LASTEN IKÄEROSTA

Hei!
Kertokaahan omia kokemuksianne, hyvät ja huonot!
Minä haluaisin lapsilleni ikäeroksi n. kaksi vuotta.
Minulla itselläni ja siskollani on ikäeroa 3,5 vuotta ja se on mielestäni liikaa.
Onhan tuo vauva-aika aina raskasta, mutta nyt olen jo unohtanut esikoisen vauva-ajan ja uutta tässä haaveilen... :heart:

 

Meidän pojilla ikäeroa melkein 1v9kk. Me haluttiin lapset pienellä ikäerolla, itse asiassa aloitettiin yrittämään toista heti kun eka oli syntynyt, mutta melkein se vuosi meni ennen kuin tärppäsi. Itse en ole kokenut pientä ikäeroa liian rankaksi, pikkukakkonen on ollut helppo vauva. Isoveikka on aika tempperamenttinen tapaus. Hyvin ollaan kuitenkin pärjätty Nyt siis pojat 2v ja pienempi 3kk.

 

Minäkin olen miettinyt tuota kahta vuotta sopivaksi ikäeroksi...
Alunperin suunnittelin kolmen vuoden ikäeroa, mutta kun vauvakuume alkaa nousemaan niin ajattelin aikaistaa ainakin kakkosen yrittämistä vuodella. Voihan olla ettei vauva tärppääkkään niin kuin on suunnitellut.

 

Minäkin olen miettinyt tuota kahta vuotta sopivaksi ikäeroksi...
Alunperin suunnittelin kolmen vuoden ikäeroa, mutta kun vauvakuume alkaa nousemaan niin ajattelin aikaistaa ainakin kakkosen yrittämistä vuodella. Voihan olla ettei vauva tärppääkkään niin kuin on suunnitellut.

Totta, NIIIIIN totta!
Meillä olisi lasten ikäero aikalailla 3v, jos olis heti tärpänny, ja raskaus onnistunu, kun kakkosta alettiin yrittää. Mutta kun ei asiat sujunu meidän suunnitelmien mukaan, niin ikäeroa onkin jo 5.5v. Eikä tämä ole kovin hyvä ikäero, esikoisella painaa eskariuhma päälle, ja minä äitinä saan kyllä höykyytystä sieltä suunnalta. Vauva on toki esikoiselle kaikki kaikessa.

 

Mekin yritetään jo kakkosta, saapi nähdä milloin tärppää Esikoinen on suht haastava tapaus, mut mä pidänkin haasteista Ja välil jos onki vaikeeta, ni onneks ne rankat hetket kestää vain sen viitisen minsaa eikä tuu usein ni uskosin selviäväni hyvin kahdenkin pienen kanssa :heart:

 

Meiilläkin esikoinen oli aika helppo tapaus. Omaa tahtoa ja tempperamenttia löytyy. Mutta olen sitä mieltä että, vaikka alussa olisi vähän hankalampaa, niin sitten se palkitsee myöhemmin itsensä! =)
Minulla on kuitenkin haaveissa -tällä hetkellä- kolme lasta ja ikää on 26 vuotta. Ja en tahdo olla paljoa yli kolmenkympin, kun viimeiseni saan.
Niin, sitähän nyt ei silti voi koskaan tietää, että kuinka niitä lapsia siunaantuu. Esikoinen tuli niin helposti, että sitä vain olettaa seuraavankin olevan helppo tapaus. Sitä kun vaan ei koskaan voi silti tietää!

 

Mä sitten taas ajattelin että hyvä ikäero voisi olla 3-4-vuotta. En halua (ainakaan tällä hetkellä ) ihan heti toista vauvaa, esikoinen tulee nyt 9kk. Antaa hänen kasvaa hetken ja katsotaan sitten kakkosta. Ei ainakaan kahta vaippapyllyä tähän taloon kiitos yhtäaikaa!Haluan myös työelämään tässä välissä. Toki siellä voi taas hetken päästä tulla sellainen olo että jospas sittenkin olisi kivampi olla taas kotona..

 

Mä sitten taas ajattelin että hyvä ikäero voisi olla 3-4-vuotta. En halua (ainakaan tällä hetkellä ) ihan heti toista vauvaa, esikoinen tulee nyt 9kk. Antaa hänen kasvaa hetken ja katsotaan sitten kakkosta. Ei ainakaan kahta vaippapyllyä tähän taloon kiitos yhtäaikaa!Haluan myös työelämään tässä välissä. Toki siellä voi taas hetken päästä tulla sellainen olo että jospas sittenkin olisi kivampi olla taas kotona..

Mäkin aloin kaipaamaan työelämään ja vaihtelua kotona olemiselle (olen asiakaspalvelutehtävissä) ja tottunut aina työskentelemään jonkun kanssa.
Nyt kun olen ollut pari kuukautta töissä, niin kyllä taas kaipaa sitä kotona oloakin...

 

Meidän lapsilla ikäeroa 1v6kk ja hienosti on mennyt. Meilläkin oli ajatuksena, että toinen saa tulla suht pian ja varauduttiin pitkäänkin yritysaikaan, mutta onni lykästi ja suht pian tulin raskaaksi. Odotusaika oli helppo, toki välillä väsytti masun ja pikku taaperon kanssa, kävin myös osa-aikatyössä.

Nyt kun oikeen mietin, niin en kyllä osaa mitään oikeesti negatiivista sanoa tästä ikäerosta...alussa vaati hieman kekseliäisyyttä että sai imetykset hoidettua jne, mutta ei mitään suurempaa ongelmaa silloin alussakaan. Molemmat lapset on temperamentiltaan rauhallisia, nukkuneet aina suht hyvin yönsä, mitään mustasukkaisuutta tms. ei ole ollut (ehkä nyt alkaa pikkuhiljaa olla pientä kinaa kun lapset 2v8kk ja 1v2kk), mun aika on riittänyt ihan hyvin kahdelle lapselle.

Töitähän tässä on ja pitää ollakin, mutta en mä tätä mitenkään ylitsepääsemättämän rankkana pitäisi. Ja vaikka onkin niin klisee, niin kyllä huomaa, että sisaruksista on paljon seuraa toisilleen, oppivat jakamaan asioita jne. Kolmas lapsikin siintää jo haaveissa, mutta tähän samaan syssyyn ei ihan vielä kuitenkaan .