Lasten huomioimisesta...

[hopeapaju]

Meillä on kaksi lasta, esikoinen 2v8kk ja kuopus 1v7kk. Hankaluutena on nyt tuo lasten kanssa vietetty aika. Eli siis pyrin viettämään kummankin lapsen kanssa aikaa ihan kahden, mutta esikoinen tekee siitä vaikeaa. Kuopus on kiltti ja rauhallinen tapaus, tykkää leikkiä yksikseen ja jos menen "sekaantumaan" leikkeihin, hän saattaa ihan lähteä pois. Silloin kun hän haluaa huomiota, hän tulee syliin. Tykkää sitten köllötellä tyyliin vatsa vatsaa vasten sylissä tai sitten esim. luetaan kirjaa.

Esikoinen taas on vähän räiskyvämpi ja vilkkaampi tapaus, vielä ainakin. Esikoinen saa äidin itselleen aina aamulla, kun kuopus vielä nukkuu ja sitten päiväunien aikaan kun kuopus nukkuu pitempään. Nämä on tämmöiset jokapäiväiset hetket ja näiden lisäksi vielä tulee tehtyä esikoisen kanssa kaksin jotain kun kuopus on omissa touhuissaan. Ongelma on nyt lähinnä se, että kun yritän antaa aikaa pelkästään kuopukselle, esikoinen tahtoo mukaan. Jos kuopus vaikka vain istuu sylissä, esikoinen tahtoo kans. Jos kuopuksen kanssa luetaan kirjaa, esikoinen tahtoo mukaan kans. Tämä siis toistuu joka asiassa, jos kuopus hetkenkin saa äitinsä jakamattoman huomion oli kyse sitten vaikkapa vain vaipanvaihdosta. Jos esikoinen ei jostain syystä pääse mukaan alkaa kiukuttelu, tavaroiden heittely yms.

Silloin kun vaikkapa siivoan, niin molemmat leikkivät kivasti eikä mitään ongelmia ole. Esikoinen hermostuu vain kun kuopus saa huomiota.

Teimme kuopuksen synnyttyä ehkä (?) virheen siinä, että panostimme esikoiseen ja hänen huomioimiseensa erityisesti. Ja kun kuopus oli/on hyvin yksinviihtyvä, sama jatkui sitten myös myöhemmin. Ja nyt sitten tästä on tulossa ongelma... Mitä voisin tehdä, että saisin viettää hetken kuopuksenkin kanssa "kaksin"?

 

[nii]

kateuttahan tuo. olisiko esikolle jokin erityinen homma jota hän voisi tehdä sillä välillä. Ja tuollainen vilkas lapsi ei halua jäädä mistään paitsi. Hän kuvittelee teidän puuhaavan jotakin tärkeää ilman häntä.

 

[hopeapaju]

kateuttahan tuo. olisiko esikolle jokin erityinen homma jota hän voisi tehdä sillä välillä. Ja tuollainen vilkas lapsi ei halua jäädä mistään paitsi. Hän kuvittelee teidän puuhaavan jotakin tärkeää ilman häntä.

Niinhän tuo taitaa olla Olen yrittäny esikoiselle keksiä aina jotain kivaa puuhaa siksi aikaa, olen joka laittanu päälle lempparilastenohjelman että katsoisi sitä, mutta ei. Tämä tais alkaa silloin kun kuopus rupes kävelemään (noin kaks kuukautta sitten). Kokeekohan nyt tuon pienemmän enemmän uhaksi?

 

[Aurinkokunta]

Kun pienempi sisarus kasvaa, niin isompi sisarus kiinnostuu tästä huomattavasti enemmän... Ehkä etsii hänestä jo leikkiseuraa itselleen, ja samalla tietysti mustasukkaisuus vaivaa siinä, että hän haluaa tietää mitä toisen lapsen kanssa puuhaillaan.
Hän haluaa tuntea myös itsensä tärkeäksi, ja tulla huomioiduksi.

Minusta sie voisit ottaa molemmat lapset mukaan lukuhetkiin jne, ja halutessasi antaa sitä "kahdenkeskistä omaa aikaa" kuopukselle vaikka ennen kun laitat häntä nukkumaan.
Onko isä paikalla illalla, että josko hän voisi olla sen aikaa isomman kanssa?

 

[meillä]

asia täysin päinvastoin, ja kuopus on se, joka ei anna esikoisen olla kummankaan vanhemman kanssa rauhassa. Meillä meni , tai minulla meni, liian pitkään tajuta asia. Vuosia. Nyt esikoinen ei enää osaa olla lähellä. Siis ei tule syliin eikä osaa pyytää läheisyyttä tai muutakaan.

 

[hopeapaju]

Kun pienempi sisarus kasvaa, niin isompi sisarus kiinnostuu tästä huomattavasti enemmän... Ehkä etsii hänestä jo leikkiseuraa itselleen, ja samalla tietysti mustasukkaisuus vaivaa siinä, että hän haluaa tietää mitä toisen lapsen kanssa puuhaillaan.
Hän haluaa tuntea myös itsensä tärkeäksi, ja tulla huomioiduksi.

Minusta sie voisit ottaa molemmat lapset mukaan lukuhetkiin jne, ja halutessasi antaa sitä "kahdenkeskistä omaa aikaa" kuopukselle vaikka ennen kun laitat häntä nukkumaan.
Onko isä paikalla illalla, että josko hän voisi olla sen aikaa isomman kanssa?

Esikoista tuleekin huomioitua paljon, kuopuksenkin kustannuksella välillä.

Mies ei ole paikalla kuin hetken aikaa töiden jälkeen. Syö, nukahtaa ja lähtee raksalle, tulee sieltä kun lapset on nukkuneet jo hyvän tovin.

Poden tästä vähän huonoa omaatuntoa, koska kuopus jää niin herkästi sitten ilman sitä vain häneen kohdistuvaa huomiota. Noita on ihana kattoa ja kuunnella kun leikkivät yhdessä, kova kikatus vain kuuluu ja meno on hurjaa Ongelma on tosiaan siinä, että esikoinen tahtoo tehdä ihan just samaa kuin kuopus. Leikkiä tasan samoilla leluilla just silloin kuin kuopus. Tästä esimerkki: leikittiin kaikki yhdessä lattialla, esikoinen legoilla ja kuopukselle kaivoin laatikosta esille kipot jotka laitetaan sisäkkäin. Rakensin siinä toisella kädellä esikoisen kanssa lentokonetta duploista ja toisella kädellä näytin kuopukselle miten niitä kippoja laitetaan. Esikoinen unohti saman tein duplot ja halus ne kipot (jotka on aina leikittävissä ja leikkiikin niillä paljon).

 

[Mrs Shillelagh]

Esikoinen on kauris (=elää toisten ihmisten kautta) ja kuopus on vesimies (=haluaa olla vapaa ja itsenäinen)?

 

[hopeapaju]

Esikoinen on kauris (=elää toisten ihmisten kautta) ja kuopus on vesimies (=haluaa olla vapaa ja itsenäinen)?

Esikoinen vesimies ja kuopus kalat

 

[Mrs Shillelagh]

Onko se sitten sitä kun esikoinen on koira? Laumaeläin. Mutta niin on kyllä sikakin... Ehkä esikoinen on sitten tosiaan tottunut olemaan ainokainen, eikä hyväksy sitä ettei ole enää. Eli, se perinteinen