Mikä mielestäsi on hyvä tai huono ikäero? Kuinka raskasta on jos perheessä on samaan aikaan kaksi vaippaikäistä? Minulla on ikää 31 v ja lapsi on 10 kk ja haluaisin saada toisen. Ikä tulee vastaan jotta ei voi kauaa odotella.
Lasten ikäerosta
- Viestiketjun aloittaja vierailija_
- Ensimmäinen viesti
Itse olen nyt 33 ja minulla 4 ja 2 v pojat. Tässä vaiheessa sen vielä jaksaa, muttei enää varmaan myöhempään niin helposti. Jos on helpot lapset niin mikä ettei. Sellainen 1,5 - 2 v on hyvä väli, seuraa toisilleen sitten myöhemmin. Naapurissa nyt 40 v sai vuosi sitten esikoisen ja nyt toisen.
A
aikansa kutakin
Vieras
mul on kaks poikaa vanhempi 2.5v ja nuorempi 1,6v.eli tulivat aikasta peräkkäin...Hommaa riittää pojissa, mutta on ollut todella yllättävää veijeksien huomio toisiaan nähden.Nuorempi on kehittynyt nopeasti ,kun on pitänyt pysyä isoveljen vauhdis mukana,ja vanhempi hoivaa kaikkia "vauvoja".Pienel ikäerolla on tieytty kakspuolta..alku tosi raskasta,mutta eiköhän se kanna hedelmää monet vuodet eteenpäin!!!!
D
da capo
Vieras
H
höpökkä harmaana
Vieras
Minulla ikää 35v ja tyttö 9kk, toista tekisi jo meidänkin mieli mutta mietityttää se jaksaminen kahden pienen kanssa.
Kuitenkin olisi paljon helpompaa kuin kaksosten kanssa!!! =)
Kuitenkin olisi paljon helpompaa kuin kaksosten kanssa!!! =)
Meillä on lapset 5v, kohta 3v ja 1v8kk. Meillä ne mustasukkaisuusdraamat on käyty läpi aina vasta pienimmän jo ollessa vuoden vanha eli silloin, kun sitä vanhemman lapsen reviiriä aletaan valloittaa. Vauva-aika on ollut suht helppoa pienestä ikäerosta huolimatta.
Tällä hetkellä 5v ja 3v siskokset ovat mahottomia tappelupukareita. Uskon, että esikoinen kaipaisi enemmän ikätovereiden seuraa (lapset kotihoidossa toistaiseksi). Kuopus on liian pieni isosiskojen leikkeihin ja häntä on nyt viime aikoina alettu "tuuppia pois". Joskus kyllä trio leikkii tuokion yhdessäkin (harvinaista herkkua). Keskimmäinen ja kuopus pitävät selvästi enemmän yhtä, kun ovat enemmän "ikätovereita". Hakevat lohtuakin toisistaan, jos toinen itkee. Esikoiselle pitäisi ehdottomasti olla enemmän aktiviteetteja hänen ehdoillaan, mutta se on välillä täysin mahdotonta.
En kuitenkaan näe kolmen lapsen pientä ikäeroa mitenkään negatiivisena, päinvastoin. Ja uskon, että kouluiässä siskokset pitävät hyvinkin lujasti yhtä ja pystyvät leikkimään keskenänsä ilman jatkuvaa nahistelua. Toisaalta hyvin paljonhan meillä on luonteestakin kiinni, ei niinkään siitä ikäerosta.
En voisi tällä hetkellä kuvitellakaan eläväni äitinä esim. kahdelle lapselle, jolla olisi jopa 5 vuoden ikäero. Isommassa sisarusparvessa se varmaan olisi ihan sama. Eli jos iltatähden aika vielä joskus tulisi, se olisi juttu erikseen...
Tällä hetkellä 5v ja 3v siskokset ovat mahottomia tappelupukareita. Uskon, että esikoinen kaipaisi enemmän ikätovereiden seuraa (lapset kotihoidossa toistaiseksi). Kuopus on liian pieni isosiskojen leikkeihin ja häntä on nyt viime aikoina alettu "tuuppia pois". Joskus kyllä trio leikkii tuokion yhdessäkin (harvinaista herkkua). Keskimmäinen ja kuopus pitävät selvästi enemmän yhtä, kun ovat enemmän "ikätovereita". Hakevat lohtuakin toisistaan, jos toinen itkee. Esikoiselle pitäisi ehdottomasti olla enemmän aktiviteetteja hänen ehdoillaan, mutta se on välillä täysin mahdotonta.
En kuitenkaan näe kolmen lapsen pientä ikäeroa mitenkään negatiivisena, päinvastoin. Ja uskon, että kouluiässä siskokset pitävät hyvinkin lujasti yhtä ja pystyvät leikkimään keskenänsä ilman jatkuvaa nahistelua. Toisaalta hyvin paljonhan meillä on luonteestakin kiinni, ei niinkään siitä ikäerosta.
En voisi tällä hetkellä kuvitellakaan eläväni äitinä esim. kahdelle lapselle, jolla olisi jopa 5 vuoden ikäero. Isommassa sisarusparvessa se varmaan olisi ihan sama. Eli jos iltatähden aika vielä joskus tulisi, se olisi juttu erikseen...
3
3lasta
Vieras
Meillä on 5, 3 ja 1 vuotiaat (just oli 1 vuotiaan synttärit) lapset ja kaksoset tulossa syksyllä.
Raskasta tulee varmasti olemaan mutta olkoonsa, on niistä kyllä seuraakin toisilleen!!! Ihana seurata niiden leikkejä silloin kun ne sujuu tappeluitta!!
Raskasta tulee varmasti olemaan mutta olkoonsa, on niistä kyllä seuraakin toisilleen!!! Ihana seurata niiden leikkejä silloin kun ne sujuu tappeluitta!!
H
HildaHulda
Vieras
Mulla lapsilla ikäeroa aika tarkalleen 2,5 vuotta, tytöt ovat nyt 3v10kk ja 1v4kk. Meille oikein sopiva ikäero: Ei pahoja mustasukkaisuusdraamoja, esikoiselle riittänyt toimintaa perhekahvilassa ja srk:n kerhossa 1krt/vko. (Syksyksi olen hakenut puolipäiväistä paikkaa päiväkodista isommalle, tuntuu olevan akuutti ikäistensä kavereiden puute ja tuppaa pomottamaan pienempiään vähän liikaa...)
Jaksaminen riippuu paljon lapsista ja päivästä. Molemmat tytöt ovat omapäisiä ja välillä on ollut kamalia uhma-aikoja, nyt alkaa pikkuinenkin jo osata alkeet... Esikoisella ei ole kuivaksioppiminen sujunut ihan helposti, ja on varsinainen energiapakkaus - mutta sehän on vaan elämää =) Raskainta on ollut jatkuva yöheräily, kun kuopuksella on ollut allergioita ja siihen päälle hampaiden tulot ym. tavalliset vaivat. Jostain sitä energiaa aina vaan löytyy ja ihmeesti on jaksanut =)
Älä mieti liikaa etukäteen, jos pieni ikäero tuntuu hyvältä niin eikun vauva tilaukseen Arki kyllä sitten sujuu kun rutiinit loksahtavat kohdalleen!
Jaksaminen riippuu paljon lapsista ja päivästä. Molemmat tytöt ovat omapäisiä ja välillä on ollut kamalia uhma-aikoja, nyt alkaa pikkuinenkin jo osata alkeet... Esikoisella ei ole kuivaksioppiminen sujunut ihan helposti, ja on varsinainen energiapakkaus - mutta sehän on vaan elämää =) Raskainta on ollut jatkuva yöheräily, kun kuopuksella on ollut allergioita ja siihen päälle hampaiden tulot ym. tavalliset vaivat. Jostain sitä energiaa aina vaan löytyy ja ihmeesti on jaksanut =)
Älä mieti liikaa etukäteen, jos pieni ikäero tuntuu hyvältä niin eikun vauva tilaukseen
Arki kyllä sitten sujuu kun rutiinit loksahtavat kohdalleen!
P
pumpuli
Vieras
Itsellä ikää 35, lapset 2,5v. ja 1v. eli ikäeroa 1.5v. Hyvin on mennyt vaikka väsymys on jatkuvaa.
Luulen että meidän lapset ovat olleet helppoja, ei koliikkia eikä hirveää uhmaikää ja siksi olen päässyt aika vähällä, vaikka onhan kahdessa vaippaikäisessä ollut tekemistä. Mutta se on ollut kivaa tekemistä.
Olen miettinyt, että vieläkö tässä ehtisi tehdä toiset kaksi samanlaisella ikäerolla vaikka parin vuoden kuluttua, ihan tähän perään en jaksa
Luulen että meidän lapset ovat olleet helppoja, ei koliikkia eikä hirveää uhmaikää ja siksi olen päässyt aika vähällä, vaikka onhan kahdessa vaippaikäisessä ollut tekemistä. Mutta se on ollut kivaa tekemistä.
Olen miettinyt, että vieläkö tässä ehtisi tehdä toiset kaksi samanlaisella ikäerolla vaikka parin vuoden kuluttua, ihan tähän perään en jaksa
M
moteri
Vieras
Meillä lapset puolentoista vuoden iläerolla sekä vauva, 6 vuotta ikäeroa nuorimpaan.Kaksi ensimmäistä ovat tapelleet ja kinastelleet koko 7 vuotta minkä yhdessä ovat olleet. ja mielestäni se johtuu kyllä tulisesta ja kovapäisestä luonteesta. Huomiota ovat saaneet kyllä. Eli mielestäni ei se ikäero vaan se luonne. Kyllä sitä jaksaa...välillä ehkä ei, mutta kuiitenkin.
ps. Miten niin tulee ikä vastaan, nykyäänhän naiset tekee lapsia vielä 45 vuotiaina! =)
ps. Miten niin tulee ikä vastaan, nykyäänhän naiset tekee lapsia vielä 45 vuotiaina! =)
Mulla oli alku ainakin raskasta, kun esikko oli 1v7kk kun kaksoset syntyivät. Kolme vaippaikäistä oli aikamoinen urakka. Nyt sitten kohtalaisen sama ikä on tuonut kaikki mahdolliset uhmat ja muut systeemit yhtäaikaa meidän huusholliin. On ne silti niin ihania. :heart:
Minä 31v ja meillä kaksi lasta, esikoine 2v ja kuopus 6kk eli ikäero 1v6kk.
Ihan hyvin olen/ollaan jakasettu.
Vaikee sanoa mikä on hyvä ikäero, mutta minun mielestäni on kaksi (suurinta) tekijää jotka vaikuttavat jaksamiseen. Mies (kuinka paljon osallistuu hoitoon) ja lapset (onko "helppo" hoitoisia vai ei).
Ihan hyvin olen/ollaan jakasettu.
Vaikee sanoa mikä on hyvä ikäero, mutta minun mielestäni on kaksi (suurinta) tekijää jotka vaikuttavat jaksamiseen. Mies (kuinka paljon osallistuu hoitoon) ja lapset (onko "helppo" hoitoisia vai ei).
Mulla on kahdella ekalla ikäeroa 1v1kk.Aluksi tuntui "rankalta" kun oli kaks vaippapeppua ja esikoinenkaan ei vielä kävellyt.Mutta alkukohmeuksen jälkeen en tuntenut hommaa sen vaikeammaksi.
Lapset oli seurana toisilleen,leikit osui yhteen..Mustasukkaisuutta meillä ei ole ollut näiden kahden välillä,mutta tokan ja kolmannen välillä on koko ajan jonkinlaista "valtataistelua" tai jotain.Heillä on ikäeroa 3v...
Lapset oli seurana toisilleen,leikit osui yhteen..Mustasukkaisuutta meillä ei ole ollut näiden kahden välillä,mutta tokan ja kolmannen välillä on koko ajan jonkinlaista "valtataistelua" tai jotain.Heillä on ikäeroa 3v...
Ä
Äitsyli-69
Vieras
Hyvään ikäeroon vaikuttaa monta asiaa. Ensinnäkin se katsooko asiaa lasten vai äidin näkökulmasta... Ja sitten se mitä yks jo kirjoittikin että a) onko isä mukana hoitamassa vai ei ja b) ovatko lapset helppohoitoisia vai ei. Mun mielestä paras ikäero olis joku 3-4 vuotta. Sais esikoinenkin olla "se pieni" riittävän pitkään. Tietysti seuraa lapsille on toisistaan enemmän kun ikäeroa on vielä vähemmän. Mutta lasten viihtyminen keskenään ei ole aina kiinni ikäeron pienuudesta. Voi olla että lapset ovat temperamentiltaan ja luonteeltaan niin erilaisia etteivät tule toimeen keskenään tai ihan sekin vaikuttaa jos ovat eri sukupuolta. Sen ikäeron pitäis olla tosi pieni että ystäväpiiri ja mielenkiinnon kohteet olis samanlaisia. Tietysti vanhemmiten ikäeron merkitys vähenee, sekin on hyvä muistaa...Ja parempi kai että sisaruksia on (isollakin ikäerolla) kuin ettei niitä ole ollenkaan...
Ja sitten se mitä yks jo kirjoittikin että a) onko isä mukana hoitamassa vai ei ja b) ovatko lapset helppohoitoisia vai ei. Mun mielestä paras ikäero olis joku 3-4 vuotta. Sais esikoinenkin olla "se pieni" riittävän pitkään. Tietysti seuraa lapsille on toisistaan enemmän kun ikäeroa on vielä vähemmän. Mutta lasten viihtyminen keskenään ei ole aina kiinni ikäeron pienuudesta. Voi olla että lapset ovat temperamentiltaan ja luonteeltaan niin erilaisia etteivät tule toimeen keskenään tai ihan sekin vaikuttaa jos ovat eri sukupuolta. Sen ikäeron pitäis olla tosi pieni että ystäväpiiri ja mielenkiinnon kohteet olis samanlaisia. Tietysti vanhemmiten ikäeron merkitys vähenee, sekin on hyvä muistaa...Ja parempi kai että sisaruksia on (isollakin ikäerolla) kuin ettei niitä ole ollenkaan...
Mun mielestä semmosta ei ole olemassakaan....
Ikäero on se mokä se on ...
meiän pojilla on ikäesroo 3,5v ja leikkii ja ptappelee ihan niinku muittenki kavereiten kanssa
Nytki on pienemmällä silmä mustana ja lauantaina piti ostaa isommalle uuet lasit ku hajottivat ne perjantaina
Ikäero on se mokä se on ...
meiän pojilla on ikäesroo 3,5v ja leikkii ja ptappelee ihan niinku muittenki kavereiten kanssa
Nytki on pienemmällä silmä mustana ja lauantaina piti ostaa isommalle uuet lasit ku hajottivat ne perjantaina
Meillä kaksi lasta, esikoinen 8 vuotta ja kuopus 9 kk eli ikäeroa on yli 7 vuotta. Esikoinen meni ekaluokalle samana päivänä kuin kuopus kotiutui sairaalasta. Esikoisesta on paljon hyötyä, hän hoitaa vauvaa kätevästi.Viikko sitten kun minä ja mies oltiin yhtaikaa oksennustaudissa, esikoinen hoiti koko illan vauvaa. Antoi oma-aloitteisesti ruokaa ja laittoi nukkumaan. Mustasukkaisuuksia tms ei ole, koska esikoinen ymmärtää, että jos vauva vetää hiuksista, hän ei tee sitä kiusatakseen. Kavereiksi ei heistä kylläkään ison ikäeron takia ole.
P
Piutsu
Vieras
Itselläni on isot ikäerot omiin sisaruksiini 5v, 13v ja 18 v. olemme kaikki samoista vanhemmista mutta luonnonlakiem mukaan ikäerot venähtivät pitkiksi. Leikit eivät ole koskaan menneet yhteen ikäerojen vuokisi mutta olemme olleet vanhemmille suureksi avuksi hoitaessamme pienempiä. Nyt aikuisiällä (34v.) sisareni on minulle hyvin tärkeä ja pidämme yhteyttä päivittäin. Nuorempiin sisaruksiin viikoittain.
itse toivoin saavani omat lapset melko pienellä ikäerolla, jotta heillä olisi seuraa toisistaan ja toisaalta myös sen vuoksi, että ikä painaa ja omalla jaksamisella on rajat. Äidilläni oli alle kouluikäinen 18 v. lähes koko ajan jaloissa pyörimässä.
olin onnekasa lapsemme ovatkin nyt tyttö 2 v ja poika 2,5 kk. En tiedä onko lapsiluku tässä vai ei. Mieheni on melko vahvasti sitä mieltä, että jo riittää....Vaikka meillä ovat isovanhemmat olleet todella paljon avuksi lastenhoidossa ja kuopus on erittäin hyvä nukkumaan. nnnnooh, 3. pohtimiseen on vielä aikaa, joten se siitä.
Kuten jo aiemmin monesti mainittu optimi ikäeroa ei voitane asettaa ja on jokaiselle hyvin henkilökohtainen lisäksi siihen vaikuttavat monet asiat, myös omasta tahdosta riippumattomat.
itse toivoin saavani omat lapset melko pienellä ikäerolla, jotta heillä olisi seuraa toisistaan ja toisaalta myös sen vuoksi, että ikä painaa ja omalla jaksamisella on rajat. Äidilläni oli alle kouluikäinen 18 v. lähes koko ajan jaloissa pyörimässä.
olin onnekasa lapsemme ovatkin nyt tyttö 2 v ja poika 2,5 kk. En tiedä onko lapsiluku tässä vai ei. Mieheni on melko vahvasti sitä mieltä, että jo riittää....Vaikka meillä ovat isovanhemmat olleet todella paljon avuksi lastenhoidossa ja kuopus on erittäin hyvä nukkumaan. nnnnooh, 3. pohtimiseen on vielä aikaa, joten se siitä.
Kuten jo aiemmin monesti mainittu optimi ikäeroa ei voitane asettaa ja on jokaiselle hyvin henkilökohtainen lisäksi siihen vaikuttavat monet asiat, myös omasta tahdosta riippumattomat.
meillä on ikäeroa 2v4kk, ja eka vuosi oli kaaosmaisen kamalaa, oli koliikkia maitoallergiaa ja vauva huus 90% koko vuorokauden. mutta kun eka vuos jotenkin selvisin niin sen jälkeen olen ollut tyytyväinen ikäeroon, ovat kuin paita ja peppu!
nyt toisen ja kolmannen eroksi tulee reilu 4.v.
nyt toisen ja kolmannen eroksi tulee reilu 4.v.
R
Rh-neg
Vieras
Kun toinen lapsi syntyi, niin esikoinen oli tasan 2 ½ ja oli kesäkuu. Miksi kesä, siksi että esikoinen oppi 2 viikossa vaipasta pois, kun sai (maalla asuen) juoksennella omassa pihapiirissä ja pissiä puun juurelle aina kun oli tarve. Ikäero tuntui minusta tosi hyvälle, sillä esikoiseni jo tuolloin keskusteli ja oli oikea apuri (ja on edelleen). Oli innolla mukana vauvan hoidossa, kiikutti vaippoja roskiin ja haki uuden. Ja poikien suhde on edelleen toisista houlehtimista. Mutta joka päivä nyt kinistellään ja riidellään niinkuin sisarusten kuuluu. Molemmat on "saatu" omaan yhteiseen huoneeseen nukkumaan (kerrossänky) ja päivähoitopaikkojen vaihtaminenkin oli helppoa, kun oli veli. Nyt pojat 6-vuotta ja toinen täyttää kuukauden päästä 4-vuotta. Ja vauva syksyllä. Nyt saan keskittyä esikoiseni koulunkäyntiin ja nauttia kotielämästä 4-vuotiaan ja vauvan kanssa päivällä. 4-vuotias on innoissaan vauvasta, mutta leikkikaverina varmaankin toimii isoveli.
T
teitsu4
Vieras
Meillä kahden vanhimman ikäero on 1 v ja 3 päivää, ekat vuodet tietysti rankkoja, mutta sen jälkeen olleet koko ajan parhaita kavereita. Nyt poika on 10 v ja tyttö 9 v.
Mutta vaikka ekat vuodet olivatkin rankkoja on meillä nuoremmilla vain vajaa vuosi ikäeroa. Silloin sama juttu tietysti että ekat vuodet rankkoja, mutta silloin tietysti myös isommista tosi paljon apua. Nuorempi poika täyttää kesällä 4 v ja tyttö täyttää 3 v. Heillä myös leikit sujuvat tosi kivasti yhteen ja koko nelikko leikkivät paljon keskenään ja tietysti myös välillä tappelevat. Itse olen päivät töissä ja nuoremmat päiväkodissa, ovat sielläeri ryhmissä mikä tuntuu olevan tosi hyvä ratkaisu niin nuorempikin saa enemmän omia kavereita eikä mene vallan isoveljen mukana.
Kieltämättä välillä on vähän rankkaakin, varsinkin kun iskä käy kotosalla vain viikonloppuisin, mutta kyllä ne lapset vaan niin paljon iloa tuo, että se kannattaa!!
Mutta vaikka ekat vuodet olivatkin rankkoja on meillä nuoremmilla vain vajaa vuosi ikäeroa. Silloin sama juttu tietysti että ekat vuodet rankkoja, mutta silloin tietysti myös isommista tosi paljon apua. Nuorempi poika täyttää kesällä 4 v ja tyttö täyttää 3 v. Heillä myös leikit sujuvat tosi kivasti yhteen ja koko nelikko leikkivät paljon keskenään ja tietysti myös välillä tappelevat. Itse olen päivät töissä ja nuoremmat päiväkodissa, ovat sielläeri ryhmissä mikä tuntuu olevan tosi hyvä ratkaisu niin nuorempikin saa enemmän omia kavereita eikä mene vallan isoveljen mukana.
Kieltämättä välillä on vähän rankkaakin, varsinkin kun iskä käy kotosalla vain viikonloppuisin, mutta kyllä ne lapset vaan niin paljon iloa tuo, että se kannattaa!!