Lapsipuoli kieltää äitipuolelta kaiken. Mitä tehdä?

["Nounou"]

Meillä on sellainen tilanne, että reilu parivuotias tyttölapsi on keksinyt kiletää kaiken minulta, eli äitipuolelta. Olemme tuore "uusperhe", eli tytöllä menee varmasti vielä sopeutumisessakin aikaa. Mutta äärimmäisen ärsyttävää on jatkuva kiletäminen. Muutan tähän nyt nimeni, mutta tällaisia saan päivästä toiseen osakseni: Taina ei kato, Taina ei ota, Taina ei tule, Taina ei koske ja parhaimpana tulee Taina ei tappele, jota on sanonut hoitopaikassakin tai äidillään ja isukki on siitä saanut kysymyksen... Kun tulee sisälle ja pitäisi tervehtiä, ei tervehdi ja kun pyydetään että sano moi Tainalle, lapsi kieltäytyy.

Miten tähän pitäisi suhtautua? Itse komentaisin lasta, ettei niin saa sanoa, ettei lapsella ole valtaa komennella aikuisia ja että sisään tullessa tervehditään kaikkia sisällä olioita poikkeuksetta. Isukki on myös asiassa aika kädetön, enkä siltikään uskalla alkaa hänen lastaan kasvattaa, koska siitä on kieltämättä ollut närhettä aikaisemminkin. Olen tähän asti ollut useimmiten huomaamatta koko sanomista ja siitä vaan jatkanut katsomista, koskemista, ottamista jne. tokaisemalla joskus että tottakai katson tai totta kai tulen. Minun on pakko kohta puuttua tähän tiukemmin, koska homma riistäytyy kohta käsistä, kun pikkuinen alkaa keksiä jo ihan hulluja jatkoja tuohon Taina ei-leikkiin, kuten tuon tappelemisen. Asia ei ainakaan miehen tyylillä ole parantunut, vaan hullummaksi menee.

 

[vinkki]

Kuulostaa ikävälle. Minusta pitäisi aikuisten nyt istua alas ja todeta tämä ongelma ja kaikki kolme aikuista ottaa nyt asiakseen korjata lapsen sanomisia tyyliin "ei Pirkko, nyt sanotaan tainallekin moi" ja "Taina pukee nyt" jne..

Oletteko väleissä äiti ja äitipuoli? Lapsen kannalta paras jos puhallatte yhteen hiileen.

 

["vieras"]

Meillä oli samanlaista, lapsi kokeilee rajojaan uuden vanhemman kanssa. Meillä tilanteeseen on auttanut se että minä isänä olen kertonut mitä lapseni voi tehdä ja mikä äitipuolen rooli on meidän perheessä. Aluksi minäkin varoin puuttumista, koska podin syyllisyyttä edellisen perheen rikkomisesta ja siinä sitten jotenkin pelkää "itkettää" lasta ja antaa lapsen tehdä mitä vaan kunhan pysyy hymy naamalla.

Se mitä voit tehdä on keskustella miehesi kanssa kaksin ja pyrkiä selittämään hänelle että nykyinen tilanne sinun ja lapsen välillä ei ole toimiva.

 

[Ee]

Meillä pikkuisen vajaa parivuotias tyttö, ja sillä on myös välillä ollut noita "äiti ei kato", "äiti ei ota kirjaa", "äiti ei syö" jne. kausia. Siis ihan ydinperhe meillä kyseessä, että sinänsä eri tilanne kuin teillä. Olen johdonmukaisesti sanonut, että lapsi ei voi päättää siitä, mitä muut tekevät, eli kyllä jokainen itse päättää syömisestänsä jne. Luulisin, että tuo kuuluu osana siihen, että lapsi testaa, mihin kaikkiin asioihin hän voi vaikuttaa.

Ottakaa vaan johdonmukainen linja. Joka ikinen kerta, kun lapsi yrittää komennella muita, niin sanotte, että se ei ole hänen päätettävissään. Me ollaan annettu meidän likan sitten välillä päättää joistain sellaisista asioista, mitkä koskevat häntä, eli kuka tulee pukemaan tai vaihtamaan vaipan tai pesemaan hampaan jne.

 

["aapee"]

Meillä pikkuisen vajaa parivuotias tyttö, ja sillä on myös välillä ollut noita "äiti ei kato", "äiti ei ota kirjaa", "äiti ei syö" jne. kausia. Siis ihan ydinperhe meillä kyseessä, että sinänsä eri tilanne kuin teillä. Olen johdonmukaisesti sanonut, että lapsi ei voi päättää siitä, mitä muut tekevät, eli kyllä jokainen itse päättää syömisestänsä jne. Luulisin, että tuo kuuluu osana siihen, että lapsi testaa, mihin kaikkiin asioihin hän voi vaikuttaa.

Ottakaa vaan johdonmukainen linja. Joka ikinen kerta, kun lapsi yrittää komennella muita, niin sanotte, että se ei ole hänen päätettävissään. Me ollaan annettu meidän likan sitten välillä päättää joistain sellaisista asioista, mitkä koskevat häntä, eli kuka tulee pukemaan tai vaihtamaan vaipan tai pesemaan hampaan jne.

"Ihanaa" että ydinperheissäkin voi olla samaa ongelmaa. Ajattelin jo, että se olisi tästä uusperhekuviosta kiinni. Jospa alan jatkossa hokemaan tuota, ei ole lapsen päätettävissä joka väliin. Toivottavasti isi ei sitä kiellä, kun itku on varmasti tulossa ainakin alkuun, kun lapsi on sitä jo jonkin aikaa saanut hokea. Ehkä se siitä helpottuu sitten. Pitää kyllä puhua isin kanssa myös asiasta.. Se on vain hieman vaikeaa, koska olen itse lapseton.

Lapsen äitiä en ole edes tavannut vielä. Ovat miehen kanssa huonoissa väleissä. Ehkä tapaamme aikanaan, kun ovat keskenään saaneet asioitansa kuntoon.

 

["www"]

Meillä on myös 2,5v ja luulen, että tuo on ennemminkin ikään liittyvä juttu kuin siihen että oikeasti dissaisi sua. Me ollaan myös ydinperhe ja kyllä tyttö tekee koko ajan tuota samaa, kohde vaan vaihtuu aika ajoin. Esim. kun isä tulee työkomennukselta kotiin, niin äiti ei saisi tulla edes samaan huoneeseen missä leikkivät jne. Ja sit kun tulee mielenkiintoisempi kaveri niin isi onkin se, joka ei saisi edes katsella leikkejä. Tyttö hakee siis rajojaan. Samaan sarjaan luen "komentelun". Eli esim. kun meille tulee vieraita, niin tyttö yrittää määrätä mitä kukin saa tehdä, missä istua jne. Samoin yrittää kovasti määrätä mm. missä kissa saa tai pitää istua, missä liikkua jne. Vanhempien tehtävä on sitten laittaa rajat lapselle mitä saa tehdä ja miten pitää käyttäytyä. Miehesi tulisikin puuttua tuohon määräilyyn heti alkuunsa. Ja kyllä mun mielestä sinä voit itsekin puuttua asiaan. Kyllä mä olen kavereidenkin lapselle sanonut, ettei hän voi määräillä minua...Tuo on aina vaan vaikea tilanne, kun eron jälkeen monilla on pakonomainen tarve miellyttämisen avulla hyvitellä lasta. Siinä tekee todellisuudessa kuitenkin ison karhunpalveluksen lapselle.

 

[Arwen Undomiel]

Toi on kyllä täysin ikään kuuluvaa eikä varmasti mitenkään henkilökohtaista Meillä lapsi 2,5v on milloinkin isän ja milloinkin äidin tyttö ja sillon kuuluu ovaa ja korkealta että äiti ei saa ja äiti mene pois ja ja ja...

tsemppiä

ps. 'www' kirjotti hyvin että otat tiukasti vaan alusta asti asenteen ettei lapsi sinua määrää, lapsi saa toivoa mutta ei hänen pillin mukaansa hypitä, tai muuten on pian paljon suurempia ongelmia.

 

[Barbamama35]

Äitinä, eronneena ja uusperheellisenä antaisin muutaman vinkin hieman eri suuntaan mitä aiemmat.

Mitä jos et noteeraa lapsen ei juttuja mitenkään? Siis jos lapsi sanoo, että: "Taina ei syö." niin syöt vain normaalisti etkä reagoi mitenkään lapsen sanomisiin. Jos taas ei koskettaa jotain mitä olet tekemässä lapselle, ota hänet silloin huomioon ja anna hänelle tilaa. Poistu tilanteesta ja anna isän hoitaa.

Noin pieni lapsi ei ymmärrä vanhempiensa eroa ja jutustasi päätellen asia on vielä hyvinkin tuore. Lapsi on kaiken sen keskellä ja koittaa jotenkin ymmärtää tilannetta. Hän saattaa hyvinkin todennäköisesti kokea itse syyllisyyttä ja toisaalta syyttää sinua tilanteesta. Hän ehkä ajattelee, että pyyhkimällä sinut pois kaikki palaa entiselleen. Hän tarvitsee aikaa. Anna hänelle omaa tilaa ja aikaa tottua sinuun. Noin pieni lapsi ei parin vuoden päästä muista aikaa ennen sinua. Kyllä hän siis aikanaan tottuu ja hyväksyy sinut kunhan annat hänelle nyt sitä tilaa mitä hän tarvitsee.

Lapset osaavat olla ärsyttäviä ja vetävät takuulla siitä narusta, jonka huomaavat toimivan. Kokeile loppuuko kieltely, kun sillä ei ole mitään vaikutusta. Jos ilmekään ei värähdä sinun tai isän kasvoilla eikä käytös muutu, lapsi lopettaa tuon aika nopeasti. Hän keksii varmasti jotain muuta sen tilalle, mutta pikkuhiljaa kiusanteko loppuu hänen totuttuaan uuteen tilanteeseen. Voimia teille kaikille!

 

["aapee"]

Äitinä, eronneena ja uusperheellisenä antaisin muutaman vinkin hieman eri suuntaan mitä aiemmat.

Mitä jos et noteeraa lapsen ei juttuja mitenkään? Siis jos lapsi sanoo, että: "Taina ei syö." niin syöt vain normaalisti etkä reagoi mitenkään lapsen sanomisiin. Jos taas ei koskettaa jotain mitä olet tekemässä lapselle, ota hänet silloin huomioon ja anna hänelle tilaa. Poistu tilanteesta ja anna isän hoitaa.

Noin pieni lapsi ei ymmärrä vanhempiensa eroa ja jutustasi päätellen asia on vielä hyvinkin tuore. Lapsi on kaiken sen keskellä ja koittaa jotenkin ymmärtää tilannetta. Hän saattaa hyvinkin todennäköisesti kokea itse syyllisyyttä ja toisaalta syyttää sinua tilanteesta. Hän ehkä ajattelee, että pyyhkimällä sinut pois kaikki palaa entiselleen. Hän tarvitsee aikaa. Anna hänelle omaa tilaa ja aikaa tottua sinuun. Noin pieni lapsi ei parin vuoden päästä muista aikaa ennen sinua. Kyllä hän siis aikanaan tottuu ja hyväksyy sinut kunhan annat hänelle nyt sitä tilaa mitä hän tarvitsee.

Lapset osaavat olla ärsyttäviä ja vetävät takuulla siitä narusta, jonka huomaavat toimivan. Kokeile loppuuko kieltely, kun sillä ei ole mitään vaikutusta. Jos ilmekään ei värähdä sinun tai isän kasvoilla eikä käytös muutu, lapsi lopettaa tuon aika nopeasti. Hän keksii varmasti jotain muuta sen tilalle, mutta pikkuhiljaa kiusanteko loppuu hänen totuttuaan uuteen tilanteeseen. Voimia teille kaikille!

Okei. No melkein olen itse mennyt tuota rataa. Useimmiten olen juurikin täysin huomaamatta "ilmekään ei värähdä" eikä lause katkea ja vaan jatkan, niin lopputuloksena voi olla lapsen itku ja isi on usein kieltänyt minua sitten koskemasta johonkin tms. mikä on mielestäni väärin. Toisinaan taas ei ala itkeä ja jää hokemaan samaa tai jotain muuta mitä ei saisi tehdä. Joskus vaihdan käden paikkaa sen verran, että lapsi ei ala itkeä, mutta pidän edelleen esim ostoskärrystä kiinni. Kerran kokeilimme niinkin, kun en olisi saanut koskea kirjoihin, otin ne kaikki. Seurasi hysteerinen itkukohtaus, joka meni ohi vasta, kun lapsi sai kirjansa. Sen jälkeen sain taas koskea kirjoihin ja luimme niitä yhdessä.

Sitten kerran kun lapsi kiukutteli ja riiteli isin kanssa, alkoi tämä sanella jälleen että ei Taina tappele, ei Taina sano, vaikka olin itse takavasemmalla ja aivan hiljaa Tämä poistuminen ja huomaamatta jättäminen on johtanut juuri tuohon sanelemisen lisääntymiseen ja keksittyihin päätteisiin. Lapsi osaa myös sanat lyödä ja töniä, ja odotan sitä päivää kun tämä kieltää minua lyömästä ja mitä sitten jos alkaa sitä hokea hoitopaikassa?? Onko sitten jo oma pää vadilla asti??? Olen kuitenkin se tunkeutuja, jota vastaan äiti ja muut varmasti tulevat hyökkäämään. Tämän niin halusin välttää. Huoh.

 

["aapee"]

Nostan vielä, jos saisin lisää kommentteja..

Jos en nyt vielä halua puuttua isukin omantunnontuskiin sen enempää, niin kuinka suuren ongelman teen siitä itselleni myöhemmin? Siis että mahdanko saada auktoriteetin palautettua suht kivuttomasti? Luontaista auktoriteettia on kyllä, mutta tämän lapsen kanssa olen vähän hukassa, kun ei ole oma enkä halua talloa kenenkään varpaita kasvatusasioissa. Olen jo osin tallonut, mutta en voinut sitä välttää, koska kuitenkin asumme yhdessä. Enkä vielä tunne kunnolla, kun ollaan lähemmin oltu tekemisissä niin vähän aikaa vasta. Muutama kuukausi.

 

[Barbamama35]

Palaan vielä tähän keskusteluun

Tuossa aiemmassa viestissäsi sanoit, että olette toimineet niin mitä neuvoin. Mielestäni ette tuon kertomasi perusteella. Siis jos lapsi saa itkemällä isän torumaan sinua ja tahtonsa periksi, hän on voittanut tilanteen ja saanut kiistan teidän välille. Toisessa tilanteessa itki kunnes sai kirjansa.

Älkää aikuiset menkö sinne lapsen tasolle vaan hoitakaa tilanne keskustelemalla kahden kesken vaikka illalla niin ettei lapsi kuule. Sopikaa tarkat säännöt mitä molemmat noudatatte. Ei siitä muuten mitään tule. Lapsi tietää, että saa jomman kumman murtumaan ja antamaan periksi, jos toimitte noin. Se ei ole johdonmukaista eikä auta ketään.

Tiedän, että tuollainen vaatii aikuisilta tosi paljon hermoja, pitkäjänteisyyttä ja säännönmukaisuutta. Yksikin lipsahdus väsyneenä vie tilanteen alkupisteeseen. Ei se lapsi itkusta kärsi tai siihen kuole. Moni vanhempi tekee eron hetkellä juuri sen virheen, että alkaa pelätä lapsen kärsimystä ja pehmittää sitä kaikin keinoin. Lapsi saa kaiken mitä haluaa paitsi sitä kaikkein tärkeintä eli turvaa ja rajoja. Rajat ovat rakkautta ja lapsi tarvitsee niitä kehittyäkseen normaalisti ja tunteakseen olevansa turvassa. Sitä hän oikeasti toivoo ja odottaa isältään ja sinulta. Teidän pitää vain olla siinä asiassa samoilla linjoilla, jotta homma toimii.

2 vuotias on tosi uhmakas ja saa hirmuisia kiukkukohtauksia ihan normaalistikin. Se kuuluu ikään ja on normaalia. MINÄ, HALUAN, EI jne. tulevat puheessa hyvin voimakkaasti esiin. Se menee aikanaan ohi, mutta tänäkin aikana lapsella täytyy olla rajat. Lasta voi itseäänkin pelottaa omat rajut tunteensa ja turvallinen aikuinen toimii tilanteessa ihan niinkuin muulloinkin. Sen ikäiselle kannattaa antaa positiivista huomiota silloin, kun lapsi tekee asioita kiltisti ja oikein. Silloin kannattaa kehua, hymyillä, halailla ym. Sitten taas kiukkukohtauksen tullessa kieltää napakasti, jos lapsi rikkoo sovittuja sääntöjä tai antaa kiukuta rauhassa (vaikka siitä ettei saa kirjaa toisen kädestä). Pikkuhiljaa uhmakkuus menee ohi ja tilanne normalisoituu, jos toimitte näin. Muutoin tilanne voi jatkua vuosia ja vuosia, kun lapsi tietää saavansa kiukulla ja itkulla aina mitä haluaa...

 

["aapee"]

Tuo on ihan totta, mitä Barbamama35 sanoo. Emme ole sittenkään olleet välinpitämättömiä! Lapsi tosiaan sai kirjansa, kun huudosta ei tullut loppua. Voiko lapsen tuossa tilanteessa siis antaa huutaa niin kauan, että lopettaa sen itse? Mitä teette sillä aikaa? Pidättekö sylissä vai vieressä? Harhautatteko, eli tarjoatte jotain muuta? Puhua ei kannata edes yrittää, kun toinen itkee niin hysteerisesti, ettei mitään kuule.

Tilanne on sillänsäkin niin kovin hankala, kun tosiaan olen itse lapseton eikä mielipidettäni (eikä siis teidän mielipiteitä) oteta vakavasti. Jotenkin hankala mennä puuttumaan toisen lapsen kasvatukseen, vaikka puuttumattomuudesta koituisikin myöhemmin ongelmia. Isukki tosiaan loventaa paljon, jos lapsi itkee. Antaa periksi. Vaikeata Ehkä voin suositella kysymään asiasta hoitotädiltä, kun tämän sanaan tuntuu olevan iso luotto.

 

["vieras"]

tottakai komennat sitä lasta ja rangaistusta jos ei usko. lapsi testaa teitä nyt ja on valtansa huomannut. tuo teidän uusioperhe ei tuu ikinä toimimaan jos että nyt tee lapselle selväksi että sinä määräät teidän kotona, ei lapsi. älkää hyvät ihmiset pilatko lasten kasvatusta vaikka eron takia olis kuinka huono omatunto. rajoja ne tarvii erolapsetkin

 

["Vieras"]

Jos isä jätti äidin sinun takiasi niin en ihmettele ettei lapsi sinusta pidä. Olette siis isän kanssa toimineet väärin ja rikkoneet lapsen turvallisuudentunteen. Noin pienten lasten vanhemmat eivät saisi erota, ellei ole väkivaltaa tai alkoholismia.

 

["aapee"]

[QUOTE="Vieras";23214277]Jos isä jätti äidin sinun takiasi niin en ihmettele ettei lapsi sinusta pidä. Olette siis isän kanssa toimineet väärin ja rikkoneet lapsen turvallisuudentunteen. Noin pienten lasten vanhemmat eivät saisi erota, ellei ole väkivaltaa tai alkoholismia.[/QUOTE]

Kummallinen olettamus. Lapsen vanhemmat olivat eronneet vuosi ennen kuin tapasimme miehen kanssa. Ero oli ilmassa jo ennen lapsen syntymää. Todella surkeaa, siinä olen samaa mieltä.

 

["plop"]

[QUOTE="aapee";23214215]Tuo on ihan totta, mitä Barbamama35 sanoo. Emme ole sittenkään olleet välinpitämättömiä! Lapsi tosiaan sai kirjansa, kun huudosta ei tullut loppua. Voiko lapsen tuossa tilanteessa siis antaa huutaa niin kauan, että lopettaa sen itse? Mitä teette sillä aikaa? Pidättekö sylissä vai vieressä? Harhautatteko, eli tarjoatte jotain muuta? Puhua ei kannata edes yrittää, kun toinen itkee niin hysteerisesti, ettei mitään kuule.
[/QUOTE]

Meillä toimii harhautus parhaiten Kiinnitetään huomio johonkin toiseen mielenkiintoiseen asiaan.

Tai sitten otetaan syliin ja sanoitetaan lapsen harmi eli jos huutaa koska ei saanut jotain "tiedän että sinua harmittaa ja kiukuttaa, mutta nyt et saa x:ää. Se harmittaa sinua kamalasti, mutta mitä jos mentäisiinkin leikkimään y:llä". Noin pieni opettelee vasta ilmaisemaan tunteitaan ja kun taidot loppuvat se purkautuu turhautumisena (=huuto). Jotkut lapset pääsevät turhautumisen tunteesta itse yli, joitakin pitää auttaa (siirtää huomio toisaalle).

Kokeile kertoa lapselle mitä haluat ja mitä lapsi voi tehdä (ohjaa lapsen toimintaa).
Esim
L: "Äiti ei syö"
Ä: "Äiti haluaa syödä. Syö sinäkin oma ruokasi"
tai
L: "Äiti ei leiki"
Ä: "Äiti vain katsoo kun sinä leikit. Leiki vain rauhassa." tai "Haluatko leikkiä yksin, äiti menee sitten siivoamaan"
tai
L: "Äiti pois" (ollaan kaikki olohuoneessa ja lapsi haluaisi leikkiä lattialla, itse istun sohvalla)
Ä:"Äiti istuu nyt sohvalla, sinä voit kyllä leikkiä lattialla"

 

["aapee"]

Hyviä vinkkejä Plop, kiitos! Näitä voin alkaa käyttää heti ilman isukin kanssa keskustelua. Ovat sen verran fiksuja ja lempeitä keinoja, ettei kellään voi olla mitään tätä vastaan.

Komentelemaan taikka rankaisemaan en voi alkaa, koska siitä syntyisi kuitenkin konflikti isukin ja mun välille. Isukki on sen verran pehmeä vielä. Ei hänkään sentään kaikkea anna tehdä ja ikävätkin rutiinit tehdään kitinästä huolimatta. Paljon vaan antaa silti periksi välttääkseen itkut.

Lapsi muutoin on hyvinkin helppo, eikä sen kummallisempaa uhmaa juuri ole. Uskoo mitä sanotaan. Tosi vähän laittaa vastaan verrattuna siihen, mitä juttuja täällä muilla on. Harmittaa vaan tuo minuun kohdistuva komentelu, ja vielä enemmän keksityt jutut ja niiden hokeminen. Toivottavasti on ohimenevää.

 

["plop"]

[QUOTE="aapee";23214954]Hyviä vinkkejä Plop, kiitos! Näitä voin alkaa käyttää heti ilman isukin kanssa keskustelua. Ovat sen verran fiksuja ja lempeitä keinoja, ettei kellään voi olla mitään tätä vastaan.
[/QUOTE]
Kun muistaa vain puhua jämäkällä (lempeällä) äänensävyllä, niin yleensä viesti menee paremmin perille . Jos alkaa kiukkuisella, lepertelevällä tms puhumaan lapselle, niin usein lapsi silloin reakoi enemmän äänensävyyn kuin sanoihin. Se oman tunnetilan hallitseminen lapsen kiukutessa onkin usein kaikista haastellisinta...

 

["aapee"]

[QUOTE="plop";23215011]Kun muistaa vain puhua jämäkällä (lempeällä) äänensävyllä, niin yleensä viesti menee paremmin perille . Jos alkaa kiukkuisella, lepertelevällä tms puhumaan lapselle, niin usein lapsi silloin reakoi enemmän äänensävyyn kuin sanoihin. Se oman tunnetilan hallitseminen lapsen kiukutessa onkin usein kaikista haastellisinta...[/QUOTE]

Jebulis. Miehen mukaan lapsen kanssa pitää neuvotella. Esimerkkinä kerrottakoon saunaan menosta. Minä sanon, mennään saunaan, minä menen jo. Mieskin sanoo mennään saunaan, ottaa lapsen syliin ja lähtee edeltä. Lapsi sanoo sylistä "Taina ei tule". Sitten aletaa neuvotella, että antaisit nyt tulla. Tainalle tulee paha mieli, jos se jätetään tänne yksin. Tainalle tulee itku, jos Taina ei saa tulla. Annetaanko Tainan tulla saunaan? Näin sitten lapsi sanoo jossain vaiheessa joo vastaukseksi. Mun mielestä ei ole lapsen asia, ketä saunaan tulee ja ketä ei. Meillä saa saunoo kaikki ketkä haluaa. Ärsyttää.

Oon nyt sitte hokenu tota "Tainalle tulee paha mieli", jos ei saa katsoa samaa piirrettyä, jota lapsi katsoo. Mies ei halua pahottaa lapsen mieltä, koska se tulee pahottamaan sen ihan tarpeeks monta kertaa myöhemminki. Vit*u että ottaa pattiin! Niinpä mun tarttis leperrellä ja pyydellä LAPSELTA LUPAA saunoa, syödä, olla olemassa...mitta alkaa olla kohta täynnä.

 

[jklö]

[QUOTE="Vieras";23214277]Jos isä jätti äidin sinun takiasi niin en ihmettele ettei lapsi sinusta pidä. Olette siis isän kanssa toimineet väärin ja rikkoneet lapsen turvallisuudentunteen. Noin pienten lasten vanhemmat eivät saisi erota, ellei ole väkivaltaa tai alkoholismia.[/QUOTE]



Niin sehän riippuu ihan siitä mitä lapselle kerrotaan. Ei kai kukaa kuvittele että kaksivuotias ymmärtää että toinen nainen vei sinulta isin jos ei sitä joku hänelle nimenomaa opeta?

Totta on se että pienille lapsille ero on aina vaikeaa, siksi en tekisi ikinä omille lapsilleni niin itsekästä ratkaisua. Tosin en ole lapsiani hankkinutkaan ensimmäisen vastaantulevan kanssa.

 

[äitipuoli myös]

[QUOTE="aapee";23297865]Jebulis. Miehen mukaan lapsen kanssa pitää neuvotella. Esimerkkinä kerrottakoon saunaan menosta. Minä sanon, mennään saunaan, minä menen jo. Mieskin sanoo mennään saunaan, ottaa lapsen syliin ja lähtee edeltä. Lapsi sanoo sylistä "Taina ei tule". Sitten aletaa neuvotella, että antaisit nyt tulla. Tainalle tulee paha mieli, jos se jätetään tänne yksin. Tainalle tulee itku, jos Taina ei saa tulla. Annetaanko Tainan tulla saunaan? Näin sitten lapsi sanoo jossain vaiheessa joo vastaukseksi. Mun mielestä ei ole lapsen asia, ketä saunaan tulee ja ketä ei. Meillä saa saunoo kaikki ketkä haluaa. Ärsyttää.

Oon nyt sitte hokenu tota "Tainalle tulee paha mieli", jos ei saa katsoa samaa piirrettyä, jota lapsi katsoo. Mies ei halua pahottaa lapsen mieltä, koska se tulee pahottamaan sen ihan tarpeeks monta kertaa myöhemminki. Vit*u että ottaa pattiin! Niinpä mun tarttis leperrellä ja pyydellä LAPSELTA LUPAA saunoa, syödä, olla olemassa...mitta alkaa olla kohta täynnä.[/QUOTE]


Ei herranjumala mitä touhua! Paljonko miehelläsi on ikää? 18? Kyllä pitää aikuisten ihmisten osata ero hoitaa jos kerran siihen ratkaisuun päätyvät. Vai lapsen äitikö siellä puhuu lapselle ettei Tainaa tarvitse totella.

Jos haluatte että lapsella elämä pääsee taas raiteilleen vanhempien eron jälkee (joka on hänelle ollut suuri muutos) niin kyllä teidän aikuisten pitää puhaltaa yhteen hiileen. Myös lapsen äidin. Vai ihan kakaroitako olette kaikki?

Meillä ei ollut mitään vaikeuksia uusperheen perustamisen kanssa. Ehkä asiaa auttoi se että kukaan ei ole erosta katkera eikä toiselleen mustasukkainen ja oikeasti halusivat että lapsilla on kaksi hyvää ja turvallista kotia.

 

[Karju]

Ei herranjumala mitä touhua! Paljonko miehelläsi on ikää? 18? Kyllä pitää aikuisten ihmisten osata ero hoitaa jos kerran siihen ratkaisuun päätyvät. Vai lapsen äitikö siellä puhuu lapselle ettei Tainaa tarvitse totella.

Jos haluatte että lapsella elämä pääsee taas raiteilleen vanhempien eron jälkee (joka on hänelle ollut suuri muutos) niin kyllä teidän aikuisten pitää puhaltaa yhteen hiileen. Myös lapsen äidin. Vai ihan kakaroitako olette kaikki?

Meillä ei ollut mitään vaikeuksia uusperheen perustamisen kanssa. Ehkä asiaa auttoi se että kukaan ei ole erosta katkera eikä toiselleen mustasukkainen ja oikeasti halusivat että lapsilla on kaksi hyvää ja turvallista kotia.

Mulle tuli kans mieleen, et onkohan nyt lapsen äiti ollut asialla? Tollasessa tilanteessa minä jättäisin lapsen vanhemman asiaksi kertoa lapselle mitä hän saa valita ja mitä ei, ja itse pitäisin suuni kiinni. Ei tollanen peli voi jatkua pitempään.

 

["aapee"]

Sitähän ei kukaan tiedä, mitä äiti lapselle kotona kuiskuttelee. Äiti on eron aikaan ollut hyvin katkera ja erittäin hankalasti mieheni, siis lapsen isä, on saanut tapaamisoikeudet sovittua suunnilleen puoliksi. Eilen, kun mies kävi palauttamassa lasta äidille, oli lapsi itkenyt siellä isin perään ja hokenut haluavansa isin luo. Noh, sivuseikka. En ollut mukana eromeiningeissä, joten en oikeastaan tiedä, kuinka myrkyisästi ovat hoitaneet.

Vituttaa vaan suunnattomasti, jos nuo ovat syömässä ruokapöydässä ja ite meen keittiöön vaikka hakemaan vettä, alkaa lapsi heti huudella "ei Taina kato". Kyllä mä itteni ja oman suuni kuitenki hillitten ja hallitten. Joskus pitää vaan purkaa jonnekkin tätä turhautumista, ku omassa kotona mukula sanelee mitä saan tehä ja mitä en. Siis enhän tietenkään ikinä tottele lapsen komentelua ja esim pitkitän sitä veden juomista ja katselua niin kauan että lapsi lopettaa hokemisen. Sanomatta mitään.

 

[Merengue]

Muutamia ajatuksia tulee mieleen. Ihan yleensäkin ottaen noin pieneen lapseen on suorastaan hassua ja aika turhaa vedota muiden pahalla mielellä, varsinkaan tuollaisessa uhmatilanteessa.
Mutta kun mies sitä tekee, hankala tilanne sulle.
Tai siis lasten keskinäisissä tilanteissa tietenkin paremminin voi käyttää tuota.
Mutta mutta, lapsen tulisi kait kokea, että aikuiset ova paljon vahvempia ja näin ollen turvallisia ihmisiä. Etteivät nyt ihan pikkujuttuihin romahda.
Ja tuo miten sua huolestutti lapsen hoitopaikassa heittämät jutut. Ei varmaankaan ole ongelma, kyllä he siellä tietävät ja vaistoavat, että pieni heittää legendaa.
Mun mielestä sulla on kaiken kaikkiaan aika mukava ja hyvä asenne tuota muksua kohtaan. Kaikki varmaan tulee menevään ihan hienosti, ehkä voisit vielä vähän rennommin ottaa ja antaa asioiden mennä etiäpäin.
Etkä muuten usko mitä kaikkea kohtelua olen ihan biologisilta lapsiltani saanut..varsinkin uhmaiässä.
Onhan tuo muuten ainakin merkki siitä, ettei pieni sua pelkää tai arastele.

 

[kasvattajat ohoi]

Ai kannata vihoitella lapselle. Eikä saakaan. Sinulla ei taida olla omia lapsia? Lapset tuppaavat kokeilemaan kaikenlaista ja ennen kaikkea reagoivat ympäristöönsä eri tavalla kuin aikuiset. Meillä aikuisilla on myös pudempi pinna omiin lapsiin nähden kuin muiden lapsiin.

Se kuinka lapsi käyttäytyy sinua kohtaan, on aikuisten kasvatuksen, asenteiden ja käytöksen tulosta. Erityisesti sinun miehesi, eli lapsen isän, tulisi olla oikealla tavalla aktiivinen. Aktiivinen exäänsä päin, sinuun päin ja lapseensa päin. 2-vuotiasta ei saa rangaista tuollaisesta puheesta. Hän ei osaa vielä viestiä monimutkaisia tunteita dipllomaattisesti tai edes niin, että aikuinen tietäisi 100%lla varmuudella mistä on kyse.

Lapsen isän ja sinun ei auta muu kuin keskittyä takaamaan lapselle turvallinen koti. Lapsen ja isän on hyvä viettää myös aikaa keskenään, Silloin lapsi tankkaa voimaa, joka edesauttaa myös perheen yhteisiä hetkiänne. Silloin kun olette kolmistaan, isän tulisi hellävaroen näyttää, että te kaikki 3 kuulutte hänen preheeseensä. Ja äitiäkin rakastetaan, vaikka hän asuu muualla, omassa kodissaan.