttömiä ja näin yhteiskunnalle tulevat myös kalliimmaksi kun eivät tuota verorahoja. No.. tähän meillä on varaa, vai?’

Lainasin kappaleen tämän ketjun viestistä.
Me Naiset-suvulla on juttu miten päihdeperheen lapsi ei pärjää aikuisena parisuhteessaan.
Lamavuosia ei muistaakseni mainittu ap:n linkissä. Jokainen sukupolvi kantaa taakkojaan. Monelle vanhemmalle lapsi on vain hupikalu eikä eikä huoltaja ymmärrä varhaisvuosien tärkeyttä kehitykselle.
Jos huoltaja puhuu jatkuvadti ikäviä ja kielteisiä asioita elämästä, lapsen elämänilo kärsii.
Sosiaalityöntekijät usein kertovat mediassa miten järjyttävissä oloissa lapset elävät kodeissaan. Huumeruiskuja lattialla, ja koti kuin sikolätti.
Surettaa tämä palsta. Täällä jatkuvasti painetaan alas mashanmuuttajia.
Minusta heidän lapset näyttävät iloisilta ja hyvinhoidetuilta. Äidit arvostavat itseään.
Sukulaisten ja ystävien pitää jaksaa kannustaa vanhempia.
Yhteiskunnat rahkeet eivät näköjään riitä ja tuskin on toivoa paremmasta.
Siivotkaa tämä palsta tympeydestä ja antakaa takaisin puheenvuoro lapsiperheille.
Perhemuodolla ei ole väliä. Yksinhuoltajan elämä on hyvä vaihtoehto kulissiliitolle.
Mitä hyvää pitäisi puhua niistä ma muista jotka raizkaılevat ja elävät veronmaksajien piikkiin?
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
vierailija
’Sairaat huonosti voivat lapset ovat sitä aikuisenakin, työllistyvät huonosti sekä ovat ehkä työkyvyttömiä ja näin yhteiskunnalle tulevat myös kalliimmaksi kun eivät tuota verorahoja. No.. tähän meillä on varaa, vai?’

Lainasin kappaleen tämän ketjun viestistä.
Me Naiset-suvulla on juttu miten päihdeperheen lapsi ei pärjää aikuisena parisuhteessaan.
Lamavuosia ei muistaakseni mainittu ap:n linkissä. Jokainen sukupolvi kantaa taakkojaan. Monelle vanhemmalle lapsi on vain hupikalu eikä eikä huoltaja ymmärrä varhaisvuosien tärkeyttä kehitykselle.
Jos huoltaja puhuu jatkuvadti ikäviä ja kielteisiä asioita elämästä, lapsen elämänilo kärsii.
Sosiaalityöntekijät usein kertovat mediassa miten järjyttävissä oloissa lapset elävät kodeissaan. Huumeruiskuja lattialla, ja koti kuin sikolätti.
Surettaa tämä palsta. Täällä jatkuvasti painetaan alas mashanmuuttajia.
Minusta heidän lapset näyttävät iloisilta ja hyvinhoidetuilta. Äidit arvostavat itseään.
Sukulaisten ja ystävien pitää jaksaa kannustaa vanhempia.
Yhteiskunnat rahkeet eivät näköjään riitä ja tuskin on toivoa paremmasta.
Siivotkaa tämä palsta tympeydestä ja antakaa takaisin puheenvuoro lapsiperheille.
Perhemuodolla ei ole väliä. Yksinhuoltajan elämä on hyvä vaihtoehto kulissiliitolle.

Aivan. Maahanmuuttajat ovat perhekeskeisempiä ja huolehtivat omasta perheestään ja suvustaan. Voiko näin sanoa ns kantasuomalaisista tai miten tämä nyt pitäisi kirjoittaa?
Mihin on hävinnyt perheiden ja suvun tuki?
Muutetaan työn perässä kohti Helsinkiä. Isovanhemmat haluavat ja toki ansaitsevatkin ns omaa elämää ja aikaa, mutta ainakin minulla on kokemusta omista sekä mieheni vanhemmista ettei heitä oikeasti lapsenlapsi kiinnosta eikä ota yökylään joskus. Vaikka minä ja mieheni ovat kyllä vieneet hoitoon omille vanhemmilleen matalalla kynnyksellä.
Menee näet oma rutiini sekaisin. Ei haluta edes tutustua omaan lapsenlapseen. Ja tämä pätee meidän molempien sisaruksiin ja heidän lapsiinsa myös, ei kiinnosta oma liha ja veri.
 
vierailija
’Sairaat huonosti voivat lapset ovat sitä aikuisenakin, työllistyvät huonosti sekä ovat ehkä työkyvyttömiä ja näin yhteiskunnalle tulevat myös kalliimmaksi kun eivät tuota verorahoja. No.. tähän meillä on varaa, vai?’

Lainasin kappaleen tämän ketjun viestistä.
Me Naiset-suvulla on juttu miten päihdeperheen lapsi ei pärjää aikuisena parisuhteessaan.
Lamavuosia ei muistaakseni mainittu ap:n linkissä. Jokainen sukupolvi kantaa taakkojaan. Monelle vanhemmalle lapsi on vain hupikalu, eikä huoltaja ymmärrä varhaisvuosien tärkeyttä kehitykselle.
Jos huoltaja puhuu jatkuvasti ikäviä ja kielteisiä asioita elämästä, lapsen elämänilo kärsii.
Sosiaalityöntekijät usein kertovat mediassa miten järjyttävissä oloissa lapset elävät kodeissaan. Huumeruiskuja lattialla, ja koti kuin sikolätti.
Surettaa tämä palsta. Täällä jatkuvasti painetaan alas maahanmuuttajia.
Minusta heidän lapset näyttävät iloisilta ja hyvinhoidetuilta. Äidit arvostavat itseään.
Sukulaisten ja ystävien pitää jaksaa kannustaa vanhempia.
Yhteiskunnat rahkeet eivät näköjään riitä ja tuskin on toivoa paremmasta.
Siivotkaa tämä palsta tympeydestä ja antakaa takaisin puheenvuoro lapsiperheille.
Perhemuodolla ei ole väliä. Yksinhuoltajan elämä on hyvä vaihtoehto kulissiliitolle.
’Sairaat huonosti voivat lapset ovat sitä aikuisenakin, työllistyvät huonosti sekä ovat ehkä työkyvyttömiä ja näin yhteiskunnalle tulevat myös kalliimmaksi kun eivät tuota verorahoja. No.. tähän meillä on varaa, vai?’

Lainasin kappaleen tämän ketjun viestistä.
Me Naiset-suvulla on juttu miten päihdeperheen lapsi ei pärjää aikuisena parisuhteessaan.
Lamavuosia ei muistaakseni mainittu ap:n linkissä. Jokainen sukupolvi kantaa taakkojaan. Monelle vanhemmalle lapsi on vain hupikalu, eikä huoltaja ymmärrä varhaisvuosien tärkeyttä kehitykselle.
Jos huoltaja puhuu jatkuvasti ikäviä ja kielteisiä asioita elämästä, lapsen elämänilo kärsii.
Sosiaalityöntekijät usein kertovat mediassa miten järkyttävissä oloissa lapset elävät kodeissaan. Huumeruiskuja lattialla, ja koti kuin sikolätti.
Surettaa tämä palsta. Täällä jatkuvasti painetaan alas maahanmuuttajia.
Minusta heidän lapset näyttävät iloisilta ja hyvinhoidetuilta. Äidit arvostavat itseään.
Sukulaisten ja ystävien pitää jaksaa kannustaa vanhempia.
Yhteiskunnat rahkeet eivät näköjään riitä ja tuskin on toivoa paremmasta.
Siivotkaa tämä palsta tympeydestä ja antakaa takaisin puheenvuoro lapsiperheille.
Perhemuodolla ei ole väliä. Yksinhuoltajan elämä on hyvä vaihtoehto kulissiliitolle.
Korjasin kirjoitusvirheeni.
 
vierailija
Aivan. Maahanmuuttajat ovat perhekeskeisempiä ja huolehtivat omasta perheestään ja suvustaan. Voiko näin sanoa ns kantasuomalaisista tai miten tämä nyt pitäisi kirjoittaa?
Mihin on hävinnyt perheiden ja suvun tuki?
Muutetaan työn perässä kohti Helsinkiä. Isovanhemmat haluavat ja toki ansaitsevatkin ns omaa elämää ja aikaa, mutta ainakin minulla on kokemusta omista sekä mieheni vanhemmista ettei heitä oikeasti lapsenlapsi kiinnosta eikä ota yökylään joskus. Vaikka minä ja mieheni ovat kyllä vieneet hoitoon omille vanhemmilleen matalalla kynnyksellä.
Menee näet oma rutiini sekaisin. Ei haluta edes tutustua omaan lapsenlapseen. Ja tämä pätee meidän molempien sisaruksiin ja heidän lapsiinsa myös, ei kiinnosta oma liha ja veri.
Isovanhemmat eivät voi myöskään olettaa kun ovat ikääntyneitä ja ehkä huonommassa kunnossa, että heitä tuettaisiin tai autettaisiin. Ei sitä apua ole tullut ruuhkavuosina meillekään. Eikä lapsenlapset edes tunne näitä isovanhempiaan, eivät koe mitään velvoitetta auttaa heitä myöhemminkään. Yhteiskunta auttaa ja kotihoito, jos sellainen on vielä olemassa muutaman vuoden kuluttua.
 
vierailija
Aivan. Maahanmuuttajat ovat perhekeskeisempiä ja huolehtivat omasta perheestään ja suvustaan. Voiko näin sanoa ns kantasuomalaisista tai miten tämä nyt pitäisi kirjoittaa?
Mihin on hävinnyt perheiden ja suvun tuki?
Muutetaan työn perässä kohti Helsinkiä. Isovanhemmat haluavat ja toki ansaitsevatkin ns omaa elämää ja aikaa, mutta ainakin minulla on kokemusta omista sekä mieheni vanhemmista ettei heitä oikeasti lapsenlapsi kiinnosta eikä ota yökylään joskus. Vaikka minä ja mieheni ovat kyllä vieneet hoitoon omille vanhemmilleen matalalla kynnyksellä.
Menee näet oma rutiini sekaisin. Ei haluta edes tutustua omaan lapsenlapseen. Ja tämä pätee meidän molempien sisaruksiin ja heidän lapsiinsa myös, ei kiinnosta oma liha ja veri.
Kiitos kivasta kommentistasi.
Minun lapsenlapset asuvat ulkomailla.
Lapsillani oli ihanat isovanhemmat.
Asuivat tosin pitkän matkan päässä.
Olen kotona viihtyvää sorttia.
Korona-aika on opettanut monelle hyvän kodin tärkeyden. Nykyään puhutaan asioista avoimesti, mutta siihen se tyssää.
Olen kertonut elämästäni netissä Annan oalstalla liiankin avoimesti.
Törkeintä ladtenkasvatuksessa on rauhallinen ja turvallinen koti.
Koti ei ole mikään statussymboli.
Laitan nyt kännykän lataukseen.
Googlasin Italian sivulta juttuja koronasta.
Katsoin myös maikkarin uutiset.
 
vierailija
Kiitos kivasta kommentistasi.
Minun lapsenlapset asuvat ulkomailla.
Lapsillani oli ihanat isovanhemmat.
Asuivat tosin pitkän matkan päässä.
Olen kotona viihtyvää sorttia.
Korona-aika on opettanut monelle hyvän kodin tärkeyden. Nykyään puhutaan asioista avoimesti, mutta siihen se tyssää.
Olen kertonut elämästäni netissä Annan oalstalla liiankin avoimesti.
Tärkeintä ladtenkasvatuksessa on rauhallinen ja turvallinen koti.
Koti ei ole mikään statussymboli.
Laitan nyt kännykän lataukseen.
Googlasin Italian sivulta juttuja koronasta.
Katsoin myös maikkarin uutiset.
Tärkeintä, korjaus
 
vierailija
Mitä hyvää pitäisi puhua niistä ma muista jotka raizkaılevat ja elävät veronmaksajien piikkiin?
Miksi tulit ylipäänsä kommentoimaan ketjuun, jos sinulla ei ole itse asiasta mitään sanottavaa? Vierailet päivittäin useissa ketjuissa ja aloitat omia, ja aina nämä samat jutut. Onko ihan pakko tunkea jokaiseen ketjuun, jos et kykene asiallisesti keskustelemaan?

Ikävä kyllä pilaat ilmapiirin tällä palstalla. Juu ei ole pakko lukea, mutta kun mitä vaan kirjoittaa tai kommentoi, niin aina tuppaat omine juttuinesi.

Ja arvaapa mitä - arvasin, että teet sen tässäkin ketjussa. Tyvärr.
 
vierailija
No syytkin tuli tuossa jutussa. Vanhempien avio/avoerot ja some.
Mitäs siinä sitten ihmettelemään.
Ai sinusta ei ole mitään ihmeteltävää? Hyvä sitten. Kyllä avioeroja on ollut myös vuosikymmeniä sitten, ei niiden piikkiin noin hirveää tendenssiä voi laittaa.

Some toki yksi mutta kuten aloituksessa sanoin, tässä on varmasti monta asiaa takana. Kolmevuotias laittaa köyttä kaulansa ympärille ja voi huonosti. Ei johtune somesta.
 
vierailija
Mikä yhteiskunnassamme sairastuttaa lapset eivätkä vanhemmatkaan voi hyvin. Vanhemmat vetävät itsensä piippuu työssä eivätkä palaudu vapaa-aikana eivät pysty olemaan lastensa tukena.
Artikkelissa oli jo pohdittu monta asiaa.
Iso lapsiryhmät koulussa. Kiusaamista, jopa lapset tappavat toisiaan. Some ym, elämä on menossa vielä enemmän ulkokultaisen elämän ihannoimiseen. rahaa, laihuutta, uikonäköpaineet, vaatteet. Et pysy porukassa, jos et pääse tasolle. Ja taso riippuu vanhempien varallisuudestakin.
Vanhemmat yrittävät toki tukea lapsiensa itsetuntoa ja kertoa arvoista. Ehkä.
Enpä tiedä... Minusta nykyajan vanhemmat ovat hukassa vanhemuuden kanssa ja itse arvostavat tyhjiä arvoja, joten lapsista tulee samanlaisia.
Matalan kynnyksen palveluja ei ole. Koululla ei ole enää terveydenhoitajaa paikalla, niin isot alueet että hädin tuskin ehtii tekemään lakistääteiset tarkastukset saati sitten yhtään mitään muuta.
Psyk puolella ei ole henkilökuntaa ja jos on, vaihtuvuus on suurta haastavan työn takia. Henkilöstön työssä jaksamiseen ei kukaan viitsi paneutua. Ei ole pysyvää vakituista henkilöstöä, joka olisi tärkeä asia mt-ongelmissa sekä lapsille että vanhemmille.
Ja tämä lapsiin satsaaminen on siis täysin myös poliittisia päätöksiä ja mitä puoluetta olet äänestänyt ja mihin rahat halutaan laittaa.
Nykyiset aika monessa kunnassa puolueet eivät ole kiinnostuneita suuntaamaan budjettia lapsien hyvinvointiin.
Sairaat huonosti voivat lapset ovat sitä aikuisenakin, työllistyvät huonosti sekä ovat ehkä työkyvyttömiä ja näin yhteiskunnalle tulevat myös kalliimmaksi kun eivät tuota verorahoja. No.. tähän meillä on varaa, vai?
Kiitos hyvästä ja kattavasta kommentoinnistasi.

Tosiaan valitettavasti viime hallituskaudella pienituloisten kokivat karusti leikkaukset ja jos samat tulevat valituksi, niin näemm samaan ollaan menossa.

Mutta ihan pelkästä rahan puutteesta en jaksa uskoa, että tämä johtuu, vaan pahoinvoinnin takana on laajempi kirjo syitä, näin uskon. Omalta osaltani yritän pienestäni auttaa, kun voin.

Kun lapset lentävät pesästä, niin ehkä ryhdyn vapaaehtoistyöhön lasten hyväksi, jos sellainen tilaisuus tulee. Oma äitini teki vapaaehtoistyötä useita vuosia, kun me lapset emme häntä enää niin paljon tarvinneet. Ehkä lähden samalle polulle. Kantaisi oman kortensa kekoon edes jotenkin.
 
vierailija
Miksi tulit ylipäänsä kommentoimaan ketjuun, jos sinulla ei ole itse asiasta mitään sanottavaa? Vierailet päivittäin useissa ketjuissa ja aloitat omia, ja aina nämä samat jutut. Onko ihan pakko tunkea jokaiseen ketjuun, jos et kykene asiallisesti keskustelemaan?

Ikävä kyllä pilaat ilmapiirin tällä palstalla. Juu ei ole pakko lukea, mutta kun mitä vaan kirjoittaa tai kommentoi, niin aina tuppaat omine juttuinesi.

Ja arvaapa mitä - arvasin, että teet sen tässäkin ketjussa. Tyvärr.
Niin taas mielesi pahoitit.
 
vierailija
Mun mielestä yksinomaan avio-/avioerot eikä some selitä nykyistä asian laitaa, vaan syitä on lukuisia. Vanhemmat uupuvat normaalissa elämässä joka puolelta sinkoileviin vaatimuksiin. Lapset uupuvat niin ikään kodin, koulun, kaveripiirin vaatimuksiin. Kaikilla on kiire, ehkä puhutaan paljon mutta kuuntelemista ei osata. Ja jos nähdään vaikeuksia, niin niiltä ummistetaan silmät.

Ihmisten pahoinvointi on tätä päivää. Lasten ja nuorten osuus siitä on hälyyttävä. Surullista on se, että rahkeita auttamiseen ei todellakaan ole. Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarpeen jonot ovat järkyttävät. Itsetuhoinen lapsi ei pääse heti välittömän avun piiriin vaan hänet jätetään roikkumaan jonoon. Siihen ei ole varaa.

Yksikin kuunteleva ihminen, aidosti välittävä, riittää. Että saa kokemuksen siitä, että on hyväksytty, rakastettu ja riittävän hyvä.
 
vierailija
Miksi tulit ylipäänsä kommentoimaan ketjuun, jos sinulla ei ole itse asiasta mitään sanottavaa? Vierailet päivittäin useissa ketjuissa ja aloitat omia, ja aina nämä samat jutut. Onko ihan pakko tunkea jokaiseen ketjuun, jos et kykene asiallisesti keskustelemaan?

Ikävä kyllä pilaat ilmapiirin tällä palstalla. Juu ei ole pakko lukea, mutta kun mitä vaan kirjoittaa tai kommentoi, niin aina tuppaat omine juttuinesi.

Ja arvaapa mitä - arvasin, että teet sen tässäkin ketjussa. Tyvärr.
Kuuntelen parhaillaan radio Vegaa. Siellä haastatellaan suurperheen äitiä, joka toimii myös sijaisperheenä.
Vapaaehtoistoiminta, joululahjakeräykset ym. hyväntekeväisyystempaukset auttavat paljon.
En ole koskaan viitsinyt kertoa missään enkä kenellekään veljeni itsetuhoisuudesta.
Hänellä oli armeijakammo, joka kärjistyi vakavaan sairaalareissuun.
Olin lukiossa ja kävin ruokatunneilla tai hyppytunneilla katsomassa veljeäni. Kai häpesin asiaa ja vaikenin vuosikymmeniksi.
Luultavasti hänen tsemppaaminen vaikutti siihen millaisen puolison valitsin itselleni.
Järjettymyyksiin menevällä hyysäämiselläni ei ollut mitään rajoja.
Autan vain kirjoittamalla. Loput hommat jätän yhteiskunnalle.
Kun ihmisille aikoinaan selvisi, että olen eronnut, alkoi uudet vaikeudet.
Ihmisten oli vaikea käsittää, miksi en halua uudestaan sitoutua.
Suosittelen katsomaan hyvänmielen tv-sarjaa Milanon naisten paratiisi.
Clelia ja Silvia ovat suosikkihahmojani.
Italiassa elämä 1960-luvulla oli hyvin vanhoillista. Kirkko ja yhteiskunta säätelivät tiukat normit. Clelia joutui pakenemaan Milanosta uskonsa takia kiihkoilevan seurakunnan naisjäsenen järjestämää häväistyskampanjaa.
Mietin miten nykyään some on vielä hirvittävömpi giljotiini.
Perustin tälle paltalle kevööllä häpeäketjun.
Vakiokirjoittaja halusi häätöä minut omaan ketjuun yksinkeskusteluun.
Lapseni kävi 1990-luvun alussa englannin kielistä leikkikoulua. Opettaja kirjoitti lastenkirjoja ja työskenteli sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla. Sitten hän paloi loppuun.
Ihmettelin usein hänen kriittisiä juttuja.
Samoin kävi ala-asteen opettajalle 90-luvulla. Sitten sekosi lasteni isä.
Joten kyllä minulla on ollut ihan elävää kokemusta huonosti voivista ihmisistä.
Nykyään opettajat voivat pahoin, ja moni heistä vaihtaa alaa.
En aina jaksa miettiä syntyjä syviä.
Voin hyvin ja minulla on runsaasti löysää aikaa eläkeläisena. Koronan takia vältän ulkomaan reissuja. Joten aikaa on, ja mietin miten sen viisaasti käyttäisin.
Yksi asia on varma. En julkaise kirjaa.
Niitä rustataan Suomessa liikaakin.
Luen harvoin kotimaisia kirjoja.
Jos jotain lukijaani kiinnostaa mitä Tuhnikselle kuuluu niin hyvää hänelle kuuluu. Hän muistuttaa ulkonäöltään ja köytökseltään Paradison Lucianoa. Minä olen kuin Silvia. Kirkossa en tosin luterilaisena käy ripittäytymässä.
Minulle riittää tämä netin rupattelupalsta.
Jos viestiini jäi kirjoitusvirheitä, olkoot korjaamatta.
 
vierailija
Kuuntelen parhaillaan radio Vegaa. Siellä haastatellaan suurperheen äitiä, joka toimii myös sijaisperheenä.
Vapaaehtoistoiminta, joululahjakeräykset ym. hyväntekeväisyystempaukset auttavat paljon.
En ole koskaan viitsinyt kertoa missään enkä kenellekään veljeni itsetuhoisuudesta.
Hänellä oli armeijakammo, joka kärjistyi vakavaan sairaalareissuun.
Olin lukiossa ja kävin ruokatunneilla tai hyppytunneilla katsomassa veljeäni. Kai häpesin asiaa ja vaikenin vuosikymmeniksi.
Luultavasti hänen tsemppaaminen vaikutti siihen millaisen puolison valitsin itselleni.
Järjettymyyksiin menevällä hyysäämiselläni ei ollut mitään rajoja.
Autan vain kirjoittamalla. Loput hommat jätän yhteiskunnalle.
Kun ihmisille aikoinaan selvisi, että olen eronnut, alkoi uudet vaikeudet.
Ihmisten oli vaikea käsittää, miksi en halua uudestaan sitoutua.
Suosittelen katsomaan hyvänmielen tv-sarjaa Milanon naisten paratiisi.
Clelia ja Silvia ovat suosikkihahmojani.
Italiassa elämä 1960-luvulla oli hyvin vanhoillista. Kirkko ja yhteiskunta säätelivät tiukat normit. Clelia joutui pakenemaan Milanosta uskonsa takia kiihkoilevan seurakunnan naisjäsenen järjestämää häväistyskampanjaa.
Mietin miten nykyään some on vielä hirvittävömpi giljotiini.
Perustin tälle paltalle kevööllä häpeäketjun.
Vakiokirjoittaja halusi häätöä minut omaan ketjuun yksinkeskusteluun.
Lapseni kävi 1990-luvun alussa englannin kielistä leikkikoulua. Opettaja kirjoitti lastenkirjoja ja työskenteli sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla. Sitten hän paloi loppuun.
Ihmettelin usein hänen kriittisiä juttuja.
Samoin kävi ala-asteen opettajalle 90-luvulla. Sitten sekosi lasteni isä.
Joten kyllä minulla on ollut ihan elävää kokemusta huonosti voivista ihmisistä.
Nykyään opettajat voivat pahoin, ja moni heistä vaihtaa alaa.
En aina jaksa miettiä syntyjä syviä.
Voin hyvin ja minulla on runsaasti löysää aikaa eläkeläisena. Koronan takia vältän ulkomaan reissuja. Joten aikaa on, ja mietin miten sen viisaasti käyttäisin.
Yksi asia on varma. En julkaise kirjaa.
Niitä rustataan Suomessa liikaakin.
Luen harvoin kotimaisia kirjoja.
Jos jotain lukijaani kiinnostaa mitä Tuhnikselle kuuluu niin hyvää hänelle kuuluu. Hän muistuttaa ulkonäöltään ja köytökseltään Paradison Lucianoa. Minä olen kuin Silvia. Kirkossa en tosin luterilaisena käy ripittäytymässä.
Minulle riittää tämä netin rupattelupalsta.
Jos viestiini jäi kirjoitusvirheitä, olkoot korjaamatta.
Miksi sinun ympärillä olevat ihmiset sekoavat?
 

Yhteistyössä