Tulipas samankaltaisia tarinoita!
Meillä tosiaan alkoi siinä vuoden pintaan, kun tyttö alkoi nilkuttaa ja lopulta nilkka oli ihan 'mustelmilla' ja taas hetken kuluttua ihan normaalin värinen. Normaaliako? No ei tosiaan.
Mä kuljetin likkaa kanssa kolmisen kuukautta lääkäriltä toiselle ja mua suurinpiirtein taputeltiin päähän että nuori äiti olet ja eka lapsi kyseessä- TUO ON IHAN NORMAALIA tyttö hyvä..... :headwall:
Aamuisin ei suostunut kävelemään, mutta oletin sen johtuvan sylittelyn tarpeesta ja pikkuhiljaa heräämisestä, että olisi vain aamuisin vaisu.
Lopulta puolituttu vastaanottohoitaja järjesti ajan käytännön ohittaen eräälle lääkärille jonka tiesi tekevän jatkotutkimuksia jo silläkin perusteella että oltiin käyty samasta vaivasta jo monta kertaa. Ja sillä kerralla en suostunut ottaa tyttöä syliin ja pukemaan, vaan annoin klinkata paljain jaloin lääkärin huoneessa.
Oli jo laittamassa meitä kotiin hänkin kun alkoi seurata tarkemmin ja kirjoitti heti lähetteen labraan verikokeisiin.
Tulokset kun saatiin niin tulehdusarvot oli päätähuimaavat ja meille järkättiin nopeesti aika keskussairaalaan jossa lääkäri varovasti arvioi että voisi olla lastenreumasta kyse, ja hän laittais meidät saamaan varmistuksen asiasta Heinolaan. Pronaxen aloitettiin.
Ja sehän se oli, alkuun tuli Trexan joka ei kuitenkaan pitänyt oireita pois ja vuoden jälkeen alkoi pahoinvoinnit kaikesta huolimatta ja tyttö muuttui pistospäivän jälkeen 2 vrk ajaksi ihan flegmaattiseksi ja vaisuksi. Ja oksenti öisin :x Kasvu pysähtyi.
Koska tyttö oli pienikokoinen ja nuori muutenkin, ei vaihtoehtoja silloin vielä oikein ollut, joten lääkitys pronaxenia lukuunottamatta lopetettiin hetkeksi aikaa, että lapsi saisi voimia takaisin ja hiukan lisää painoa. Lopulta kuitenkin vähän varkain aloitettiin Enbrel (biologinen lääke) ja se auttoi, kahden pistoksen jälkeen kaikki oireet olivat poissa ja ruokahalut palautuivat ja kasvu alkoi uudelleen.
Nyt on Enbreliä saatu 2,5 vuoden ajan ja nyt tosiaan kokeillaan lopettamista, harvennettu on jo paljon pistosvälejä.
:flower: Heinolaan, siellä on ihanat lääkärit ja ainakin meillä pelkästään hyviä kokemuksia.
Yhtään en moiti vaikka sinnen niin pitkä matka meiltä onkin, en suostuisi lastani viedä mihinkään muualle hoitoon.