Lapsuus pullonpohjan läpi..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Surullista

Vieras
Katsoin tuossa ruutu.fi sarjaa poliisit, pätkä 29.1, jossa lopussa poliisi sanoi, että suretti se 16v tytön kohtalo, kun joutuu nuoremmistaan huolehtimaan kun äiti dokaa. Sinäänsä se 16v kyllä pystyy kykenee ja pärjää, joillakin 16v tytöillä on oma lapsi, mutta silti, surullista ja muistoja herättävää.

Tyttäreni täyttää 9 vuotta. Kun katson sitä ja sen omatoimisuutta ja mietin, että sen ikäisenä minä huolehdin yksin kolmesta pienemmästä kun vanhemmat dokasi, oli baarissa, sitten tappeli ei voi kun olla todella pettynyt, ettei kulmillemme sattunut koskaan sitä poliisia, joka olisi pitänyt sitä edes surullisena. Ja tunnen niin suurta katkeruutta niitä ihmisiä, naapureita ja 90% kylän aikuisia asukkaita kohtaan, joista kukaan ei täsä vuosia jatkuvasta paskasta voinut tehdä sossuun ilmoitusta. Tokihan oli lamaa ja kaikkea ja kaikilla vaikeaa, mutta silti. Ehkä olisi säästytty pidemmällä aikavälillä siitä, että jokainen lapsita on tarvinnut mielenterveyspalvelujen hoitoa, pääsääntöisesti avoimella puolella. Yksi teinivuosina lähes onnistui tappamaan itsensä -kännissä. Sen siitä saa seuraukseksi, kun lapsena tietää jo mitä on kalja ja miten jotkut ihmiset sekoaa.

Nykyään teen töitä alalla, jossa näen ja jossa on vähän mahdollista jo ammatin varjolla puuttua, ettei tarvitse pelätä sitä, että joutuu huonoon valoon niiden silmissä, joista ilmoitus tehdään. Joiden perhe-elämää ja suhdetta lapsiin ja kykeneväisyyttä huolehtimaan niistä kyseenalaistetaan. Mieleenpainuvinta oli se, kun pysäytimme pariskunnan lasten kanssa odottamaan poliisia paikalle ja hetken päästä tuli täti-ihminen ja sanoi, että hän aiemmin katsoi kauhulla perheen menoa, kun molemmat on sekaisin kuin seinäkellot. En voinut kuin tuijottaa inhoa tuntien sitä naista, saatanan itsekäs vanha lehmä! Se puhelu hätäkeskukseen noista ei olisi paljoa vaivaa vaatinut.

Kyllä pientenkin lasten vanhemmat saa ottaa alkoholia, käydä baarissa ja käydä vaikka ulkomaanmatkalla bilettämässä ja ryyppäämässä, kunhan ne lapset on turvallisella aikuisella hoidossa. Ja lapsia ei haeta ennenn kuin krapula on kadonnu. Ja jokainen vapaa päivä ei ole sitä juomista ja lasten hoidossa olemista. Mikä vaan on niin vaikeaa siinä, ettei sitä hoitajaa hankita? Kyllä se alkoholisoitunut vanhempi tietää selvänä, että lapsen pitäisi mennä kyllä hoitoon johonkin, mutta mihin se unohtuu?
 
voi ku tulee ihan oma lapsuus mieleen :( josko joku edes olis pelastanut mut ja siskon siltä paskalta.. nykyäänkin käyn vielä psykoterapiassa hoidossa sen takia, olen kyllä aika nuori, 22 v. pikkusisko syntyi mun ollessa 6 vuotias ja 7 vuotiaasta eteenpäin siskon ollessa vuoden oltiin yöt kahdestaan aika usein ku mutsi ryyppäs ja faija oli duunissa.. ja sitä tappelemista ja hakkaamista, en todellakaan halua sitä kenellekkään ja toivon, että ME aikuiset puututtais ajoissa siihen!
 
Mieheni on pikkuhiljaa alkanut muistella omia lapsuudenkokemuksiaan, risteilyjä jolloin molemmat vanhemmat olivat päissään sekä isän päähänpistoja että nyt lähdetään sukulaisiin 400km:n päähän, äiti kuskina, yötä myöten.

Jotain ihan kauheaa, miksei kukaan puuttunut?
 

Yhteistyössä