Lapsioppaista mietin tässä

[Halikatti]

Mua vaivaa kasvatusoppaissa ja lehtien kasvatusjutuissa semmoinen asia, että ne on aina tehty sellaisille vanhemmille, jotka jo osaa olla vanhempia, ja osaavat kai sitten hyödyntää niitä neuvoja jotenkin toimivasti. Itselleni niistä ei ole juuri mitään hyötyä. Mä en ole pulassa itse, kun mies osaa meillä suhtautua hyvin lapsiin ja mä otan oppia häneltä, mutta mietin vain, että kaipaisin silti sellaista kirjaa tai juttuja, joissa ns. vaurioituneille ihmisille kerrottaisiin miten lasten kanssa kuuluu olla.

Myös mummoille vois olla käyttöä ko. kirjasta, tosin eihän ne mitään usko. Munkin äiti, joka kasvatti minut, kun se tulee meille niin aina saan olla varuillaan ja vahtimassa miten se on lasten kanssa. Ei ainakaan lasten ehdoilla, kauheasti yrittää jo muokata lapsista itselleen mieluisia ja helppoja, kauheaa, jos lasten hoidossa pitää nähdä vaivaa!

En tiedä sitten lukisko niitä ne, keiden lapset kärsii tälläkin hetkellä vanhempien toiminnasta yms. mutta ois ainakin olemassa joku opus. Vauvalehdetkin vois julkaista joskus sellaisia juttuja missä autetaan vanhemmuuden hukanneita ihmisiä.

 

[Kirjailija]

Minusta taas tuntuu siltä, että ne oppaat ovat täynnä itsestäänselvyyksiä. Lähinnä tyytyväisenä luen, että hei mähän osaan. Mutta ihan vakavissani kysyn, millaisia ohjeita sinä konkreettisesti kaipaisit kirjallisena, minkälaisiin tilanteisiin? Miten koet sen vanhemmuuden hukassa olon? Muutkin saa vastata.

 

[Halikatti]

Niin, tarkoitan juuri tätä, että ovat täynnä itsestäänselvyyksiä, eli jos olet todella pulassa jonkin asian kanssa (ja usein johtuen omasta toiminnastasi, ei lapsen,) niin ei niistä apua saa.

Mietin tuleeko mulle nyt mieleen jotain tiettyä, johon en koe saavani apua... kun ei heti tule :|

 

[vieras]

lukaiseppas Penelope Leachin Lapsi-kirja. Siinä on moneen käytännön tilanteesen apuja tälläisille, joiden omat vanhemmat olivat aivan pihalla.

 

[Ryysyrannan rinsessa]

Tai ole kerrassaan viisas ja jätä lukematta. Kyllä luontoäiti tikanpojan puuhun ajaa :hug:

 

[Halikatti]

Hirveän vaikea pukea sanoiksi tarkkaan mitä haen, kaikkeen tulee sellainen olo, että joku vastaa, että onhan tuosta niissä oppaissa, mut kun ei ole!

Esim 2v 7kk poikamme alkoi heitellä ruokaillessa maitomukia lattialle. Ensin kokeilimme "lelut pois-/ jäähypenkille" tyylisiä rankaisuja, kunnes mies hoksasi kysyä, että miksi se muki lentää? Vaikka poika ei vielä osaa puhua, niin se auttoi. Syy oli klassinen, että lapsi ei saanut mielestään tarpeeksi huomiota, eikä saanutkaan.

Olin huomaamattani alkanut käyttää ruokailuhetkeä mieleni purkamiseen miehelleni ja lapsi koki tilanteet varmasti ahdistavina, kun a) hän ei saa huomiota ja b) aikuiset puhuu sellaista mistä pieni ei vielä voi tajuta mitään. Takaraivossani olin tajunnutkin, että teen väärin, mutta kun pitkään olin jo tehnyt sitä, eikä lapsi heti reagoinut, en olisi osannut yhdistää mukin heittoa ja omaa paasaamistani toisiinsa.

Ei opaskaan täsmäauttaisi juuri tähän tietenkään, mutta niiden avulla jatkettaisiin vain jäähypenkkiä ja minä paasaamista ruokaillessa.

 

[enfkwehfpwoh]

Benjamin Spock & Steven J Parker: Järkevää lastenhoitoa (otava)

Kirjassa käsitellään mm. ruokavalioita, rintaruokintaa, aidin työssäkäynti, terveydenhoitoa, tapaturmien ehkäisy, hammashoito, nyky-yhteiskunnassa; isän rooli, yksinhuoltajuus (pohditaan perusteellisesti), aida, sateenkaariperheet, päihteet, tietokoneen käyttötito+ internet, jne.....

 

[Humps]

Ehdota KaksPlus-lehdelle aiheeksi, jos vaikka innostuisivat tekemään jutun tuostakin näkökulmasta

 

[höpö, höpö]

Hirveän vaikea pukea sanoiksi tarkkaan mitä haen, kaikkeen tulee sellainen olo, että joku vastaa, että onhan tuosta niissä oppaissa, mut kun ei ole!

Esim 2v 7kk poikamme alkoi heitellä ruokaillessa maitomukia lattialle. Ensin kokeilimme "lelut pois-/ jäähypenkille" tyylisiä rankaisuja, kunnes mies hoksasi kysyä, että miksi se muki lentää? Vaikka poika ei vielä osaa puhua, niin se auttoi. Syy oli klassinen, että lapsi ei saanut mielestään tarpeeksi huomiota, eikä saanutkaan.

Olin huomaamattani alkanut käyttää ruokailuhetkeä mieleni purkamiseen miehelleni ja lapsi koki tilanteet varmasti ahdistavina, kun a) hän ei saa huomiota ja b) aikuiset puhuu sellaista mistä pieni ei vielä voi tajuta mitään. Takaraivossani olin tajunnutkin, että teen väärin, mutta kun pitkään olin jo tehnyt sitä, eikä lapsi heti reagoinut, en olisi osannut yhdistää mukin heittoa ja omaa paasaamistani toisiinsa.


Ytimekkäästi: Kyllä on, kun löydät oikean oppaan! Mene kirjakaupasta kysymään.

Ei opaskaan täsmäauttaisi juuri tähän tietenkään, mutta niiden avulla jatkettaisiin vain jäähypenkkiä ja minä paasaamista ruokaillessa.

 

[höpö, höpö]

Hirveän vaikea pukea sanoiksi tarkkaan mitä haen, kaikkeen tulee sellainen olo, että joku vastaa, että onhan tuosta niissä oppaissa, mut kun ei ole!

Esim 2v 7kk poikamme alkoi heitellä ruokaillessa maitomukia lattialle. Ensin kokeilimme "lelut pois-/ jäähypenkille" tyylisiä rankaisuja, kunnes mies hoksasi kysyä, että miksi se muki lentää? Vaikka poika ei vielä osaa puhua, niin se auttoi. Syy oli klassinen, että lapsi ei saanut mielestään tarpeeksi huomiota, eikä saanutkaan.

Olin huomaamattani alkanut käyttää ruokailuhetkeä mieleni purkamiseen miehelleni ja lapsi koki tilanteet varmasti ahdistavina, kun a) hän ei saa huomiota ja b) aikuiset puhuu sellaista mistä pieni ei vielä voi tajuta mitään. Takaraivossani olin tajunnutkin, että teen väärin, mutta kun pitkään olin jo tehnyt sitä, eikä lapsi heti reagoinut, en olisi osannut yhdistää mukin heittoa ja omaa paasaamistani toisiinsa.


Ytimekkäästi: Kyllä on, kun löydät oikean oppaan! Mene kirjakaupasta kysymään.

Ei opaskaan täsmäauttaisi juuri tähän tietenkään, mutta niiden avulla jatkettaisiin vain jäähypenkkiä ja minä paasaamista ruokaillessa.

Mitä oppaita olet oikein lukenut? Kyllä mielestäni monesti asiat mietitään monelta kantilta "lasta kuunnellen" Eihän tarkoitus mielestäni ole vain lapsen kurissa pitäminen :-o