Lapsiluvusta

[Nasunenä]

Onko teillä muilla vaikuttanu ulkopuolisten/lähimmäisten (paitsi tietysti nyt miehen ) mielipiteet lasten hankintaan?

Meillä on kaksi lasta. Aika meneviä mutta mun mielestä hallinnassa, ovat vaan energisiä muttei mitenkään elä pellossa tms. Mä olen lapsuudenkotini nuorimmainen, siskoni on minua 17v vanhempi joten vanhemmillani on ollut ikäänkuin yksi lapsi kerrallaan jos näin voi sanoa, ja siskollani on yksi lapsi. Äitini ja isäni auttavat lastenhoidossa aika ajoin ja tykkäävät lapsistamme mutta nyt kun on jotain puhetta ollut lasten lukumäärästä niin selvästi huomaa että ovat suurinpiirtein kauhuissaan ajatuksesta, että meille tulisi kolmas lapsi.

Ärsyttää, koska haluaisimme tulevaisuudessa kolmannen lapsen mutta mua suoraan sanottuna pelottaa etteivät he sitten enää auttelekaan meitä ja he ovat 300km säteellä ainoa turvaverkkomme. Ymmärrän kyllä etteivät esim kaikkia kolmea ota yhtäaikaa yökylään tms mutta mulla on ihan sellanen fiilis että voisivat jotenkin vetää herneet nenään jos meille tulisi vielä lisää lapsia.

Hankala selittää, he vain joskus pitävät omia ajatuksiaan minun ajatuksinani ja luulevat tietävänsä mikä on minulle parasta jne jne.

Sekavaa tekstiä mutta onko muita, joilla lasten hankintaan/hankimatta jättämiseen on vaikuttanut lähipiirin painostus tai mielipiteet?

 

[Nizhni]

EI TODELLAKAAN VAIKUTA!!!! teen just niinkuin :heart: :si tuntuu hyvältä
ja NIIN suosittelisin sinuakin tekemään, viis veissaat toisten mielipiteistä.
Koen loukkaavana toisten -ulkopuolisten kommentoinin toisen perheen asioista et¨paljonko olisi hyvä määrä lapsia jne..

 

[Ap]

Mä en toisaalta loukkaannu näistä "piilovihjeistä", koska tiedän että vanhempani haluavat minulle vain hyvää. He ehkä miettivät jaksamistani koska nämä kaksikin ovat niin meneviä ja lisäksi perheessämme on koira, miehellä aikaa vievä työ jne jne. Siksi tosiaan tuo pelko siitä, etten enää saisikaan heiltä apua koska ilman heitä olisin varmasti uupunut jo nyt...

Ja koiraan palaten, meillä on aina ollut lapsena pieni koira. Vanhempani pitivät itsestäänselvänä että minä otan miehen kanssa pienen koiran. No, me haluttiin rottweiler jonka kanssa mies harrastaa paljon. Ja oikeesti, aluksi musta tuntui että vanhempani suuttuivat rotu valinnastamme. Avoimesti ihmettelivät ja kauhistelivat koiran kokoa jne. Nyt tykkäävät siitä tosi paljon Eli jos näin käy lapsi-asiankin kanssa niin sitten mä olen lirissä.

 

[Ap]

Mä en toisaalta loukkaannu näistä "piilovihjeistä", koska tiedän että vanhempani haluavat minulle vain hyvää. He ehkä miettivät jaksamistani koska nämä kaksikin ovat niin meneviä ja lisäksi perheessämme on koira, miehellä aikaa vievä työ jne jne. Siksi tosiaan tuo pelko siitä, etten enää saisikaan heiltä apua koska ilman heitä olisin varmasti uupunut jo nyt...

Ja koiraan palaten, meillä on aina ollut lapsena pieni koira. Vanhempani pitivät itsestäänselvänä että minä otan miehen kanssa pienen koiran. No, me haluttiin rottweiler jonka kanssa mies harrastaa paljon. Ja oikeesti, aluksi musta tuntui että vanhempani suuttuivat rotu valinnastamme. Avoimesti ihmettelivät ja kauhistelivat koiran kokoa jne. Nyt tykkäävät siitä tosi paljon Eli jos näin käy lapsi-asiankin kanssa niin sitten mä olen lirissä.

Tai uupunut on väärä sana, nyt siis jaksan tosi hyvin, mutta ilman heitä en pääsisi harrastamaan/lenkille tai saisi siivouspäivää jolloin he hakevat lapset puistoon tms. Heidän apunsa ansiosta jaksan tosi hyvin kun tosiaan mies paljon poissa.

 

[no]

EI TODELLAKAAN VAIKUTA!!!! teen just niinkuin :heart: tuntuu hyvältä
ja NIIN suosittelisin sinuakin tekemään, viis veissaat toisten mielipiteistä.
Koen loukkaavana toisten -ulkopuolisten kommentoinin toisen perheen asioista et¨paljonko olisi hyvä määrä lapsia jne..

Peesi. Itse kun kerroin onnellisena äidilleni kolmannen tulosta hän vastasi puhelimeen että "voi hyvä jumala". Hän näki sitten oikeudekseen jatkaa "onnittelujaan" kyseenalaistamalla meidän tekemän ratkaisun. Olen yhäkin todella vihainen äidilleni vaikka hän rakastaakin tätä kolmatta nyt 9kk tyttöstä yhtälailla kuin muitakin lapsenlapsiaan. Meidän muksut on myös ihan normilapsia, ei siis oikeasti mitään syytä kauhistella. Itse olen ainut lapsi, joten ehkä se selittää osalta äitini käytöstä.

 

[vieras]

Meillä on kaksi lasta, esikoinen reilu 3vee on oikea elohopea ja ihan kauheessa uhmassa just nyt. Nuorempi, täyttää kohta vuoden, on ollut koliikki- ja korvakierrevauva. Nyt opettelee kävelemään ja meno on varsin vauhdikasta...
Joskus on käynyt itelläkin mielessä, et onko järkeä haluta kolmatta kun on näidenkin kanssa ihan liemessä välillä. Ja kaverit varsinkin ( ne lapsettomat tai yhden vauvan vanhemmat ) kauhistelevat vilkkaita lapsia ja joskus rivien välistä isovanhemmatkin.
Mutta, meni syteen sai saveen, tiedän että kadun loppuikäni, jos nyt lyön hanskat tiskiin vain siksi et kaikista olisi ollut järkevämpää niin. kauhistelkoot, ei ne silloin ole tosiystäviä jos kolme lasta kuulostaa heistä lähinnä helvetiltä.
Tiedän että tulee rankkaa, mutta kaikessa hiljaisuudessa meillä alkaa seuraavasta kierrosta projekti numero kolme...

 

[Ap]

EI TODELLAKAAN VAIKUTA!!!! teen just niinkuin :heart: tuntuu hyvältä
ja NIIN suosittelisin sinuakin tekemään, viis veissaat toisten mielipiteistä.
Koen loukkaavana toisten -ulkopuolisten kommentoinin toisen perheen asioista et¨paljonko olisi hyvä määrä lapsia jne..

Peesi. Itse kun kerroin onnellisena äidilleni kolmannen tulosta hän vastasi puhelimeen että "voi hyvä jumala". Hän näki sitten oikeudekseen jatkaa "onnittelujaan" kyseenalaistamalla meidän tekemän ratkaisun. Olen yhäkin todella vihainen äidilleni vaikka hän rakastaakin tätä kolmatta nyt 9kk tyttöstä yhtälailla kuin muitakin lapsenlapsiaan. Meidän muksut on myös ihan normilapsia, ei siis oikeasti mitään syytä kauhistella. Itse olen ainut lapsi, joten ehkä se selittää osalta äitini käytöstä.

Voisin kuvitella että oma äitini sanoisi nuo aivan samat sanat... :/

 

[Ap]

Meillä on kaksi lasta, esikoinen reilu 3vee on oikea elohopea ja ihan kauheessa uhmassa just nyt. Nuorempi, täyttää kohta vuoden, on ollut koliikki- ja korvakierrevauva. Nyt opettelee kävelemään ja meno on varsin vauhdikasta...
Joskus on käynyt itelläkin mielessä, et onko järkeä haluta kolmatta kun on näidenkin kanssa ihan liemessä välillä. Ja kaverit varsinkin ( ne lapsettomat tai yhden vauvan vanhemmat ) kauhistelevat vilkkaita lapsia ja joskus rivien välistä isovanhemmatkin.
Mutta, meni syteen sai saveen, tiedän että kadun loppuikäni, jos nyt lyön hanskat tiskiin vain siksi et kaikista olisi ollut järkevämpää niin. kauhistelkoot, ei ne silloin ole tosiystäviä jos kolme lasta kuulostaa heistä lähinnä helvetiltä.
Tiedän että tulee rankkaa, mutta kaikessa hiljaisuudessa meillä alkaa seuraavasta kierrosta projekti numero kolme...

Voi kumpa itsekin osaisin ajatella noin... Toisaalta, tuskin olisi kolmannen lapsen kuume jos olisin oikeasti jotenkin lirissä tai uupunut tms. Mutta kun tiedän vanhempieni ansiosta olevani näin voimissani niin siksi en haluaisi riskeerata avun menetystä. Vaikkakaan en usko että niin kävisi. Äh... Pitäisi vaan luottaa siihen etttä elämä kantaa ja täytyy kuunnella omaa ja miehen sydäntä, ei muiden mielipiteitä.

Raha-asiat on toinen jota laskeskelemme, elämiseen varmaan on varaa kolmenkin kanssa mutta kolmeen huippukalliiseen harrastukseen tms ei ole varmaankaan varaa.. Kahden kanssa ehkä olisi.

Hankalia juttuja.

 

[vieras]

Meillä on kaksi lasta, esikoinen reilu 3vee on oikea elohopea ja ihan kauheessa uhmassa just nyt. Nuorempi, täyttää kohta vuoden, on ollut koliikki- ja korvakierrevauva. Nyt opettelee kävelemään ja meno on varsin vauhdikasta...
Joskus on käynyt itelläkin mielessä, et onko järkeä haluta kolmatta kun on näidenkin kanssa ihan liemessä välillä. Ja kaverit varsinkin ( ne lapsettomat tai yhden vauvan vanhemmat ) kauhistelevat vilkkaita lapsia ja joskus rivien välistä isovanhemmatkin.
Mutta, meni syteen sai saveen, tiedän että kadun loppuikäni, jos nyt lyön hanskat tiskiin vain siksi et kaikista olisi ollut järkevämpää niin. kauhistelkoot, ei ne silloin ole tosiystäviä jos kolme lasta kuulostaa heistä lähinnä helvetiltä.
Tiedän että tulee rankkaa, mutta kaikessa hiljaisuudessa meillä alkaa seuraavasta kierrosta projekti numero kolme...

Voi kumpa itsekin osaisin ajatella noin... Toisaalta, tuskin olisi kolmannen lapsen kuume jos olisin oikeasti jotenkin lirissä tai uupunut tms. Mutta kun tiedän vanhempieni ansiosta olevani näin voimissani niin siksi en haluaisi riskeerata avun menetystä. Vaikkakaan en usko että niin kävisi. Äh... Pitäisi vaan luottaa siihen etttä elämä kantaa ja täytyy kuunnella omaa ja miehen sydäntä, ei muiden mielipiteitä.

Raha-asiat on toinen jota laskeskelemme, elämiseen varmaan on varaa kolmenkin kanssa mutta kolmeen huippukalliiseen harrastukseen tms ei ole varmaankaan varaa.. Kahden kanssa ehkä olisi.

Hankalia juttuja.

Mä olen perustellut asian itselleni (ja miehelle) myös sillä, et kun kysyy mun tai miehen äidiltä mitä eletyssä elämässään katuu, on molemmat vastanneet yhtenä, että sitä ettei koskaan yrittänyt saada kolmatta. tai siis lykkäsi niin kauan alotusta että oli jo myöhäistä. Mä en halua katua sitä, varsinkaan siksi että muut vaikuttais päätökseen.
Ja uskon vakaasti kolmannen kanssa olevan ainakin jonkun verran iisimpää siinä mielessä, et ehkä nää nyt jo olemassa olevat saattavat joskus viihtyä hetken keskenään ( tappelemassa ) ja esikoinenkin on sitten ainakin 4vee ja rapiat ellei enempi, kakkonenkin ehtii sitten parivuotiaaksi tai vanhemmaksi.
Eikä ne sun vanhemmat sua hylkää, kyllä mäkin tukeudun kovasti omaan äitiini, kun miehen äiti harvoin maisemissa ja uskon että äitini auttaa vielä kolmannenkin jälkeen. Ja luulen, et salaa toivookin kolmatta meille

 

[vieras]

Tietysti päätätte itse lapsilukunne, mutta lastenhoitoapua ette voi odottaa isovanhemmilta. Isovanhemmat vanhenevat, voi tulla sairauksia ja kolme lasta on enemmän kuin kaksi. Jos päädytte kolmanteen lapseen, niin miettikää lastenhoitokuviot siten, että saatta muualtakin apua kuin vain isovanhemmilta. Ehkä isovanhemmat eivät haluaisi hoitaa lapsia niin paljoa kuin nykyisin hoitavat.

 

[Aape]

Tietysti päätätte itse lapsilukunne, mutta lastenhoitoapua ette voi odottaa isovanhemmilta. Isovanhemmat vanhenevat, voi tulla sairauksia ja kolme lasta on enemmän kuin kaksi. Jos päädytte kolmanteen lapseen, niin miettikää lastenhoitokuviot siten, että saatta muualtakin apua kuin vain isovanhemmilta. Ehkä isovanhemmat eivät haluaisi hoitaa lapsia niin paljoa kuin nykyisin hoitavat.

No niinpä. Tässä tämä mun pointti kiteytettynä. En voi, enkä halua vaatia koska nyt heidän apunsa on täysin heistä lähtöistä, toki joskus kysyn itsekin apua jos joku meno.

Ja tosiaan meillä ei ole muita apujoukkoja

 

[avutonta]

Mä en toisaalta loukkaannu näistä "piilovihjeistä", koska tiedän että vanhempani haluavat minulle vain hyvää. He ehkä miettivät jaksamistani koska nämä kaksikin ovat niin meneviä ja lisäksi perheessämme on koira, miehellä aikaa vievä työ jne jne. Siksi tosiaan tuo pelko siitä, etten enää saisikaan heiltä apua koska ilman heitä olisin varmasti uupunut jo nyt...

Ja koiraan palaten, meillä on aina ollut lapsena pieni koira. Vanhempani pitivät itsestäänselvänä että minä otan miehen kanssa pienen koiran. No, me haluttiin rottweiler jonka kanssa mies harrastaa paljon. Ja oikeesti, aluksi musta tuntui että vanhempani suuttuivat rotu valinnastamme. Avoimesti ihmettelivät ja kauhistelivat koiran kokoa jne. Nyt tykkäävät siitä tosi paljon Eli jos näin käy lapsi-asiankin kanssa niin sitten mä olen lirissä.

Tai uupunut on väärä sana, nyt siis jaksan tosi hyvin, mutta ilman heitä en pääsisi harrastamaan/lenkille tai saisi siivouspäivää jolloin he hakevat lapset puistoon tms. Heidän apunsa ansiosta jaksan tosi hyvin kun tosiaan mies paljon poissa.

Olen kyllä aina siivonnut lapsieni kanssa, ei tartte sen vuoksi hoitoa. Onko sulla vain hätänä etteivät vanhempasi auttaisi sitten? Itsellehän ne lapset tehdään.

 

[vieras]

Tietysti päätätte itse lapsilukunne, mutta lastenhoitoapua ette voi odottaa isovanhemmilta. Isovanhemmat vanhenevat, voi tulla sairauksia ja kolme lasta on enemmän kuin kaksi. Jos päädytte kolmanteen lapseen, niin miettikää lastenhoitokuviot siten, että saatta muualtakin apua kuin vain isovanhemmilta. Ehkä isovanhemmat eivät haluaisi hoitaa lapsia niin paljoa kuin nykyisin hoitavat.

No niinpä. Tässä tämä mun pointti kiteytettynä. En voi, enkä halua vaatia koska nyt heidän apunsa on täysin heistä lähtöistä, toki joskus kysyn itsekin apua jos joku meno.

Ja tosiaan meillä ei ole muita apujoukkoja

Rahalla saa tai sitten joku vuorohoitosysteemi naapurin tai tuttavan kanssa voi onnistua. Omaa jaksamista voi helpottaa sillä, että odottaa vielä hetken ennen perheen kasvattamista.

 

[Ap]

Mä en toisaalta loukkaannu näistä "piilovihjeistä", koska tiedän että vanhempani haluavat minulle vain hyvää. He ehkä miettivät jaksamistani koska nämä kaksikin ovat niin meneviä ja lisäksi perheessämme on koira, miehellä aikaa vievä työ jne jne. Siksi tosiaan tuo pelko siitä, etten enää saisikaan heiltä apua koska ilman heitä olisin varmasti uupunut jo nyt...

Ja koiraan palaten, meillä on aina ollut lapsena pieni koira. Vanhempani pitivät itsestäänselvänä että minä otan miehen kanssa pienen koiran. No, me haluttiin rottweiler jonka kanssa mies harrastaa paljon. Ja oikeesti, aluksi musta tuntui että vanhempani suuttuivat rotu valinnastamme. Avoimesti ihmettelivät ja kauhistelivat koiran kokoa jne. Nyt tykkäävät siitä tosi paljon Eli jos näin käy lapsi-asiankin kanssa niin sitten mä olen lirissä.

Tai uupunut on väärä sana, nyt siis jaksan tosi hyvin, mutta ilman heitä en pääsisi harrastamaan/lenkille tai saisi siivouspäivää jolloin he hakevat lapset puistoon tms. Heidän apunsa ansiosta jaksan tosi hyvin kun tosiaan mies paljon poissa.

Olen kyllä aina siivonnut lapsieni kanssa, ei tartte sen vuoksi hoitoa. Onko sulla vain hätänä etteivät vanhempasi auttaisi sitten? Itsellehän ne lapset tehdään.

Tuo siivous oli esimerkki, äitini saattaa joskus soittaa, että voivatko tulla viemään lapsia aamupäiväksi puistoon niin saat siivota tms rauhassa.

Toki siivoan ilma heidän apuaankin, tyhmempikin sen ymmärtää, vai??

Ja kyllä, ihan rehellisesti voin sanoa, että pelkään, etteivät he enää näin ihanasti tarjoa apuaan jos lapsia olisikin 3.

En häpeä tätä mutten myöskään kaipaa leuanloksuttajien ilkeilyjä vaan vertaistukea, mielipiteitä, kokemuksia.

Ja ihan turha vetää mitään "itse ne lapset hoidetaan"-korttia. Muhun ei tollanen marttyyriys oikein pure, enkä usko että kovin moni muukaan myöntää mitään mitalia tuollaisesta.

 

[avutonta]

Niin tosiaan, viisainta olisi antaa ajan kulua ja odottaa. Kerkeisivät lapset kasvaa isommiksi ja heistä olisi jo apuakin, ennen kolmatta. Aika paha tehdä lapsia isovanhempien hoidon/avun varaan,

 

[realmerkku78]

3 lasta ja itse en uskonut että kolmas enää tuntuisi missään. Väärin, on ollut aika rankkaa. Vauva on ollut mallia superhelppo, meillä oli liittomme pahin kriisi kolmannen pikkuvauva aikana ja voi olla että sekin painoi.

Olen onnellinen silti jokaisesta :heart:

 

[meah]

En ole antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa.

Mutten myöskään oleta, että noita noin vain tyrkätään koko porukkaa mihinkään hoitoon enää, kun niitä on 4.

Meillä on olemassa hyvä tukiverkosto isovanhempia, naapureita, kummeja jne., mutta pyydän apua vain kun tosissaan tarvitsen sitä.
Periaate on, että itse hoidetaan. Silloin tällöin joku itse ehdottaa ja tarjoutuu ottavansa osan tai koko lauman kylään/hoitoon/reissuun mukaan ja siihen toki tartutaan ilomielin, mutta mitään ei kenenltäkään oleteta tai odoteta.