lapsia ystavapiirissa?

miten teilla, loytyyko samanikaisilta ystavilta lapsia? mun kaikki ystavat on yha lapsettomia...johdan siis joukkoa!
miten ystavasi suhtautuvat muuttuneeseen tilanteeseesi?

 

Minun parilla kaverilla on lapsia, yhdellä kaveriparilla yrityksen alla ja miehen kavereista kellään ei ole lapsia, suurinosa on sinkkuelämää viettäviä, parikymppisiä. Monelle oli suuri yllätys, että näin nuorena alettiin lapsista haaveilemaan/saamaan. Nyt ne ovat jo tottuneet ja huomanneet, että samanlaisia ollaan edelleen, vaikka yhden uhmaikäisen vanhempia ollaankin.

 

Ensimmäinen tässä lastenteossa myös minä. Kyllä on suurin osa ystävistä kadonnut mutta uusia on löytynyt tilalle.

 

Vanhoista kavereista ollaan mekin ekoja,jotka alstentekopuuhiin ryhtyi..miehen kamulla on yksi lapsi jo nykyään ja mie olen usiakin kavereita saanut :wave:

 

Vanhoista ystävistä ei löydy kuin kaksi joilla ennestään muksut, molemmat 500 kilsan päässä. Tästä läheltä olen onneksi löytänyt muutaman ihmisin joilla lapsia, eli saan tuolle tytölle leikkikaverin heti kun vaan tyttö niistä jotain ymmärtää. Mutta aika vähänhän noita lapsellisia kavereita on, vaikka ikääkin on mulla ja monella kaverilla se neljännesvuosisata.

 

Suurimmalla osalla mun kavereista on jo lapsia. Siitä huolimatta viimeisinkin yhteydenpito on lakannut nyt kun mullakin on lapsi. En tajua?! Mä olen kyllä yrittänyt soitella ja laittaa viestiä, mutta kun ei koskaan muut tee aloitetta yhteydenpidossa, niin olkoon!! Semmoiset kaverit, joilla ei ole lapsia, laittaa viestiä USEIN ja käy kylässäkin (tai me pojan kanssa niillä) viikottain!

Miehen parhaalla kaverilla on 2 lasta mutta avioero vireillä, että ei niin kovin olla tekemisissä, lapset jäävät varmaan äidilleen ja tämä mies onkin nyt ottanut menetetyn ajan takaisin ja alkanut rellestää baareissa...

 

Tähän asti me ollaan oltu ainoita joilla on lapsia kaveripiirissä, mutta nyt parina viimevuotena on perheenlisäystä tullut tosi monille, ja raskaana on tällä hetkellä kolme ystävää. Mukavaa, sillä kyllä lapselliset ja lapsettomat on vähän eri aaltopituuksilla joidenkin asioiden suhteen. =)

 

Sisko on kaksi vuotta vanhempi ja hänellä on 3 poikaa. Mieheni sisko on 2 vuotta nuorempi ja hänellä on 8kk poika. Serkullani on tyttö ja yhdellä kaverillani on 3 tyttöä. Mieheni kavereista yhdellä on 2 poikaa ja toisilla kavereilla 2 tyttöä.

Hieman sekavasti kirjoitettu, mutta kyllä löytyy melkein samanikäisiltä ystäviltä lapsia... Aika paljonkin...

 

\

kavereista kellään ei ole lapsia, suurinosa on sinkkuelämää viettäviä, parikymppisiä. Monelle oli suuri yllätys, että näin nuorena alettiin lapsista haaveilemaan/saamaan. Nyt ne ovat jo tottuneet ja huomanneet, että samanlaisia ollaan edelleen.

sisollani on kyllä samanikäinen tyttö kuin meidän tytöt ja lisää on tuloillaan, samoin mieheni veljellä on kohta 2 lasta! että onneksi on joku, ois se kyllä kivaa jos kavereillakin ois samoja kuvioita nyt kun lapset on pieniä... no ehkäpä ne vielä innostuu koska lapsista kaikki tuntuu kyllä kovasti tykkäävän!!!!! :wave:

 

Jonnulla on 2vk nuorempi esikoinen
kuopus on 2kk vanhempi kuin meillä..eli melko lähellä mennään...

Muillakin kavereilla on lapsia..tosin ikäerot on isompia..

 

Läheisillä ystävillä ei ole vielä lapsia, mikä on välillä aika harmillista. ollaan siis ainoat kaveripiiristä joilla on baby.Tosin eräs ystäväpariskunta saa vauvan ja miehen kamuista muutamat myös, joten mukavaa!

 

Ensimmäinen lapsellinen olin ja olen yhä edelleen. Suurin osa lapsettomista kavereista onkin lopettanut yhteyden pidon kokonaan, mutta onneksi on pari tosiystävääkin =) niin ja lapsen myötähän on tullut niitä uusia ystäviä, jotka tosin kaikki ovat vanhempia, vaan eihän se ikä ole ystävyyden este.

 

Kyllä nyt kun 30 lähenee alkaa mukeloita olla, mutta vielä 8 vuotta sitten olin poikkeus.

 

minä alotin kaveripiiristä, mutta muut on seurannu n. vuoden perässä!ja lapsettomatkin kaverit on edelleen pysyny yhtä hyvinä ystävinä ku ennenki!onneks! =)

 

yhdellä kaveripariskunnalla (samanikäisillä)just joku aika sitten syntyi tyttö...siihen asti oltiin me ainoita...onneksi joku nyt sentään sitten ymmärtää minua..=)