Lasten ikäero pieni-kokemuksia

[taustalla]

Eli millaisia kokemuksia on, kun lasten ikäero jää alle 2 vuoteen, "vaarana" meillä, että jopa vain 1.5 v kun kaksoset tulossa näillä näkymin? Miten vanhempi lapsi, joka on vielä kovin pieni? pelkään, että jääkö kokonaan syrjään, varsinkin jos vaativia vauvoja tulossa? Miten olette pärjänneet, jos tukiverkosto ei ole laaja ja mies matkatöissä ja paljon poissa.

Millaiset vaunut, kun vanehmpikaan ei vielä jaksa kävellä paljoa?

 

[viheriäinen]

lapsillani on 1½v ikäeroa. Mieheni oli vauva-aikana melkein koko ajan töissä. Mutta sain molemmat nukkumaan päikkärit yhtäaikaa, jolloin sain hetken hengähtää. Ja molemmat olivat suht helppoja lapsia. Kaksosten rattailla kuljettiin. Tosin kaksoset ovat ehkä eri asia kuin yksi lapsi.
Tsemppiä ja voimia sinne.
Nyt kun lapset ovat jo koulussa, niin helpommin menee, nuorempi oppii vanhemman sivussa asioita aiemmin

 

[taustalla]

Oliko mustasukkaisuutta? Miten ilmeni? Tuntuuko, että vanhempi jää vähemmälle? Sitä en todellakaan halua.

Nyt ainokainen on päivähoidossa osa-aikaisesti, itse olen työelämässä. Ihan kokonaan en halua lopettaa sitä, sillä saatu "hyvä paikka" ja pieni viihtyy. Toki en pitäisi kuin murtoajan nykyisestä osa-aikaisesta.

 

[vieras minäkin]

Meilläkin ikäeroa puolitoista vuotta. Mustasukkaisuutta oli jonkin verran aluksi. Isompi saattoi heitellä pienempää leluilla ja heräsi joskus itkemään öisin kun vauvakin itki. Rasittavaa oli myös kun molemman itkivät jotain samaan aikaan ja piti valita, kumman hoitaa ensin. Toisaalta nyt on ihanaa, kun lapset leikkivät yhdessä samoja leikkejä. Ts. alku on hankalaa, mutta sitten lapsista on tosi paljon tukea ja seuraa toisilleen. Ja mitä mustasukkaisuuteen tulee, sisaruskateudestahan ei koskaan pääse kokonaan eroon...

 

[Se sujuu hyvin]

Mulla lasten ikäero on 1 v 5 kk. Mun mielestä todella mukava ikäero. Ensin alkuun päikkärit meni niin, että vauva nukkui kahdet unet ja isompi yhdet. Kätevää. Eli kun aamupäivällä olin ison kanssa ulkona leikkimässä tai kotona askartelemassa niin vauva nukkui. Kun isompi oli syönyt ja mennyt nukkumaan pystyi olemaan vauvan kanssa kahdestaan. Ja taas iltapäiväksi vuoronvaihto. Tottakai olivat hereilla samaankin aikaan, mutta en muista kokeneeni asiaa mitenkään ongelmallisena. Itsekin ehdin jopa paremmin suihkuun (eli oli omaa aikaa) kahden lapsen äitinä kuin yhden. Kotihommatkin tuli tehtyä siinä ohessa. Vauva muuten viihtyy tosi hyvin kun katselee parivuotiaan leikkejä. Ne on sillon vielä ymmärrettäviä. Isommilla nuo leikit on jo monimutkaisempia. Tukiverkkoa olisi ollut käytettävissä, mutta todella harvan kerran tuli käytettyä. Parasta oli tietysti tietää, että sellainen oli olemassa jos olisi tarvetta ollut.

 

[TuiKKu]

meillä ikäero 1v3kk, ensin on ollut hankalaa juuri sen vuoksi että piti vahtia koko ajan ettei vanhempi satuta vahingossa pienempää mutta nyt ovat erottamattomia. minulla oli hoitoapua usein koska en kertakaikkiaan pystynyt tekemään mitään kotihommia kun piti vahdata niin paljon.
jos pari kertaa oli menoa palkkasin illaksi kaksi hoitajaa sillä en uskonut kenenkään selviävän urakasta yksin.
nyt pitävät toisillensa seuraa ja vaikka pitää edelleen vahtia, niin voi ottaa huomattavasti rennommin. ei se niin haittaa vaikka välillä seinät on piirretty, jogurtit haettu omatoimisesti jääkaapista ja levitetty toisiinsa jne kunhan eivät vahingoista toisiansa.
kohta syntyy kolmonen ja ikäeroa nuorempaan tulee 2v2kk. kotiapu ainakin näin aluksi on tarpeen joko katsomaan lasten perään tai kotihommiin, suosiolla tunnustan etten ole superäiti mutta tiedän muutamia jotka ovat selviytyneet mainiosti kaikesta ihan ilman muiden apuakin.
olen siis pienten ikäerojen puolesta kun näen kuinka hyvin muksut tulevat keskenään toimeen ja miten he kasvavat yhdessä.

 

[teerenpilkku]

Meillä ekan ja tokan ja sitten kolmosen väleihin 1 v 9 kk ja 1v 10 kk, joten vanhin ei vielä neljää kun kolmas syntyi. Kolmen pienen aikana suurin puute käsistä. Kaikkia ei voinut ulkona ottaa kiinni tai auttaa ihan yhtä aikaa. Oli toki kaksosten rattaat, mutta niihin meni vain kaksi. Kolmatta sitten vedin pulkassa talvella. Päikkäreihin en saanut koskaan yhtäaikaa lapsia ja uloskin päästiin kun muut tuli jo sisälle. Silti minusta helpompaa kun työlään esikon kanssa yksin. Ehkä suurin asia oli kuitenkin vanhimman pitäminen isona, kun porukan vanhin oli silloin.
Nyt nuo jo koululaisia ja pikkuvauva meillä. Nautin kovasti. AAmulla vauvan kanssa ja sitten tulee koululaiset, jotka hoitavat pikkuveljeään kovasti.
Kaksosista ei kokemusta, mutta uskon sisarusparven olevan rikkaudeksi vaikka paikoin varmaan touhua riittäisi enemmän kuin jaksaisi. :hug:

 

[archie]

Meillä ikäeroa 1v2kk ja vaikka välillä onkin ollut rankkaa niin nyt kun ovat jo isompia (3 ja 4v) niin huomaa miten heistä on toisilleen seuraa. Leikkivät siis tosi paljon yhdessä vaikka välillä tietysti tappelevatkin. Ainakaan meillä ei ollut mitään suurempaa mustasukkaisuutta, siis sellasta mitä esim. 2,5-4 vuotias voisi kokea. Minua auttoi jaksamaan kun nukkuivat päikkärit samaan aikaan niin jäi itsellekkin aikaa. Rennolla asenteella selviää ts. kaikista pikkujutuista ei kannata nipottaa =D

 

[taustalla]

\

meillä ikäero 1v3kk, ensin on ollut hankalaa juuri sen vuoksi että piti vahtia koko ajan ettei vanhempi satuta vahingossa pienempää mutta nyt ovat erottamattomia. minulla oli hoitoapua usein koska en kertakaikkiaan pystynyt tekemään mitään kotihommia kun piti vahdata niin paljon.
jos pari kertaa oli menoa palkkasin illaksi kaksi hoitajaa sillä en uskonut kenenkään selviävän urakasta yksin.
nyt pitävät toisillensa seuraa ja vaikka pitää edelleen vahtia, niin voi ottaa huomattavasti rennommin. ei se niin haittaa vaikka välillä seinät on piirretty, jogurtit haettu omatoimisesti jääkaapista ja levitetty toisiinsa jne kunhan eivät vahingoista toisiansa.
kohta syntyy kolmonen ja ikäeroa nuorempaan tulee 2v2kk. kotiapu ainakin näin aluksi on tarpeen joko katsomaan lasten perään tai kotihommiin, suosiolla tunnustan etten ole superäiti mutta tiedän muutamia jotka ovat selviytyneet mainiosti kaikesta ihan ilman muiden apuakin.
olen siis pienten ikäerojen puolesta kun näen kuinka hyvin muksut tulevat keskenään toimeen ja miten he kasvavat yhdessä.

Ei ehkä kannata suositella toisille lyhyitä ikäeroja. Aika harvalla kun on varaa palkata lastenhoitaja katsomaan isomman lapsen/isompien perään kun itse hoitaa vauvaa.

 

[alkuperäinen vieras]

Onko kellään kokemuksia esim. kunnallisesta kotiavusta? Siis on aika hankalaa jos 1 alle 2 vuotias ja sitten kaksoset ja mies tosiaan reissunpäällä suurimman osan aikaa. Onko tulorajoja? Mitä maksaa? Jos olisi tulossa vain yksi, niin enpä näitä miettisi, silloin pärjäisi vähemmillä avuilla. Mutta ulkopuolisen avun palkaaminen säännöllisesti ja useasti tulee kalliiksi.

 

[pomppujalka]

Meillä lasten ikäeroa on 1v ja 9kk. Mies tekee matkatöitä ja saattaa olla viikonkin poissa yhteen menoon. Aikasemmin oli pidempiäkin aikoja, mutta toisen lapsen myötä on järjestänyt työasiansa niin, ettei viikkoa pidempää jaksoa ole poissa.
Siis arki sujuu ihan hyvin. Siksi, että nuorimmainen on helppo vauva ja vanhempi on alun pienten mustasukkaisuusoireiden jälkeen tottunut vauvaan. Mies hoitaa pääsääntöisesti vanhemman ja minä nuoremman iltaisin ja kun mies on poissa minä tietysti kaitsen molemmat. Välillä on ns. tilanne päällä, kun molemmat tarvitsevat samaan aikaan äitiä. Saan kyllä hoitoapua vanhemmiltani aina, kun pyydän. Tämäkin helpottaa arkea. =)

 

[alkuperäinen vieras]

Niin, yhden vauvan kanssa en asiasta edes kysyisi, mutta kun tulee kerralla kaksi ja tukiverkosto on pieni...Onneksi olen nähnyt esitteitä kolmosten rattaista, jossa istuvat vierekkäin, näyttivät yhtä näppäriltä kuin kaksosten rattaat. Saa erilaisia versioita, jos kolme eri ikäistä.

Mutta kokemusta kunnallisesta kodinhoitajasta, saako ja millä perustein, vai täytyykö olla ns. lastensuojelutapaus???

 

[Claudine]

Ainakin Tampereella on mahdollista saada kunnallista kotiapua ihan "tavalliseen" perheeseen, tuloista riippumatta, jos esim. lapset pienellä ikäerolla. Meillä lapsilla 1 v 4 kk ikäeroa, ja tuota kotiapua oikein neuvolan toimesta mainostettiin. Tosin ei sitten tarvittu, kuopus oli ns. helppo vauva, eikä isoveli osoittanut edes kummempaa mustasukkaisuutta.

 

[taustalla]

\

Onko kellään kokemuksia esim. kunnallisesta kotiavusta? Siis on aika hankalaa jos 1 alle 2 vuotias ja sitten kaksoset ja mies tosiaan reissunpäällä suurimman osan aikaa. Onko tulorajoja? Mitä maksaa? Jos olisi tulossa vain yksi, niin enpä näitä miettisi, silloin pärjäisi vähemmillä avuilla. Mutta ulkopuolisen avun palkaaminen säännöllisesti ja useasti tulee kalliiksi.

Mulla oli kodinhoitaja kun mulla oli 2 alle 2-vuotiasta,vuoden ikäerolla.
Todella vaikeaa oli saada apua,itkin ja sanoin että jos en saa apua niin kuka ottaa vastuun.Olin todella loppu ja väsynyt.En jaksanut edes sängystä enää nousta.Meillä ei ollut tukiverkostoa lainkaan.Sain onneksi kodinhoitajan joka kävi 3 krt/vko.Ulkoilutti lapsia ja teki kotihommia.
Täällä Espoossa täytyy olla tosi suuri tarve,ennenkuin saa kodinhoitajan.kaikki apu menee vanhuksille,lapsiperheistä viis.

 

[Harmaa]

Minullao n isomilla lapsilla 1.5v ikäeroa ja voin sanoa että oli kamalan, todella kamalan rankaa nuo ekat n.3v "Iso" oli vielä pieni ja syliteltävä vauva kanssa, mutta jouti väksiin kasvamaan ja odottamaan vuoroaan. Aina nälkä taikka joku hätä melkein vakiona samaan aikaan. Ei oo ikävä noita aikoja. Niin ja nukkumisesta ei voinut puhuakkaan. Aina valvoi jonpi kumpi :/

 

[taustalla]

\

\

Onko kellään kokemuksia esim. kunnallisesta kotiavusta? Siis on aika hankalaa jos 1 alle 2 vuotias ja sitten kaksoset ja mies tosiaan reissunpäällä suurimman osan aikaa. Onko tulorajoja? Mitä maksaa? Jos olisi tulossa vain yksi, niin enpä näitä miettisi, silloin pärjäisi vähemmillä avuilla. Mutta ulkopuolisen avun palkaaminen säännöllisesti ja useasti tulee kalliiksi.

Mulla oli kodinhoitaja kun mulla oli 2 alle 2-vuotiasta,vuoden ikäerolla.
Todella vaikeaa oli saada apua,itkin ja sanoin että jos en saa apua niin kuka ottaa vastuun.Olin todella loppu ja väsynyt.En jaksanut edes sängystä enää nousta.Meillä ei ollut tukiverkostoa lainkaan.Sain onneksi kodinhoitajan joka kävi 3 krt/vko.Ulkoilutti lapsia ja teki kotihommia.
Täällä Espoossa täytyy olla tosi suuri tarve,ennenkuin saa kodinhoitajan.kaikki apu menee vanhuksille,lapsiperheistä viis.

jatkan vielä...

Onneksi nuo ajat on jo takanapäin ja esikoinen on eskarissa .
En ymmärrä ihmisiä jotka haluavat pienellä ikäerolla lapsia,itse en ainakaan jaksanut nauttia kummastakaan lapsesta (toinen raskaus oli vahinko).Riippuu tietysti monesta muustakin asiasta,meillä ei ollut tukiverkostoa ja lapset nukkuivat huonosti.Oli koliikkia jne.
Meillä on kolmas lapsi,mutta TODELLAKIN isommalla ikäerolla 4-5v ikäerot on luksusta!!!!!! Yhden vauvan kanssa on helppoa

 

[samase]

jos kärsii lapsettomuudesta ei paljon ikäeroja silloin mieti meillä 1v10kk ikäeroa joten rankkaa oli kun lapset syntyi pieninä eli ensin kova kasvattaminen.jos olisin saanut lapset nuorempana mutta en edes kolmatta enää harkitse oli sen verran rankkaa kun lapset oli pieniä vanhempi lapsi lopetti 2v,päiväunet joten ei olle omaa aikaa ollenkaan.onneksi nukkui yöt sitten hyvin.nyt jo helppoa lapset kavereita ja tappeluakin tietysti välillä mutta kausittaista nyt 5v,ja 3v.Aina ei voi ikäeroa valita... :flower:

 

[Eleonoora]

Jos sulle on tosiaan kaksoset tulossa niin voisi ajatella että esikoiselle voisi olla hyväksikin olla välillä hoidossa. Joskus äitejä syyllistetään siitä, että isompi lapsi on hoidossa mutta minusta kaksoset on kyllä aika hyvä syy...kyllä käsistä tulee olemaan kova kysyntä. Mulla on kolme lasta, joista kaksi nyt jo isoa (1,5 vuoden ikäerolla) ja yksi vauva, ja aika paljon olen yksin kun mies on toisella paikkakunnalla. Kyllä tekemistä piisaa, ja jos hiukankin yrittää pitää huushollia kunnossa, niin lasten kanssa leikkimiseen ym. ei tahdo millään jäädä aikaa.

Kyllä sulla on niin iso koitos edessä päin, että tosiaan kannattaa katsoa ettet polta itseäsi loppuun!

 

[alkuperäinen vieras]

Joo, nyt täytyy suunnitella tarkkaan, lapsille tai äidille ei ole kummallekaan hyväksi loppuunpalanut äiti. Osa-aikainen hoito on varmasti jo isommalle pienelle hyvä asia, saa ainakin seuraa ja huomiota tarhassakin. AInakin on viihtynyt siellä ja askartelevatkin. En meinaan jaksa uskoa, että siinä itse paljoa jaksaa vauvojen kanssa muuta keksiä. Kyllä alkuvaihe on sitä pakollisten pyöritystä. Apua tosiaan olla meititty, ja mielestäni ensin kunnallinen on katsottava, tässä on mukavasti veroja tullut maksettua...

Pieni ikäero ei toki ole paras mahdollinen, kuten joku edellä totesi, mutta kuten toinen totesi, jos on lapsettomuutta takana ja ikää 35, ei siinä ruveta pitämään useamman vuoden taukoja kun omassa tuttavapiirissäkin monilla on hoidot olleet tuloksettomina jo vuosia, mieluummin pelaa varman päälle. Lapsettomuus on ollut melkoinen kriisi, eka tuli helpolla hoidoilla, mutta näiden toisten kanssa jouduttiin menemään sitten jo raskaamman sarjan hoitoihin, ja oltiin varauduttu huomattavasti pidempään odotusaikaan raskauden suhteen. Toki muutoin oltaisiin odotettu pidempään ennen yritystä, mutta kummankin puolella oli riskitekijöitä ja saa olla iloinen että näin helposti onnistui. Omasta puolestani osa erikoislääkäreistä (lapsettomuus) on sanonut jo kolmenkympin iästä että saa olla onnellinen jos koskaan edes onnistuu. Ja mielestäni lapselle on mukavampi kun on sisaruksia, ainakin myöhemmässä vaiheessa.

 

[taustalla]

rankkaa sulla tulee olemaan, teit niin tai näin. Mutta muista, että se on vain tämä vaihe elämässä. Sukulaistytöllä oli eka lapsi 1v just kun kaksoset syntyi. Sillä vanhin on hoidossa ma ja pe. Kaksoset oln olleet helppoja hoitaa ja kai se lapsikin siihen sopeutuu, että odottaa joutuu. Kun taas se eka ja ainokainen on saanut huomiota erilailla. Tuossa joku sanoi, että oli vahinko kun heille tuli pian toinen lapsi. Mikä se sellainen nykyaikana on? ehkäisy sen verran varmaksi ettei tule jos ei ole valmis. tosin, elämä opettaa ja asioilla on tapana järjestyä kun on pakko. Voimia löytyy. Enpä tiedä kuinka moni mies pärjäisi meidän housuissa. Mulla itsellä lasten ikäero 1,7v.

ja itse olen kotipalvelussa töissä. Riippuu ihan paikkakunnasta miten apua saa. Mikä on painopiste.

 

[taustalla]

vahinko tarkoittaa sitä,että ehkäisy on pettänyt T.Äiti jonka lapsilla on ikäeroa vähän päälle vuosi

 

[archie]

Pakko vielä lisätä asian vierestä et yhellä entisellä työkaverilla oli kahdet kaksoset reilun vuoden välein.

 

[taustalla]

ja itse olen kotipalvelussa töissä. Riippuu ihan paikkakunnasta miten apua saa. Mikä on painopiste.
[/quote]

Millä perusteilla saa, miten usein ja mitä maksaa?

 

[taustalla]

\

ja itse olen kotipalvelussa töissä. Riippuu ihan paikkakunnasta miten apua saa. Mikä on painopiste.

Millä perusteilla saa, miten usein ja mitä maksaa?

[/quote]

Riippuu kunnan painopisteestä, kenelle apua annetaan. Lapsiperheet on meillä vähemmistönä, ikääntyneet saavat enemmän huomiota. Jos avun saanti on kk:ssa säännöllistä, tulee tuloista sidonnainen maksu. jos epäsäännöllistä niin kertamaksu, joka on huomattavasti kalliimpi. Siivoamista ja ruoanlaittoa me ei enää oikeastaan tehdä, yksityispuoli hoitaa sen. Meidän aika menee varsinaiseen hoitotyöhön. Meillä täällä paikkakunnalla kunta järjesti vauvabonuksen. sen sai valita ostosetelinä johonkin kauppaan tai kotiapuna (8h/pvx5). aika harva käytti kotiavun. voi sanoa, että 10 äidistä yksi käytti. ostoseteli oli n.200e. Nyt kotiapu on tältä osin loppu, koska meidän aika menee lisääntyvässä määrin ikääntyneiden parissa.

Sitten on soskun kautta (lähinnä) saatava perhetyöntekijä. Hän tekee laajemminkin perheen hyväksi. (neuvolasta saat tästä ja kotiavustakin lisätietoa) Kysy tarkemmat hinnat kotiavusta kotihoidon toimistosta, ovat kuntakohtaisia.

 

[taustalla]

Kiitos tiedoista vieras! Täytyy katsoa, tuleeko kuinka kalliiksi, vai onko esim. MLL edullisempi. Jos kolme pientä alle 2 vuotiasta ja mies paljon poissakotoa, kaipaa kyllä lapsenhoito/kodinhoitoapua, pelkkä raha ei lohduta...

Sitä vain ajattelin, että meneekö kunnalliset avut vain ns. sosiaalitapauksille, joissa alkoholi/mielenterveysongelmaa. Toki varmasti uupuu ylenmäärin, jos kolmen pienen kanssa ei ylimääräistä apua saa.