H
Happymom72
Vieras
Kertokaapa te joilla on tai ei ole lapsia, että miksi tai miksei? Aiemmat ketjut peittyivät hieman muun kohinan alle.
Mä voin rehellisesti sanoa, että en melkein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. En tätä tietenkään koskaan ääneen sano. Mutta tänne halusin kirjoittaa sen. En mitenkään moiti heitä siitä. Jos en moiti niitäkään jotka tekee. joku sanoo, että lapsettomat ovat itsekkäistä. Joku sanoo, että tarvitsemme uutta verta tekemään työt ja maksamaan lystin. Joku sanoo, että lapsettomuus on ilmastoteko. Minä en sano noista mitään. Minun mielestä noilla perusteilla lastentekoa tai tekemättä jättämistä voi toki perustella, mutta harvoin nuo ovat todellinen syy.
Minä olen aina halunnut lapsia. Tietyssä vaiheessa opiskelut ja muu elämä meni ohi ja aloin arvioimaan asiaa uudelleen. Asia venyi ja venyi ja lopulta lastenteko ei olltukaan niin helppoa. Tulin äidiksi vasta 35-vuotiaana, toisen lapsen sain 38-vuotiaana.
Ja minun on pakko sanoa, että lapset ovat minulle aivan hirvittävän tärkeitä. Minun on vaikea ymmärtää, että joku ei haluaisi lapsia. Tosin vielä vähemmän ymmärrän vanhempia, jotka eivät piittaa lapsistaan.
Moni kaverini menee joskus esim. etelän lomalle ja jättää lapset isovanhemmilleen. Itse en voi tätä ymmärtää. Yli puolet lomani ilosta tulee siitä, että se on lapsille niin hienoa. Oma loma olisi pilalla ilman lapsia. Toki on kivaa joskus mennä ilman lapsia vaikka ravintolaan syömään. Tai laittaa yöksi isovanhemmille... mutta ei todellakaan pitkäksi aikaa...
Ajatuksia? Mielipiteitä?
Ei tarvi puolustella. Kertokaa mikä teille on parasta lapsissa. Tai jos teille ei ole lapsia, niin miksi ei. Ja onko koskaan kaduttanut?
Omasta puolesta voin sanoa sen, että ei ole koskaan sekuntiakaan kaduttanut. Helppoa ei aina ole, mutta tuollaista tunnetta ei ole tullut. Toki ymmärrän hyvin, että joku voi kokea toisin ja siinä ei ole mitään väärää.
Mä voin rehellisesti sanoa, että en melkein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. En tätä tietenkään koskaan ääneen sano. Mutta tänne halusin kirjoittaa sen. En mitenkään moiti heitä siitä. Jos en moiti niitäkään jotka tekee. joku sanoo, että lapsettomat ovat itsekkäistä. Joku sanoo, että tarvitsemme uutta verta tekemään työt ja maksamaan lystin. Joku sanoo, että lapsettomuus on ilmastoteko. Minä en sano noista mitään. Minun mielestä noilla perusteilla lastentekoa tai tekemättä jättämistä voi toki perustella, mutta harvoin nuo ovat todellinen syy.
Minä olen aina halunnut lapsia. Tietyssä vaiheessa opiskelut ja muu elämä meni ohi ja aloin arvioimaan asiaa uudelleen. Asia venyi ja venyi ja lopulta lastenteko ei olltukaan niin helppoa. Tulin äidiksi vasta 35-vuotiaana, toisen lapsen sain 38-vuotiaana.
Ja minun on pakko sanoa, että lapset ovat minulle aivan hirvittävän tärkeitä. Minun on vaikea ymmärtää, että joku ei haluaisi lapsia. Tosin vielä vähemmän ymmärrän vanhempia, jotka eivät piittaa lapsistaan.
Moni kaverini menee joskus esim. etelän lomalle ja jättää lapset isovanhemmilleen. Itse en voi tätä ymmärtää. Yli puolet lomani ilosta tulee siitä, että se on lapsille niin hienoa. Oma loma olisi pilalla ilman lapsia. Toki on kivaa joskus mennä ilman lapsia vaikka ravintolaan syömään. Tai laittaa yöksi isovanhemmille... mutta ei todellakaan pitkäksi aikaa...
Ajatuksia? Mielipiteitä?
Ei tarvi puolustella. Kertokaa mikä teille on parasta lapsissa. Tai jos teille ei ole lapsia, niin miksi ei. Ja onko koskaan kaduttanut?
Omasta puolesta voin sanoa sen, että ei ole koskaan sekuntiakaan kaduttanut. Helppoa ei aina ole, mutta tuollaista tunnetta ei ole tullut. Toki ymmärrän hyvin, että joku voi kokea toisin ja siinä ei ole mitään väärää.
