Niin meille on tulossa n.11,5kk ikäero lapsille ja olisi kiva tietää muiden lasten ikäeroista ja minkälaista on ollut yms.Itse saan kesän viettää lasten kanssa melkein keskenäni koska mies joutuu paljon olemaan navetassa ja pellolla ja koneitakin korjailemassa(vanhoja kun ovat)
lasten ikäeroista kokemuksia?
- Viestiketjun aloittaja sartsukka
- Ensimmäinen viesti
P
peruna
Vieras
Meillä ikäero vajaa 1v2kk. Esikoinen ollut aina helppo lapsi, vasta nyt tiedän mitä tarkoittaa vauvan vatsakipu ja yöheräilyt. Esikoisesta tuli vauva, äidin syliin pitää päästä vaikka ennen vauvaa jo meni menojaan. Ja onneksi oppi kävelemään ennen uutta vauvaa. Kieltämättä on rankkaa, minulla mies vuorotöissä ja välillä siis yötkin töissä. Paljon on hyviä hetkiä, mutta kyllä tämä pinnaa kasvattaa kun molemmat haluaa yhtä aikaa syliin. Ja tietysti äisin sydän on raskas, kun molempia haluaisi helliä, mutta täytyy valita se jolla akuutimpi hätä. Kuulemma 6 kk tienoilla helpottaa, katsotaan sitten.
Kuitenkin olen iloinen valinnastamme tehdä toinen lapsi nopeasti, päivääkään en sitä kadu.
Jos haluat tarkempaa, kysy enemmän, vaikea tässä on muuta nyt keksiä.
Tsemppiä vaan!
Kuitenkin olen iloinen valinnastamme tehdä toinen lapsi nopeasti, päivääkään en sitä kadu.
Jos haluat tarkempaa, kysy enemmän, vaikea tässä on muuta nyt keksiä.
Tsemppiä vaan!
D
dagu
Vieras
A
Anne35
Vieras
Meillä pienten ikäero 1v1kk9päivää.....ja RANKKAA on...Nyt ku ovat melk. 2 ja 3 vee, niin tappelua JOKA PÄIVÄ.... \|O \|O
Voimia Sinulle.... =)
Voimia Sinulle.... =)
\
Meillä samanikäiset ja sitten vielä kuopus 1v. En ole kokenut pieniä ikäeroja rankkana. Riippuu tietysti myös lapsista. Meillä on sairasteltu vähän ja yöunetkin kaikki nukkuneet aika pienestä pitäen hyvin. Meillä on aika selkeä päivärytmi ulkoiluineen ja päiväunineen, olen todennut että sen avulla vältytään aika monelta kiukuttelulta ja tappelulta. 2 ja 3v leikkivät paljon yhdessä ja antavat kuopuksenkin tulla mukaan. Musta itsestä tuntuu, että mulla on riittävästi omaa aikaa. Ja myös aikaa miehelle. Joitain pikku niksejä on arjen helpottamiseksi. Saatan esim.tehdä seuraavan päivän ruuat edellisenä iltana, joinain aamuina laitan kellon soimaan ennenkuin lapset herää, käyn itsekseen suihkussa ja juon aamukahvin rauhassa, laitan aamiaisen valmiiiksi ja herätän pienet (ainakin lähtee itsellä päivä hyvin käyntiin)... Musta myös tuntuu, että joskus on aika paljon omasta päästä kiinni. Jos sitä asennoituu, niin et onpa tää rankkaa, niin kai se sit on... Toivottavasti tästä oli apua, eikä kukaan ottanut hernettä nenään.
Alkuperäinen kirjoittaja 08.02.2005 klo 18:13 Anne35 kirjoitti:
Meillä samanikäiset ja sitten vielä kuopus 1v. En ole kokenut pieniä ikäeroja rankkana. Riippuu tietysti myös lapsista. Meillä on sairasteltu vähän ja yöunetkin kaikki nukkuneet aika pienestä pitäen hyvin. Meillä on aika selkeä päivärytmi ulkoiluineen ja päiväunineen, olen todennut että sen avulla vältytään aika monelta kiukuttelulta ja tappelulta. 2 ja 3v leikkivät paljon yhdessä ja antavat kuopuksenkin tulla mukaan. Musta itsestä tuntuu, että mulla on riittävästi omaa aikaa. Ja myös aikaa miehelle. Joitain pikku niksejä on arjen helpottamiseksi. Saatan esim.tehdä seuraavan päivän ruuat edellisenä iltana, joinain aamuina laitan kellon soimaan ennenkuin lapset herää, käyn itsekseen suihkussa ja juon aamukahvin rauhassa, laitan aamiaisen valmiiiksi ja herätän pienet (ainakin lähtee itsellä päivä hyvin käyntiin)... Musta myös tuntuu, että joskus on aika paljon omasta päästä kiinni. Jos sitä asennoituu, niin et onpa tää rankkaa, niin kai se sit on... Toivottavasti tästä oli apua, eikä kukaan ottanut hernettä nenään.
A
archie
Vieras
Meillä lapsilla ikäeroa 1v2kk ja vaikka välillä onkin ollut rankkaa niin yhtään en kadu. Nyt kun ovat jo 3 ja melkein 2 niin on hauska seurata kun isompi selvittää pienemmälle miten pitää toimia/mitä tehdä ja leikkivätkin jo yhdessä. Välillä tietysti sitten tappelevat mutta paljon kuitenkin yhdessä touhuilevat. Vinkkinä antaisin että kannattaa opettaa (jos vain suinkin mahdollista) molemmat nukkumaan edes yhdet päikkärit yhtäaikaa ja käyttää se "vapaa-aika" itsensä virkistämiseen (ei siis kotitöihin) niin kummasti saa voimia kun saa itselle edes pienen hetken ns. omaa aikaa päivässä. Ainakin minulla auttoi kummasti jaksamaan. Mekin muuten asutaan maalla (isäntä maatalousyrittäjä) ja innostui navettaremonttiin just kuopuksen vauvakesänä 
Meillä esikoisen ja keskimmäisen ikäero on 2v2kk, keskimmäisen ja kuopuksen 1v3kk. Toki kolmen pienen pirpanan kanssa arki ja pyhät on aika karusellia, mutta uskon, että lasten tästä vielä kasvaessa heistä on yhä enemmän seuraa toisilleen ja pienestä ikäerosta pelkästään hyötyä. Nyt toki leikit menevät vähän ristiin ja tappeluakin riittää... sitähän se sisarten välinen rakkaus on.
"Yhteenkuuluvuuden" tunnetta lapsillamme varmaan lisää se, että ovat kaikki tyttöjä =) . Nyt tytöt ovat 4v10kk, 2v8kk ja 1v5kk. Vanhempina halusimme lapset peräkkäin, jotta jää sitä vaipatontakin elämää elettäväksi alle nelikymppisenä.
"Yhteenkuuluvuuden" tunnetta lapsillamme varmaan lisää se, että ovat kaikki tyttöjä =) . Nyt tytöt ovat 4v10kk, 2v8kk ja 1v5kk. Vanhempina halusimme lapset peräkkäin, jotta jää sitä vaipatontakin elämää elettäväksi alle nelikymppisenä.
Mun pojilla on ikäeroa 1v4kk. Ollut kiinnostavaa 
. Minulle moni sanoi raskausaikan, että ekoista kuukausista ei muista mitään. Minä muistan. Vaikka välillä haluisin unohtaa . No ei. Olihan se alku aikamoista, johtuen lähinnä sylivauvavauvasta. Ja siitä että kuopus on aina tarvinnut ärsyttävän vähän unta. Esikoinen ei meillä ole ollut mustis, kuopus paljon enemmän. Nyt pojat ovat reilu 3 ja vajaa kaksi ja vaikka seuraa toisistaan, niin tappelevat sikana. Lähinnä isompi kiusaa.
Mutta koskaan en ole katunut pientä ikäeroa. Uskon että se on pitkässä juoksussa helpompaa...
. Minulle moni sanoi raskausaikan, että ekoista kuukausista ei muista mitään. Minä muistan. Vaikka välillä haluisin unohtaa . No ei. Olihan se alku aikamoista, johtuen lähinnä sylivauvavauvasta. Ja siitä että kuopus on aina tarvinnut ärsyttävän vähän unta. Esikoinen ei meillä ole ollut mustis, kuopus paljon enemmän. Nyt pojat ovat reilu 3 ja vajaa kaksi ja vaikka seuraa toisistaan, niin tappelevat sikana. Lähinnä isompi kiusaa. Mutta koskaan en ole katunut pientä ikäeroa. Uskon että se on pitkässä juoksussa helpompaa...
