Toggle sidebar

lapsikuolemat yms. ahdistaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ääh..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

ääh..

Vieras
Onko täällä muita herkkiä äitejä? Siis minua ahdistaa kaikenlaiset lapsikuolemat yms. joita luen lehdestä tai kuuntelen uutisista. Nyt eilen oli se vauvan kuolema, kun oli vaunut lähtenyt alas järveen. Se on väkisin pyörinyt päässäni, kun minulla on puolivuotias poika, ja minua ahdistaa ihan todella koko ajatus mitä siinä on käynyt. Onko muita, jotka ottaa tällaisia asioita henkilökohtaisesti ja miettii niitä paljon...?
Minä haluaisin olla miettimättä, ja olla kylmä niiden asioiden suhteen, ja voisin vain elää mukamas onnellisessa maailmassa ilman, että tarvitsee miettiä millähän tavalla minun lapseni kuolee.
 
Jotain lapsikuolemaan liittyvää kun tulee luettua on yöunet menetetty. Päässä alkaa pyörimään vanhempien tuska ja mitä lapsi on ennen kuolemaan ajatellut tai mitä on tapahtunut...
Onhan tämä älytöntä,mutta minkäs teet omalle mielelle. Minullakin puolivuotias poika ja se vaunu juttu pyörii mielessä koko ajan.
 
Kyllä on kamala kuolema pienellä avuttomalla vauvalla. Monesti, kun olen nähnyt kun vauva itkee vaunuissa ja potikiskelee -. niin vaunut heiluvat ja tärisevät ihan vimmatusti. Alamäessä ne lähtevätihan varmasti liikkelle siitä voimasta. Mitä niin tärkeätä vanhemmilla on ollut, että kumpikin on jättänyt vaunut vahtimatta. Itkuhälyttimetkin on keksitty - miksi sellaista ei ollut ? Näitä olen päässäni pyörittänyt
 
nyky-yhteiskunnassa kun kuolema on joko piilotettu sairaaloihin tai iskostettu ihmisten ajatuksiin, että se tapahtuu vasta joskus sitten vanhana, niin ei osata suhtautua siihen tosiasiaan, että kaikenikäisiä, myös lapsia kuolee joka päivä.
Minullakin olisi tällä hetkellä puolivuotias poika, mutta hän kuoli synnytyksessä. Tämän tuskan kokeneena ja sen kanssa eläen ei mene yöunet, vaikka ystäväpiirini on muuttunut aika radikaalisti muihin lapsensa eri vaiheessa ja eri tavoin menettäneihin. Rankkaa on se, miten ns. tavikset ei uskalla kohdata lapsensa menettäneitä, milloin menevät kaupan hyllyn taakse piiloon tai lopettavat tyystin yhteydenpidon kun eivät keksi mitä sanoisivat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja taivaanpojan äiti:
nyky-yhteiskunnassa kun kuolema on joko piilotettu sairaaloihin tai iskostettu ihmisten ajatuksiin, että se tapahtuu vasta joskus sitten vanhana, niin ei osata suhtautua siihen tosiasiaan, että kaikenikäisiä, myös lapsia kuolee joka päivä.
Minullakin olisi tällä hetkellä puolivuotias poika, mutta hän kuoli synnytyksessä. Tämän tuskan kokeneena ja sen kanssa eläen ei mene yöunet, vaikka ystäväpiirini on muuttunut aika radikaalisti muihin lapsensa eri vaiheessa ja eri tavoin menettäneihin. Rankkaa on se, miten ns. tavikset ei uskalla kohdata lapsensa menettäneitä, milloin menevät kaupan hyllyn taakse piiloon tai lopettavat tyystin yhteydenpidon kun eivät keksi mitä sanoisivat.
Click to expand...

Olen pahoillani menetyksestäsi. Olet ilmeisesti todella vahva nainen. Minä en tiedä mitä tekisin, jos lapseni kuolisi.En pysty käsittelemään ajatustakaan.
 
tuohon kamala kuolema vauvalla....sanoisin vielä, että mikä sitten olisi se hyvä kuolintapa??? Kuolema on aina ihmiselle kamala tulipa se milloin ja millä tavalla tahansa.
 
ap, ei kukaan tiedä etukäteen mitä tekisi tai miten toimisi kun oma lapsi kuolee. Enkä itse koe olevani yhtään sen vahvempi kuin kukaan teistäkään jokainen murtuu omalla tavallaan menetyksen edessä. Mutta kyllä se elämäni raskain kokemus on ollut haudata oma lapsi...siinä kokee itsensä niin pieneksi ja avuttomaksi...ja tajuaa ettei tämä elämä viime kädessä olekkaan meidän omissa käsissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja taivaanpojan äiti:
tuohon kamala kuolema vauvalla....sanoisin vielä, että mikä sitten olisi se hyvä kuolintapa??? Kuolema on aina ihmiselle kamala tulipa se milloin ja millä tavalla tahansa.
Click to expand...

Minusta jokainen ansaitsisi elää suhteellisen pitkän elämän ja kuolla vähän vanhempana rauhassa, vaikka nukkuessaan. SE olisi ehkä kaunis ja "hyvä" kuolintapa. Vanhuksen kuolema ei kosketa niin, kuin vauvan/lapsen.

 
niinhän se tietysti on, että lapsen kuolemassa jää se normielämänkaari hyvin lyhyeksi, mutta vanhuksen kuolemaa pidetään yleensä oikeana...koska elämän kaikki vaiheet on ikäänkuin käyty läpi. Silti lyhytkin elämä voi olla ja on täysi elämä. Myös yhtä arvokas...koska elämän arvoa ei mitata sen pituudella vaan ainutlaatuisuudella.
 
mutta mitä tulee siihen vanhana rauhallisesti nukkumiseen...kyllähän se tietysti "helpoimmalta" vaihtoehdolta tuntuu, mutta työssäni olen kyllä todennut että valitettavan harva saa tällaisen kuoleman, useimmiten kuolemaa edeltää kivulias sairausjakso iäkkäillä ihmisillä.
 
Se on sitä äitiyttä... siis että tuntee huolta ja ahdistusta ja pelkoakin oman lapsen puolesta, vastuu on niin suuri. Siksi nuo lehtijutut ahdistavat. Äitinä sitä herkistyy ihan eri tavalla, varmaan me kaikki.
 
tosin usein kuulee myös ihmisiltä sellaisia kommenteja lapsensa menettäneille (erityisesti vauvan) että hankkikaa uusi lapsi..ikäänkuin menetetty lapsi olisi jotenkin korvattavissa toisella. Eihän puolisonkaan menetteneelle sanota, että etsi vaan uusi mies/vaimo itsellesi.
 
Kyllä lapsikuolemat ovat järkyttäviä ja ajattelen niitä vanhempia todella paljon. Itelläni on lapset jo isoja mutta vanhimmaisella tyttärelläni on 4:kk tyttö, väkisinkin tulee ajatuksiin, entä jos se kuolisi vaikka kätkytkuolemaan. En varmaan mummina ikinä selviäisi siitä.
Oma äitini menetti poikansa puolivuotiaana evakkoaikana ruotsiin ja sinne hänet on haudattukkin, ikinä äiti ei päässyt pienokaisen haudalla käymään.

Osantottoni "taivaanpojan äidille".
 
Mielestäni osa asioista olisi hyvä pitää tabuina. Näistä asioista ei tulisikaan repostella liiaksi julkisuudessa. Asiat ovat kipeitä siksi kun ne juuri ovat kipeitä. Vanhemmat saisivat kertoa nämä asiat tosiaan vain niille tärkeille ja lähimmille joille haluavat.

Raskaat ajatukset nousevat tälläisistä asioista todella kovin pinnalle jokaisella tuntevalla ihmisellä. Koitetaan kuitenkin myös muistaa kuinka monta iloista tapahtumaa lasten syntymä tuo meille. Näitä iloisia hetkiä on kuitenkin enemmän kuin niitä surullisia.

Tiedän äitinä, että pelko lapsen hyvinvoinnista kestää kuitenkin lopun elämää. Ei siitä huolesta pääse eroon. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oman lapsen onni tuo vähintään yhtä suuren onnen vanhemmille, kuin se pelko.

Haluan osallistua tähän ketjuun siksi, että minullakin on kuitenkin aivan kamala huoli lapsestani ja toivon, ettei minua peloteltaisi näillä asioilla. En minäkään haluaisi, että suruni olisi kaiken kansan luettavana.

Otan osaa kaikkien lapsenne menettäiden suruun!
 
Minä taas olen sitä mieltä, että tuollaiset asiat on hyvä tuoda julkisuuteen, koska se voi ehkä pelastaa jonkun toisen lapsen hengen. Ei välttämättä juuri tämä tapaus, mutta noin yleensä. Esim. liikennekuolemista on hyvä nostaa aina meteli, jos se saisi edes yhden kaaharin heräämään omasta ääliömäisyydestään tajuamaan, että voi tappaa jonkun. Tuollainen tabu-ajattelu voi joskus jättää surevat todella yksin, kun ei kehdata häiritä :(.
 
Minustakin on hyvä tuoda esille nuo onnettomuudet. Ehkä tuo jarrujen unohduskin on nyt ainoa. Minä en ainakaan varmasti tuon jälkeen unohda jarruja missään, enpä ole tähänkään mennessä unohtanut..
 
Ahdistaa ja ihmetyttää. Mietimme usein miehen kanssa, että olemme varmaankin ihan hirveän ylivarovaisia tämän kotiin asti saamamme lapsen kanssa (ensimmäinen kuoli kohtuun). Mutta aina kun lukee noita lapsikuolemajuttuja, niin tulemme siihen tulokseen, että ylivarovaisuus ei kuitenkaan vauva- ja pikkulapsivaiheessa ole liiottelua. Aivan varmuudella voimme sanoa, että noita viimeaikaisia murhenäytelmiä ei olisi voinut meillä sattua. Toisaalta emme todennäköisesti olisi näin varovaisia, jos ei meillä olisi tällaista tragediaa takana.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa