N
NonaMeea
Vieras
Ajattelin nyt tulla tänne purnaamaan,nimittäin kun nyt ottaa pattiin niin ettei ole tosikaan!! Tämä on erittäin pitkä juttu,mutta yritän tiivistellä.. Hain perjantaina esikon koulusta ja lähdimme heti matkaan. Määränpäänä meillä oli exän koti n.270km:n päässä ja sieltä haimme nuoremmat lapseni viikonlopun viettoon luokseni. Eli siis esikon kanssa istuimme autossa yhteensä 9tuntia,joista 8 oli ajoa. Ja sitten sama lenkki taas eilen! Yhteensä tuota ajamista tuli n.1080km (pe + su yhteensä) Exä vain viivyttelee asianajajansa kanssa,kaipa sillä on rahat loppu kun ei suosiolla käräjille päästä asiaa menemään. Hän ei lähe lapsia kuskaamaan metriäkään ja minä työttömänä retuutan esikkoa matkoilla mukana (ei voi jättää yksin kotiin) Ja minä en ole se ainut joka on muuttanut ja minkä johdosta nyt välimatka on mitä on.Luonnollisesti arvaattekin,että esikolla on eri isä. Ja alunperin kun nuoremmat lapset jäivät kirjoille isänsä luo,asuimme samalla kylällä ja lapset olivat vuoroviikoin kummallakin. Ja sovimme ettei kumpikaan muuta alueelta pois vaikka mikä olisi. Ajattelimme lapsia. Mutta eipä kauaa mennyt kun exä muutti 100km päähän nykyisen avokkinsa kanssa ja lapset mukana. Siitä alkoi mun taistelu. Lastenvalvojat ei pysty asialle tekee mitään ja exä ei anna lasten tuoda mun luokse mitään,eikä päinvastoin. Nyt kesällä ostin keskimmäiselle koulurepun ym,niin arvatkaas mitä niille tapahtui. Kaikki lenti reppua myöden takkaan ja voin vain kuvitella miten lapsi itki! Lapset eivät uskalla sanoa isälleen etteivät halua asua siellä,vaan haluavat muuttaa äidille. Siitä tulee kuulemma kauhea huuto. Kahden viikon päästä olisi taas tehtävä sama ajolenkki.. Sikäli mikäli mun selkäni ees paranee ajokuntoon siihen mennessä. Kiitos jos jaksoit lukea *huokaa*