H
huolissani
Vieras
eli lyhyesti taustatietoa: jäin yh:ksi kun lapsi oli 1v.
isä ei eron jälkeen noudattanut tapaamisjuttuja ym mitä sovittiin lastenvalvojalla.mun puolesta olis voinu silloin tavata lastaan milloin vain, välimatkaa kun oli vaan 40km. sitten isä päätti muuttaa 800km:n päähän, tietäen, ettei pikkulapsen tapaamiset usein onnistu välimatkan takia jne.
myöhemmin isä haastoi minut lapsen tapaamisista käräjille ja sai jotenki ihmeen kaupalla ne uudet tapaamisetki mustaa valkoselle (kiusantekoa mulle) joita ei ikinä noudattanu).
lapsi on nyt käytöksensä takia psykiatrisesa hoidosa, isä sai oikeudessa lähihuoltajuuden, mutta lasta ei ole yrityksistä huolimatta voitu isän luo "kotiuttaa" koska isä ei haluakkaan, kun huomasi lapsen häiriökäyttäytymisen. eli isä otti ja jatko omaa elämäänsä, uuden perheensä kanssa, jättämällä meän lapsen kuin nalli kalliolle
nyt lapsi psykiatrisessa hoidossa, ei saa isänsä luo mennä, mun luo toki, muttei terapian takia vielä asumaan.
ja vaikka isä on varta vasten halunnu, et lapsi tulis hänen luo, niin nyt se ei ole mahdollista, kun isä on kätensä nostanut pystöön omaehtosesti.
nyt siis mä, joka olen lasta yksin hoitanu 11v, joudun vissiin miettiin, miten saan lapseni lähihuoltajuuden isältä, joka ei ole paskan vertaa lapsestansa välittäny, varsinkaan ku lapsella ilmeni psykiatrisia ongelmia.
isä on ihan vittuillakseen sen verran vaikea ettei hevin suostu myöntään et mun luona on lapsen paras olla.
onko todella ainoa keino alkaa juttu käräjille pistään :/ en uskaltanu asiaa ees lapseni sos.työntekijöltä kysyä, jottei ajattele et koitan mustamaalata isää.
isä ei eron jälkeen noudattanut tapaamisjuttuja ym mitä sovittiin lastenvalvojalla.mun puolesta olis voinu silloin tavata lastaan milloin vain, välimatkaa kun oli vaan 40km. sitten isä päätti muuttaa 800km:n päähän, tietäen, ettei pikkulapsen tapaamiset usein onnistu välimatkan takia jne.
myöhemmin isä haastoi minut lapsen tapaamisista käräjille ja sai jotenki ihmeen kaupalla ne uudet tapaamisetki mustaa valkoselle (kiusantekoa mulle) joita ei ikinä noudattanu).
lapsi on nyt käytöksensä takia psykiatrisesa hoidosa, isä sai oikeudessa lähihuoltajuuden, mutta lasta ei ole yrityksistä huolimatta voitu isän luo "kotiuttaa" koska isä ei haluakkaan, kun huomasi lapsen häiriökäyttäytymisen. eli isä otti ja jatko omaa elämäänsä, uuden perheensä kanssa, jättämällä meän lapsen kuin nalli kalliolle
nyt lapsi psykiatrisessa hoidossa, ei saa isänsä luo mennä, mun luo toki, muttei terapian takia vielä asumaan.
ja vaikka isä on varta vasten halunnu, et lapsi tulis hänen luo, niin nyt se ei ole mahdollista, kun isä on kätensä nostanut pystöön omaehtosesti.
nyt siis mä, joka olen lasta yksin hoitanu 11v, joudun vissiin miettiin, miten saan lapseni lähihuoltajuuden isältä, joka ei ole paskan vertaa lapsestansa välittäny, varsinkaan ku lapsella ilmeni psykiatrisia ongelmia.
isä on ihan vittuillakseen sen verran vaikea ettei hevin suostu myöntään et mun luona on lapsen paras olla.
onko todella ainoa keino alkaa juttu käräjille pistään :/ en uskaltanu asiaa ees lapseni sos.työntekijöltä kysyä, jottei ajattele et koitan mustamaalata isää.
